Vitele jäi taakse ja Lada jatkoi Laatokan rantaa pitkin kohti entistä rajaa, joka oikeastaan saisi olla vieläkin Suomen ja itäisen naapurimaamme raja. Historiallisesti katsottuna vuoden 1917 ja 1920 Tartossa vahvistettu raja on toiminut pidempään lännen ja idän välisenä rajana kuin tämä nykyinen. Rajakonnun ja Manssilan kylien välistä kulki raja Stolbovan rauhanteon seurauksena vuosina 1617-1721 ja vielä vuosina 1811-1917 se toimi autonomisen Suomen ja Venäjän keisarikunnan tullirajana, joten täällä Manssilassa oltiin totuttu ikiajat asumaan rajanpinnassa.
 |
| Viteleen ja Manssilan väli kulkee ajoittain Laatokan rantaa pitkin |
 |
| Laatokalla vastarantaa ei näy |
Talvisota kuitenkin siirsi nyt rajaa enemmän länttä kohti ja Manssilan rajalla sijainnut suomalaiskyläkin jäi Venäjän puolelle. Silti Manssilassa on vielä jäljellä yksi historiallinen rajamerkki, ilmeisesti vuodelta 1934? Tuo kuuluisa ja monessa eri nettilähteessä esiintyvä kivi toimi aikanaan rajakivenä Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Siksi kivestä löytyy hakattuna molempien maiden nimet ja vuosiluku 1934.
 |
| Manssilan rajakivi |
 |
| Voishan tuon nostaa pystyyn |
 |
| Olisikohan rajalinjaus tarkistettu 1934? |
 |
| Sinistä ja punaista |
Kivi ei ole aivan täsmällisesti oikeassa paikassa nykyisin, koska aikoinaan kivi sijaitsi n.15 metrin päässä sen nykyiseltä paikalta. Lisäksi kivi oli alunperin tien toisella puolella aivan tien reunassa. Nyt se on kuitenkin kauempana tiestä, ettei siihen kukaan aja päin ja särje autoaan! Meillä tätä vaaraa ei siis ollut vaan nopeasti kiven kuvattumme, jatkoimme matkaa kohti seuraavaa kohdetta. No, kauaksi ei tarvitse mennä, koska samalla kylällä pysytään. Huomennakin siis kohteemme tulee Manssilan kylästä...
 |
| Onneksi oli lippis, koska Laatokan kihu paskoi lätsälle.... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita