Lappeenranta / Kämärän taistelun muistomerkki

                            Dannyn "Tuuliviiri" kuvaa muistomerkin vaiheita

Tänään olemme viimeistä kertaa Maasotakoulun alueella. Meidän mielestämme mielenkiintoisin kohde jätettiin tarkoituksella viimeiseksi. Kyseessä on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen Vehmaan punaisesta graniitista valmistama Kämärän taistelun muistomerkki, jonka historiasta löytyy monia käänteitä.

 

Kämärän taistelun muistomerkki

Suomen sisällissodan ensimmäinen kenttätaistelu Karjalassa käytiin valkoisten ja punaisten välillä Viipurin ja rajajoen välisellä Kämärän rautatieasemalla, missä valkoisilla oli tarkoituksena pysäyttää ja kaapata asejuna, joka toi Pietarista aseita vallankumouksellisille punaisille. Taistelu käytiin 27.1.1918 elikkä päivää ennen sisällissodan syttymistä. Karjalan pojilla oli ilmeisesti kiire näyttää voimiansa? Kuuluisin taistelussa mukana ollut lienee Jukka Rahja, joka oli veljineen kuljettamassa asejunaa punaisille. Rahjan kohtalona oli haavoittua pahasti jalkoihin, mutta henkeä tältä mieheltä valkoiset eivät saaneet. Lopulta paha sai palkkansa v.1920 ns. Kuusisen klubin ammuskelussa, missä Suomesta paenneet kommunistit selvittelivät välejään.

Symboliikkaa...Leninin näköinen mies selällään?

Ajatus muistomerkistä heräsi 20 vuotta myöhemmin ja taiteilija Aaltoselta päätettiin tilata muistomerkki, mikä pystytettäisiin Kuolemajärvellä sijaitsevalle Kämärän asemalle. Nopeasti Aaltonen laati luonnoksen patsaasta ja se oli valmiina jo huhtikuussa 1938. Pienen pohdinnan jälkeen sopimus laadittiin 9.5.1939 ja sen materiaaliksi valittiin Vehmaan punainen graniitti. Sopimuksessa määritettiin myös teoksen mittasuhteet, jolloin korkeudeksi päätettiin 3 metriä ja leveydeksi 2 metriä.

Maailmanpolitiikka oli suunnitelmaa vastaan ja Kämärä jäi talvisodan aikana neuvostoliittolaisille. Se ei kuitenkaan estänyt patsashanketta, koska ennen 1942 valmistunutta patsasta edelsi jatkosodan alku, jolloin suomalaiset valtasivat Kuolemajärven takaisin. Sota-aikana ei kuitenkaan patsaan pystyttämiseen ollut aikaa ja niinpä se jäi lojumaan Aaltosen ateljeehen jatkosodan ajaksi, kunnes taiteilija rupesi v. 1948 kyselemään, että mihin sen voisi toimittaa pois nurkista kuleksimasta?

 

Wäinö Aaltosen signeeraus

Oli kuitenkin yksi iso ongelma. Poliittinen tilanne oli taas muuttunut, koska Suomi solmi YYA-sopimuksen Neuvostoliiton kanssa v.1948. Patsaan alkuperäisessä versiossa oli ollut idän suunnalta saapuva nuolisade ja se koettiin poliittisesti arkaluontoiseksi asiaksi. Niinpä ennen julkistamista 8.10.1949 ne oli vielä poistettava patsaasta. Näin toimittiin ja lopulta patsaan sijaintipaikaksi valikoitui Helsingin kansallismuseon edustalla oleva pieni puistikko. Ratkaisu ei ollut helppo, mutta siellä ilman suurempia seremonioita julkaistu patsas sai kököttää aina vuoteen 1974 asti. Tällöin patsas siirtyi sotamuseon omistukseen ja sille päätettiin keksiä uusi sijoituspaikka.

Lappeenrannan Päällystöopisto valittiin sijoituspaikaksi, koska sen alueelle siviileillä ei ollut asiaa ja poliittisesti kuuma peruna saatiin pois näkyvistä. Miksi se oli jo toisen kerran ulkopoliittinen ongelma? Patsaan maassa makaavan hahmon huomattiin muistuttavan kovasti erästä Lenin nimistä henkilöä ja se oli pakko saada pois alkuperäiseltä sijoituspaikaltaan. No onhan Lappeenrantalaiset olleet aina rohkeita, joten tännehän se muistomerkki köijättiin nykyiselle paikalleen. Patsaan julkistamistilaisuus pidettiin ensimmäisen luutnanttikurssin päättäjäistilaisuudessa 4.10.1974.

Perinnelaatat teksteineen

Tärkeä osa muistomerkkiä on sen edustalla olevat kurssien perinnelaatat, jotka koulutusjärjestelmän muutoksen takia ovat Vöyrin kivestä poiketen vuodesta 1974 eteenpäin. Minusta aika mielenkiintoinen perinne…

Lappeenranta / Vöyrin kivi

                                Havana Black "Hoo myself"

Huh, koville otti… mutta kylläpä yhden päivän lepo tekee hyvää. Eilinen meni soffalla köllötellessä, mutta nyt alkaa elämä jo voittaa. Norjan puhelinlinjalle ei ole ollut enää käyttöä, joten voisipa tässä julkaista yhden kohteen lisää. ”Laajasta taustatyöstä” huolimatta tähänkin liittyy eräs outo piirre, mutta siitä vähän myöhemmin lisää. Aloitetaan perinteiseen tyyliin musiikkipläjäyksellä. Havana Black oli takavuosina yksi Willimiehen suosikkibändejä, joten tyrkätään kaikille kuultavaksi. Kerrottakoon että kyseisellä poppoolla on yhtymäkohtia Lappeenrantaan.

Musiikin siivittämänä siirrytään taas Maasotakoulun puistikkoalueelle, mistä löytyy muistomerkki Suomen aliupseerikoulutuksen historiasta. Kyseessä on Vöyrin kivi, joka paljastettiin juhlallisin menoin 26.1.1978 silloisen Maanpuolustusopiston puistikkoalueella. Sen suunnittelusta vastasi sotilasmestari, heraldikko Simo Karjalainen. Keskeinen osa muistomerkkiä on myös laatoista muodostettu portaikko, joka muodostuu ennen v.1974 toimeenpantujen kanta-aliupseerikurssien perinnelaatoista.

Vöyrin kivi Maasotakoulun puistikossa

Graniittinen kivenlohkare on tuotu paikalle Suomen ensimmäisen kanta-aliupseerikoulun paikalta Vöyristä, läheltä Vaasaa. Kyseisellä paikkakunnalla toimi maamme ensimmäinen aliupseerikoulu 26.1 – 30.5.1918. Kuten tarkkaavaiset lukijat huomasivatkin, muistomerkin julkistamispäivä kunnioittaa suomalaisen aliupseerikoulutuksen 60-vuotista historiaa. Vöyrissä koulutuksesta vastasivat 22 jääkäriä, joiden vastuulla oli kouluttaa 1400 oppilasta Suojeluskunta-armeijan käyttöön. Vöyrin sotakoulun aikana maassamme käytiin veristä ja katkeraa sisällissotaa, joten tietääkseni kaikki pikakoulutuksen saaneet kerkesivät mukaan myös sisällissodan taisteluihin.

Vöyrin kiven etupuoli

 

Vöyrin kiven taustapuoli

Muistomerkin etuosassa on Suomen kartta, joka osoittaa paikkakunnat, missä koulutusta on annettu sotataidoissa Vöyrin lisäksi. Lappeenrantakin löytyy joukosta ja varustettu erittäin tutulla vaakunalla. Sen sijaan lohkareen taustapuolelta löytyy se mysteeri. Siellä on Eino Leinon sanoittama ja Leevi Madetojan sanoittaman Vöyrin marssin säkeistö kunnioituksena alkuperäisille Vöyriläisille. Tähän en löytänyt Internetistä kuin sanoituksen, mutta Youtube löysi koko marssin…tosin eri sanoituksella! Onkohan kyseessä eri marssi vai onko noita marsseja olemassa kaksi? Eiköhän tuokin jossain vaiheessa selvinne?

                                  Youtuben "Vöyrin marssi"

Lappeenranta / Aliupseerikoulutuksen kivet*

                                Deep Purple "Soldier of fortune"

Kyllä osaa olla taas vaikeaa! Työkiireet ovat jarrutelleet julkaisutahtia ja kaiken lisäksi piti vielä tulla kipeäksikin. Eilisiltainen Svetogorskin matka taisi poikia jonkin sortin ruokamyrkytyksen, koska yhtenään saa juosta huussiin soittelemaan posliinipuhelimella Norjaan. Ilmeisesti Willimiehen maha kestää ainoastaan ”Willimuorin” tekemää pottumuusia ja lihapullia, joten tulevaisuudessa saa naapurin gourmetherkut jäädä vähemmälle. On meinaan melkoisen kesy olo tällä hetkellä, mutta ei anneta sen häiritä…

Olen nyt viime aikoina esitellyt Maasotakoulun suljetulla sotilasalueella olevia muistomerkkejä, mutta olen ollut näiden faktatietojen kanssa ihan hukassa. Jäljellä on vielä kolme kohdetta, joista tänään vuorossa Sotilasammatillisten opintojen muistomerkki. kuten lukijat varmaankin jo arvasivat, niin tästäkään muistomerkistä minulla ei ole mitään ihmeellistä sanottavaa, koska tieto on jossain puolustusvoimien hallussa. Valitettavasti näin, mutta ainahan näitä kirjoituksia voi päivittää uusilla tiedoilla. Tämä tietysti vaatii, että jostain löytyisi jotain uutta tietoa!

Sotilasammatillisten opintojen muistomerkki Lappeenrannan Maasotakoulun piha-alueella

Uutta tietoa löytyy varmasti, koska tämä viikko on sen jo todistanut. Ensiksi sain yhteydenoton Vihdin suunnalta, missä paikallinen kaveri haluaa tehdä dokumentin Ylen kanssa Berliinin olympialaisten voittajien saamista tammentaimista. No isoja puitahan nuo ovat jo nyt. Kaveri oli bongannut kirjoitukseni ja kyseli lisätietoja. Lukijalta saamani erään vihjeen perusteella osasin opastaa miehen ottamaan yhteyttä erääseen asiantuntijaan ja näin alkoi yhteistyö. Toivottavasti tämä johtaa televisio-ohjelmaan, vaikkakin me tietenkin pysyttelemme poissa julkisuudesta. Johan julkisivulautakuntakin puuttuisi asiaan!

Toinen miellyttävä asia oli paikallisen miehen ”Williukille” eli omalle isäukolleni piirtämä kartta. Tämä juontaa juurensa viime syksyyn, jolloin julkaisimme kertomuksen Simolan pommituksista. Julkaisu johti lukuisiin yhteydenottoihin ja esille nousi kellari, mihin erään lukijan läheisiä kuoli useampia. Hän oli etsinyt kellaria kesäisin, mutta ei löytänyt. No nyt löytää! Kiitokset kuuluvat pommitukset itsekin kokeneelle Joukolle, jonka piirtämän kartan sekä hänen puhelinnumeronsa välitin Helsingin suuntaan. Ensi kesänä paikka löytyy… Oli mukavaa huomata, että vaikka kyseessä onkin vain historiaan keskittyvä blogi, niin tämänkin avulla voi auttaa ihmisiä heille tärkeissä asioissa. Tällaiset asiat auttavat tsemppaamaan ja jaksamaan jatkossakin. 

Niin… kirjoittelin taas kaikesta muusta kuin aiheesta, mutta koska aiemmin jo tunnustin etten tiedä tästä mitään! Tällä kertaa kuvat ja kuvatekstit puhukoot puolestaan. Onneksi lopuista muistomerkeistä löytyy tietoakin, joten päästään taas blogin juurille! Hauskaa viikonloppua lukijoille, mutta nyt on mentävä taas puhelimeen…. 

Uutta tietoa päivitellään vuosittain

Tuleekohan näistä sotatieteen maistereita?

Keskimmäisen kiven muistolaatta

Päivitys: Tämä Maasotakoulun pihamaalla sijaitseva muistomerkki ansaitsee täydellisen päivityksen. Ensimmäistä kertaa blogimme historiassa jopa otsikko menee uusiksi, mutta hyvä niin. Julkaistuamme tarinan meihin otti yhteyttä muistomerkin suunnittelija ja ideanikkari sotilasmestari Vesa Tuovinen. Lupasimme ensi tilassa(kolme viikkoa sitten) korjata virheet, koska Vesa toimitti meille hienoa aineistoa muistomerkin suunnitteluvaiheesta, lehtijuttuja aiheesta ja mikä mielenkiintoisinta, kuvan muistomerkin suunnitteluvaiheesta. Tällaista materiaalia ei blogissamme ennen ole ollutkaan tarjolla, joten ajattelin julkaista päivityksen pelkästään tekijän sanoin, enkä ryhdy referoimaan Vesa Tuovisen lähettämää materiaalia. Kiitokset Vesa sinulle!

Annetaan siis Vesan kertoa muistomerkin vaiheista!

Taustatietoa aliupseerikoulutuksen kivien syntyhistoriasta

Maavoimien sotilasammatillinen opintojakson 1 2008 oppilaskunnan hallituksessa heräsi ajatuksia ja ideoita miten kurssi jäisi osaksi Maasotakoulun historiaa. Kyseessähän oli ensimmäinen Maavoimien sotilasammatillinen opintojakso 1, käytännössä kyseinen kurssi aloitti Maavoimien aliupseerikoulutuksen.

Toimin oppilaskunnan kuraattorina ja oppilaskunnan hallitus teki esityksiä mm. kurssipuun istuttamisesta Leirin mäelle. En innostunut puun istuttamisesta, koska Leirin mäelle jo istutetut puut ovat lähinnä toimiupseerikoulutuksen aikaisia ja siksi, että monet istutetuista puista on varsin huonokuntoisia.

Keskustelin asiasta Maasotakoulun koulutuspäällikkö everstiluutnantti Antti Lehtisalon kanssa ja hän antoi minulle tehtävän, että suunnittele jotain pysyvää ja arvokasta. Hän antoi aikataulun johon mennessä tulisi esitellä luonnos muistomerkistä. Tällöin elettiin kevät talvea 2008 ja muistomerkin tuli olla valmis paljastettavaksi Maavoimien sotilasammatillinen opintojakso 1 2008 päättäjäisiin mennessä.

Tehtävän saatuani aloin pohtia, että minkälainen muistomerkin tulisi olla. Varsinainen pohdinta ja suunnitelman kristallisoituminen tapahtui työmatkalla polkupyöräilyn aikana. Piirtämäni luonnos on nähtävillä kansiossa.

Ylivääpeli, nykyisin sotilasmestari, Vesa Tuovisen luonnos muistomerkistä (omistaja Vesa Tuovinen)

Lähdin siitä ajatuksesta, että kiviä on kolme - jokainen Maavoimajakso tulee näin huomioitua. Kivien yhdistämisestä toisiinsa päädyin rautatankoihin ja jostain muistui mieleeni sanonta ” taipuu - muttei taitu”. Tämä sanonta ja rautatangot kuvaavat aliupseeriston ammatillista identiteettiä. Samalla tangot kuvaavat myös opintojen jatkuvuutta.

Marmorilaattojen kiinnittäminen ja irrottaminen mahdollistaa kurssin päivämäärän kaivertamisen.

Kiviksi päädyin Salpa-linjan kiviin - tästä saatiin liittymäpinta sotiemme veteraaneihin. Itse kivien hankkiminen oli varsin työläs projekti. Maasotakoululla oli Salpalinjan-kiviä mustalaismetsikössä. Kivet olivat jääneet ”kadettiketju-projektista”. Kivet osoittautuivat käyttökelvottomiksi koska kiviin oli porattu summittaisia reikiä.

Otin yhteyttä Lappeenrannan kaupungin puutarhuriin. Hän tiesi, että Lappeenrannan kaupunki on anonut Museovirastolta luvan Salpalinjan kivien nostamiseen. Lupa oli anottu Lappeenrannan veteraanipuiston perustamiseen.

Ruoholammella Tilsalantien leventämisen yhteydessä oli jouduttu nostamaan Salpalinjan kiviä. Sain luvan käydä valitsemassa mieleiseni kivet. Kivien valinnassa pyrin huomioimaan kivien muodon. Ajatus oli, että jokaisella opintojaksolla on erimuotoinen kivi.

Kivet nostettiin Kaivuuliike Saikon toimesta. Nostamista oli valvomassa Lappeenrannan kaupungin tiemestari.

Kurssikivien paikkaa hahmotellessa yliluutnantti Timo Väisänen ehdotti Rakennus kersantin edustaa. Ehdotus oli erinomainen koska muistomerkki on kaikkien nähtävillä ja muistomerkin edessä voi järjestää mm. kurssikuvaukset.

Muistomerkin rakentaminen tapahtui varsin nopealla aikataululla. Kaivuuliike Saikko oli ollut mukana jo aiemmissa muistomerkki hankkeissa. Heidän ammattitaitonsa jopa 4000kg painavien kivien käsittelyssä ja sidosmaan valinnassa oli erittäin tärkeä.

Kivet on sijoitettu lomittain toisiinsa nähden. Tämän voi havaita kun muistomerkkiä katselee sivulta päin. Tarkoituksena tällä on tuoda muistomerkkiin syvyyttä ja samalla se kuvaa opintojen toisiinsa liittymistä ja maaston nousujohteinen muoto Maavoimaopintojen rakennetta.

Aliupseerikoulutuksen kivet olivat valmiina viikkoa ennen kurssin päättymistä.

Muistomerkki paljastettiin 16.5.2008

Kansiossa on liitteenä Maasoturin artikkeli tilaisuudesta.

24.3.2010 ylivääpeli Vesa Tuovinen

Maasoturilehden tarina muistomerkin taustoista (omistaja Vesa Tuovinen)

Maasoturilehden tarina muistomerkin julkaisemisesta (Omistaja Vesa Tuovinen)