Suojärvi / Varpakylän kirkot*

Moisseinvaaran lentokentältä poistuimme samaa lennokasta highwayta kohti Suojärveä kiertävää maantietä. Lopulta se tulikin vastaan ja keskinopeutemme nousi taas lennokkaisiin lukemiin ja me molemmat myhäilimme tyytyväisinä. Enää pari helppoa kohdetta ja kämpille saunomaan ja istumaan iltaa virvokkeiden kera. Ei olisi kannattanut vielä riehaantua, koska hommat menivät pahasti mönkään seuraavaa kohdetta eli Varpakylän kahta kirkkoa tai paremminkin niiden raunioita etsiessä. 

Varpakylän kaksi kirkkoa. Me kävimme kuvan keskellä valkoisen aidan takana olevalla kirkolla, mutta korkeatorniselle uudelle kirkolle emme luonnonvoimien takia päässeet. Lähde terijoki.spb.ru sivusto

Itse olin varma, että tällä kertaa eksymisen vaaraa ei ollut, mutta niin vaan aiheutin melkoisen katastrofin. Kohteelle olisi ollut helppo päästä, mutta kun piti kääntyä oikealle, niin vedimme räyhäkkäästi vasemmalle. Syy miksi menimme vasemmalle, johtui siitä että olin tulkinnut vanhoja karttoja tutkiessani Varpakylän pappilan kirkon paikaksi. No tätä pappilaahan ei sitten löytynyt, joten hurautimme ainoan talon pihaan minkä löysimme. Sieltä tietämätön känninen isäntä huitoi meidät pois ja ajattelimme kokeilla parhaimman tien taktiikkaa....

Parhaimman tien taktiikka

Joskus oli ihan hyvääkin

ja joskus ei

Olihan reitti ihan ajettava, kunhan ei ole henkilöautolla liikkeellä

Kääntöpaikalla?

Samaa viidakkoa takaisin

Taktiikka meni niin mönkään kuin ikinä voi mennä. Ajauduimme näet melkoista ränniä pitkin kohti niemenkärkeä. Tie oli lähes umpeenkasvanutta pusikkoa, mutta kääntyäkään ei voinut, koska molemmilla puolilla oli syvät ojat. Vaihtelimme huolestuneita katseita ja lopulta saavuimme pienen pienelle aukiolle, missä saimme Ladan ympäri. Totesimme aukion olevan vanhaa kulttuurimaisemaa Suomen ajoilta, koska piharuusut ja omenapuut kasvoivat vieläkin, mutta niitä emme jääneet kuvaamaan vaan päätimme palata ihmisten ilmoille täältä synkästä pusikosta.

Kyrsiintyneinä palailimme samaa reittiä takaisin lähtöpisteeseen eli ensimmäiseen tienristeykseen ja nyt käännyimme toiselle reitille. Kevyt kiihdytys ylämäkeen ja jo näkyi vasemmalla puolellamme kivinen aita tienvieressä. Olimme oikeassa paikassa! Tiesimme toki että paikalla olisi vielä toisenkin kirkon rauniot, mutta aloitimme tämän vanhemmen kirkon rauniosta, missä oli pystytettynä matkamiehenristikin, tosin ilman laattaa. Tämä kohde löytyi siis helposti. Jatkoimme matkaa Ladalla ylämäkeen, mutta perille emme päässeet vihaisten koirien takia. Uuden kirkon rauniot jäivät siis kuvaamatta, mutta onneksi assistentti hankki kuvan omilla kontakteillaan Venäjän maalta. 

Varpakylän vanhan kirkon portaat ja muistomerkki

Muistomerkissä ei ollut laattaa

Pöheikön keskeltä näkyi sokkelin jäänteitä

Paikka on aivan tien varressa

Koordinaatit, jos joku haluaa tänne tulla. Minulle riitti tämä yksi kerta!

Paikalla ollut käärme kerkesi pakoon ennen kuin päätyi kuvaan ja pannulle

Meininki oli etsiä hautakivien ja ristien jäänteitä. Hylkäsimme ajatuksen

Portaat uhmaavat aikaa

Tienvierustaa reunusti kivinen aita

Viime silmäys Varpakylään

Peruuttelimme siis Ladalla alamäkeen ja päätimme jatkaa Suojärven ympäriajoa, vaikka tuolloin harmitti ihan vietävästi, kun olimme niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana! Viitisenkymmentä metriä erotti meidät Varpakylän uuden kirkon paikasta. Sitä emme tienneet etukäteen, että olisiko sieltä löytynyt muistomerkki. Ainakaan saamassani kuvassa ei näy mitään siihen viittaavaa....

Varpakylän uudestakaan kirkosta ei ole säilynyt kuin portaat (Kuva Marina Ulina)

Muutama sana kirkkojen historiasta, jotka jäivät kyllä itselleni vähän mysteeriksi. Lähteenä käytin vuonna 1953 julkaistua Vaienneet temppelit kirjaa, mutta sen luettuani olin vielä enemmän kuutamolla. Jos oikein ymmärsin niin tämä vanha kirkko, jonka alueella minä kävin, on rakennettu joko 1714 tai 1716. Yksi mahdollinen rakennusvuosi on myös 1838. Toki kirkko on voitu rakentaa tuolloin uudelleenkin, kenties tulipalon takia.

Korkeatorninen uuden kirkon historiikki on vähän erilainen. Sen paikalle rakennettiin uusi kirkko vanhan kirkon viereen vuosina 1876-1878. Salama kuitenkin poltti kirkon maantasalle ennen vihkimistä. Uusin Pyhän kolminaisuuden muistolle rakennettu kirkko valmistui 1891. Talvisodasta tämä uusi upea kirkko selvisi ehjänä, mutta perääntyessään 1941 venäläiset tuikkasivat sen tuleen.

Vanha kirkko jäi myös ehjäksi talvisodassa, mutta sen venäläiset purkivat käyttäen hirsiä polttopuina ja siltojen rakennustarpeiksi. Tälle vanhan kirkon paikalle vuonna 1943 suomalaiset rakensivat vanhan kirkon kivijalalle uuden kirkon, joka pyhitettiin Profeetta Eliaan muistolle.

Nyt on pakko tunnustaa, että ilman todellista Varpakylätietäjää, en todellakaan luottaisi täysin mainitsemiini faktoihin! Pyrin aina etsimään faktatiedot kaikista esittelemistäni kohteista, mutta nyt olen ensimmäistä kertaa enemmän kuin epävarma, joten lukijat, ojentakaapa auttava käsi!!!

Lisäksi, jos tämä Varpakylä on bloggaamiseni via Dolorosa, niin pakkohan se on kertoa jatkokin! Etsimme kovasti kirkon fiaskon jälkeen Varpakylän kalmistoa, jota kutsutaan Gauroinniemen kalmistoksi. No ei löytynyt sitäkään, joten paiskasimme oven kiinni ja jatkoimme matkaamme vakuuttuneina siitä, että tänne emme enää palaa....

Onneksi niitä ojentavia käsiä on löytynyt tässä viime talven aikana ja voin esitellä myös kuvat kalmiston muistomerkistä.

Gauroinniemen kalmiston muistomerkki (Kuva Marina Ulina)

Gauroinniemen kalmiston muistomerkin laatta (Kuva Jukka Norppa)

Päivitys 24.6.2019
Sain molemmista Varpakylän kirkoista kuvia käyttööni Marina Ulinalta. Tässäpä ne.....

Varpakylän vanhan kirkon raunio ilman metrin korkeaa kasvillisuutta! (Marina Ulina)

Varpakylän uuden kirkon portaat (Marina Ulina)