Lappeenranta / Vanha kanava (Mälkiä)

                                Ultra Bra "Vesireittejä"

Willimiehen vappu meni ketuille! Tarkoitus oli lähteä uudenkarhealla käytetyllä moottoripyörälläni kaverin luokse Kotkaan, mutta suunnitelmat muuttuivat. Tällaista sattuu, mutta olihan aikaa röhnöttää sohvalla ja katsella kolme vanhaa John Wayne Westerniä. Villi länsi on kiinnostanut minua jo natiaisesta asti, jolloin pikkunappuloina kirmasimme Kaukaan montun laitamia leikkien cowboyta ja intiaaneja. Valitettavasti koskaan ei ole ollut riittävästi rahaa, jotta pääsisin käymään oikeilla preerioilla ja vuorilla, missä miljoonat ihmiset henkensä uhalla kulkivat kohti parempaa tulevaisuutta tai mihin nyt kuka olikaan menossa?

Villin lännen korvikkeena minulle saa nyt tänä suvena toimia tuo Venäjän itä-Karjala, jota voisi kait nimittää Villiksi idäksi? Tarkoituksemme olisi kaveriporukalla käydä ajamassa n. 2000km prätkällä pitkin aavaa karjalaista preeriaa, missä rikollisuus rehottaa, tiet ovat kulkukelvottomia, miljoonat itikat hyökkäävät kimppuun kuin herhiläiset ja omalla sisukkuudella pitää selviytyä kaikista mahdollisista tilanteista. Toivottavasti minullakin olisi tuota pioneerihenkeä, mitä Villin lännen leffasankareilta ja Saimaan kanavan kaivaneilta tosi elämän sankareilta löytyi yllin kyllin... Arvasit oikein! Siirrytään asiaan.

Aiemmissa Saimaan kanavaan liittyneissä tarinoissa olen käsitellyt kahta varhaista yritystä kanavan rakentamiseksi, mutta suunnitelmat jäivät toteuttamatta alkeellisen teknologian ja vähäisten resurssien vuoksi. Ajat kuitenkin muuttuivat ja 1800-luvulla paine kanavan rakentamiseksi kasvoi Saimaan vesistöalueelle nousseen sahateollisuuden takia. Nyt oli tärkeää saada tuotteet maailmanmarkkinoille ja samalla avata Suomen sisäosat kaupankäynnille sekä ratkaista liikenneongelmat Viipurin ja sisä-Suomen kaupunkien välillä, mikä toisi tullessaan alueelle maallista mammonaa ja vaurautta. Olikin aika tarttua uudelleen kuokkiin ja lapioihin sekä ryhtyä töihin. 

 

Mälkiän sulkualue on nykyisin puistona

Saimaan alueella oli tärkeiltä kulkureiteiltä perattu koskia ja rakennettu muutama pieni kanava(esim. Taipale ja Konnus) helpottamaan liikennettä, mutta se sai aikaan rahtiliikenteen ruuhkautumisen Lapppeenrantaan ja Lauritsalaan. Tavaramäärän vaivalloinen kuljettaminen Viipuriin oli työlästä ja aiheutti yrittäjille suuria kustannuksia, joten oli looginen ratkaisu aloittaa kanavan suunnittelu ja lopulta rakentaminen vuonna 1845. 

Vanhan Saimaan kanavan uomaa kanavan ylittävältä tieltä kuvattuna

En viitsi ikävystyttää teitä Saimaan kanvan suunitteluvaiheen monilla käänteillä, jotka jokainen voi itsenäisesti lukaista Jyrki Paaskosken erinomaisesta teoksesta Viipuriin ja maailmalle - Saimaan kanavan historia. Harvoin törmää yhtä mielenkiintoiseen historia-aiheiseen teokseen, jonka teksti on helppolukuista. Suosittelen teosta kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Edellisen kuvan jatkoa...vanhan kanavan uoma on tukittu tien takia. Toivottavasti tästä vielä joskus pääsisi kokemaan vanhan kanavan tenhoa! Eniten hämmästyttää kivityön laatu!

Kanavan rakentamisen suurin ongelma oli rahoituksen järjestäminen. tavoitteena oli rahojen löytyminen omasta maasta, mitä varten kanavan rakentamista varten laskettiin liikkeelle obligaatiolaina, millä yritettiin kerätä varoja 3.000.000 hopearuplan edestä. Summa oli valtava ja kanavahanke ylivoimaisesti kallein, mihin Suomessa oli koskaan ryhdytty. Obligaatiorahat eivät riittäneet, mutta kaikesta huolimatta keisari Nikolai I antoi Suomen senaatille määräyksen 21.9.1844, jotta työt pitää aloittaa. Nikolailla oli tietenkin oma lehmä ojassa, koska hän halusi kääntää Suomen tavaravirrat kohti Pietaria ja Venäjää länsikaupan sijasta. Kaikesta huolimatta työt alkoivat.

Työt käynnistyivät v.1845 yli-insinööri Ericssonin johdolla, jolloin kanavanreitti merkittiin maastoon ja kaadettiin puita kanavan alle jäävästä maasta. Samanaikaisesti aloitettiin kanavan suuntaisen tien rakentaminen tavaroiden kulkua helpottamaan, sekä nykyisen Mustolan alueelle pystytettiin valtava parakkikylä työläisten asunnoiksi. Töiden sujuvan etenemisen takia logistiikka oli tärkeää vaikeiden kulkuyhteyksien takia, niinpä alueelle piti rakentaa myös pajoja, leipomoita, varastoja, ruutivarastoja jne... työmäärä oli alkuvaiheessakin melkoinen vaikkei kaivuuhommiin vielä ryhdyttykään.

Sulunpaikka Mälkiän kolmikammiosessa sulkujärjestelmässä

Ongelmia aiheutui myös työkaluista, jotka piti tilata piirustuksineen ulkomailta, kuten monet kanavanrakentamiseen erikoistuneet ammattimiehetkin. Kaikista ongelmista huolimatta kaivuu- ja räjäytystyöt alkoivat Mälkiän ja Mustolan alueella, kuten muuallakin, kesällä 1846. Työjärjestys oli seuraava: aluksi kaivumiehet kulkivat edellä ja heidän jälkeensä kallionlouhijat sekä räjähdysainemiehet. Räjäytetyistä kalliolohkareista kivenhakkaajat kilkuttelivat sopivat kivet reunakiviksi. Heidän jälkeensä paikalle saapuivat muurarit ja puuseppien armeija, joka rakensi sulut valmiiksi. Työt etenivätkin ripeästi, koska jo kesällä 1847 Mälkiässä muurattiin sulkukammioita. Lopullisesti Mälkiän sulut valmistuivat joulukuussa 1851. 

Mälkiän kolmikammioinen sulku vuodelta 1851. Sulut puuttuvat, mutta toivottavasti ne joskus palaisivat entisille paikoilleen.

Tämä tarina päättyy tähän, mutta kuten arvannette, niin jatkoa on luvassa. Eihän kanava vielä edes valmistunut...