Lappeenranta / Sotaorpojen muistomerkki

Tänään ollaan edelleen Lappeenrannan sankarihautausmaalla. Miten tämä paikka vaikuttikaan Willimieheen näin voimallisesti? Ehkä tietoisuus yli puolentoista tuhannen sankarivainajan läheisyydestä sai minut tunteelliseksi?

Mutta siirrytään nyt kuitenkin asiaan ja paljastetaan seuraava kohde. Tänään esittelyvuorossa on Suomen sotaorpojen v. 2004 istuttama mänty muistolaatan kera sankarihautausmaalla. Männyn lisäksi paikalle on pystytetty graniittinen pylväs, jonka päässä on muistolaatta. Muistomerkki on osoitettu sankari-isiemme muistolle.

Sotaorpojen muistomerkki sankarihautausmaalla

Sotaorpojen toiminta on vielä melko nuorta. Esimerkiksi Lappeenrannassa järjestön toiminta alkoi vasta vuonna 2002. Kukaan ei tiedä paljonko sotaorpoja on vielä elossa, mutta Lappeenrannan alueella heitä on rekisteröity n.170 henkilöä. Heitä arvellaan kuitenkin olevan vielä toinen mokoma rekisteröimättä. Kaatuneitten Omaisten Liitto kerää heistä rekisteriä, joten jos olet vielä rekisteröimätön sotaorpo, voit ottaa yhteyttä täältä.

Muistolaatta

Lappeenrannassa Suomen käymät sodat ovat näkyvästi esillä, koska rintamien läheisyyden takia tämä oli keskeinen paikkakunta monille sotatoimille. Yhtenä esimerkkinä on myös sotaorpojen toiminta. Tämä sotaorpojen muistomerkki saa kohta rinnalleen uuden patsaan, mikä sijoitetaan Lappeenrantaan. Patsas tulee olemaan pronssista valettu lapsi, joka katsoo sodassa tuhoutunutta kotitaloaan. Patsas julkistetaan Sankarihautausmaan ja Kauppakadun välisellä alueella 12.8.2012. Kyseinen patsas tulee olemaan sotaorpojen virallinen muistomerkki maassamme ja siten ainutlaatuinen.

Willimies yrittää päästä paikalle, kun patsas paljastetaan.

Päivitys 30.8.2025

Sotaorpojen muistomerkin puu on kasvanut melkoisesti viime kuvista. Onneksi tämä muistomerkki on saanut olla rauhassa, vaikka sen ympäristössä majaileekin melko erikoista sakkia.

Lappeenranta / Sankaripatsas

Eilen julkaisemani kirjoitus todellisista sankareista aiheutti poikkeuksellisen paljon kommentointia. Kiitokset kaikille viestiä laittaneille sekä iltapäivällä Kaukaan Teboililla kahvipöydässä kuulemistani kommenteista.  On hienoa huomata, että meidän nykysuomalaisten keskuudessakin osataan arvostaa viime sotien veteraaneja ja kaikkensa antaneita sankarivainajia. Eilisen teeman jatkoksi onkin hyvä ottaa esille seuraava Lappeenrannan sankarihautausmaalla sijaitseva kohde.

Keskellä sankarihautausmaan hautarivistöjä sijaitsee Wäinö Aaltosen ”Suru ja usko tulevaisuuteen” veistos. Itse olen oppinut tuntemaan sen nimellä ”Sankaripatsas”, mutta varmaa on ainakin se, että kyseinen punagraniittinen kaksipuoleinen hautamonumentti on Wäinö Aaltosen(1894-1966) tekemä. Valmistusvuosi on 1951 ja teoksen valmistumisessa Aaltosta avusti joutsenolainen kuvanveistäjä Reino Puustinen. Monumentti on asetettu mustagraniittisen perustan päälle, jota vasten lasketaan seppeleet. Kuten kuvasta näkyy, niin nytkin patsaan juuressa oli kolme eri järjestön laskemaa muistoseppelettä. Sankarivainajia ei ole unohdettu.

"Suru ja usko tulevaisuuteen"

"Suru ja usko tulevaisuuteen"

Patsaan sijaintipaikka keskellä sankarivainajien rivistöjä on mielestäni oivallinen ja teos pääseekin hyvin esille oman monumentaalisen kokonsa takia. Veistoksen toisella puolella on kuvattu nuori äiti lapsineen, jotka ilmentävät uskoa ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta, vaikka perheen isä onkin jäänyt palaamatta sotaretkeltä. Toisella puolella sen sijaan on kuvattu vanha pariskunta, joka suree menettämiään jälkeläisiä. Veistoksen henkilöihin on mielestäni onnistuttu melkoisen hyvin vangitsemaan patsaan nimen mukaisesti kuvaus surusta ja uskosta tulevaisuuteen, vaikka elämä onkin koetellut rankalla kädellä. Ehkä siksi Willimiehenkin pitää unohtaa ”Sankaripatsas” nimitys ja aloittaa alkuperäisen nimen käyttö, vaikka teos olisi vaikuttava ilman nimeäkin.

Päivitys 1.9.2025

MIhinkäs tämä kohde olisi muuttunut? No, ei mihinkään

Lappeenranta / Lappeenrannan sankarihautausmaa*

Huomenna alkaa taas lätkän maailmanmestaruuskilpailut, mitkä nyt ei suuremmin Willimiestä kiinnosta. SaiPan kausi päättyi jo ajat sitten ja siihen loppui minun lätkähuuma. Useimmat suomalaisista jaksavat kuitenkin kyttäillä nämäkin kisat töllöstä ja voiton päälle vielä lauleskella J.Karjalaisen ”me ollaan sankareita kaikki ” rallatusta, vaikka oma osuus voitosta jää sohvalla loikoiluun. No suotakoon se heille, mutta Willimies esittelee tänään todelliset sankarit.

Lappeenrannan sankarihautausmaa. Täällä lepäävät todelliset sankarit. Heitä on täällä yli 1500 sankaria

Meillä täällä Etelä-Karjalassa tuntuu olevan tapana, että kaiken pitää olla suurta kuten Amerikassa. Tämän päivän kohde on kuitenkin vasta Suomen toiseksi suurin lajissaan, mutta Willimies aidosti toivoo, ettei tätä paikkaa olisi koskaan edes tarvinnut perustaa. Tämän päivän kohteeni on Lappeenrannan sankarihautausmaa ja siellä lepää yli 1500 viime sotien sankarivainajaa.

Tähän välin sopii erittäin hyvin blogin Joutsenon alueen assistentin Jarkko Ritan (palkatta totta kai) jo aiemmin esittämä toive, että yritä johonkin kirjoitukseen liittää Kari Tapion laulu ”Taistelija”. Mihin kirjoitukseen tämä koskettava esitys paremmin sopisikaan kuin tähän, joten laita Kari Tapio soimaan ja lue juttu loppuun.

Kari Tapio "Taistelija"

Kiertelin vapunpäivänä sankarihautausmaata ja tuli jotenkin voimaton olo. Vaikka olen aiemminkin esitellyt viime sotiin liittyviä muistomerkkejä, niin tämä lyö ne kokoluokassaan mennen tullen.  Mietiskelin monesti hautarivien välissä kulkiessani elämän tarkoitusta. Mikä hiton vimma meillä ihmisillä on käydä toistemme kimppuun ase kourassa tai nakkikioskin jonossa. Eikö meille kaikille riittäisi tilaa tällä pallolla?

Nämä sankarit kuitenkin joutuivat tahtomattaan vaihtamaan rauhanajan työnsä sotilaan työhön. Hautakivet kertoivat monen heistä olleen vasta nuoruutensa parhaimmassa iässä. Kuten kaikista ryhmistä, myös sankarivainajien joukosta, esiin nousi muutamia henkilöitä. Heistä tulen kertomaan myöhemmin lisää, mutta kerrottakoon jo nyt, että heidän joukossaan on yksi olympiavoittaja ja kaksi Mannerheimin ristin saanutta ritaria.

Lappeenrannan sankarihautausmaa perustettiin välittömästi talvisodan alkaessa ja sille osoitettiin paikka Lappeen kirkon mäeltä, missä sijaitsi valmiiksi vanhin kaupunkimme hautausmaista. Sotasankarien osa alueesta on hyvin hoidettu ja hautatyynyjen tietoja päivitetään aina, kun sotilaan vaiheista saadaan lisää tietoa. Monesta haudasta puuttuu vieläkin tiedot kaatumispaikasta tai joiltain jopa syntymäpaikka. Tätä hautakivien päivittämistä Willimies arvostaa, koska nämä vainajat ovat kaiken kunnioituksemme ansainneet.

Päivitys 8.12.2017

Suomi100-juhlien parasta antia oli suoranainen kansanliike, jonka ansiosta saatiin kaikille sankarihaudoille lumipukuinen henkilö kunniavartioon. Isot kiitokset niille, jotka tekivät tämän kunnioittamisen mahdolliseksi. Tämä ei ollut mitään piiperrystä, vaan ISO kunnianosoitus niille joiden ansiosta saamme elää vapaassa ja itsenäisessä Suomessa.

Itse en osallistunut kunniavartioon, mutta paikalle raahauduin tietenkin vaikka flunssassa olinkin.... tätä en olisi jättänyt väliin mistään hinnasta! Ainut mitä pystyn tekemään, on välittää ottamani valokuvat teille lukijoille. 

PS. ISOT kiitokset kaikille niille liki 1500 kunniavartioon osallistuneille. Tekonne oli parasta, mitä tässä maassa tapahtui koko juhlavuotemme aikana.

Päivitys 26.4.2026

Lappeenrannan sankarihautausmaa on viimeisen päälle hieno ja hyvin hoidettu. Sankarit ovatkin tämän viimeisen kiitoksen ansainneet. 

Lappeenranta / KansallisOsakePankki KOP

Otetaan tänään vielä kolmas postaus peräkkäin, mikä liittyy Toivo Tapanaiseen. Willimies nimittäin esittelee  tänään kohteen, joka on kestänyt pitempään kuin rakennuttajansa. Osoitteessa Koulukatu 12 on vanha KansallisOsakePankin (KOP) rakennuttama pankkirakennus Lappeenrannan keskustassa.

Rakennus osoittaa mielestäni hyvin halun vakuuttaa asiakkaat, että rahat ovat hyvässä turvassa. Jyhkeä ulkomuoto vakuuttaa vaativammankin asiakkaan. No kyseistä pankkia ei silti enää ole, vaan se hävisi taivaan tuuliin 1990-luvun pankkikriisin myllerryksissä. Mutta jotain pankin historiasta sentään on jäljellä.

Rakennus valmistui v.1915 nykyiselle paikalleen ja se on malliesimerkki myöhäisjugend-tyylin rakennustavasta. Rakennus on kokonaan graniittinen ja nyt ajan patinoima kuparikatto tummunut. On mahtanut kiiltää uutena? Tämän symmetrisen rakennuksen suunnitteli aikoinaan rakennusmestari Heikki Kaartinen ja harmi, kun hän ei ole suunnitellut kyseisen kaltaisia rakennuksia enempää kaupunkimme keskusta-alueelle. Niin meinasi muuten unohtua, että tämän pankin johtajana Toivo Tapanainen toimi vuosina 1922-1952.

KansallisOsakePankki v.1915

Rakennuksen myöhemmästä käytöstä sen verran, että se on toiminut myös muun muassa raastuvanoikeuden istuntopaikkana. Tällä hetkellä siinä sijaitsee muutama yritys sekä yhdistys. Pitänee piipahtaa myöhemmin kurkkaamassa onko vanhasta pankkimiljööstä mitään jäljellä?

KansallisOsakePankkiin liittyy myös yksi toinenkin Lappeenrannan historian tapahtuma. Pankin siirryttyä tästä rakennuksesta uusiin tiloihin, niin kyseisessä uudessa talossa oli Lappeenrannan ensimmäiset rullaportaat. Kyseinen vuosi oli joko 1963 tai 1964. Haastattelemani henkilö ei muistanut varmasti kyseistä asiaa. Jos osaat kertoa rakennuksen historiasta lisää, niin ota yhteyttä.

Lappeenranta / Tapanaisen talo**

Eilen esittelin tämän saman rakennuksen pohjoispäätyyn tehdyn muraalin, mutta jatketaan saman rakennuksen esittelyllä. Kyseinen talo tunnetaan ns. Tapanaisen talona, josta osa paloi maan tasalle v. 2006. Siitä lähtien rakennus on ollut purku-uhan alla ja tänä vuonna sen pitäisi uuden keskustan asemakaavan myötä kadotakin. On siis aika esitellä rakennus, kun se vielä on pystyssä.

Rakennus liittyy myös Willimiehen omaan nuoruuteen, jolloin oli tapana kiertää citykorttelia kavereita tapaillen. Myöhemminkin meillä oli tapana kokoontua oman kaveriporukan kanssa hengailemaan citylle. Oman köörin kanssa vaihdettiin kuulumisia ja vietettiin aikaa lorvaillen sekä tyttöjä katsellen. Porukkamme ympärillä pyörikin kaikenlaisia sutturoita ja yksi heistä herätti Willimiehenkin huomion. No liikuttiin aina porukalla ja tutustuttiin toisiimme paremmin. Lopulta sitten sovittiin ensimmäiset tärskyt kyseisen rakennuksen edessä oleville kaiteille. Tyylikkääseen tapaan Willimies myöhästyi yli tunnin sovitusta tapaamisesta, mutta siellä se tyttö vielä odotteli! No tästä epäonnisesta alusta huolimatta alkoi seurustelumme ja muutettiin lopulta jopa yhteen asumaan. Tätä lystiä kesti aikansa, mutta mitäs sitä vanhoja muistelemaan. Se on jo ohimennyttä aikaa.

Tapanaisen talo

Talo kuitenkin seisoo vielä tolpillaan ja samat muraalin maalaajat koristelevat rakennuksen ikkunoiden suojaksi laitettuja vanerilevyjä. Mutta kuka oikein oli tämä Tapanainen, joka omisti talon?

Kyseinen herra Toivo Tapanainen vaikutti kaupunkimme historiassa monin tavoin. Nuoruudessaan hän opiskeli lakia ja suoritti auskultointia Luumäellä Lappeen tuomiokunnassa. Tuomarina oli myöhemmin Suomen presidenttinä toiminut P.E.Svinhufvud, joka vangittiin v.1914 ja lähetettiin Siperiaan karkotukseen. Tapanaiselle tarjottiin kyseistä tehtävää, mutta hän kieltäytyi ja sai neljän kuukauden vankeustuomion. 

Tämän jälkeen hän toimi Lappeenrannassa asianajajana, kunnes sisällissodan jälkimainingeissa hänen tehtäväkseen tuli sotatuomarin tehtävät. Hänestä tuli Lappeenrannan "puhdistuspäällikkö", joka hoiti punakaartilaisten kuulustelut ja tuomitsemiset. Muutaman viikon aikana yli 500 punaista teloitettiin ja Tapanaisen rooli oli puhdistuksessa merkittävä. Operaation onnistumisen johdosta Toivo Tapanainen oli kutsuvieraana 16.5.1918 Helsingissä pidetyssä voitonparaatissa ja niiden jälkeen pidetyissä juhlapäivällisillä. Mannerheim myös kiitti henkilökohtaisesti Tapanaista hyvin suoritetusta työstä.

Asianajajan työnsä lisäksi hän teki merkittävät urat niin kunnallispolitiikassa, liike-elämässä kuin pankinjohtajanakin. Yhä edelleen myös väitetään, että Toivo Tapanainen on ainut Lappeenrantalainen kenellä on ollut oma henkivartija. Todennäköisesti hän on tuntenut itsensä uhatuksi etenkin sisällissodan jälkeisinä vuosina.

Tapanaisen jälkeenjääneiden paperien pohjalta on kirjoitettu Lappeenrannan sisällissodan vaiheista kertova kirja nimeltään Koston kevät 1918. Teoksen tekijät ovat Marko Tikka ja Antti Arponen. Nykyisin v.1971 kuolleen Tapanaisen nimi on useimmiten yhdistetty ns. Huhtiniemen mysteeriin. Paikallisen sanomalehti Etelä-Saimaan Huhtiniemeen liittyvät tarinat voit lukea täältä. Mysteeri tarkoittaa sitä, että jatkosodan loppuvaiheissa kesällä 1944 olisi Lappeenrantaan perustettu oikeusistuin, jonka tehtävä oli jakaa tuomioita suomalaisille rintamakarkureille. Väitetyn tuomioistuimen johdossa olisi ollut Mannerheimin luottomies Toivo Tapanainen. Mitään kirjallisia todisteita asiasta ei ole, mutta hurjimpien huhujen mukaan olisi Huhtiniemeen haudattu n.400 suomalaista rintamakarkuria. Asiasta kiisteltiin jokunen vuosi takaperin ja alueella suoritettiin arkeologisia kaivauksia, mutta silloin alueelta löytyi vain 1800-luvulta peräisin olevia hautoja. Jos huhu pitää paikkansa, niin luulisi jatkosodan aikaisten ruumiiden löytyvän lähivuosina, koska Huhtiniemen alueelle suunnitellaan uutta hotellirakennusta. Saas nähdä löytyykö?

Päivitys 3.5.2014:

Tapanaisen talo kohtasi kohtalonsa ja nyt tontti odottaa uutta hulppeaa liikerakennusta.

Tapanaisen tontti kuvattuna 1.5.2014

Päivitys 1.7.2017

Tapanaisen talosta on jäljellä vain muistot. Nyt tilalla on Osuuspankin rakennuttama korkea liikerakennus. Mihinhän pankki tänä päivänä noin paljon tilaa tarvitsee? 

Tapanaisen talon paikalla on liiketalo. (Kuvattu 30.6.2017)

Päivitys 28.9.2025

Tapanaisen talo historioineen on kadonnut. En muista enää tarkalleen minä vuonna se purettiin ja sen tilalle rakennettiin Osuuspankin uusi liikerakennus. Ydinkeskustan tiivistäminen koitui Tapanaisen talon kohtaloksi ja sen huono kunto. Liekö samalla katosivat salaperäiset Tapanaisen paperitkin?

Tapanaisen talon paikalla on Osuuspankki

Lappeenranta / Nykytaidetta

Muutama päivä takaperin ilmestyi Lappeenrannan katukuvaan uusi taideteos. Kyseessä on ns. muraali eli seinämaalaus. Yleensä Willimies ärsyyntyy nähdessään näitten nykyajan töhertelijöiden tageja seinillä ja kaikissa mahdollisissa paikoissa. Monesti on tullut mieleen, että olisivat spraymaalin hinnalla ostaneet paperia ja värikyniä millä töherrellä. Lisäksi joku ne sotketut rakennukset omistaa ja yleensä hänelle jää lasku tagien poistamisesta. Miettisitte vähän mitä teette!

Tämän päivän kohde ei kyllä aiheuta Willimiehellekään vihanpuistatuksia. Kyseinen muraali on maalattu luvan kanssa. Luvan on maalauksen toteuttajalle, Lappeenrantalaiselle taideyhdistys 80N:lle, myöntänyt sekä kaupunginarkkitehti Mika Sairanen että talon omistava Lemminkäinen talo.

Muraali Lappeenrannan keskustassa

Maalauksen suunnitelleen Jukka Hakasen harmiksi muraali ei viehätä kävijöiden silmiä tätä vuotta pitempään, koska ns. Tapanaisen talon pohjoispäätyyn maalattu muraali katoaa rakennuksen purkamisen yhteydessä. Harmi sinänsä, koska muraali viehättää omia silmiäni.

Muraalin aiheen idea on saatu etelä-Karjalan vaakunasta väreineen sekä asettelultaan. Vaakunan sotaisa tunnelma on kuitenkin korvattu hirvi ja karhu hahmoilla, jotka sävyisästi nautiskelevat kahvia.

Hyvää Wappua kaikille lukijoille ja jättäkäähän spraypurkit kotio!

Päivitys 11.12.2025

Tätä katukuvaa piristänyttä teosta ei enää ole, koska rakennus on purettu ja tilalle rakennettiin uusi toimitalo Osuuspankille

Lappeenranta / Paikka, mikä olisi voinut muuttaa historiaa

No niin, sain aikaiseksi taas uuden tarinan vaikka helppoa se ei ollut tällä kertaa. Eilinenkin postaus oli sitä luokkaa, että vieläkin hävettää. No jos tämä tästä taas lähtisi sujumaan?

Tämä vapaa viikonloppu on mennyt tietokoneongelmia ratkoessa. Tarkoitukseni oli asentaa langaton verkko, mutta ennen sen asentamista tietokoneeni halvaantui. Näyttöön tuli ilmoitus vakavasta häiriöstä. No ongelma on nyt ratkaistu, mutta koville otti. Pari päivää on asenneltu uusia päivityksiä ja lopulta palkaton assistentti Pylkkänen sai langattoman verkon toimimaan. Rahaa ei huolinut korvauksena, mutta joku hemmetin painava mööpeli pitää vastapalveluksena raahata Muumilaakson yläkerrokseen. Kumpihan tässä taas jäi voitolle? Ei todellakaan tainnut se kaupan myyjä tietää asiasta mitään, kun kehui että asennus sujuu kuin tanssi. Juu, ei todellakaan! Saisi itse mennä kantamaan divaanit sun muut emmeet! Mutta nyt asiaan.

Toissapäivänä kerroin keisariperheen vierailuista Lappeenrantaan vuosina 1885 ja 1891. Molemmilla kerroilla keisariperheen majoituspaikkana oli ravintoloitsija Elise Fontellin talo tai kuten kansa sitä kutsui - keisarin talo. Talohan oli valaistu ja varustettu vesijohdolla väliaikaisin ratkaisuin ensimmäisenä kaupungissamme. Kuvan keisarin talosta sekä tarkemmat tiedot keisarillisesta vierailusta voit käydä kurkkaamassa täältä.

Keisarin talo sijaitsi tämän rakennuksen paikalla

Rakennus oli sisustettu tyylikkäästi ja koristeltu suomalaisten taiteilijoiden töillä, joista keisaripari osti jotain itselleenkin. Ainakin jälkimmäisellä vierailulla mukaan lähti Edelfeltin akvarelleja. Lienevätkö päätyneet Eremitaasin kokoelmiin vai kadonneet maailman myrskyissä.

Keisarin taloa ei valitettavasti enää ole, vaan se tuhoutui tulipalossa v.1929. Tässä vaiheessa se oli siirtynyt jo  Lappeenrannan rikkihappo- ja superfosfaattitehtaat  OY:n tehtaan omistukseen. Kyseinen yritys rakensi sitten samalla tontille palaneen keisarin talon paikalle v. 1931 uuden konttorirakennuksensa, millä on myös erikoinen elämänkaari. Alkuvuosina tämä uusklassiseen tyyliin professori Lars Sonckin suunnittelema rakennus toimi yhtiön konttorina, mutta vuodesta 1940 aina vuoteen 1944 siinä sijaitsi Lappeenrannan suojeluskuntatalo ja lottien ylläpitämä Lottakahvila. Moskovan rauhanehtojen mukaisesti Suomen oli lakkautettava suojeluskunta- ja lottajärjestöt vuonna 1944. Rakennuksen omistus oli näissä poikkeuksellisissa oloissa pakko siirtää vastaperustetulle Lappeenrannan sotaorpojen ja sotaleskien säätiölle. Talon seinästä löytyy kaksi kylttiä, mistä rakennuksen mennyt historia selviää.

Sotien jälkeen rakennus on ollut vaihtelevassa käytössä. Siinä on sijainnut esimerkiksi kaupunginkirjasto ja posti. Nykyisin rakennuksessa on Lappeenrannan kaupungin sosiaaliviraston toimipisteitä.

Tuli tänään valittua vähän omituinen otsikko. Jos olet pohtinut syytä otsikkoon, niin ratkaisu tulee nyt. Kyseinen paikka olisi nimittäin voinut muuttaa Suomen historian kulun. Venäjällä vuosi 1917 oli myrskyinen ja kahden vallankumouksen aiheuttama levottomuus lisäsivät tsaariperheen turvallisuusriskejä. Keväällä 1917 ns. väliaikainen hallitus yritti suojella tsaariperheen turvallisuutta asettamalla heidät kotiarestiin. Aluksi heidän säilytyspaikkansa oli keisarin kesäpalatsi Tsarskoje Selo, mutta myöhemmin heidät siirrettiin Siperiaan Tobolskin kaupunkiin.

Jalkaväenkenraali Aarne Sihvo on muistelmissaan kuitenkin kertonut Venäjän ylimystöpiireissä virinneestä suunnitelmasta. Heidän tarkoituksensa oli vapauttaa keisariperhe ja tuoda heidät Lappeenrantaan keisarin taloon. Täällä hän olisi julistanut Suomen itsenäiseksi ja saanut turvapaikan Suomesta. Valitettavaa heidän kannaltaan, mutta suunnitelma ei toteutunut. Keisariperhe surmattiin 16.-17. päivien välisenä yönä v.1918 Ipatjevin talon kellarissa Jekaterinburgissa.

On aika mielenkiintoista jossitella, että suunnitelma olisi toteutunut ja keisariperhe viettänyt loppuelämänsä Lappeenrannassa. Sen vaikutus näkyisi kaupungissamme takuulla edelleen. Ehkä keisari olisi jopa rakennuttanut Lappeenrantaan oman palatsinsa, mikä olisi takuulla blogin kuvauskohteiden listalla!

Päivitys 19.9.2025

Tämäkin kohde on vielä paikallaan, eikä ole epäilystäkään etteikö näin olisi jatkossakin....

Lappeenranta / Valarikon viiva*

Eilisessä postauksessa sivuroolissa olivat Venäjän keisariperhe ja kruununperijä Nikolai II, joten jatketaan samalla aihealueella.

Lappeenrannan Halkosaaren kärjestä löytyy Lappeenrannan Killan pystyttämä muistomerkki Suomen historiaan liittyvästä tapahtumasta. Kyseessä on ensimmäiseen sortokauteen liittyvä tapahtuma.

Suomella oli autonominen asema Venäjän alaisuudessa v.1809 lähtien ja jokainen Venäjän keisari oli antanut virkaanastuessaan suomalaisille hallitsijanvakuuden. Tällä vakuudella Suomen erityisasema turvattiin hallituskauden ajaksi. Helmikuussa 1899 Nikolai II antoi ns. helmikuun manifestin, millä Suomen erityisasemaa aloitettiin muuttamaan vastoin perustuslakia. Suomessa ei aluksi uskottu, että keisari voisi olla tapahtumien alullepanija, vaan uskottiin että hän ei tiennyt asiasta. Niinpä suomalaiset keräsivät ns. suuren adressin keisarille toimitettavaksi. Keisari ei suostunut ottamaan suomalaisten lähetystöä vastaan.

"Valarikon viiva" muistomerkin kyltti

Lappeenrannassa tämä keisarin valanrikkominen yhdistettiin Saimaan vesistöalueen tulviin. Koko kevään ja kesän 1899 vedenpinta nousi ja lopulta koko Halkosaari ja satamatori olivat veden alla. Vielä nykyäänkin Saimaan rantakallioissa näkyy tämä veden huippukorkeus eli "valarikon viiva".



"Valarikon viiva" kaipaisi suoristamista

Päivitys: Edellä kerrotussa tarinassa mainitsin suomalaisten keräämän adressin, minkä avulla toivottiin keisarin peruvan aloittamansa sortotoimenpiteet. Erinomaisesta digiarkistosta löytyy Lappeenrannasta kerätyt nimilistat. Koska Lappeenranta muodostui silloin vain kaupunkialueesta, niin nimilistat ovat melko lyhyet. Sen sijaan kaupunkia ympäröinyt Lappee oli väkimäärältään paljon suurempi. Digiarkiston Lappeenrannan nimilistaa voit katsoa täältä ja Lappeen nimilistoja täältä. Itse ainakin löysin nopeallakin vilkaisulla tuttuja ja kiinnostavia nimiä. Käy kurkkaamassa löydätkö omia sukulaisiasi listoilta?

Päivitys 17.9.2025

Valarikon viivan muistomerkki kaipaisi edelleen suoristamista, mutta kelpaa tällaisenakin. Alueen näyttävät tosin vallanneen pelottavat hanhet, jotka hyökkäilivät kimppuuni yrittäessäni kuvata kohdetta. Niille voisi tehdä jotain...

Lappeenranta / Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa

Eilen Willimiehelle tipahti postiluukusta sähkölasku. Kallista on, kerta kaikkiaan! No ei auta taas kuin maksaa, sekä yrittää säästää energiaa vähän lisää, jotta saisin tuon laskun summan tippumaan vielä alemmas. On vaan tuo kehitys nykyisin huimaa, koska tämän kesän aikana asuntoni siirtyy etäluettavien sähköasiakkaiden joukkoon. Se on aika hyvä uudistus, kun voin reaaliajassa seurata omaa sähkönkulutustani. Tässä asiassa paikallinen Lappeenrannan Energia Oy on yksi edelläkävijöistä Suomessa.

Rupesin vaan laskua miettiessä pohtimaan, että milloin sähkö on tullut Lappeenrantaan? No asiasta piti ottaa selvää.

Aikoinaan kaikki kaupungit olivat iltaisin ja öisin pimeitä, koska valaistusta ei ollut. Tämä seikka aiheutti kaupungissamme huolta ja puute päätettiin korjata. Puuseppä Arponen sai tehtäväkseen hankkia katuvalot  ja ensimmäiset 31 katulyhtyä syttyivät loppuvuodesta 1850. Näin Lappeenranta seurasi muiden Suomen kaupunkien esimerkkiä. Lamput toimivat öljyllä ja joskus niissä poltettiin palmukynttilöitä. Lyhtyjä hankittiin lisää ja v.1872 niitä oli käytössä jo 40 kappaletta. Samalla siirryttiin käyttämään halvempaa paloöljyä.

Suomen ensimmäinen sähkövalaistusjärjestelmä otettiin käyttöön v.1881 Tampereella Finlaysonin tehtailla. Jokunen vuosi eteenpäin Venäjän keisari Aleksanteri III puolisoineen(tuleva keisari Nikolai II oli matkassa myös) saapuivat Lappeenrantaan ja heidän majapaikkansa ns. Fontellin talo valaistiin sähköllä. Rakennukseen asennettiin myös ensimmäisenä Lappeenrannassa juokseva vesi. Nämä ihmeet saatiin aikaan kaupungin satamaan väliaikaisesti sijoitetulla höyrykoneella.

Seuraava suurempi muutos oli kaupungin oman sähkölaitoksen perustaminen v.1901. Oman sähkölaitoksen rakentaminen eteni nopeasti ja jo tammikuussa 1902 oma Pallon kaupunginosassa sijainnut ”sähkövalolaitos” aloitti toiminnan. Sähköä tuotti oma 75 hevosvoimainen höyrymoottori, jonka teho riitti sytyttämään 80 katuvaloa. Laitosta laajennettiin toisella samanlaisella höyrykoneella ja sen jälkeen laitos pystyi tuottamaan myös voimavirtaa teollisuuden tarpeisiin.

Alkuvaiheessa v.1902 kotitaloudet eivät olleet merkittäviä sähkönkuluttajia. Ainoastaan 34 taloutta osti sähköä. Näistäkin useimmat olivat liikkeitä ja julkisia tiloja. Kuluttajien lukumäärä lisääntyi tasaisesti ja v. 1917 430 taloutta käytti sähköä valaistukseen ja joillakin oli käytössään myös sähkötoimisia silitysrautoja ja kahvipannuja. Melkoista edistystä!

Lappeenrannan Energian rakennukset v.1929

Itsenäistymisen jälkeen kehitys vauhdittui ja v.1924 Lauritsala sähköistettiin. Isompi muutos tapahtui kuitenkin v.1929, jolloin kaupunki lopetti oman sähköntuotannon. Päätös johtui kilpailukyvyttömyydestä. Imatran voimalaitos aloitti toimintansa ja sieltä riitti sähköä myös Lappeenrannan tarpeisiin. Samana vuonna sähkölaitos rakennutti itselleen uudet tilat kaupungin keskustaan, missä ne ovat vieläkin. Tyylisuunnaltaan klassismia edustavat rakennukset suunnitteli Martti Välikangas. Kyseisiä rakennuksia on miellyttävä katsella edelleen, vaikka ne onkin suunniteltu käytännöllisyyttä ajatellen. Itse haluaisin lisää tämän kaltaisia taloja kaupunkiimme.

PS. Willimies on nyt raapustellut näitä tarinoita 28 kirjoitusta ja merkittävä rajapyykki on taas saavutettu. Viime yönä ylittyi 2000 blogissa vierailleen rajapyykki. Blogissa on siis ollut vierailijoita keskimäärin 71/päivä. Mielestäni lukema on tällaiselle paikalliselle blogille ihan OK, mutta kasvua tässä haetaan. Levittäkää siis juttua turuilla ja toreilla! Meinasin unohtaa, että uusia lukijoita on ilmaantunut blogiin jopa Panamasta ja Intiasta saakka.

Tähän mennessä blogissa ei ole ollut taukoa, vaan joka päivä on uutta tarinaa pukannut mieleen. Toivottavasti taukoa ei tule tulevaisuudessakaan, mutta nyt meillä kuitenkin vaaratilanne edessä. Sain työnantajaltani iPadin ja minun on rakennettava kotiini langaton verkko. Toivottavasti saan sen tehtyä, enkä Jukka pojan laulun sanojen mukaan tyri mitään!

Lappeenranta / SaiPa

Juttua lukiessasi voit kuunnella samalla SaiPa laulun

                           Alkuperäinen SaiPa laulu (esittäjä Erkki Liikanen)
                                Varoitus! Sisältää piilomainontaa

Tällainen paikallinen Blogi ilman SaiPaa ei ole mistään kotoisin.  Tänään siis aiheena on jääkiekko ja Suomen paras lappeenrantalainen jääkiekkoseura SaiPa.

Willimies on ollut vakiovieras SaiPan peleissä 1970-luvun alkupuolelta asti. Kisapuiston jäähalli on tullut tutuksi ja kausikortti on ollut vakiotavaraa jo vuosikaudet. Hitto, joskus mietityttää että miksi? Menestys on seuran kiertänyt ja nykyisin SM-liigassa pelaaminen tuntuu seuralle jo haastavalta. No, monet muut seurat ovat karsineet putoamisesta Mestis-seurojen kanssa, mutta ei SaiPa. Tämä on tosiasia, vaikka vuosittain ”asiantuntijat” povaavat seuran sarjan viimeiseksi. Eiköhän tuo jotain kerro noiden rikkiviisaiden ennustajanlahjoista. Älkää ainakaan aloittako lottoamista!

Viime aikoina NHL ja jopa SM-liigaseurat ovat järjestäneet ns. talviklassikko tapahtumia ulkojäillä. Helsinkiläiset, jotka eivät ilmeisesti ymmärrä perinteistä hittoakaan, ovat pelanneet ottelunsa olympiastadionilla. Milloinhan HIFK tai Jokerit ovat siellä pelanneet? Mutta SaiPalla olisi mahdollisuus järjestää todellinen ”talviklassikko”, jos ottavat Willimiesten neuvoista hyödyn irti. SaiPa on aina kunnioittanut perinteitä, vaikka aikoinaan logonsa muuttivatkin typeryyttään Boston Bruins tyyliseksi. Onneksi tulivat järkiinsä ja palasivat alkuperäiseen.

Seuran historia ulottuu vuoteen 1948 asti, jolloin seura perustettiin. Nimivaihtoehtoja oli muitakin, kuten esimerkiksi Pallo-Laurit. Jälkikäteen on sanottava, että onneksi muut ehdotukset eivät kelvanneet. Aluksi seura pelasi jääpalloa, mutta muutaman vuoden kuluttua jääkiekko syrjäytti sen. Ensimmäisen ottelunsa jääkiekkoa SaiPa pelasi 4.2.1954 Imatralla paikallista Jyskettä vastaan. Pelit on aina hyvä aloittaa voitolla! Ensimmäinen kotiottelu sen sijaan pelattiin kymmenen päivää myöhemmin ja turpaanhan siinä tuli Imatran Jyskeen pojilta.

SaiPan kotikenttä Abessiniassa (kuvattu 26.4.2012)

Sen jälkeen pelit Lauritsalassa olivat ohitse, koska seura vaihtoi kotikenttänsä Kaukaan Abessinialle. Uuden kentän avausottelussa 16.12.1955 vastaan asettui Suomen maajoukkue. Tuloksen voitte arvata! Tämän jälkeen tahti muuttui ja jo v.1959 pelattiin mestaruussarjaa ennätysyleisön (3504 katsojaa) edessä. Olen kuullut huhuja, että parhaimmillaan vanhalla kentällä olisi ollut yli 5000 katsojaa, mutta osalta lienee jäänyt lippu maksamatta. Kuulemma tunnelmaa katsomossa riitti ja Kaukaan veturimiehetkin soittivat höyryvetureiden pillejä maalin kunniaksi. On mahtanut olla hulppea fiilis maalintekijällä!

Näillä kohdin avauskiekko putosi jäähän v.1955-1963 Abessiniassa. Yleensä SaiPa poistui kentältä voittajana. 

Kaikki päättyi aikanaan ja jo vuonna 1963 SaiPa siirtyi pelaamaan nykyiselle Kisapuiston paikalle rakennetulle tekojäälle. Näihin aikoihin osuukin seuran paras ajanjakso. Lalli Partiselle ja muulle porukalle iskettiin pronssiset mitalit kouriin keväällä 1966. Seuraava suuri muutos oli tekojään kattaminen nykyiseksi jäähalliksi v.1972, jota on tietenkin usein korjailtu edustavampaan kuntoon. Mielestäni nykyinen halli onkin tiivistunnelmainen ja juuri passeli meille SaiPan ikikannattajille! Muutama vuosi takaperin seuralla oli 60v juhlakausi ja silloin SaiPa oli esille televisiossakin. Linkitän tuonne loppuun juhlakauden erinomaisen TV-mainoksen, joka oli yleisenä puheenaiheena pitkään!  Mainos herätti ainakin jääkiekkosivusto Jatkoajassa paljon porua, kun tosikkomaiset länsi-suomalaiset(siis kaikki) eivät ymmärtäneet jujua. SaiPa on paikallinen seura, joka arvostaa omaa menneisyyttään. Tsemppiä jatkossakin SaiPalle…ensi kauden kausari on jo taskussa!

Niin, se ehdotus meinasi unohtua! Mitä jos SaiPa järjestäisitte sen ”talviklassikon vanhassa Abessinian montussa? Porukkaa monttuun ilman pääsymaksua  ja vanhaan malliin ulkogrillit kärventämään makkaraa. Siihen päälle kun joukkue vielä pukeutuisi alkuperäiseen v.1957 pelipaitaan, niin melkoinen nostalgiaspektaakkeli olisi käsillä. Luulisi muutaman analyytikonkin saapuvan paikalle ihmettelemään, että kyllä SaiPa on vielä voimissaan.

Minä olisin takuulla paikalla, olisitko sinä?

                                          SaiPan erinomainen mainos v.2008.
                                          Varoitus! Ei tosikoille länsi-suomalaisille
                                   

Päivitys 9.9.2025

SaiPan vanha kenttä on metsittynyt kovasti viimeisen kolmentoista vuoden aikana, mutta nyt isommat muutokset ovat tuloillaan. SaiPan vanha kenttä on jäämässä S-Marketin alle! Eikö sillekään mitään muuta paikkaa löytynyt? Taas historiaa pyyhitään olemattomiin....

Onneksi Kisapuistossa sentään pelataan tänäänkin, kun viime kauden hopeajoukkue kohtaa Kuopion Kalpan. Lienee revanssin paikka ja toivottavasti halli on täynnä! Willimies ainakin on paikalla...olethan sinäkin?

Tämän kohtalo on tulla täytetyksi uuden S-Marketin perustaksi....hohhoijaa!

Unelmien pelikenttä odottaa pelaajia....

Lappeenranta / Huokausten silta*

Tänään Willimies heittäytyy romanttiseksi ja esittelee kohteen, joka saa vieläkin hymyn huulille ja monet muistot pintaan. Sydänkin tuntuu  jyskyttävän juuri nyt normaalia kiihkeämmin.

Voi noita vanhoja armeija-aikoja! Varusmiehenä taisi kyllä kiukuttaa joka ikinen päivä, mutta näin jälkikäteen muistoissa on vain ne hyvät hetket. Monet noista hyvistä hetkistä liittyvät tämän päivän kohteeseen eli Huokausten siltaan. Kulkureittini kolmen tunnin iltalomille oman sussun luokse ja takaisin kulki aina sillan kautta. Keskiviikkoisin taisi muuten vapaata olla jopa kuusi tuntia? En tuota jaksa enää muistaa, mutta aika usein tuli seuralaiseni kanssa tähän sillalle pysähdyttyä viimeisiä haikeita hetkiä viettämään. Missähän nykyään mahtaa olla se Johanna tyttönen, jonka kanssa vaihdettiin sillalla katseita ja hempeitä sanoja. Olisi kiva joskus verestellä vanhoja muistoja. Ei hemmetti, nyt alkaa mennä liian hempeäksi, joten siirrytään asiaan!

Tällä sillalla on varmasti lukuisia tarinoita, mutta silti nimen alkuperästä on kaksi eri versiota. Yleisin versio on tuo omani, mutta jotkut väittävät nimen johtuvan ihmisistä, jotka kerääntyivät sillalle katsomaan sotakorvausjunien ohimarssia kohti Neuvostoliittoa. Sinänsä sama mistä nimi johtuu, mutta mielestäni oma versioni on parempi.

Huokausten silta

Silta rakennettiin ensimmäisen kerran v.1885, kun kaupungin läpi rakennettiin rautatie Linnoituksen kärjessä sijaitsevaan Rapasaareen. Silloin rautatie kulki kanjonissa halki kaupungin ja tarvittiin silta yhdistämään nykyinen varuskunta-alue ja kaupunki. Aluksi silta oli tietenkin puinen kävelysilta ja sellaisena minäkin sen muistan. Joskus 1990-luvulla silta uusittiin nykyiseksi ja se menetti tietyllä tavalla hohtoaan.

Viime sotien jälkeen siltaa piti korottaa, jotta junilla siirrettävät sotakorvauslaivat saatiin kuljetettua. Siinä on varmaan ihmettä piisannut kun laivat on siirretty kaupungin halki. Jotkut saattavat ihmetellä, että miksi hitossa laivat piti kuljettaa junilla eikä viedä Saimaan kanavaa pitkin. Syy on selkeä…kanava oli vaurioitunut sodassa ja jakautunut kahden valtion alueelle. Siinä sitä oli estettä kerrakseen.

Huokausten silta 1960-luvulla (Taito Lautalan luvalla)

Ei nyt tämä hempeily on lopetettava ja päästettävä lapsuutensa ja nuoruutensa Lappeenrannan varuskunta-alueella elänyt paikallinen artisti Pave Maijanen ääneen. ”Huokausten silta”…olkaa hyvä!

Päivitys 13.11.2025

Huokausten silta kestää.....

Lappeenranta / Abessiniasta Suezin kautta Muumilaaksoon

Ihan ensimmäiseksi tuhannet kiitokset ja mielettömän mahtavat synttärionnittelut  blogin osapäiväiselle assistentti Jari Pylkkäselle(palkatta edelleen). Ei vuodet kulu, ne kuluttaa!

Niin, blogin assistentti täyttää tänään melkein 50 vuotta ja on pienen muistokirjoituksen ansainnut. Tuossa korkeassa iässä jokainen päivä on kiittämisen arvoinen. Tsemppiä assistentti, että voimme tehdä jatkossakin yhteistyötä blogin sekä muidenkin harrastusten, kuten autojen korjaamisen parissa.

Willimies tutustui Jariin jo pikkukossina, koska asuimme samalla alueella. Minä majailin Standertskjöldinkadulla ja Jari Abessiniassa. Tietämättömille kerrottakoon, että aiemmin Etiopiasta käytettiin kyseistä nimeä. No ei Jari tietenkään Etiopiasta ole, vaan pesunkestävä kaukaalainen. Standertskjöldinkadun Lauritsalan puoleista aluetta nimittäin kutsuttiin Abessiniaksi, koska alueen rakentamisen aikaan 1930-luvulla Italia valloitti Abessinian ja täällä Lappeenrannassakin sota tunnettiin. Kyseessä oli aivan virallinen nimi alueelle ja yhä vieläkin alue tunnetaan Abessinian puistona. Kyseiseltä alueelta on kotoisin myös yhteinen tuttumme Tiaisen Jarkko, joka tunnetaan nykyisin paremmin Ylen maalaiskomediasarjoista pastori Matias Pohtona. Molempien lapsuuskodit purettiin 80-luvun loppupuolella ja nykyään alueen poikki kulkee Lauritsalantie. Myös uusi K-Kauppa Lehmus sijaitsee Abessiniassa, vaikka tuskin asiasta mitään tietävätkään.

Tämä on jäljellä entisestä Abessiniantiestä

No koska ystäväni talo jäi maantien alle, oli hänen muutettava. Uudeksi asuinpaikaksi valikoitui Suezin kuningaskunta tai kuten täkäläiset haastavat, niin Suetzi. Tämä Suez ei sijaitse Abessinian tapaan Afrikassa, vaan kyseessä on kaupungin pohjoispuolella kulkeva kapea vesiväylä, mikä taitaa olla oikealta nimeltään Sudensalmi. Aikoinaan siellä oli tien varressa kyltti, missä tiedotettiin siirtymisestä kuningaskunnan alueelle. En ole sitä tosin enää viime vuosina nähnyt.

Suezilta lähdimme lukuisille kalaretkille, joista useimmat ovat painuneet pysyvästi mieleeni. Vieraskoreana annoin tietysti Jarin pyydystää isoimmat kalat, mutta jokunen vonkale noita tarttui omiinkin vaappuihin. Kalastusluvat meillä oli aina kunnossa, vaikka vesillä liikkuvat poliisit niitäkin halusivatkin joskus tutkiskella.

Klassikkomatka oli yksi reissu Päihänniemessä sijaitsevaan Kurpanlahteen. Perille päästiin, mutta takaisin olikin vähän heikompaa. Vene oikutteli, koska sytytystulppa karstoittui ja pimeä pukkasi päälle. Siellä sitä nyvittiin kaatosateessa venettä käyntiin , koska uutta tulppaa ei voitu vaihtaa unohtuneen tulpanavaimen takia. Siinä vaan toivottiin, että moottori suostuisi starttaamaan. Melkoisten syyttelyiden ja sekoilujen kautta päästiin sitten lopulta perille hinaamalla, mutta sen jälkeen ollaan viisastuttu. Sittemmin ollaankin kalasteltu ihan lähivesillä ekologisesti sähköperätuupparilla. Hauskaa on kyllä ollut ja ehkä tulevana kesänäkin tehdään joku unohtumaton retki!

Nykyisin Jari on kotiutunut näiden ”ulkomaanmatkojensa” jälkeen Muumilaaksoon. Sinne myös Willimies suuntaa kohta tiensä, koska pöytä on kuulemma koreana ja kahvi jääkylmänä. Liekö kutsu viitannut ulkonäkööni?

Tämänpäiväinen tarina oli siis paikallistietämystä. Kaikki kolme Jarin asuinpaikkaa nimittäin  sijaitsevat n. 5 kilometrin säteellä toisistaan. Paljastettakoon lopuksi, että Muumilaakso on Lauritsalan Furulundin kerrostaloalue. Nimen alkuperästä en ole aivan varma, mutta kuuleman mukaan sillä on tekemistä aiemmin alueella liikuskelleilla ”rantojen miehillä” ja heidän kesäjuhlillaan.

Siinä siis paikallistuntemusta paikannimien avulla, mutta nyt Willimies poistuu ostamaan päivänsankarille jonkun vaatimattoman lahjan, kuten perämoottorin tulpanavaimen!

PS. Laitetaan tähän loppuun vielä syntymäpäiväsankarin suosikkiyhtyeen Kotiteollisuuden musiikkia. Lappeenranta aiheiseen blogiin sopiikin Suomen suosituimman yhtyeen video, koska eiväthän ne muualla osaa edes musiikkia tehdä! Tänään päätämme näihin säveliin ja tunnelmiin…

Kotiteollisuus Arkunnaula