Salmi / Aunuksen retkikunnan muistomerkki

Lada kiihdytti meidät kauas Manssilasta, kunnes saaviumme ennen Salmin keskustaa sijaitsevalle Salmin entiselle ja nykyisin venäläisten käytäämälle hautausmaalle. Jyhkeät vanhat portin pylväät ilmoittivat meidän saapuneen perille. Sen tajusivat myös miljoonat lentävät pörriäiset, jotka iskivät kimppuumme antaen esimakua Aunuksen retkikuntaan vuonna 1919 osallistuneiden vaikeuksista. Itse en ainakaan ihan äkkiä muista kauheampaa invaasiota osuneen kohdalleni.

Salmin hautausmaan portit

Nykyisin alue on venäläisten käytössä

Ilkka jäi jumiin venäläisen papan kanssa, jolle piti selittää hänen useasti ihmettelemänsä muistomerkin historiaa

Neuvonpito jatkuu.....

Ilmeisesti vanha suomalainen hauta

Mikäs siinä auttoi, kuin tallustella portista sisään etsimään hautausmaalta löytyvää massiivista kivipaatta, jonka alle on haudattu 34 Aunuksen retkelle osallistuneen vapaaehtoisen ruumiit. Melko nopeasti löysin paikalle ja kiertelin sitä hiljaisuuden vallitessa. En voinut välttyä ajattelemasta sitä vimmaa ja rohkeutta, joka sai ihmiset silloin yrittämään rakentaa suur-Suomea, kun eihän meillä edes nykyään pystytä vastaamaan ihmisten kaikkiin perustarpeisiinkaan? No, silloin jylläsivät ideologiat, haaveet ja ihanteet, jotka nykyaikana tuntuvat olevan täysin hukassa...

Tuolloin elettiin aivan toisenlaista aikaa kuin nykyään. Saksa oli juuri hävinnyt ensimmäisen maailmansodan ja Neuvosto-Venäjä päätti julistaa Brest-Litovskin rauhansopimuksen mitättömäksi. Välittömästi tämän jälkeen Neuvosto-Venäjä hyökkäsi Baltiaan. Länsimaiden puuttuttua asiaan he perääntyivät, mutta samalla Suomessa alkoi keskustelu itä-Karjalan liittämisestä Suomeen vaikka aseellisesti, jos ei muuten.

Tammikuussa 1919 suomalaiset ylittivät rajan javalloittivat Porajärven pitäjän. Virallisesti Suomi ei ollut hyökkäyksessä mukana, mutta silti eri lähteiden mukaan tukea antoivat pankit viitisen miljoonaa ja valtio 16,5 miljoonaa silloista markkaa heimosodan kustannuksiin. Niinpä operaatio laajeni keväällä kun liki 1000 heimosoturia ylitti rajan ja valtasi lopulta Aunuksen kaupungin huhtikuun loppupuolella 1919. Hyökkäys jatkui vielä Lotinanpellon ja Petroskoin suuntiin. Tällöin asiat näyttivät menevän hyvin ja mahdollisuudet suur-Suomeen olivat olemassa, ainakin ajatuksissa.

Aunuksen retkikunnan muistomerkki

34 kaatunutta sai oman kivipaaden.....näistä 14 oli tuntematonta

Muistomerkki on jyhkeä

Muisto elää....

Kauaa ei suomalaiset kuitenkaan saaneet Aunuksen kaupungissa viettää, koska jo 12.5.1919 venäläiset valtasivat kaupungin takaisin ja pakottivat suomalaiset perääntymään Tuulosjoelle. Samoihin aikoihin Paavo Talvelan johtaman joukon hyökkäys kohti Petroskoita pysäytettiin Suolusmäessä ja vielä kun venäläiset tekivät maihinnousun Viteleessä suomalaisten selustaan kesäkuun lopulla 1919, niin edessä oli paluureissu Suomen puolelle.

Tokihan kaikki operaatiot tarvitsevat oman muistomerkin ja sellainen Salmin hautausmaalle pystytettiinkin, pääosin Paavo Talvelan rahoilla. Patsas on liki 10 tonnia painava liki nelimetrinen kivipaasi, jonka alle haudattiin 34 retkelle osallistunutta. Jokainen sotasankari sai myös oman kivisen laatan, jotka kiertävät kumpua ja minkä keskellä muistomerkki sijaitsee. 

Muistomerkin suunnittelu annettiin Alpo Sailon tehtäväksi ja edessä oli iso urakka. Kivi louhittiin irti Parolan saaren rannasta ja siirtotyöstä hautausmaalle vastasi Sortavalan suojeluskuntapiirin leiripataljoona. On siinä ollut pojilla hikinen urakka! Lopulta kaikki oli valmista ja muistomerkin paljastaminen tapahtui heinäkuussa 1929 eli 10 vuotta retkikunnan jälkeen. Tapahtuma kuvaus tilaisuudesta on säilynyt ja aluksi läsnäolijat lauloivat "jumala ompi linnamme"- virren, jonka jälkeen pastori Huhtinen piti puheen, josta ei isänmaallisuutta puuttunut. Tämän jälkeen patsastoimikunnan puolesta piti puheen Paavo Talvela, sanoen muun muassa seuraavaa:

”Olemme saapuneet tänne kunnioittamaan niiden vainajien muistoa, jotka kymmenen vuotta sitten uhrasivat henkensä koettaessaan siirtää isänmaamme rajoja sinne, minne luonto on ne määrännyt…Kun Suomi vuonna 1918 karisti päältään orjan ikeen, ei se suinkaan ollut hetken työ, vaan vuosisatojen määrätietoisen toiminnan tulos ... Aunuksen retki oli se verikylvö, joka ei voi olla kantamatta hedelmää… Samalla hetkellä, kun näihin multiin kätkettiin Aunuksen sankarien maalliset jäännökset, samalla hetkellä kylvettiin myös Karjalan heimon keskuuteen vapauden siemen… Tälle kummulle pystytetty valtaisa paasi muistuttakoon meille velvollisuuksistamme Karjalan heimoa kohtaan.”

Lopuksi muistomerkki luovutettiin Salmin seurakunnalle, jonka puolesta sen ottivat vastaan pastori Huhtinen ja opettaja Elfvengren. Lopuksi patsaan juurelle laskettiin seppeleitä eri järjestöjen ja yhteisöjen taholta. Tapahtuman päätteeksi Salmissa leiriä pitäneet joukot pitivät paraatin. Tämän jälkeen juhlat jatkuivat heimojuhlana pitkin päivää ja iltaa.

Hienoa, että tämä muistomerkki on säilynyt hyväkuntoisena aina näihin aikoihin saakka. Jopa sen teksti on täysin luettavissa vieläkin ja se kertoo: ”Kaaduitte nuorna nähdessä huomenen ruskon puolesta maanne puolesta heimoususkon.”

Mutta me jatkoimme taas matkaa kohti Salmin kirkkoa....