Rajakiveltä lähdön jälkeen ajoimme kilometrin verran länteen, koska etsimme seuraavaa kohdettamme Manssilan hautausmaata. Hautausmaan paikka oli selkeästi tiedossamme, mutta emme meinanneet löytää reittiä sinne, kunnes lopulta ränni hautausmaalle löytyi. Niinpä sitten parkkeerasimme Ladan helkatin korkean heinikon laitaan. Se jäi tarkistamatta, että olisiko sieltä löytynyt mansikoita heinien keskeltä. Nimi Manssila on nimittäin saanut alkunsa karjalankielen sanasta Mandzoi, mikä tarkoittaa mansikkaa.
 |
| Tie Manssilan hautausmaalle löytyi |
 |
| Kylläpä hymyilyttää |
Löytyihän sieltä korkean kasvillisuuden seasta lopulta etsimämme muistomerkkikin, joka on Makkosen sukuseuran vuonna 1993 pystyttämä. Kivi oli vaan niin hemmetin likainen, että piti kädellä pyyhkiä siinä oleva teksti näkyviin. Lisäksi meillä ei tietenkään ollut vettäkään reissussa mukana, millä olisimme voineet puhdistaa kiven. No, kyllähän siitä tekstistä saa selvää....
 |
| Manssilan hautausmaan muistomerkki |
 |
| Kaseikkoa riitti |
 |
| Muistomerkin teksti |
 |
| Venäläisten haudat oli nurmialueella |
Kasvillisuus oli todella korkeaa ja alueella oli vaikea kulkea, joten tarkemmat tutkimukset saivat jäädä tällä kertaa tekemättä. Olisihan tuo kiinnostanut, että olisiko siellä ollut vanhoja hautakiviä ja -ristejä, mutta en todellakaan viitsinyt tuolla kompuroida, joten tyydyin kohtalooni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita