Yksi kokonainen lomapäivä takana ja toteutin etukäteen laatimaani suunnitelmaa pilkulleen. En tehnyt mitään koko päivänä. No, toki katsoin televisiosta Venlojen viestin, Islannin futismatsin ja Jukolan viestinkin alusta loppuun. Suunnitelma siis onnistui täydellisesti....tähän asti! Nyt vaan iski vastustamaton halu naputella tätä tietsikkaa ja julkaista aamutuimaan uusi kohde. Joutilaisuus on siis osaltani nyt julistettu virallisesti päättyneeksi, osittain myös siksi että sähkömies tulee iltapäivällä auttamaan minua johtotehtävissä...töitä siis tiedossa.
Muuten aion kyllä jatkaa lorvailua vielä viikon ajan ja lukea kirjoja. Teemu Keskisarjan Viipuri 1918 teos ja Leninin elämänkerta odottavat hyllyssäni lukijaansa. Jälkimmäisestä nyt en ole liiemmälti innostunut, mutta kun olen törmäillyt Karjalan kannaksella lukuisiin kohteisiin, mihin Lenin liittyy, niin pitää vähän selvitellä asioita itselleni, etten nyt tulevaisuudessa haastele ihan höpöjä. Kirjastot ovat myös täynnä kirjoja, mitkä haluaisin lukea, mutta ei nyt ihan jokaista kiinnostavaa taida tämän suven aikaan keritä.
 |
| Hemmetin jyhkeistä hirsistä rakennettu talo tien varrella |
Mutta palataanpa reilun kuukauden takaiseen aikaan, jolloin Willimiehen auto oli vielä kunnossa. Tuolloin kiertelimme yhden kokonaisen päivän Iitissä ja Valkealassa. Monet tuolloin kuvatut kohteet odottavat vuoroaan päästä esitellyiksi ja nythän tässä on sitä aikaa, mitä olen kaipaillut jo jonkin aikaa, niin siirrytäänpä Iittiin Kalaksuen tien varteen, mistä löytyy paikkakunnan suuren pojan muistolaatta mökin seinästä.
 |
| Talon päätyyn on kiinnitetty muistolaatta vuonna 1956 |
Täältä ponnisti kuuluisuuteen suomalainen runoilija Antti Törneroos, joka käytti urallaan kirjailijanimeä Tuokko, mikä onkin tullut mainituksi muistolaatassakin. Hän osoitti jo nuorena omaavansa lukupäätä, joten paikkakunnan pappi kannusti häntä lähtemäään opiskelemaan Heinolaan. Sinne Antti saapuikin ja törmäsi ensimmäiseen ongelmaan välittömästi. Opiskelu meinasi tyssätä heti alkuunsa, koska Antilla ei ollut sukunimeä, mikä vaadittiin tuolloin kaikilta kouluun meneviltä. Ongelma korjaantui koulun rehtorin toimesta, joka antoi Antille sukunimen Törneroos, mikä viittasi Antin punakoihin kasvoihin.
 |
| Hautalan maisteri kertoo Törneroosien tilan nimen |
Alkuvaikeuksista huolimatta opiskelu Antin juttu ja hän siirtyikin Porvoon lukion kautta Helsingin yliopistoon, mistä hän sai maisterin paperit Suomen kielen opiskeluistaan. Hänen myöhempi panoksensa näkyy vieläkin suomen kielen runomuodon kehittäjänä. Runonkirjoittamisen lisäksi hän osallistui vahvasti näytelmien ja oopperoiden kääntämiseen suomen kielelle. Häntä pidetäänkin yhtenä merkittävänä tekijänä suomen kielisen näytelmän ja oopperan kehittymisessä nykyiselle tasolleen ja ainakin Iitissä hänen nimensä vieläkin muistetaan. Itselleni hän on täysin vieras henkilö, mutta hienoa että näillä retkilläni olen tutustunut moneen aikansa tuntemattomaksi jääneeseen suurmieheen, jotka ovat tehneet osansa suomen kielen nousemiseen nykyiselle tasolle.
 |
| Rakennuksessa on muutakin arvokasta....mistähän muualta löytyy vastaavia muistolaattoja? |
Valitettavasti monen luovan henkilön elämä sisältää monia inhimillisen tragedian piirteitä, eikä niiltä välttynyt Anttikaan. Rahavaikeudet johtivat yksinäisyyteen ja väkiviinapullokaan ei ollut hänelle vieras, joten hänenkin kohdalla voi sanoa, että luovuus syntyy pullosta. Valitettavaa, mutta kaikesta huolimatta hän jätti jälkeensä oman osansa historiaan. Kuinka moni meistä muistetaan vielä sadan vuoden jälkeen? Ainakin Antti Törneroos muistetaan ja siksipä hän on saanut oman muistolaattansa talon seinään jo niinkin varhain kuin vuonna 1956. Pitäjän suuri poika on laattansa ansainnut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita