Pitkä reissu alkoi jo vaatia veronsa. Salmilta lähdettyämme istuimme hiljaa Lada Nivassa ja kurvailimme kohti seuraavaa kohdetta, jonne oli n. 25 kilometriä matkaa. Tarkoituksemme oli löytää Uuksun sankarihautausmaa-alue, joka pitäisi olla valkoisella aidalla ympäröity. Koska nälkäkin alkoi kurnia jo suonissamme, niin päätimme hoitaa tämän Uuksun osuuden mahdollisimman pikaisesti.
Lopulta vähän ennen Uuksujokea näkyi venäläinen muistomerkki, joka kuvaa lentokoneen pystyynnostettua peräosaa. Tiesimme nyt olevamme lähellä ja siirryimme jalkamiehiksi hyläten uskollisen Ladan hiekkauran reunaan. Nopea kuva lentokoneesta ja matkamme jatkui pidemmälle hautausmaan perukoille pitkin hemmetin upottavaa hiekkakangasta, missä oli nälkäisenä rasittavaa jolkutella. Uhrautuminen kuitenkin kannatti ja lopulta saavuimme perille valkoisen aidan luokse.
 |
| venäläinen lentokonemonumentti Uuksussa |
Aidattu sankarihauta-alue näytti siistiltä ja hyvin hoidetulta. Näytti kuin aita olisi vasta maalattua ja niin näytti ristikin. Aluksi hämmästelimme sitä yksityiskohtaa, koska ristiin kiinnitetty laatta kertoi sankarihauta-alueen olevan Jestoin sukuseuran aikaansaannosta. Tähän asiaan perehdyinkin tarkemmin ja löysin Uuksun sankarihautausmaan mielenkiintoisen historiikin, joka paljastaa seuraavaa.
Sotien aikana suomalaiset hautasivat tänne Uuksun hautausmaalle 34 sankarivainajaa. Sinne vainajat jäivätkin ja viimeinen vilkaisu sankarihautausmaalle tehtiin joukkojemme osalta 9.7.1944, jolloin suomalaiset vetäytyivät Uuksusta. Sotien jälkeen jäljet sankarihautausmaasta katosivat ja alueelle alkoi ilmestyä venäläisiä hautoja. Ei vielä kohdalle, mutta lähelle. Tuolloin suomalainen tarmokkuus nousi esiin ja Joel ja Juho jestoi sekä Vilho Jonninen päättivät tehdä asialle jotain. He nikkaroivat Jonnisen autotallissa ristin ja se päätettiin viedä Uuksuun.
 |
| Uuksun sankarihauta-alue taustalla |
 |
| 225 neliötä sankarivainajia |
 |
| Kuvasta näkee kuinka alueelle olisi käynyt ilman Jestoin sukuseuraa.... |
 |
| Muistomerkki ja Suomen lippu |
 |
| Muistomerkin laatta |
Risti vietiin osissa Uuksuun linja-auton tavaratilassa. Paikan päällä risti kasattiin ja samalla aikaa talkoolaiset kaivoivat kuoppaa ristiä varten. Laatta kiinni ristiin ja nyt Uuksun sankarihautausmaa-alue oli taas merkitty. Tuolloin elettiin vuotta 1998 ja samalla pystytysreissulla päätettiin myös rakentaa aita alueen ympärille.
Jestoin sukukokous vuonna 1999 päätti anoa opetusministeriöltä apurahaa aitaa sekä alueen kunnostusta varten. Aidan pystyttäminen vaatii monia lupia Venäjällä, joten samalla kertaa laitettiin kirje Pitkärannan paikallishallinnon johtajalle Zaharoville. Hän ilmoitti melko pian, että tarvitaan kirjallinen lupa ja tiedot hautausalueella sijaitsevasta sankaripatsaasta ja haudatuista sotilaista. Jestoit vastasivat nopeasti ja laittoivat tarvittavat tiedot samalla kertaa aidanrakennusaikatauluineen. Vastauskirjeessä pyydettiin vielä varmistus, että kaikki vainajat olivat Suomen kansalaisia. Nämäkin tiedot toimitettiin Pitkärantaan ja sieltä hakemus lähetettiin sotamuistomerkeistä vastaavaan Vojennyje Memorialy- yhdistykselle.
Nyt asiat etennivät! Opetusministeriö myönsi apurahan ja helmikuussa 2001 Jestoit saivat tiedon, että Vojennyje Memorialy aloitti alueen rekisteröimisen ja että lupa 225 neliön hautausmaa-alueelle oli hoidossa. Lopullinen lupa irtosi vasta kesäkuussa 2002, kun 600 dollaria oli vaihtanut omistajaa. Nyt aitaelementtien rakentaminen saattoi alkaa Västinniemessä Risto Jonnisen hallissa. Aikaa ei kulunut kuin viikko, kun rakentajat Risto, Vilho, Aulis ja Niko Jonninen, Heikki Hiltunen ja Raimo Vinni ilmoittivat homman olevan valmis. Nyt oli aika siirtää elementit Uuksuun.
Elementit vietiin Uuksuun Jonnisen lava-autolla ja talkooporukka, 21 innokasta, seurasi bussilla perässä. Pystytysmatka tapahtui 3-7.8.2002 ja aikaa meni yksi kokonainen päivä. Valitettavasti jo syksyllä tuli tieto aidan rikkomisesta. Seuraavana kesänä Jestoit korjasivat aidan ja vielä kertaalleen se rikottiin, mutta sen jälkeen aita on saanut olla rauhassa.
Vuosien saatossa aluetta on siistitty ja aitaakin maalailtu. Kaikki oli 16.6.2018 hemmetin siistiä ja pakko on nostaa Jestoin sukuseuralle hattua operaatiosta. Moni olisi varmaan lannistunut kesken prosessin! Nyt alue on kuitenkin suojeltu ja alueella on liehunut Suomen pienoislippu kesästä 2014 saakka, jolloin Savonlinnan reserviläiset sen sinne veivät suomalaisten poistumisesta 70 vuotta aiemmin kertomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita