Oli aika jättää Kinnermäki taakse ja yrittää päästä Laatokan rantaan Viteleeseen, mutta perseelleenhän se meni. Meidän kartta ei oikein näyttänyt tarkasti reittiä, koska tiet olivat melkoisen pieniä, joten eihän niitä kannata karttaan laittaa. Auton navigaattorikaan ei löytänyt reitiltämme ensimmäistäkään tietä, joten ajelimme navigaattorin kompassisuuntiman mukaan kohti Vitelettä, niin ainakin uskoimme. Puolen tunnin ajomatkan jälkeen totesimme olevamme eksyksissä ja lahjakkaasti! Alueen tiestö oli toki ajettavaa vaikka isoja kiviä kolisi auton pohjaan koko ajan.
 |
| Aluksi baana oli hyvä |
 |
| Ota tässä vauhdissa kuvia |
 |
| Etenimme paremman tien taktiikalla.....siis vasemmalle |
 |
| Kohti Aunusta |
 |
| Aunuksenkaupunki |
 |
| Hallintopalatsi |
 |
| Meillä ei ollut aikaa pysähtyä kuvaamaan isoa jokea |
 |
| Peltoa riitti |
 |
| Komeaa seutua |
Koska olimme totaalisen eksyksissä emmekä olisi osanneet edes takaisin Kinnermäkeen, niin päätimme ottaa taktiikaksi paremman tien taktiikan tietoisina siitä, että joskus pääsemme takaisin kartalle. No aikamoisen matkan saimmekin kurvailla, kunnes törmäsimme venäläisiin maastopukuisiin metsästäjiin, jotka ihmettelivät kovasti kuinka olimme harhautuneet noin pahasti pieleen. Onneksi sentään ystävällisesti opastivat meidät pikitielle Kotkotzeroon(meikäläisittäin Kotkatjärvi), joka vei Aunuksenkaupunkiin. Olimme siis aivan helkatin väärässä paikassa, mutta iloisina kun erämaataival oli ohitse. Eksymisen lisäksihän meitä vaivasi huutava polttoainepula, joka kuitenkin riitti huuruilla ensimmäiselle tankkauspisteelle!
Aunuksenkaupunki vaikutti ihan komealta paikalta ja ne tasaiset viljelysmaat! Pelkkää viljelyaluetta silmänkantamattomiin, mutta mehän emme malttaneet pysähtyä, koska meillä oli vielä paljon stoppeja edessä. Nyt ei olisi aikaa kuvata Aunuksenkaupunkia, vaan tänne on tultava toisella kertaa tai sitten ei! Oikeastaan meidän olisi kannattanut pysähtyä sinne, koska uusi ongelma ilmeni melkoisen pian. Olisi ollut kysyntää vesiklosetille, mutta eihän täältä niin helposti löydä apua helpotukseen, kunnes lopulta näkyi kyltti missä luki WC. Kurvasimme paikalle ja totesimme yhdessä, että puristetaan pyllyposkia vaan tiukemmin yhteen....mielenkiinto asiaan näet meni melko nopeasti! Otin paikasta vain kuvia, mutta videokaan ei olisi pystynyt kertomaan paikalta leijuvaa tuoksua ja kärpästen määrää hellepäivänä. Jatkoimme yhteistuumin matkaa ja toivoimme löytävämme Lukoilin melko pikaisesti.
Koska seuraava kuvauskohteemme oli jo lähellä, niin sinnittelimme perille Tuuloksen kenttähautausmaalle. Kyseinen paikka sijaitsee Tuuloksen kylässä aivan maantien varressa. Aikanaan se perustettiin mäntymetsikköön, mutta alue on muuttunut niistä ajoista. puut on kaadettu ja tietöiden seurauksena alue hautautui hiekkaan ja alue otettiin viljelykäyttöön perivenäläiseen tyyliin. Itse asiassa kyseessä on kenttähauta, joka kaivettiin nopeasti, koska venäläiset tekivät maihinnousun 23.6.1944 Tuuloksen ja Viteleen välille ja joukkomme meinasivat jäädä saarroksiin. Nyt ei ollut aikaa toimittaa vainajia koti-Suomeen. Vainajat ovat yhä edelleen muistomerkin alla olevassa haudassa.
Sodan jälkeen haudattujen omaiset pyysivät Pääesikunnan hoitamaan vainajat takaisin Suomeen. Lopulta vuonna 1948 Neuvostoliitto ilmoitti, ettei kauan haudassa olevia vainajia voida siirtää. Tämän jälkeen kenttähautausmaa hävisi aiemmin kertomieni toimien johdosta, kunnes ajat muuttuivat ja suomalaiset pääsivät kulkemaan alueella. Uudelleen paikka löydettiin 1994 erään veteraanin lausunnon perusteella, kenen antamat tiedot sai vahvistuksen paikallisten kertomuksista ja sotapäiväkirjoista. Löytöretkellä alue oli perunamaana ja sitä ympäröi aita.
 |
| Jostain kumman syystä venäläiset hautaavat omat sotilaansa suomalaisten naapuriin |
 |
| Meinasimme ajaa ohitse |
 |
| Tuuloksen kenttähautausmaa |
 |
| Sankareita oli muistettu |
 |
| Sama teksti kahdella kielellä |
 |
| Tietojeni, Sotaveteraanilehti 4/2015 mukaan hautaan haudattiin 63 |
Veteraani, joka kertoi paikan sijainnin oli itse ollut 26.6.1944 peittämässä hautaa, mihin oli siunattu sotilaspastori Eero Kansasen toimesta 57 tunnistettua ja kuusi tuntemattomaksi jäänyttä maihinnousun torjuntataisteluissa kaatunutta veteraania. Haudalle ei pikaisen lähdön vuoksi keretty edes muistoristiä asentaa, vaan joukkomme vetäytyivät alueelta pikaisesti.
Tilanne muuttui vuonna 1996, jolloin kenttähautausmaata ruvettiin suunnitelmallisesti kunnostamaan maisema-arkkitehti Leena Iisakkalan suunnitelman mukaisesti. Koska alue oli vielä tuolloin perunamaana, niin alueen tarkkaa sijaintia ei ryhdytty kaivamalla selvittämään, vaan kuvanveistäjä Heikki Häiväojan suunnittelema ja taiteilija Ari Laitilan toteuttama muistomerkki pystytettiin maantien varressa olevalle ruohottuneelle aukiolle perunamaan aidan viereen. ja se paljastettiin 14.8.1996 kutsuvierasjoukon ja runsaslukuisen kyläläisjoukon läsnäollessa.
Patsaan paljastuspuheen piti kansliapäällikkö Jaakko Numminen ja kenttähautausmaan vihki kenttäpiispa Hannu Niskanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita