Rautjärvi / Kangaskosken rajavartioasema*

                                           Naispaholainen "Rajavartio"

Joskus tämä homma tuntuu loputtomalta autolla ajamiselta pitkin ja poikin Etelä-Karjalaa. Näin tämänkin kohteen kanssa, minkä läheisyydessä olemme kuvailleet jokusen kerran. Aina vaan tuntuu alueelta löytyvän jotain uutta, mikä pakottaa palaamaan samoille nurkille. Joten alkaahan nämä tietyt raitit olla jo melkoisen tuttuja, mutta kuka tietää, vaikka tänne pitäisi vielä joskus palatakin?

Entinen Kangaskosken rajavartioasema

Vaan tänään esittelyvuorossa muistolaatta lakkautetun Kangaskosken rajavartioaseman seinässä. Tämän laatan paljastuspäivä oli 7.6.2011 rajavartiokillan toimesta. Paljastustilaisuudessa oli läsnä reilut parikymmentä henkilöä. Joukossa oli mm. entisiä Kangasniemen rajavartijoita, kyläläisiä, Rautjärven kunnan edustajia sekä Kaakkois-Suomen rajavartioston edustajia. Juhlatilaisuudessa muistolaatan paljastuspuheen piti killan puheenjohtaja Piispanen.

Tällä hetkellä paikalla vuokratiloissa toimii NaturPoint yritys, vaikkakin kuvauspäivänä paikka vaikutti lähinnä autiolta. Edes läheisessä joenrannassa sijaitseva kesäteatteri ei näytä vetäneen yleisöä. Lieneekö koko yritys enää edes toiminnassa?

Muistolaatta talon seinässä

PS. Kiitokset lukuisista viime aikoina saamistani kannustavista viesteistä, joissa toivotaan blogin jatkuvan maailman tappiin.... Mielelläni jatkaisin, mutta kun alkaa olla ideat melkoisen lopussa tämän aihepiirin jatkamiseen tällä alueella. Mutta tiedoksenne, että rajan takanakin löytyy mielenkiintoisia paikkoja, jotka saattavat olla jopa oman blogin arvoisia? Katsellaan ensin rauhassa, että löytyisikö hakemastani apurahasta apua kulujen kattamiseen, koska muuten homman aloittaminen tuntuu melkoisen mahdottomalta, ellei sitten nykyinen työnantaja iske suurta palkankorotusta tiskiin. Tätä vaaraa tosin ei liene?

Päivitys 10.2.2018
Nyt olisi tarjolla tilava ja ennen kaikkea historiallinen asuinkohde Etelä-Karjalassa. Olisiko jollain teistä lukijoista kenties halua ostaa/vuokrata vanha rajavartioasema oman perheenne käyttöön? Minua tuo ainakin kiinnostaisi, mutta valitettavasti nykyisessä elämäntilanteessa ratkaisu on mahdoton. Jos kiinnostaa, niin lukaiskaa täältä kohteen uusimmat tuulet....

Ruokolahti / Rahavuoren luola

                                            Kristal "Rahaa palaa"

Istahdin taas sorvin ääreen ja ajattelin esitellä taas yhden luontokohteen Ruokolahden Puntalan koulun läheisyydestä. Kyseessä on Rahavuoren luola, missä piipahdimme Williladyn kanssa joitakin viikkoja takaperin. Valitettavasti emme ole onnistuneet kaivamaan mitään tietoa esiin luolan menneisyydestä sekä siihen liittyvistä tarinoista. Tarinat toisivat kohteeseen oman mielenkiintoisen lisämausteensa, mutta valitettavasti ei tällä kertaa.

Rahavuoren lohkareikkoa

Rahavuoren luola sijaitsee kukkulalla ja siitä lähtee monia erilaisia kiveen haljenneita railoja, joista oikean luolan löytäminen olikin haastava tehtävä. Tälläkin kertaa avuksemme oli erinomainen geokätköilijöiden sivusto, minkä antamilla koordinaateilla oikea suuaukko löytyi. Ahdashan tuo oli, mutta mahtuihan tuonne, kunhan vaan rohkaisi mielensä, eikä ajatellut mahdollisesti päähän putoavia kivenmurikoita. Näissä luolahommissa on aina pidettävä järki mukana ja itse päätettävä onko riski ottamisen arvoinen. Tälläkin kertaa totesimme riskin olevan kannattava...

Hemmetin ahdas suuaukko hidasti ulostuloa

Tämän pidemmälle ei päässyt

Lemi / Abel Nikusen paja ja uhrikivi*

Melkoinen viikko taas takana ja käänteitä on riittänyt vähän joka suuntaan. Nyt jos koskaan on tuntunut siltä, ettei päivän 24 tuntia meinaa riittää mihinkään. Lienee siis aika laittaa taas kerran elämääni liikkuvat asiat tärkeysjärjestykseen ja aloittaa elämän yksinkertaistaminen. Osaltaan tietynlainen urautuminenkin vaivaa, joten isoa muutosta tässä taas kerran yritetään saada aikaiseksi. Vaan, mitäpä tuota alkaisi tehdä? Hemmetti, aloitan vakavalla mielellä etsimään töitä! Sehän ratkaisee montakin ongelmaa...

Abelin pajan raunioille on pystytetty kyltti

Samanlaisen muutoshalun keskellä eli aikoinaan myös Abel Tuomaanpoika Nikunen Lemin Uiminniemellä Alatalon tilalla, minne hän sai oikeuden perustaa oman sepänpajansa. Oikeuden hänelle myönsi alueen talvikäräjät vuonna 1839. Sepän pajasta ei ole tähteenä juuri mitään, mutta ehkä selitys on se, että Heikki Nikusen jälkeläisten sukuseura mainitsee Abelin muuttaneen Sippolaan ja mennyt naimisiin Beata Erkintyttären kanssa, jonka tiedetään olleen sepän tytär. Onkohan Abel jatkanutkin luvanvaraista sepän ammatin harjoittamista Sippolassa? Siellä Abel näet asui kuolemaansa asti vuoteen 1875 Sippolan Hirvelän kylässä. 

Kyltin teksti

Joka tapauksessa Abelin sepänpajan raunioille on pystytetty kyltti(sukuseuran toimesta?) muistuttamaan jälkipolvia alueen menneisyydestä. Vielä vanhemmista ajoista muistuttaa läheisyydessä sijaitseva uhrikivi, johon on koverrettu muutama kuoppa uhrilahjoja varten. Vai lienevätkö Abelin tekosia, kun hän on testannut vehkeitään...

Läheisyydessä sijaitsee uhrikivi

Uhrikuoppa vai Abelin tekosia? Museoviraston mielestä Abel on syytön

Päivitys: Perkaan parhaillaan blogin sähköpostia ja törmäsin vanhaan viestiin tästä kohteesta, joka jäi viestin saapumishetkellä päivittämättä. Lienee syytä näin vuoden jälkeen päivittää tarinaa? Jutussani veikkasin Abel Nikusen pajalle pystytetyn lyltin olevan sukuseuran tekosia, mutta olin väärässä.

Sain näet 4.4.2015 tiedon, että kyltin pystytti Nikusen talon viimeisen asukkaan sisarenpoika Erkki Suomalainen. Sukuseurakin Nikusille löytyy toki, mutta sillä ei ollut asiaan osuutta. 

Ruokolahti / Kansamäen luola

Paluu juhlasta arkeen on tänään koettu ja on kyllä sanottava, että koville otti. Muutama lisälomapäivä olisi ollut ihan paikallaan, mutta turha tuota nyt enää on surra. Vaan uudet tuulet puhaltavat muutenkin, joten tämä blogi alkaa pikkuhiljalleen kääntyä talviunille, koska kelit tekevät uusien kohteiden kuvaamisen mahdottomaksi, joten esittelen tämän syksyisen kuvasadon loppuun ja etsiskelen ensi kesäksi uusia reissuja varten lisää kohteita. Jonkun verran kohteita on vielä esittelemättä, joten nyt taas uusia kuvia kehiin, tällä kertaa Kansamäen luolasta Ruokolahdelta.

Syksyisen ryteikön takana häämöttää louhikkoinen kalliojärkäle

Tämä luola olikin todella haasteellinen löytää, koska ympäristö on melkoista louhikkoa ja vieläpä sammaleen peittämää, mikä märällä säällä oli liukasta kuin jäätikkö. Lisäksi luolan suuaukkoa oli melkoisen haastava löytää, koska kalliossa oli lukuisia repeämiä, jotka tarkemman tutkiskelun jälkeen osoittautuivat vääriksi. Lopulta tuo oikea aukkokin toki löytyi, vaikka välillä meinasi usko loppua, vaikken kirkonmiehiä olekaan.

Kansamäen luolan suuaukko

Ahtaasta aukosta pujottelun jälkeen jatkoin halkeamaa eteenpäin, kunnes kalliosta paljastui luola, missä lukuisat lohkareet muodostivat haastavan kulkureitin luolan perälle. Pakkohan siellä näet oli käydä. Loppujen lopuksi luola oli pienoinen pettymys meille, jotka olemme sentään muutaman luolan kolunneet aiemminkin. Kaikesta huolimatta paikalla kannattaa piipahtaa, jos näillä kulmilla piipahtaa.

Kansamäen luolan peräosa

Ruokolahti / Haisevanlammen luola

                                                            Hurriganes " I will stay"

Melkoinen viikonloppu takana. Enpä olisi aikoinaan uskonut, kun otin Williladyn ensimmäistä kertaa matkoilleni mukaan, että mihin kaikki johtaakaan! No, ei tainnut tietää Williladykaan, mutta mitäs sitä suremaan... Kaikki on mennyt hienosti ja näin tuo yhteenmuuttaminen aikoinaan, oman talon ostaminen sekä kihloihin meneminen Wiipurissa saivat arvoisensa jatkon. Menimme näet perjantaiaamusella naimisiin ja suuntasimme meille rakkaaseen Wiipuriin hääreissulle, vaikka kaikkialla varoitetaan ettei Venäjälle kannata juuri nyt mennä. Vasta viime viikolla luimme Iltalehden Venäjäliitteestä, ettei ainakaan omalla autolla kannata mennä mokomaan paikkaan. Melkoisen asiantuntematon kommentti, lieneekö koskaan edes käynyt rajan takana?

Wiipurin kiehtovuus. Kauneutta ja rumuutta samassa kuvassa

Meitä ei mokomat reissut pelota ja aiomme takuulla käydä vielä useasti Wiipurissa ihailemassa paikallisia nähtävyyksiä ja herkutella oikein kunnolla. Esimerkkinä mainittakoon lauantaiehtoon pitkä lounaamme pyöreän tornin yläkerrassa. Alkusopat, herkullinen pääruoka ja maittavat jälkiruuat pöytään tuotujen shamppanjapullojen kera muutamilla olusilla höystettynä kustansi kaikkineen 3000 ruplaa eli nykykurssilla abauttiarallaa 50 euroa. Mistähän Suomesta saisi samat herkut yhtä hyvällä palvelulla tähän hintaan? Eikä muuten Victoria-hotellissakaan ollut valittamista. Melkoisen hieno paikka, mutta aamupalalla tarjolla ollut munakas nimeltään "ryntäily" aiheutti pientä hihittelyä... Vastaaviin erikoisiin ruokíen nimiin olemme toki törmänneet ennenkin, mutta hyviksi ne kaikki ovat osoittautuneet. Venäläinen ruoka on oikeasti hyvää... 

Jälkiruokaosastoa....taustalla meikäläisen lätyt

Joitakin muitakin suomalaisia oli paikan päällä, mutta välillä suorastaan hävetti heidän käytöksensä. Yhtä valittamista ja ruikuttamista. Ei ole laktoosittomia tuotteita tarjolla jne... tarjoilukin pitäisi tapahtua Suomen kielellä ja olojen muutenkin olla kuin kotosalla. Ehkä voisi ollakin parempi jäädä kotio, jos kerta siellä on kaikki niin hyvin? Muutama kohtelias sana ja ennakkoluuloton asenne, niin Wiipurissa aukeaa kaikki ovet ja palvelu pelaa. Nähtävääkin kaupungissa riittää, kuten Karjalan kannas 1939-1944 museo, missä Williladykin pääsi kokeilemaan aitoja aseita omissa hyppysissään. Melkoisen hieno kokemus, kuten Eremitaasimuseossa oleva antiikkiaseiden näyttely. Aivan uskomattomat asekokoelmat kaikkien nähtävillä ja halvalla. Täällä onneksi vieraskirjan mukaan jokunen suomalainenkin on vieraillut. Samanlaista rohkeutta toivoisi useammaltakin....

Karjalan kannas museo

Mitäpä tytöt häämatkallaan muuta voisivat toivoa kuin omaa konepistoolia

Vaan nyt rajan takaa palataan Ruokolahdelle ja eräälle upealle luontokohteelle, Haisevanlammen luolalle. Kyseinen paikka on yksi kohde Kissan kierros nimisen retkeilyreitin varrella. Vaikka me viihdymmekin Wiipurissa erinomaisesti, niin kyllä kai meissä on vielä vähän "metsäsuomalaistakin" verenperintönä, koska viihdymme yhtä hyvin luonnon helmassakin ja arvostamme nuotiossa paistettua makkaraakin gourmetherkkuna. Niinpä nämä luontokohteet, missä olemme vierailleet, ovat kiinnostavia ja meille tärkeitä paikkoja. Toivottavasti myös yhä useampi eksyisi näillekin kohteille...

Ensi näkymä Haisevanlammen luolasta vaelluksen päätteeksi

Haisevanlammen luolassa meitä kiehtoo paikkaan liittyvä tarina yhtä paljon kuin paikan kauneus. Samoja historiaan liittyviä kokemuksia haemme myös Wiipurista ja ensi suvena yhä kauempaa, koska ilmeisesti Willimiehen jäljillä blogi saa jatkoa rajan takana olevien kohteiden esittelemisellä. Ainakin tällaisia puheita on meillä kotosalla viime aikoina ollut. Ilmeisesti seikkailu on meillä molemmilla verissä. Ihan oikeasti parasta tässä hommassa on paikoilla käyminen ja muistella mitä siellä on joskus ammoisina aikoina tehty. Tällainen kiehtoo meitä kumpaakin. Blogin kävijämäärästä päättelen, että vastaavanlaisia tuntemuksia on monella muullakin?

Kyllä täällä mahtuu hartaushetken pitämään isollekin joukolle

Pitänee kait kertoa lopultakin se tarina, miksi Haisevanlammen luola on kiinnostava paikka. Paikkaa kutsutaan myös kivikirkoksi, koska paikalla on aikoinaan järjestetty hartaustilaisuuksia kirkkoherran toimesta. Ilmeisesti näin on tapahtunut 1700-luvun alkupuolella, jolloin Iso vihan aikana monet joutuivat pakenemaan kodeistaan vastaavankaltaisiin paikkoihin. Tällaiseen toimintaan luola olikin onnen omiaan, vaikkakaan se ei ole luonnollisesti syntynyt, vaan ihmisen toiminta on sen saanut aikaan. Paikalta on näet louhittu kiveä uunien tarpeiksi ja saunan löylykiviksi. Melkoinen määrä kiveä onkin siirtynyt talotyömaille, koska luola on melkoisen suuri. Tämäkin paikka on ehdottomasti näkemisen arvoinen, joten vielä kerkeää, ennen kuin lumi peittää maaston valkoiseen vaippaan.

Melkoinen kanjoni ison kivipaaden alla

Rautjärvi / Lahnasenkosken voimalaitos

                                                             Irwin "Las Palmas"

Vapaus koitti ja päätös loman viettopaikasta on nyt tehty. Menköön Irwin Las Palmasiin, mutta meikä lähtee huomenissa Williladyn kanssa Viipuriin pariksi päiväksi. Uusimpia uutisia kun kuuntelee, niin taidammekin olla kaiketi ainoat suomalaiset Viipurin Victoria hotellissa tänä viikonloppuna, mutta ei meillä jänistetä. Viipuri on upea kaupunki ja sillä on meille aidosti merkitystäkin, joten mikäs tässä! Siis huomenissa Viipuriin yhtä kokemusta rikkaampana!

Lahnasenkosken voimalaitos on puurakenteinen

Notkuvat lihapadat ja hotellin kylpyamme odottavat käyttäjäänsä, joten eiköhän me aika jotenkin saada kulumaan. Lisäksi jos shoppailut ja kävelyretket upeita paikkoja valokuvaten rupeavat tympimään, niin ollaan sitten ihan jouten ja hiljaa. Sellainen kuulostaa ainakin minusta ihan luksukselta. Sellaista elämä oli 1900-luvun alkupuolella Simpeleelläkin, kun voimalaitosten turbiinit tuottivat tehtaisiin sähköä ja ensimmäiset mökitkin saivat valaistuksensa tällä alueella.

Yläjuoksun pato

Joskus kauan aikaa takaperin piipahdimme Williladyn kanssa Hiitolan joella kuvaamassa voimalaitokset, mutta tietenkin yksi, se kaikkein mielenkiintoisin, unohtui. Nyt on tämäkin virhe korjattu, kun vierailimme Lahnasenkosken vuonna 1911 Axel Söderlundin suunnittelemalla voimalaitoksella. Yli sadan vuoden ajan tämä Suomen vanhin puurakenteinen voimalaitos on tuottanut sähköä kuluttajille. Lienee alkuinvestointi rahat tienattu takaisin moneen kertaan? Investoinnin kannattavuudesta kertonee sekin, että vasta vuonna 2001 Lahnasenkosken voimalaitoksen ostanut Vantaan Energia OY uusi laitteistot kokonaisuudessaan. Vanhoilla mentiin siis lähes sata vuotta. Mikä nykyteknologia toimii sadan vuoden päästä? Veikkaan, ettei mikään...

Kosken putouskorkeus on 8 metriä ja tuottaa vuosittain 4500 MWh

Savitaipale / Sovinnon muistomerkki

Viikko on mennyt vähän kuin jäitä poltellessa ja perjantaista lomapäivää odotellessa. Emännyyskin päätti pitää vapaata samalla kertaa, joten edessä on yhteinen juhlahetki. Mitä tapahtuu ja missä vai tapahtuuko yhtään mittään on vielä salaisuuden verhon takana, mutta ainakin on vapaata. Kenties laitan miljoonan kilsan lenkkarit jalkaan ja kuvailen uutta blogimateriaalia itärajan takana. Mistä hitosta sitä voi tietää, että mitä tulee tapahtumaan? No, sen voisi toki arvuutella, että jos on riidelty, niin nyt olisi aika hieroa sovintoa kunnolla, koska Savitaipaleellakin heltyivät lyömään sovinnon kättä 96 vuoden jälkeen.

Sovinnon muistomerkki 

Monta sotaa kokenut Savitaipale on viime vuosikymmenet elänyt rauhaisaa aikaa kunnallispoliittista riitelyä lukuunottamatta. No, sellaista vääntöähän tuo on muuallakin. Mutta nyt rauhaa rakastavat savitaipalelaiset ovat päättäneet haudata sisällissodan aikuisen sotakirveensä ja tätä sovinnon elettä tukemaan pystyttivät 11.10.2014 paljastetun Sovinnon muistomerkin sisällissodassa tuhoutuneen kirkon lähellä sijaitsevaan puistoon. Hieno ele ja mukavaa näin alueen muistomerkkeihin kohdistuneen blogin ylläpitäjänäkin päästä blogin juurille!

Soikoot sanat sovinnon tiellä tappion tauonneen

Tämän muistomerkin toteutti Vapaussodan ja itsenäisyyden perinneyhdistys Lappeenranta yhdessä Savitaipaleen kunnan ja seurakunnan kanssa. Muistomerkin sen sijaan suunnitteli patsastoimikunta yhdessä paikallisen Sorvikivi Oy:n toimitusjohtaja Eero Vainikan kanssa graniittisen muistomerkin, missä yhteen liitetyt kädet ovat sovinnon merkkinä. Hieno ele, mikä saa ilmeisesti jatkoa muistolaattojen merkeissä alueen muissa kunnissa. Willimies kiittää ja pokkaa! 

He toteuttivat hankkeen

Savitaipale / Lotjasatama

                                                       John English "Six ribbons"

Savitaipaleen Kärnäkoskella liikutaan tällä kertaa. Muutama kohde on tullut esitettyä jo aiemmin, mutta tämä on aina jäänyt välistä. Oikeastaan tähän pitäisi olla minullakin vähän lukkarinrakkautta, vaikken täällä Kärnäkoskella olekaan ollut töissä ikuna. Silti se osaltaan koskettaa omaakin työuraani Oy Kaukas Ab:n palveluksessa ja tämän konsernin myöhemmissä vaiheissa.

Kärnäkosken linnoitukselta lähtee 700 metriä pitkä reitti lotjasatamaan. Ennen paikalla oli kiskot

Penskoina näet tehtaan piipun varjossa asuessani harjoitimme melkoista mellakointia. Me penskat näet heittelimme toisiamme Suomen viimeisenä toimineen lankarullatehtaan tuotoksilla elikkä lankarullilla. Valitettavasti tätä nykyisin tehdasmuseona toimivaa rakennusta en ole päässyt kuvaamaan, kun jäi aikoinaan kuvat ottamatta, kun siihen oli mahdollisuus. Nyt voin esitellä vain paikan, mistä lankarullatehtaalle toimitettiin materiaalia sorvattavaksi.

Lotjien ja sataman jäännökset pilkistävät Kuolimon pinnan yläpuolella

Saimaan ja Kuolimon erottaa Kärnäkoskella kapea kangas ja Kuolimon alueelta toimitetut koivupropsit toimitettiin Kärnäkosken lotjasatamaan, missä vieläkin on nähtävissä tuon ajan toiminnan jäänteitä. Veden pohjassa makaavat proomut näet kertovat paikan teollisesta historiasta. Paikka on mielenkiintoinen ja siellä vieraillessa kannattaa varata paketti makkaraa läheisellä laavulla käristettäväksi. Paikalle pitää toki kävellä Kärnäkosken reunuksia pitkin upeaa reittiä, millä on myös historiallinen menneisyys.

Kiireinen toimeliaisuus on kadonnut lotjasataman alueelta

Sitä pitkin näet lotjasatamaan saapuneet koivupropsit toimitettiin kiskoja pitkin hevosen vetämissä vaunuissa, mistä matka jatkui kohti Kaukaan lankarullatehdasta, mistä taas tuotteet siirtyivät ympäri maailmaa aina vuoteen 1972 asti, jolloin tehdas lopetettiin. Uusi materiaali muovi syrjäytti koivun. Oli uuden aikakauden vuoro...

Tarkkoja vuosilukuja en osaa sanoa Kärnäkosken teollisesta toiminnasta, mutta 1900-luvun alkuaikoina toiminta oli jo melkoisen vilkasta. 

Savitaipale / Ruhtinaan maja*

                                                    Tom Robinson Band "Long hot summer"

Partakoski oli usein nuoruusvuosien retkien kohteena, kun poikaporukalla liikuttiin kalaretkillä. Monet matkat keskeytyivät Partakosken kyläkaupan yhteydessä toimivaan ravinteliin. Siellä tuli monet juonet punottua ja lennokkaat ajatukset saivat alkunsa. Monesti niiden suunnitelmien jälkipuinti suoritettiin jossain muualla, kuten kotosalla arestissa istuen. Olivat ne sen verta lennokkaita....

Ruhtinas Barjatinskyn huvila

Myöhemmin olen vasta tajunnut, että Partakoski on muutakin kuin kesäinen huvittelupaikka veneilijöille ja muille kulkijoille. Siellä on 1700-luvun lopulla rakennettuja linnoitusrakennelmia ja onhan paikalla asunut aikansa julkkiksiakin, kuten venäläinen ruhtinas A.Barjatinsky. Hän jopa rakennutti alueelle korkealle Patterinmäen huipulle oman huvilansa vuonna 1885. On paikkakunnalla ollut todennäköisesti vireää seurapiiritoimintaa jo kauan sitten. Lieneekö ruhtinaskin saapunut veneellä?

Toiselta kantilta

Ruhtinaan myöhemmistä vaiheista en tiedä, koska Internet ei osaa asiaan antaa valaistusta. Lieneekö kadonnut Venäjän vallankumouksen yhteydessä vai kokiko armeliaamman lopun? Joka tapauksessa hänen rakennuttamansa huvila on yhä edelleen olemassa, vaikka paikallinen nuoriso on saanut siellä oppinsa rakennuksen toimiessa kansakouluna. Nyt rakennus on ilmeisesti yksityisomistuksessa ja remontin alla, joten historialliselle huvilalle voi odottaa pitkää ikää. 

Päivitys 28.5.2017

Paikallisessa aviisissa oli juttua Partakosken ruhtinaan majan kunnostustöistä ja sen historiasta. Linkki löytyy täältä.

Savitaipale / Koiramonumentti

                                                     J.Karjalainen "Harley Ladyn blues"

Savitaipaleelta löytyy kenties omituisin kohde, missä olemme piipahtaneet. No, ainakaan vastaavia ei ole reissuillamme tullut vastaan. Muistaakseni ainoa eläinaiheinen kohde, mikä blogissa on aiemmin julkaistu, oli jääkärikoira Popin hauta Lappeenrannan varuskunta-alueella. Popista saimme sentään rutkasti taustatietoa, mutta tästä emme tiedä yhtikäs mitään...

Rakkaalle koiralle pystytetty muistomerkki

Itse asiassa tämä Ympyrätiellä oleva kohde, mikä on ilmiselvästi pystytetty perheen edesmenneen koiran muistolle on hellyyttävyydessään ihan omaa luokkaansa. Lieneekö vastaavaa missään päin Suomea? Valitettavasti emme rohjenneet käydä talon omistajilta kysymässä asiaan liittyviä tietoja, koska asia saattaa olla vieläkin kipeä asia rakkaan poismenon takia, joten jos joku osaa meitä auttaa tietojen muodossa, niin julkaisemme ne mielellämme.

Onko täällä koira haudattuna?

Vaan melko upea monumentti on perheen koiralle rakennettu, vai mitä olette mieltä?

PS. Kiitokset TP vihjeestä...  

Savitaipale / Kivikauden asumus

                                           Happoradio "Luonasi on linnani"

Palataanpas takaisin Savitaipaleelle yhden jutun mittaiselta harharetkeltä. Lienee syytä käsitellä kaikki Savitaipaleeseen liittyvät jutut yhdellä kertaa ja siirtyä seuraavaan pitäjään, ennen kuin blogi palaa juurilleen Lappeenrantaan tai tarkemmin sanottuna Joutsenoon. Tännehän nuo matkat joskus päättyvät, kun koti on nykyisin täällä Ahvenlammen hulppeissa maisemissa...

Ensivaikutelma kivikauteen siirryttäessä

Vaikka itselleni rakas Lappeenranta on vanha kaupunki ja asuttuhan näillä Saimaan rannoilla on jo kivikauden aikana, niin yhtään vastaavaa kohdetta ei alueelta löydy. Tällainen kivikauden asumus piti käydä kuvaamassa aina Savitaipaleella saakka. Melkoisia kinttupolkuja tuli kurvailtua ja lopulta viimeiset sadat metrit jopa käveltyä, mutta kyllä kannatti. Harvassa rannassa sitä alkuperäisen kivikautisen mallin mukaan rakennettua asumusta löytyykään! Tämä kuuluu siis ehdottomasti nähtäviin kohteisiin. Viime keväänähän olisi ollut mahdollisus saapua tänne työmaaporukan kanssa, mutta taisipa olla jotain tärkeämpää tekemistä tuona ehtoona. Vaan nyt on paikalla käyty ja komeahan tuo!

Melkoisen upea rakennus

Savitaipaleella on Suomen muinaispolkuihin kuuluva Jääkauden jäljet vaellusreitti, joka tarjoaa jääkauteen ja kivikauteen liittyviä näkemisen arvoisia kohteita roppakaupalla. Polku on todellakin tutustumisen arvoinen. Jos kuitenkaan et jaksa vaeltaa koko reittiä, niin kannattaa suunnata Rovastinojan suunnasta löytyvälle kivikauden asumukselle. Itse olin aivan haltioissani, kun näin rakennelman. Tällaista historian elävöittämisen pitääkin olla. Ei tarvitse katsella esineitä museoiden lasivitriinien lävitse, vaan voi istahtaa penkille ja paistaa makkarat todellakin eksoottisessa ympäristössä, jolloin ajatukset harhautuvat väkisin tuhansien vuosien päähän, jolloin Suomea asutettiin kivikaudella.

Kivikaudella sisustus oli erilainen

Kyseessähän on toki rekonstruksio, missä käytetään hyväksi arkeologien maan alta kaivamia asumusten jäänteitä ja muualta maailmasta löytyneitä vastaavia asumuksia. Joka tapauksessa ainakin minusta asumus näyttää todennäköiseltä, joita Suomessa on hyödynnetty kyseisenä ajanjaksona. Onhan siinä hyödynnette maastamme löytyviä materiaaleja kuten puuta, sammalta, tuohta, nahkoja ja kiviä. Näitähän meillä riittää...

Sivusta päin kuvattuna

Asumukseen tutustuminen on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, kuten koko Jääkauden jäljet polku!   

Tuohi on hyvä vesieriste sammalen kanssa

Rautjärvi / Iltakivet

                                                        Martti Servo "Viikonloppu"

Mieletön viikko takana! Lisää tällaista niin aloitan joululomaan valmistautumisen tänä syksynä normaalia aikaisemmin. Olo on kuin olisi kamautettu halolla ja hypitty varmuuden varalta vielä selän päällä. Ihan oikeasti on siis veto pois ja tähän löytynee vain yksi lääke, millä viikon murheet saadaan siirtymään takavasemmalle. On siis aika julkaista uusin blogipäivitys!

Metsän keskeltä löytyivät Iltakivet

Tällä kertaa esittelyvuorossa on luontokohde Rautjärveltä läheltä Pohja-Lankilaa. Itsekään en osaa merkitä tuohon bloginkohdekarttaan tarkkaa sijaintia, mutta mainioiden geokätköilysivujen kautta paikkaan löytyy valmiit koordinaatit jotka opastavat perille Iltakiville. Paikka on yksi upeimpia näillä reissuilla kokemiamme, mutta valitettavasti taas kerran haastavaksi osoittautui Iltakivien kuvaaminen. Olisiko aika hankkia parempi kamera vai viettää pidempi aika kohteella. Valitettavan usein nämä Williladyn kanssa suorittamamme kuvausretket ovat kuin ralliautoilua Etelä-Karjalan sorateillä, jotta ehtisimme yhden päivän aikana kuvata mahdollisimman monta kohdetta.

Pystysuora seinämä olisi kaiketi vuorikiipeilijöiden mieleen

Sama kohtalo oli Iltakivienkin kanssa. Autolla niin pitkälle kärripolkua kuin pääsee ja loppu 500 metriä jalkaisin lompsuttelua ihailemaan tätä upeaa luonnon järjestämää paikkaa. Poikkeuksellisesti tällä kertaa oli matkassa mukana reppu, joten nautimme Iltakivien katveessa kaffet ja pullat. Toki turhaahan tämä selittely on. Tiedän että monet blogia lukevat henkilöt kiertävät Willimiehen jäljillä-blogin esittelemiä kohteita, joten käykää ehdottomasti paikan päällä. Tämä paikka ei takuulla jätä luonnonystävää kylmäksi.

Paikalta löytyi myös lohkareluola

Vaan mistä metsän keskellä sijaitsevat kivenlohkareet ovat saaneet nimensä? Ruokolahden kotiseutulukemisto kertoo seuraavaa. Kun kelloa ei vielä ollut saapunut Torsansalon perukoille, niin jostainhan se aika oli katsottava. Tuohon aikaan aikaa katsottiin Iltakivien välistä paistavan auringon mukaan. Silloin kun säteet lankesivat kivien lomasta, tiedettiin että on ilta ja aika lopettaa päivän työt. Kyseessä on siis eräänlainen aurinkokello. Valitettavasti me emme nähneet säteitä kivien lomassa, joten meidän oli riennettävä vielä seuraavalle kohteelle kameran kanssa.... 

Kivien lomasta paistava aurinko ilmoitti illan tulleen

Savitaipale / Portti

                                           Turo`s hevi gee "Shellin paariin"

Keskiviikko ja taas sormet näppäimistöllä. Kirjoittamisen tarve tuntuu lisääntyvän, vai mistähän moinen aktiivisuus. Joka tapauksessa tämän kertainen postaus kuuluu kategoriaan, mitä ei koskaan pitänyt julkaista. Koska nyt viime postaukset ovat olleet Savitaipaleelta, niin huitaistaan sitten yhteen syssyyn loputkin kyseiseltä paikkakunnalta. Tämän jälkeen on sitten vielä viisi kohdetta tulossa, ennenkuin matka jatkuu Savitaipaleen Portin kautta jonnekin muualle. Turon sanoin matka voisi jatkua vaikkapa Shellin paariin, vaikka paikallinen kolmikirjaiminen ruoka/juomapaikka lähempänä onkin.

Savitaipaleen portti

Tästä kohteesta en ole löytänyt mitään sanottavaa, joten tekijöistä ei ole tietoa, eikä syytä, miksi mokoma hirvitys on pystytetty Savitaipaleen keskustaan johtavan kulkureitille. Ilmeisesti monumentti haluaa osoittaa vanhan veräjän paikkaa, mistä on ammoisina aikoina kuljettu pitäjän markkinoille ja kirkolle? Joka tapauksessa kaksi pystyyn nostettua paperikoneen telaa muodostavat omalaatuisen monumentin paikkakunnalla. Näitä tolppia kuvaa oikeastaan parhaiten sana mahtipontinen! Olisiko vähempikin riittänyt täällä kateellisten maailmassa?

Vaan taas uusia suunnitelmia pyörii mielessä. Viime yönä näin unta uudesta blogista, joka on aivan eri aihealueesta kuin tämä nykyinen. Kehtaisiko tuota edes ääneen sanoa? Unen mukaan minusta tulisi yhteiskuntakriitikko, joka bloggaisi kaikista omituisuuksista ja typeryyksistä, joita maassamme tehdään. Lieneekö tuollaiselle blogille ensimmäistäkään lukijaa? Todennäköisesti ei ole, joten meidän pitänee jatkossakin tyytyä Kalle Isokallion ja "Loka-Laitisen" hyviin kirjoituksiin. Tosin, eivät ole hekään saaneet mitään muutosta aikaan maassamme, vaan sama hölmöily jatkuu päivästä toiseen. Ehkä kuitenkin pitäisi yrittää omia siipiä tälläkin saralla...  

Savitaipale / Takomäki

                                           Lynyrd Skynyrd "Still Unbroken"

Teatterin ensi-iltagaala eilisehtoona suoritettu ja olihan tuo melkoinen kokemus. Taloushistoriasta kertovan näytelmän jälkeen olo olikin melkoisen sekava, koska kokemuksenahan tuo oli aivan erilainen näytelmä kuin aiemmin näkemäni. Vaan homma tuli hoidettua tyylikkäästi kaatunutta lihasoppalautasta lukuunottamatta. Joskus tulee vielä tälläkin iällä tyrittyä...

Takomäen louhos, nykyinen uimalaitos

Muuten viikonloppu on mennyt poraillessa ja hyvää jälkeäkin on syntynyt. No, ainakin hyvää mieltä olen levittänyt, kun on tullut hommailtua asioita, jotka ovat jääneet välillä vähän roikkumaan. Ei päästä meikäläistä syyttämään laiskuudesta. Vaan on sitä osattu porata ja sen päälle vielä räjäyttääkin Savitaipaleella. Näet Havon ja Välijoen kylien rajamailta löytyy yksi hienoimpia kuvaamiani kohteita. Kyseisellä seudulla on näet vuonna 1987 toimintansa lopettanut louhos.

Hyppypaikkoja rohkeille

Alueelta louhittiin aina vuoteen 1987 asti viborgiittia, mutta laatuvirheiden takia toiminta piti lopettaa. Jäljelle on jäänyt valtava louhos, mikä on pikkuhiljaa täyttynyt pohja- ja sadevedellä. Tätä upeaa paikkaa paikalliset käyttävät uimapaikkana ja on kyllä pakko sanoa, ettei tänne tarvitse hyppytorneja rakennella. Pystysuoraa kallioseinämää näet löytyy vaikka muille jakaa. Maiseman kruunaa vielä ylätasanteilla olevat valtavat kiviblokit, mitkä muistuttavat omalla jyhkeydellään paikan kiviliiketoiminnasta. Kaiken kaikkiaan paikka on ehdottomasti niiden kohteiden joukossa, minne aion mennä ensi suvena uudelleen. Matkaan varaan uimahousut, koska lokakuussa oli vähän liian kylmä uintihommiin!

Savitaipale / Muualle haudatut

                                            Karanteeni "Jabadabaduu"

Jep, kiireinen viikko takana ja viikonloppukin on alkanut vauhdikkaissa merkeissä. Eilisehtoona kävin todistamassa SaiPan tappion ja tänään on piipahdettu Svetogorskissa shoppailemassa ja lounastamassa. Melkoisen mauttavia aterioita saa heti rajan taakse avatusta uudesta ruokalasta. Valokuvia nyt ei tullut otettua annoksesta, mutta halpaa oli.... 300:lla ruplalla kaksi immeistä söi kuvun täyteen ja kunnon ruokaa. Ihmetytti melkoisesti suomalaisten puuttuminen rälläkästä. Kyllähän noilla kävijämäärillä pitäisi edes jonkun löytää tiensä kyseiseen ravintolaan. No, eipä ole jonoja!

Muualle haudattujen muistomerkki Savitaipaleen kirkkomaalla

Kohta on muuten edessä startti Lappeenrannan teatterin ensi-iltaan. Ihan nyt eivät kutsukorttia lähettäneet, mutta siivellä pääsee vaikka teatteriin iltapalalle. Alkaa olla melkoista kulttuuririentoa täynnä meikäläisen elämä. Vaan nautitaan nyt tämä ehtoo, niin huomenissa saakin vetää haalarit niskaan ja käydä miesten töihin. Lepääminen siis täällä Joutsenon suunnalla on lykättävä johonkin myöhäisempään ajankohtaan. 

Onneksi sentään edes Savitaipaleella osataan kunnioittaa ihmisten halua muistaa muualle haudattuja rakkaita. Kirkon seinustalla on yksi muistomerkki, missä kunnioitetaan muualle haudan lepoon haudattuja vainajia. Hieno ja kaunis ajatus, tosin vastaava löytynee nykyisin useimmista suomalaisista hautausmaista. Tämä on toki muutamista muista poiketen kauniimpi, joten ansaitsee tulla esitellyksi, vaikka aikoinaan jätinkin sen esittelemättä. Tekijöistä ja pystytysvuodesta minulla ei ole mitään käsitystä. 

Alkaa muuten tämä blogi olla taas melkoisessa muutosvaiheessa, koska on jo pitkä aika, kun aloittelin Lappeenrannan historiallisilla kohteilla. Viime ajat on mennyt erilaisia kohteita ympäri Etelä-Karjalaa valokuvaamassa, mutta alkaisi jo pikku hiljaa olla aika palata juurille ja esitellä uusia kohteita rakkaasta kotikaupungistani. Vaan kun niitä pitäisi ensin löytää! Olisiko teillä lukijoilla antaa vihjeitä vielä esittelemättömistä Lappeenrannan paikoista?  

Lemi / Ensimmäinen kerrostalo

Sataa, sataa ja vielä kerran sataa. MItä ihminen voi tehdä sadepäivänä? Normaalisti olisin pysytellyt sisätiloissa kirja nenän edessä, mutta tänään on ollut ihan saakelinmoinen tarmo päällä! Autossa on nyt talvikiekot alla, kanootti nostettu lammesta pihamaalle, pihamaa raivattu ylimääräisistä tavaroista ja uutta remonttia suunniteltu. Innostuin jopa laskemaan kustannusarvion makuuhuoneen remontille. Kyllä se näköjään omakotitalossa asuvan immeisen verotetaan tonnilla, vaikkei kummoista suunnittelekaan. No itse asiassa halpaahan tuo on.... mutta kun noita tonnin rahareikiä on odotettavissa vielä tulevaisuudessakin lukuisia!

Lemin ensimmäinen kerrostalo

Vaan kun on tarmoa, niin heitetäänpä vielä lähes uunituoreet valokuvat Lemin merkittävästä maamerkistä, mikä valmistuu kohtapuoliin. Innostuivat näet Lemillä rakentamaan pitäjään seutukunnan ensimmäisen kerrostalon. Kyllä, luitte oikein - kerrostalon! Melkoinen poruhan tuosta nousi jo ennen rakentamisen alkua, mutta mielestäni lopputulos on hemmetin komia. Sopisivat ottaa mallia muuallakin, missä nostellaan betonielkkuja päällekäin ja nimitetään mokomaa rakennelmaa kerrostaloksi. On näet näiden nykyajan kerrostalokämppien hinnatkin karanneet niin pilviin, ettei meikäläisellä ainakaan ole niihin varaa, vaan sijoittelen mielummin tonneja oman mökin retuseeraamiseen.

En ole lukenut mistään, että Lemilläkään olisi valmistuvaa taloa rumaksi nimitetty, mutta maiseman se kuulemma pilaa. Nyt ei kirkonmäeltä ole enää näkymää Lahnajärvelle eikä sen taakse jäävälle Kivijärvelle. Ilmeisesti tätä pitää nimittää kehitykseksi, vaikkei se näkymä mihinkään katoakaan. Nyt mokomaa komiaa näkyä pääsee katsomaan kolmikerroksisen kerrostalon ikkunoista, kunhan maksaa ensin pienen korvauksen rakennuttajalle. Sinänsä kaksipiippuinen asia, mutta kerrostalo mansardikattoineen on upea! No, se on tietenkin vain minun mielipiteeni....

Rautjärvi / EU:n rauhoittamat kivet

                           SaiPan uusin kannatuslaulu. Rautakilpi orkesteri "Mustaa ja keltaista"

Hemmetin lujaa tuntuu SaiPalla menevän tänäkin syksynä. Jokohan nyt saataisiin se mitali kaivettua SaiPan palkintokaappiin? Ainakin alkaisi olla aika, koska olen seurannut Kisapuistossa lähes kaikki pelit kaudesta 1972-1973 lähtien. Kyllähän tässä hyvältä tuntuu, kun tarkastelee sarjataulukkoa. Tällä hetkellä olemme sijalla kolme ja parhaillaan yritetään vääntää sarjajohtaja Lukkoa nurin Raumalla. Toivottavasti yllä oleva biisivalinta auttaisi joukkuetta voittojen tielle...

Kivenmurikat tien varressa

Taurun Eeroa kuunnellessa juolahti mieleeni, että melkoisen pitkä matka on tullut kurvailtua tämän blogin merkeissä. Varmaankin 15.000 kilometriä olen kurvaillut pitkin ja poikin Etelä-Karjalaa ja nyt alkaisi olla aika saada joku rikas sponsori tai muu rahoittaja jakamaan kustannuksia, koska omasta pussista alkaa pohja häämöttää. Vaan mistähän semmoisen löytäisi? No koska yrittänyttä ei laiteta, niin laitoin apurahahakemuksen sisään erääseen lafkaan, joka myöntää sellaisia. Tosin epävarmaahan tuo olisi, koska aiemmin myönnettyjen apurahojen joukosta ei löytyne yhtään blogia. Vaan odotellaan kuinka käy?

Miksihän nämä kivet on rauhoitettu?

Omarahoitteisesti oli vielä varaa piipahtaa kertaalleen Rautjärvellä ja kuvata eräs luontokohde. Kyseessä on Myräntien varresta löytyvät kivenmurikat, jotka on Eu:n taholta rauhoitettu. En tosin ymmärrä, kuinka nämä kivet poikkeavat muista vastaavista lohkareista, jotka alueelta löytyvät? Oma osansa lienee kivien sijainnilla entisen Savonlinnan ja Viipurin välillä kulkeneen maantien varrella. Sen takia ainakin viime sotien aikana kivenmurikoiden kohdalla oli vartiopiste, missä tarkistettiin kulkijoiden kulkuluvat ynnä muut paperit. 

Vaan, nyt alkaa SaiPan pelin kolmas erä, joten Willimies vaikenee Eeron tieltä....

Rautjärvi / Korpjärven 152mm kanuuna

                                                       Irwin "Rentun ruusu"

Nyt jyrähtää...Willimies harkitsee vakavasti ryhtyvänsä itsenäiseksi yrittäjäksi! Jälleen kerran on suuria suunnitelmia, mutta katsotaan mitä tästä seuraa. Joka tapauksessa naapurin kanssa ollaan jo pitkään pohdittu yrittäjiksi ryhtymistä ja eilisen illan jälkeen se on askelta lähempänä. Vaan, vielä on homma vaiheessa ja moni asia voi kaataa hienot suunnitelmamme, mutta katsellaan mitä tästä tulee...

Korpjärveltä jyrähtää

Hienoahan tuo olisi saada olla oman itsensä herra ja nauttia oman yrityksen hedelmistä vaikkei ne aluksi varmaan suuret olisikaan. Silti omasta vapaudesta ja oikeudesta päättää omista asioistaan kannattanee vähän maksaakin? Ainut mikä tässä enää arveluttaa, on se seikka, että Suomen valtio lainsäädännöllään ja kaiken maailman byrokratialla iskee helkutisti kapuloita rattaisiin. Niiden kanssa tasapainoilu vaatinee melkoisesti viitseliäisyyttä perehtyä kaiken maailman sääntöihin, ohjeisiin ja määräyksiin. Tässä maassa valtiovalta tekee kaikkensa, että ihmiset eivät ryhtyisi yrittäjiksi. Ei mikään ihme, että tässä maassa toimeliaisuus hiipuu...

Muistolaatta

Mutta, jos yrittäminen ei kannata tässä pölhöläisten valtakunnassa, niin talkoovoimillakin saadaan vielä jotain aikaiseksi. Hyvä esimerkki tästä on Rautjärven Korpjärven kyläläiset, jotka rakensivat entiselle nuorison riiauspaikalle oman nelisäärisen kiikun, tanssilavan, korsun ja hankkivat koko paikkaa vartioimaan oman tykin. Hemmetin hienoa, että onnistuivat, koska eiköhän oman tykin hankkiminen tässä maassa vaadi melkoisesti lupalappujen ja lomakkeiden täyttämistä sekä politikkojen voitelua. Tuskin lupa on irronnut ensimmäisellä yrittämisellä, vaikka lopulta ovatkin selättäneet byrokraatit 6-0.

Kiikku antoi kunnon kyydit

Tykin paikalle hankki paikallisyhdistys Risunpolttajat ry, joka halusi omalta osaltaan kunnioittaa sotaveteraaneja, jotka olivat raskaan patteriston tykkipatterin miehiä. Tällä paikalla he vartioivat isänmaata heinä-elokuussa 1941. Tuskin hekään arvasivat, kuinka erilaiseksi heidän puolustamansa Suomi muuttuisi vuosikymmenien vieriessä. Toivottavasti ovat saaneet edes kohtuullisen korvauksen osallistumisestaan viime sotiin. Nykypolitikot kaiketi karsisivat veteraanienkin etuisuudet pois, jos uskaltaisivat. Onneksi heitä muistetaan edes Korpjärvellä, missä tämä muistomerkki on ollut kaikkien nähtävänä 23.6.2000 lähtien.