Lappeenranta / Karjalaan jääneiden muistokivi

Tänään oli velanmaksun päivä. Blogin assistentti Pylkkänen korjasi taannoin tietokoneeni ja viritti langattoman verkon toimimaan, joten nyt oli Willimiehen vuoro tarjota omaa osaamistaan assistentille. Koska tehtävässä ei tarvittu älynlahjoja vaan ainoastaan raakaa voimaa , niin sehän oli juuri kuin minulle tehty. Niin, tänään siis Willimies osallistui vanhojen huonekalujen poisvientiin ja uusien sisälle kantamiseen. Raakaa voimaa vaatinut tehtävä ajoi minut silti aivan piippuun. Miksi kaikki haluavat asua ylimmässä kerroksessa? Vuorossa siis (taas) lyhyt esittely eräästä Lappeenrannan muistomerkistä.

Lappeenrannan keskustan sankarihautausmaan pohjoiskulmasta löytyy tämän päivän kohde. Karjalaan jääneiden vainajien muistoksi ovat useat pitäjäseurat ja säätiöt pystyttäneet lukuisia muistokiviä ympäri Suomea. Tämä muistokivi on Kaakon karjalaisten pystyttämä vuonna 1955. Kiven alkuperäinen paikka oli Lappeenrannan linnoituksen valleilla, mutta se jouduttiin siirtämään vallien kunnostustöiden takia nykyiselle paikalleen 1980-luvulla.

Karjalaan jääneiden muistokivi

Meillä täällä Lappeenrannassa karjalaisuus on näkyvästi esillä joka päivä ja useilla meistä on juuret luovutetun Karjalan alueella. Willimiehenkin isoäiti oli kotoisin Säkkijärven pitäjästä ja minä, kuten monet muutkin, on tutustunut sukunsa juuriin Karjalan kannaksen alueella. Talosta ei tosin ollut enää jäljellä kuin sokkeli ja porraskivet.  Ajoittain vanhemmalla ikäpolvella kaipuu menettämiinsä koteihin nousee esille, mikä on mielestäni ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Kuten omassakin tapauksessa isoäidin kotitalo jäi vain n. kymmenen kilometrin päähän rajasta.

Ehkä näissä kotiseututunnelmissa on hyvä laittaa tähän väliin muistokiven teksti:

”Karjalan mullassa kumpujen alla

raatajat uinuvat rakkahat nuo

pilvien pisarat kastelemalla

jumalan kukkia kummulle suo”

Karjalan vaakunatunnus  kuvaa muuten todella hyvin Lappeenrannan ikiaikaista kohtaloa sijaita idän ja lännen valtataisteluiden välissä.