Varpakylän pettymykset olivat vielä kirkkaana mielessä kun lähdimme ajelemaan Suojärven länsipuolta etelän suuntaan. Ilkka mietti jo mielessään Ararat-konjakkia ja minäkin valehtelisin, jos ei mielessäni olisi ollut olut tai pari. Kunhan ensin pääsisimme kämpille! Toki edessä oli vielä yksi suunniteltu kohde, vaikka sieltäkään ei löytyisi muistomerkkiä. Niin, ei siellä sellaista pitänyt tietojemme mukaan ollakaan ja kas kummaa, emme sellaista löytäneetkään....
 |
| Annantehtaan kirkon rauniot |
 |
| Kirkon paikka |
 |
| Kirkon paikka kasvaa puustoa |
 |
| Ei ole paljoa jäljellä |
 |
| Kivijalan kiviä löytyi vielä jokunen |
 |
| Alueen tiestö on hyvää. Oikealla osa entisen rautaruukin rakennuksesta |
 |
| Jossain matkakuvauksessa näitä portaita väitettiin ruumishuoneen portaiksi.... |
 |
| Mahdollinen kalmiston alue, mutta ei kiviä eikä ristejä |
 |
| jotain jäänteitä |
 |
| Suuri tutkimusmatkailija |
 |
| Alueella sentään asui joku |
Alueen historia vaan on sen verran kiintoisa, että pitihän meidän siellä pysähtyä. Tänne Karatsalmelle näet vuonna 1809 perusti kreivitär Anna Orlova-Tshesmenskaja Pyhän Annan rautaruukin, minkä takia aluetta alettiin kutsumaan Annantehtaaksi. Työläiset kaipasivat kovasti omaa kirkkoa ja sellainen rakennettiinkin työläisiltä kerätyillä rahoilla vuonna 1878. Koska mikään ei ole ikuista, niin tietysti se paloi maan tasalle. Tuolloin vuosi oli 1883. Oli aika kerätä uusi satsi rahaa uuta kirkkoa varten, joka valmistuikin vuonna 1889. Se pyhitettiin apostolien Pietarin ja Paavalin muistolle.
Kirkko jäi talvisodassa viholliselle, enkä onnistunut löytämään tietoa sen myöhemmästä kohtalosta. Ainakaan ehjä se ei enää ole, koska seisoin keskellä sen raunioita.
Alueella oli toki myös ortodoksinen kalmisto, mutta sitä emme varmuudella löytäneet, mutta olemme melko varmoja että seisoimme vanhan ruumiskellarin portailla. Näin ainakin jostain matkakertomuksesta kuvan nähneinä päättelimme.... toki tuokaan ei ole täysin varmaa! Maisemat muuttuvat 70 vuodessa melkoisesti!
 |
| Vanha rautaruukki uhmaa vielä aikaa.... |
Nyt lappu lattiaan ja kohti majoituspaikkaa.... lopultakin pitkä, hikinen ja rasittava kuvauspäivä 15.6.2018 alkaa olla takana. Vai oliko sittenkään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita