Lappeenranta / Maasotakoulu

                                Smack "Run rabbit run"

Aluksi kiitokset muutamalle henkilölle, jotka mahdollistivat seuraavien viikkojen julkaisut. Esittelyvuorossa on nimittäin Maasotakoulun alueella sijaitsevat muistomerkit ja rakennukset. Näistä on osoitettava kiitokset alueella toimivalla varusvarastolla työskentelevälle assistentti Jarkko Ritalle, joka hankki minulle kulku- sekä kuvausluvan Maasotakoulun alueelle. Kiitokset Jarkolle sekä Maasotakoulun majuri Huhtamellalle, joka myönsi luvan. Mitä suurimmat kiitokset! Niin ja nämä kiitokset eivät ole mikään aprillipila, vaan olen tosissani.

Niin, alue on sotilasaluetta ja vartiomies pitää huolen, ettei kutsumattomilla ole mitään asiaa tänne. Näin se pitää ollakin, koska eihän siitä mitään tule, jos siviilit pyörivät jaloissa. Meidän lupamme oli päivätty viime vuoden heinäkuun puoliväliin ja silloin kävimme Jarkon kanssa kuvaamassa kohteet. Lähes vuoden vanhojahan nuo kuvat ovat, mutta en usko alueella tapahtuneen suuria muutoksia tämän jälkeen. Näillä kuvilla siis mennään ja yritän täyttää lupaehdot, etten esittele mitään sotilassalaisuuksia. Otan pienen omavapauden kuitenkin esitellä rakennukset, joista löytyy kuvia muissakin julkaisuissa.

Rakennus Vääpeli vuodelta 1937

Maasotakoulun alue on ollut sotilaallisessa käytössä jo 1800-luvulta lähtien. Aluksi tällä nykyisin Lappeenrannan lentokentän pohjoispuolisella alueella sijaitsi venäläisten "leirikaupunki", jossa oli lukuisia kevytrakenteisia kasarmeja, varastoja ja muita tiloja. Itsenäistymisen jälkeen alueelle sijoittui vuonna 1928 Hämeen ratsurykmentin kantaeskadroona. Myöhemmin alueella aloitti toimintansa myös aliupseerikoulu. Tähän ajanjaksoon kuului myös venäläisten rakentamien kasarmien kunnostustöitä ja muuta korjausta. Ikä kuitenkin tuli vastaan ja alueelle pakko alkaa rakentaa uusia tiloja vanhojen rapistuessa.

Ensimmäiset alueelle nousseet rakennukset olivat ratsuväkiprikaatin aliupseerikoulun majoitusrakennus (nyk. rakennus Vääpeli) ja tallirakennus (vuodesta 1968 lähtien varusvarasto). Molemmat rakennukset valmistuivat vuonna 1937. Majoitusrakennus oli aluksi funktionalismia tyylisuuntana edustava kolmikerroksinen rakennus, jota on korotettu lisäkerroksella vuonna 1981. Ulkoa valkoiseksi rapattu rakennus ei ollut tyylisuuntansa puhdasverinen edustaja satulakattoineen, mutta tyylilleen uskollisena sen koristelematon ulkomuoto on vieläkin melkoisen vaikuttava Suomen vaakunaleijonineen.

 

Suomen leijona vartioi rakennus Vääpeliin menijöitä

Vielä ennen talvisotaa alueelle rakennettiin korjaus-ja työpaja(nyk. korjaamo) ja sen viereen autohalli, jota Willimieskin on suojannut aseistettuna 1980-luvun vartiointiretkillä. Alueen kadonnutta rakennuskantaa ovat myös talvisodan pommituksissa tuhoutuneet tallirakennukset, jotka paloivat maan tasalle. Sotien jälkeen rakennuksia on noussut vielä lisääkin, kuten Osmo Lapon suunnittelema toimisto ja ruokalarakennus vuonna 1959(rakennus Kapteeni), rakennus Kersantti vuonna 1979 ja kuntotalo vuonna 1991.

 

Assistentti Ritan työpaikka. Entinen hevostalli, nykyisin varusvarasto. Vuodelta 1937

Nykyisin Maasotakoulun nimeä kantava kasarmialue on kokenut monia muutoksia ja nimiä olemassaolonsa aikana.   Täällä Lappeenrannassa vaalitaan siis vieläkin monien aiempien joukkojen perinteitä. Maasotakoulun perinnejoukkoja ovat: Maanpuolustusopisto, Päällystöopisto, Aliupseerikoulu, Kanta-Aliupseerikoulu ja Jalkaväen Aliupseerikoulu. Omana aikanani alue tunnettiin Päällystöopistona ja sen monet oppilaat osallistuivat myös meidän rakuunoiden kouluttamiseen.

Olivatkin karskeja poikia… kovakuntoisia ja useimmat Lapista, missä olivat saaneet pienestä pitäen kokemusta erämaaelämään. Ilmankos me urbaanit citynuoret emme heistä erikoisemmin pitäneet!  Lieneekö tässä syy heidän lempinimeensä, rotta. Tietysti koko alue tunnettiin silloin rakuunoiden piirissä rottakouluna. Sotilaskieli osaa olla melko värikästä ajoittain?

Huolto- ja korjaamorakennus vuodelta 1939. Funkkista, totta kai...

Mieleeni on elävästi jäänyt Päällystöopiston oppilas Peura, joka haukkui meidät aina lyttyyn, koska kranaatinheittimemme miehistö oli kuulemma vetelää ja laiskaa sakkia. Oikeassahan tuo oli, mutta haukkumalla teimme asiat vieläkin hitaammin ja sähläten ihan oikeasti. Yleensä myös Peura sai haukut kouluttajiltaan ja silloin meitä nauratti makeasti. No se tiesi meille kyllä lisää liikuntaa suomalaisessa korpimaastossa Taipalsaaren ampuma-alueella, mutta oli se sen väärti. Missähän tuo Peura mahtaa nykyisin vaikuttaa? No hard feelings!

Peuran vätykset: Alikessu Meuronen ja rakuuna Saastamoinen takana. Edessä Reijosen Sepe, Serjonmaan Jone ja minä

Autohallin kuva epäonnistui, joten käytetään todella vanhaa. Rakuuna Siiskonen vartiotehtävässä autohallin edustalla.

Mutta mitä Maasotakoulu tekee nykyisin? Aivan tarkkaan en tiedä itsekään, mutta maanpuolustustaitojen harjoittelusta, sotataktiikoiden opettelusta ja henkilöstön koulutustason nostamisesta on tietenkin kysymys. Lainasin puolustusvoimien sivuilta seuraavan tekstipätkän, mikä selvittänee asiaa lisää: 

Maasotakoulu on maavoimien puolustushaarakoulu ja jalkaväen aselajikoulu. Sen tärkein rauhan ajan tehtävä on järjestää Puolustusvoimien palkatulle henkilöstölle perus- ja täydennyskoulutusta. Lähes kaikki maavoimien upseerit saavat sotilasammatillista opetusta Lappeenrannassa sekä kadetteina että myöhemmin maisteriopintoihinsa liittyen. Pääosa opistoupseerien jatkokoulutuksesta annetaan myös koulullamme. Täydennyskoulutuksen painopisteenä ovat puolestaan aliupseerien koulutusjaksot. Maasotakoulu järjestää myös lukuisia muita kursseja.

Puolustusvoimissa työskentelevistä sotilaista ja siviileistä noin 700 opiskelee vuosittain Maasotakoululla. Koulutusvuorokausia kertyy vuodessa lähes 60 000. Koulutusta kehitetään jatkuvasti ja opettajina ovat alojensa huippuosaajat.