Nyt ollaan taas siinä tilanteessa, että jotain pientä vipinää pitäisi saada tähän touhuun täällä Suomenkin puolella. Niinpä sitä ollaan Williladyn kanssa tultu siihen tulokseen, jotta jotain tarttis tehdä tämän Willimiehen jäljillä blogin puitteissa. Niinpä viime viikolla tuli mieleemme Rautjärven metsässä kaatosateessa vaellettuamme, että perkules sentään....onhan tämä niin kivaa puuhaa, joten laajennetaan aluetta! Niinpä edessä onkin poistuminen meille niin rakkaalta Etelä-karjalan maaperältä.
Vaan, minne hemmettiin sitä aluetta laajentaisi? Tämän miettimiseen ei sitten montaa päivää mennytkään, kun keksimme ratkaisun. Alkuvaiheessa valokuvaamme Miehikkälän kunnan alueella ja sitten edessä on Haminan ja Vehkalahden seudut. Osaltaan syynä laajentamiseen on oman työni asettamat vaatimukset. Noilla paikoilla on paljon kohteita, mitkä liittyvät Suomen historiaan.
 |
| Kai tuosta kuopan erottaa? |
Historianopettajana toimiminen ja oman blogin hyödyntäminen opetuksessani on itselleni mieluista puuhaa ja monet omista oppilaistani ovat saaneet kipinän historianopiskeluun blogini kautta ja kuuluvat sen säännöllisiin lukijoihin, vaikka he eivät enää olekaan oppilaitani. Tämä on mielestäni paras kiitos tekemästämme työstä. Toisaalta onhan se ihan saakelin palkitsevaakin itselle, kun saa ryömiä ahtaissa kosteissa luolissa, rämpiä kaatosateessa metsässä ja kahlata vyötäröä myöten mutaisella rannalla ja niin edespäin...
 |
| Yksi lukuisista kuopista. Ulosmenoaukko kaatuneen näreen vasemmalla puolella. Samoilla kohdin näkyy myös ladottua kivetystä. |
Monesti on huolellisella suunnittelulla voinut välttää pahimmat paikat, mutta kun helkkari säälle ei voi mitään. Tai voisihan tuota, jos olisi vaivautunut tutkiskelemaan Forecan sääennustettä tarkemmin. Viime tiistaina näet Joutsenossa ei pitänyt sataa, mutta Rautjärven sää jäi tarkistamatta. Niinpä sitten tämän mokan takia, mihin tietenkin itse olen täysin syyllinen, sade kasteli meidät läpimäriksi metsässä, mistä etsimme kyltillä varustettua desantin hautaa. Tämä oli sitten se toinen moka, sitä ei näet löytynyt Ryöppäänmäeltä, vaikka siellä se kuulemma on. Edessä on siis uusi matka Rautjärvelle. Kunpa joku osallistui näiden matkojen polttoainekuluihin....
 |
| Ulosmenoaukko kuvan etualalla |
Koska Pauli Hanhiniemen mukaan muutkin mokaavat, niin uskalsinpa nuo tunaroinnit kertoa teille lukijoille. Vaan tähän loppuvat tuon kertaisen retken tunaroinnit, ellei sellaisiksi lasketa Ryöppäänmäeltä löytämiämme omituisia kuoppia. Mäen päällä ja sen rinteillä on pyöreitä kuoppia, missä on yksi aukko. Niissä on myös kivistä ladottuja seinärakennelmia, joten olisivatko ne asumuksia, tervehautoja tai jotain muuta? Jälleen kysymyksiä, joihin en tiedä vastausta vaan toivon teidän lukijoiden osaavan auttaa meitä tämän mysteerin ratkaisemisessa. Edes Muinaisjäännöskartta ei tiedä paikasta mitään. Ehkä ne ovat ihmisen tekemiä tai lienisivätkö kuitenkin pommikuoppia. En tiedä vastausta tähän. Taisin juuri mokata kolmannen kerran?
PS. Olen löytänyt aivan mahtavan blogin, mihin olen jäänyt täysin koukkuun. Olen viime viikkoina lukenut varmaan kolmeen kertaan kaikki tarinat. Suosittelen, että tekin tutustuisitte Kadonneen kulttuuriperinnön metsästäjät blogiin. Aivan hemmetin upeita ja mielenkiintoisia paikkoja. Kyllä Suomi on mielenkiintoinen maa. Osaltaan tämän blogin takia haluan jatkaa Willimiehen jäljillä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita