Viipuri / Lepolan hautausmaa

Eilisen Ristimäen hautausmaan vieressä ison tien toisella puolella sijaitsee toinen viipurilainen hautausmaa, Lepolan hautausmaa. Nykyisin paikalliset kutsuvat hautausmaata eteläiseksi hautausmaaksi, mutta vanha suomalainen hautuumaa se on kaikesta huolimatta. Sen historialliset juuret ulottuvat aina 1830-luvulle, jolloin sinne haudattiin ensimmäiset vainajat. 

Kappelin takaa alkaa Lepolan hautausmaa

Hautausmaa on nykyisin paikallisten käytössä, mutta jälkiä edellisten omistajien haudoista on vielä jäljellä, vaikka sodan aikaisia juoksuhautoja ja suojarakennelmia on tasoitettu maansiirtokoneilla. Kaikkea mennyttä ei vaan pysty hävittämään....liekö siihen toki ollut tahtoakaan? Onneksi vielä jäänteitä suomalaisten ajan haudoista kuitenkin on jäljellä, vaikka alueella onkin nykyisin hemmetin iso pronssipatsas muistona joukkohaudasta, mihin venäläiset hautasivat lähes 2000 kaatunutta soturia Viipurin ja sen lähiseutujen taisteluista. Muistomerkin ympärillä oleviin kivipaasiin on kaiverrettu melkoinen joukko nimiä.

Tuhoutunut hauta

Nämä portaat ovat johtaneet jonnekin....

Hautausmaan porrasaskelmat

Alue on omalla tavallaan samalla kertaa viehättävä ja ahdistava. On se vaan saakelin sääli, että tälläkin alueella piti taistella, vaikka ymmärrän hyvin että sen kivisten muurien takana oli hyvä odottaa väijyksissä vihollista. Toki tuho on jatkunut vielä sotien jälkeenkin ja nykyään alueella majailevat paikalliset nistit, koska käytettyjä ruiskuja osui silmiini melkoinen määrä. 

Kivetty polku vie pronssipatsaalle

2000 vainajan nimet kivimuurissa...huom! vuosiluvut

Tuntemattoman tekijän pronssipatsas joukkohaudan kohdalla

Alueelta löytyy myös Suomen kenraalikuvernöörinä toimineen Alexander Amatus Thesleffin hauta, mikä kunnostettiin kesällä 2012 Borodinon taistelun 200-vuotisjuhlallisuuksien takia. Jostain kumman syystä jätin sen kuvaamatta, mutta kuvia löytyy täältä.

Vanha portti hautausmaalle

Alue on rehevää kasvustoa täynnä

Toimi Alankon hautakivi

Suomalaisia hautoja

Upea hautamuistomerkki, vaikka yläosa puuttuukin

Suomalaisia hautakiviä pinottuna kasaan

Insinöörin kivi osana kasaa

Löyskän kivi on saattanut saada osuman luodista tai sirpaleesta

Onhan näitä vielä jäljellä....

Viipuri / Ristimäen hautausmaa

Joskus näillä Willimies toursin matkoilla törmää paikkoihin, mitkä olisi ehkä kannattanut jättää väliin. Tämäkin paikka on surullinen osoitus siitä, ettei ihmisillä ole aina paljoakaan järkeä omissa toimissaan. Toki tätä paikkaa runteli sodat, mutta kyllä ns. kehitys on myös jättänyt jälkensä maisemaan. Alueesta on enää jäljellä osa, koska loput on rakennettua maata, mikä on otettu käyttöön. Toisaalta yleinen hoitamattomuus ja ihmisten välinpitämätön suhtautuminen paikkaan on jättänyt jäljet alueeseen. Nyt moni ehkä miettii, että mistä alueesta on kysymys? Kyseinen paikka on entinen Ristimäen hautausmaa Viipurissa.

Hautausmaan portti on vielä jäljellä

Hautausmaa on saanut nimensä Ristimäen kaupunginosasta, jonne tietojen mukaan perustettiin hautausmaa vuonna 1798. Joidenkin tietojen mukaan alueelle olisi haudattu ensimmäiset ihmiset jo vuonna 1789, mutta pitäviä todisteita siitä ei ole. Se mikä on varmaa, niin jatkosodan jälkeen alue jäi pois käytöstä alueen omistajan vaihduttua. Syynä hautausmaan perustamiseen oli keisarillinen määräys, mikä kielsi vuonna 1772 vainajien hautaamisen kirkkoihin.

Muutama luodinjälki näkyy portissa

Nyt alue on metsittynyt ja monet alueen muistomerkeistä tuhoutuneet. Muutamia hautakiviä löytyy vielä pusikkojen keskeltä, mutta ainoastaan muutama isompi on jäljellä. Viimeisimpiä suuria säilyneitä siirrettiin Suomeen kehityksen tieltä, kuten vuonna 1986 kotikaupunkiini Lappeenrantaan siirretty Juho Lallukan hautamuistomerkki. Juttu siitä löytyy täältä. Toinen suuri siirto-operaatio hautamuistomerkkien suhteen oli Matti Pohdon kivien siirtäminen Helsinkiin kansalliskirjaston puistikkoon vuonna 1988. Tällä hetkellä alueella ei ole enää mitään siirrettävää, vaan loput saavat lojua pitkin pituuttaan tantereella...niitäkään ei kyllä ole kovinkaan monta!

Kenen lie vanha hautamuistomerkki?

Suurin tuho Ristimäen hautausmaata kohtasi viime sotien aikana. Talvisodassa aluetta pommitettiin jolloin vuonna 1936 rakennettu ortodoksinen Kaikkien pyhien kirkko tuhoutui vihollisen tykkitulessa. Isommat vauriot syntyivät kuitenkin jatkosodassa 20.6.1944, jolloin hautausmaan alueella käytiin taisteluita hyökkäävää vihollista vastaan. Myöskin sisin puolustuslinjamme VKT-linja kulki hautausmaan poikki. Samalla kertaa tuhoutui paljon maamme kulttuurihistoriallista perintöä, kuten Jaakko Juteinin hauta, mitä on etsitty myöhemmin suomalaisin voimin. 

Paikalliset rantojen miehet ovat pitäneet shaslik-juhlia alueella

Hauta

Vanha hautakoriste

Hautaristi kumollaan

Yksi harvoista hautakivistä

Henriette Wittin hautakivi löytyy nurmen alta

Ristimäen hautausmaan loppuosa on saanut ympärilleen aidan

Viipuri / Sotilaskunnian muistomerkki

Jep, melkoisen masentava päivä taas edessä. Töitä olisi enemmän kuin kerkiää tehdä, vaikka vuorokaudessa olisi 34 tuntia. Ei vaan kerkeä ja jaksa tehdä kaikkia töitä mitkä niskaan kaatuu. Niinpä aionkin jättää kaiken jonninjoutavan ja keskittyä tärkeisiin töihin...jos minulla nyt sellaisia onkaan? No, ensi viikonloppuna pitäisi jaksaa pari pitkää päivää, kun metsuri tulee kaatamaan viisi puuta pitkälleen pihamaalle. Se on tietysti se kaiketi itselleni kesyin osuus, koska jatkossahan minulle jää puiden pilkkominen ja kärrääminen liiteriin.

Kaatosateessa näköjään valokuvattu

Siinähän tuota kuntoa kaiketi tulee, mitä tarvitsenkin jatkossa, koska aion kesällä suorittaa rautaperseajon moottoripyörällä. Itse asiassa tarkoitus on tehdä kyseinen tempaus jopa kahdesti, koska ensin kokeilen kesympää versiota 1000km/24h ja myöhemmin 1000mailia/24h. Toivottavasti edes toinen teko onnistuu, koska itsensä voittamisesta sitä kaiketi parhaimmat voimavarat saa?

Muistomerkin keskellä on tolppa, mikä kannattelee kaksoiskotkia

Voimavaroja tässä kyllä kaivataankin, koska koko talvi on mennyt enemmän ja vähemmän toipilaana tai vajaakuntoisena kaiken maailman flunssien ja kuumeiden takia. Niidenkin takia suuremmat fyysiset ponnistukset ovat saaneet odottaa aikaa parempaa, jota ei ole koskaan tullut ainakaan tähän mennessä. Muutenkin ongelmia on riittänyt raha-asioista lähtien, kun tuntuu ettei rahat riitä mihinkään vaan aina saa olla rahattomana kotosalla. Tähän onneksi on luvassa korjausta, koska lupasin tehdä kaverini yritykseen oman varastonhallintaohjelman, jolla firman logistiikka kestää kohdillaan. Toki senkin nikkaroiminen vie aikaani ja vähiä voimavaroja lisää. Olen aikamoisessa kierteessä juuri tällä hetkellä....

Pienempiin kiviin on kiinnitetty historiasta kertovia laattoja 

No, omat ongelmani eivät lopu täällä blogissa jaarittelemalla, joten siirrytäänpä asiaan. Viipurin keskustastan läheisyydestä löytyy hemmetin iso muistomerkki, mikä on pyhitetty Viipurin kaupungin sotilaskunnialle. Tämä 9.5.2011 paljastettu jättimäinen sotilaskunnian muistomerkki esittelee taisteluita, mitkä liittyvät Viipurin menneisyyteen. 

Pietari Suuri

Muistomerkki sijaitsee entisellä Koulukentällä, joka myöhemmin oli nimetty Mihail Ivanovits Kalinin mukaan Kalinin aukioksi. Täällä myös sijaitsi Kalinin patsas, mikä siirettiin tämän muistomerkin alta pois. Muutostöihin ryhdyttiin sen jälkeen, kun Viipuri sai vuonna 2010 arvonimen sotilaskunnian kaupunki. Tämä arvonimi myönnetään Venäjällä kaupungeille, joissa tai joiden läheisyydessä on käyty kovia taisteluita. Lisäksi näissä paikoissa isänmaan puolustajien on pitänyt myös osoittaa sankaruutta ja sitkeyttä. 

Viipurin linnakin on kuvissa

Laivastotkin ovat taistelleet Viipurin vesillä

Tämä muistomerkki on massiivinen kokonaisuus, mikä koostuu korkeasta tolpasta, jonka nokassa on kaksoiskotka. Sen ympärille on asetettu neljä pienempää kiveä, joihin on kiinnitetty Viipurin taisteluiden historiasta kertovia pronssilaattoja. Muistomerkki on mittasuhteiltaan valtava, mutta sopii silti sijoituspaikan miljööseen hyvin. Suosittelen suomalaisillekin reissaajille tutustumista tähän, koska poikkeuksellisesti myös talvisota on pronssilaatoissa mukana. Yleensähän itänaapurin puolella tuppaa tuo talvisota unohtumaan...

Kaksoiskotkapylvään laatta

Lisää kuvateksti

Lisää kuvateksti

Viipuri / Amiraali Arpaksinin patsas

Tänään vuorossa on Viipurissa sijaitseva patsas, jonka tekijästä minulla ei ole tietoa, mutta paljastusvuosi on 2010, jolloin tuli kuluneeksi 300 vuotta Viipurin liittämisesta Venäjän valtakuntaan. Tässä operaatiossa Arpaksin oli ratkaiseva johtaessaan joukkoja. Sinänsä sillä ei nyt ole niin suurta merkitystäkään, koska kyseessä on venäläinen muistomerkki ja sankarikaan ei ole ehkä meidän mielestämme kaikkein kuuluisin eikä sankarillisin. Toki mies on vaikuttanut myös meidän historiaammme, joten ei häntä ja hänen kunniakseen pystytettyä muistomerkkiä voi jättää esittelemättäkään. 

Amiraali Arpaksin. Viipurin valloittaja vuonna 1710

Kyseessä on venäläisen kreivin ja sotapäällikön patsas. Kaiken lisäksi häntä pidetään Venäjän laivaston isänä. Silti kyseinen herra Fjodor Matvejevits Apraksin on lähes tuntematon maassamme. Ainakaan minulle hänen nimensä ei kolistellut minkäänlaisia kelloja, mutta mikäs minä olen puhumaan muiden puolesta? Joka tapauksessa Apraksinin ja Suomen kohtalot ovat törmänneet useasti.

Taustalla Viipurin linna

Apraksin syntyi vuonna 1661 ja jo kymmenkesäisenä hän valitsi tulevaksi ammatikseen sotilaan uran. Myöhemmin Pietari Suuren keisariaikana hänestä tuli yliamiraali. Vuonna 1700 hän oli luonut jo menestyksekkään uran toimiessaan kuvernöörinä Azovin alueella, minkä lisäksi hän toimi amiraliteetin johtajana. Urakehitys jatkui suotuisana ja vuonna 1708 hänet nimitettin Suuren pohjan sodan aikana Inkerin ja Suomen alueella toimivan armeijan päälliköksi. Täällä hän kunnostautui lyömällä ruotsalaiset joukot Inkerinmaalla ja valtasi lopulta piirityksen jälkeen myös Viipurin vuonna 1710.

Patsaan kaiverrukset

Tämän jälkeen Apraksin johti joukkoja ylipäällikkönä vuonna 1713, jolloin hän muun muassa löi ruotsalaiset joukot Kostianvirran taistelussa. Lopulta kun Venäjä miehitti koko Suomen aluetta, hän toimi Suomen siviilihallinnon korkeimpana päällikkönä. Tällöin ns. Ison vihan aikaan maatamme todellakin koeteltiin ja monet meidänkin blogissamme esittelemät luolat ja piilopaikat olivat ahkerassa käytössä siviilien piiloutuessa terroritekoja vastaan.

Näiden urotöiden välissä kerkesi vahvistamaan Venäjän laivastoa, mikä löikin Ruotsin laivaston Riilahden taistelussa Hangon edustalla vuonna 1714. Myöhemmin hän oli Venäjän edustajana Uudenkaupungin rauhaan päättyneissä neuvotteluissa ja sieltä hän kiirehti Kaspianmerelle laivaston päälliköksi Venäjän ja Persian välisen sodan ratkaisijaksi. Tämän jälkeen hän toimi vielä vuoteen 1726 saakka Itämeren laivaston päällikkönä, kunnes vetäytyi vanhuuden rauhaan. Hän kuoli vuonna 1728.

Viipuri / Tienhaaran muistomerkki

Kasakkakivi tienristeyksen keskellä bensa-aseman pihalla

Kalenterin mukaan tänään on loman viimeinen päivä, mutta eipä tässä ihmeemmin ole kerinnyt lomailemaan. Melkoista raatamistahan tämä on ollut, kun juniorille piti etsiä omaa asuntoa ja pari päivää meni Tallinnan risteilyllä. Muu aika onkin mennyt jäisestä maasta aidantolppien irtirepimisessä sekä muissa pikkutöissä, mitkä ovat liittyneet mökin lämmittämiseen yms. Tarkoitukseni oli kirjoitella näitä blogijuttuja reserviin, mutta aikeeksihan tuo jäi. Ehkä kesäaikaan saisin kerättyä pienen varaston juttuja, ettei aina olisi tunnetta, että tänään on taas saatava tarina aikaiseksi. Stressiähän tuostakin tulee, vaikka työni onkin täysin vapaaehtoista.

Juha Lankisen muistolaatta Kasakkakivessä

Sen sijaan tämän päivän kohde on paljastettu 15.6.1994 Viipurin Tienhaaran risteykseen, missä käytiin jatkosodan ratkaisevimpia taisteluita 22-25.6.1944. Tuolloin Neuvostoliitto yritti isolla joukolla saada haltuunsa Tienhaaran alueen, mistä haarautui kaksi maantietä. Eteläistä reittiä pitkin, heillä olisi ollut avoin reitti kohti Helsinkiä ja pohjoisen kautta reitti Lappeenrannan suuntaan olisi ollut käytettävissä. Niinpä suomalaiset tekivät kaikkensa, ettei alue joutunut vihollisen haltuun. 

Kiven juurella oli paikalla vieraillessani komea laminoitu kortti

Taisteluita johti everstiluutnantti Alpo Marttinen, joka toimi suurhyökkäyksen aikana ruotsinkielisen rykmentin JR61 päällikkönä. Rykmentti kasattiin Vaasan ruotsinkielisessä suojeluskuntapiirissä ja on todellakin Tienhaaran taisteluista oman muistomerkkinsä ansainnut, koska täällä onnistuttiin lyömään täysin ylivoimainen vihollinen JR61 ja kenttätykistön toimesta. Niinpä Tienhaaran keskellä olevaan ns. kasakkakiveen kiinnitettiin kesällä 1994 Juha Lankisen suunnittelema kivinen muistolaatta taisteluihin osallistuneiden joukkojen kunniaksi.

Kiven toiselta puolelta löytyy ortodoksiristi kivettyine polkuineen

Viipuri / Neuvostoliiton sankari

En osaa enää edes sanoa, montako reissua kamera kaulassa on tullut heitettyä itänaapurin alueelle. Kuitenkin useimmilla reissuilla tämän ohitse on tullut ajettua, joten joskus tuli tämäkin kuvattua. En ole kovinkaan montaa neuvostoliittolaista sotilasmuistomerkkiä esitellyt, mutta tämä on pakko julkaista, koska se on oiva osoitus venäläisestä massiivisesta monumentista. Sen koko on aivan järkyttävä ja se näkyykin pitkällä maantiensuoralla jo kauas.

Neuvostoliiton sankari

Tämä ilmeisesti Neuvostoliiton sankari nimellä kulkeva monumentti on minulle tuntemattoman tekijän tekemä, enkä osaa sanoa milloin se on tänne ilmestynyt. Joka tapauksessa muistelen sen olleen paikallaan jo 1990-luvulla, jolloin aloin ensi kertoja käydä omalla autolla itänaapurin puolella. Tolpan nokassa patsastelva konepistoolimies on aina sykäyttävä näky ja omakin kaasujalka tuntuu aina sen kohdalla nousevan piirun verran ylöspäin.

Kuvat lienevät otettu voiton päivänä?

Patsaan ympärillä on iso muistomerkki, missä kerrotaan sen olevan pyhitetty Neuvostoliiton sankareille ja pitkät kiveen hakatut nimilistat kertovat karua kieltään suurista tappioista, joita vetäytyvät suomalaiset aiheuttivat heille kesäkuussa 1944. 

Alue on melkoisen suuri

Kaikki lisätiedot tähän kohteeseen liittyen otetaan vastaan, joten nyt lukijoilla on jälleen mahdollisuus vaikuttaa asiaan.

Neuvostoliiton sankari ja alla kahdeksan nimeä. Ympärillä satoja lisää....

Viipuri / Viipurin kirjasto

Willimies pitää kaikesta vanhasta ja kauniista. Historiaan jo nuorena hurahtaneena henkilönä tykkään ympäröidä itseni vanhoilla esineillä ja tavaroilla, joten kotinikin muistuttaa pientä museota. Silti en vaan jostain kumman syystä ole oikein ymmärtänyt, että mitä hienoa on Viipurin kirjastossa? Mielestäni vastaavan näköisiä funkkistaloja löytyy kaikkialta Suomesta ja jopa ihan ulkomailta, kuten tämä Alvar Aallon suunnittelema Viipurin kaupunginkirjasto.

                               Video Viipurin kirjastosta

Sitä en kiistä, ettenkö ole tyytyväinen kun rakennus nykyään kunnostettuna kimaltelee Torkkelinpuistossa, mutta silti sen saama julkisuus jotenkin ihmetyttää.... Alvar Aallon suunnittelema sai alkunsa 1927, jolloin Viipuri järjesti arkkitehtikilpailun uudesta kirjastorakennuksesta. Alvar Aallon suunnitelma voitti ja rakennus valmistui vuonna 1935. Toki jotain upeaahan tässä on oltava, koska osittain tämän rakennuksen avulla Aallosta tuli maailmankuulu.

Viipurin kaupunginkirjasto

Ehkä yksi syy kirjaston kuuluisuuteen aiheutuu vuodesta 1944, jolloin Viipuri lopullisesti jäi venäläisten haltuun. Rakennus oli hylättynä 10 vuotta ja sen sekä taisteluiden aiheuttamia vaurioita korjailtiin venäläisten toimesta vuosina 1955- 1961, mistä Aalto oli katkera kuolemaansa saakka. Hänen mielestään tämä remontti pilasi hänen työnsä, mutta se oli vasta alkua kirjaston rappioajalle. Pikkuhiljaa rakennus kärsi vaurioita välinpitämättömyydestä ja etenkin sen julkisivu oli surkea näky. Muistan itsekin joskus 1990-luvun alkupuolella, kuinka surkeaan kuntoon rakennus oli päästetty.

Komea päätylasitus

Vuonna 1994 rakennusta alettiin restauroida Viipurin kirjaston ystävät ry toimesta, mutta se keskittyi enemmänkin poistamaan venäläisten remontin jälkiä ja osittain palattiin alkuperäisiin ratkaisuihin. Julkisivun kunnostukseen ja vuotavan katon korjaamiseen eivät rahat riittäneet, joten kirjaston surkea tilanne jatkui. Tilanne parani vasta, kun sen tilanne otettiin esiin korkeimmalla valtiollisella tasolla. Silloinen presidentti Halonen otti asian puheeksi Vladimir Putinin kanssa. Silloin rahoitusta alkoi löytyä kuuden miljoonan euron edestä Venäjän valtion pussista. Entisöintiä tekemään valittiin alansa parhaat ammattilaiset, rakennusliike Sojuzstroirestavratsija. 

Arvostettu funkkistalo

Korjaustyöt olivat lopullisesti valmiina lokakuussa 2013 ja kirjaston uudet avajaiset pidettiin 23.11.2013. Korjaustyöt on kyllä tehty todella hienosti, mutta perinteiseen tyyliin sisäkuvat puuttuvat täältä blogistamme. Remontti on kuitenkin tehty todella hyvin, koska se on saanut kaksi huomattavaa palkintoa toteutuksesta. Vuonna 2014 sille myönnettiin World monuments Fundin sekä 2015 Europa nostra kunniapalkinnot.

Viipuri / Viipurin joukkojen muistomerkki

Tämä menee taas sarjaan, että kannattaako tätä edes esitellä, mutta kun tuli aikoinaan kuvattua. En edes tiennyt kuvatessani tätä, että mistä oli kysymys, kun en tuota venättää oikein taida. Joka tapauksessa kun sain apua käännöstyössä, niin laitetaan julkaisuun. Eivätpähän enää vie tilaa pilvipalvelusta, joten sinne mahtuu taas lisää kuvia...

Viipurin joukkojen aukio

Yksi Suomen sotahistorian murheellisimpia päiviä on 20.6.1944, jolloin suomalaiset joukot perääntyivät Viipurista paremmin puolustettaville alueille. On tosin väitetty, että korkein sodanjohto vetäytyi tarkoituksella Viipurista ilman Mannerheimin hyväksyntää, mitä ei olisi koskaan edes saatu. Kaikesta huolimatta tästä eteenpäin kyseisen päivän kello 16.45, jolloin Suomen lippu laskettiin Viipurin linnan tornista, jälkeen kaupunki on ollut venäläisten hallinnassa. 

Muistomerkki

Tietysti voittajat ovat halunneet muistella tätä voittoisaa tapahtumaa ja nimenneet osan Viipuria aukioksi Viipurin vallanneiden joukkojen kunniaksi. Aukion laidalle on myös pystytetty muistomerkki, missä kerrotaan 85 jalkaväkiosaston osallistuneen Viipurin valloitukseen. Käsittääkseni muistomerkissä on myös lista näistä osastoista, mutta niillä ei mielestäni ole suurta merkitystä, koska kyseessä on venäläinen muistomerkki keskellä meille niin rakasta Viipuria. 

Tarkemmat infot venättää osaaville

Viipuri / Pietari - Paavalin kirkko

Nyt olen törmännyt melkoiseen ongelmaan. Minulla on ottamiani valokuvia ripoteltu kolmen eri sähköpostitiliin liitettyyn pilvipalveluun. Olen tilanteen mukaan joutunut jakamaan kuvia eri tilien välillä ja nyt olen lirissä. Samoja kuvia löytyy kaikilta tileiltä ja mikä pahinta, niin kaikissa alkaa olla tila lopussa. Nyt olenkin ottanut tavoitteeksi julkaista mahdollisimman pikaisella tahdilla etenkin rajantakaisia kohteita, jotta saan tilaa ensi kesän kuvausreissujen kuvia varten. Luvassa on siis ainakin itselleni melkoisen kiireinen kevät! Toisaalta, saavatpahan lukijat paljon uusia kohteita nähtäväkseen, jos näitä jorinoitani nyt kukaan enää vaivautuu lueskelemaan?

Tarkoitukseni oli alunperin julkaista tänä vuonna vähemmän tarinoita kuin koskaan aiemmin, mutta näköjään itse aiheuttamastani syystä joudun pyörtämään itselleni antamani lupauksen. Tämä saattaa myös merkitä sitä, etten vaivaudu valokuvaamaan paljoakaan kohteita tänä suvena, koska en saa niitä sopimaan minnekään. Tietenkin voisin avata uuden tilin, mihin saisin ne sopimaan, mutta lieneekö tuossakaan mitään järkeä? Ehkä valtaosa tälle kesälle suunnitelluista kuvausreissuista siirtyykin kesään 2018. Lukijoiden ei kuitenkaan kannata huolestua, koska materiaalia riittää yhden vuoden tarpeiksi...

Pietari - Paavalin kirkko, minkä edustalla on rautatieasemalta pelastunut karhupatsas

Muutenkin olen juuri tällä hetkellä kohtuullisen masentunut ja normaalien arkirutiinien hoitaminenkin tuntuu ajoittain ylivoimaiselta. Monet asiat vaan tuntuvat kaatuvan niskaani vaikka en sitä haluakaan juuri tällä hetkellä. Aionkin tästä syystä rauhoittaa monet ylimääräiset riennot pois kalenteristani aloittaa liikkumisen raittiissa ilmassa saadakseni itseni taas kuntoon. Edessä onkin kesäkuun alussa Lykynlammen olympialaiset, missä otetaan miehestä mittaa. Samalla kertaa pidämme myös 10-vuotismuisteluilllan Joensuun Lykynlammen laavussa. Niistä turnajaisista jos selviän, niin sitten olen iskussa kohtaamaan kaiken maailman vastoinkäymiset. Mauri ja Ilkka, aion olla iskussa tuolloin....varokaa!   

Vaan nyt asiaan.  Eilen esittelin Viipurin rautatieasemalta pelastuneen tosen karhun ja tänään jatketaan samalla pihamaalla. Vuorossa on Pietari - Paavalin kirkko, mikä valmistui vuonna 1799. Tämän kirkon suunnittelivat arkkitehdit Brockman ja Veldten. Tämä kirkko on ainoa Viipurissa säilynyt luterilainen kirkko. Ennen sotaa se toimi ruotsalaisen ja saksalaisen seurakunnan yhteisenä kirkko, mutta nykyisin se kuuluu Inkerin kirkon alaisuuteen. 

Kirkko on komea

Ennen tätä kirkkoa luterilaisilla oli käytössään oma kirkko, mistä tuli Pietari - Paavalin kirkon valmistumisen jälkeen Viipurin maaseurakunnan kirkko. Nimensä kirkko sai tuolloin keisarina toimineesta Paavali I, minkä mukaan kirkko vihittiin käyttöön. NImeksi vakiintui vuosien kuluessa kuitenkin Pietari - Paavalin kirkko.

Viime sodista kirkko selvisi pienin vahingoin, mitä nyt välirauhan aikana kirkon kellot katosivat. Ehkä ne sulatettiin panssarivaunujen vaatimaksi teräkseksi? Sotien jälkeen kirkkoa käytettiin Viipurin laivastoaseman kerhona ja elokuvateatterina. Onneksi ajat muuttuvat ja vuonna 1991 kirkko luovutettiin edellisenä vuonna perustettuun Inkerin kirkkoon kuuluvaan Viipurin luterilaiseen seurakuntaan. Sen jälkeen kirkkoa on kunnostettu niin suomalaisten yksityishenkilöiden sekä Suomen kirkon ulkomaanavun lahjoittamien rahavarojen avulla.