Lappeenranta / Vanha kanava (Mustola)

                             Pepe Ahlqvist "Back to the river"

Tuli sen verran pitkä kirjoitus, että sitä lienee mukavampi kuunnella Willimiehen kestosuosikin tahdissa. Ajoittain töihin mennessä tulee kuunneltua jotain tiettyä musiikkikappaletta joka päivä ja viime aikoina se on ollut tuo ylläoleva "Back to the river". Toivottavasti tekin tykkäätte ja muistutus....tämä pitää kuunnella täysillä! Asiaan...

Mustola, nykyisen Saimaan kanavan toinen sulku, oli vilkkaan liikennöinnin solmukohta ensimmäisen kanavan aloitettua toimintansa vuonna 1856. Nykyisen suursulun paikalla sijaitsi samanlainen kolmikammioinen sulkujärjestelmä kuin aiemmin esitellyssä Mälkiän sulkualueellakin. Idyllisyydessään Mustola ja Mälkiän sulkualueet ovat jäljelle jääneestä alkuperäisestä kanavasta upeimmat osat. Molemmat ovat näkemisen arvoisia ja lomareissulla kannattaakin poiketa 6-tieltä muutama kilometri ja piipahtaa paikalla. Jos historia ei innosta, niin tämän kohteen vieressä sijaitsee uusi sulku, missä voi katsoa laivan sulutusta. Mielestäni, se on melko vaikuttava näky, vaikka itse olen nähnyt sen lukuisia kertoja.

Mustolan kolmikammioinen sulkujärjestelmä oli käytössä vuosina 1856-1935

Palataan kuitenkin 1850-luvulle ja tutustutaan Saimaan kanavan tekijöihin, jotka myös rakensivat nämä Mustolan vanhat sulut. Alue toimi myös alusta lähtien Saimaan kanavan yläpiirin hallinnollisena keskuksena, rajan takaisen Juustilan toimiessa alapiirin hallinnollisena keskuksena. Tämä näkyi alueen kauneutena, koska kanavan alueen ympäristön kauneusarvoihin oli paneuduttu erilaisin istutuksin ja puistomaisine alueineen. Osa niistä on vieläkin jäljellä.

Mutta ne kanavan tekijät! Mustolaan rakennettiin kanavan työmiehille lukuisia asuinparakkeja, joissa työmiehet saivat vuorojensa aikana laiskotella ja kerätä voimia seuraavan päivän ponnistuksiin. Lepoa tarvittiinkin, koska valmistuessaan kanavalla oli mittaa 58 kilometriä ja siinä oli 28 sulkua. Kanavan tekemiseen tarvittiin paljon miesvoimaa, vaikka kanavatyömaalla kokeiltiinkin uusia keksintöjä, kuten höyrykäyttöisiä kaivureita ja vinssejä, ruutia unohtamatta. Silti työmiehiä tarvittiin paljon, vaikka koneitakin oli jonkun verran.

Nykyisin sulut on tukittu betonisella padolla, josta juoksutetaan vettä ohivirtauksena

Suomen suurin rakennustyömaa tuohon aikaan tarvitsi käyttöönsä työmiehiä, joita hankittiin töihin monin eri tavoin. Ensimmäisenä ajatuksena oli, että sotilaat pantaisiin töihin, koska ajateltiin heidän olevan halpaa työvoimaa. Nopeasti kuitenkin mielet muuttuivat ja päätettiin siirtyä palkattuun työvoimaan. Jo keväällä alueen kirkkojen saarnastuoleista annettiin tietoja, että tarvetta työvoimalle olisi. Niinpä monet maaseudun liikaväestöstä siirtyivät kaivuutöihin ja asuttivat kanavan rakennuttamat parakit. Majoitus oli tarkoitettu vain miehille, mutta monien perheet muuttivat perässä, vaikka se ei ollutkaan sallittua. Tässä tapauksessa työmies joutui etsimään uuden majoituspaikan.

Mustolan ohitse virtaa entisen kuivatelakan tyhjentämiseen tarkoitettu Soskuan joki

Parhaimmillaan kesäisin yli 3000 työmiestä oli töissä ja talveksikin töitä riitti lähes 700 työmiehelle. Kaikki työläiset eivät toki tulleet lähiseuduilta, vaan ammattimiehiä valui aina Pohjanmaata myöten työmaalle. Rankka työ merkitsi suurta vaihtuvuutta työläisten joukossa ja monelle kanavan kaivaminen oli vain välietappi matkalla kohti Pietaria, jossa oli tarjolla monenlaisia houkutuksia. Houkutuksista ei ollut puutetta myöskään kanavanrakentajien parissa, koska kaikenlaiset kauppamiehet ja kamasaksat ymmärsivät työmiesten tarpeita. Niinpä alueelle virtasi alkoholia ja huonotapaisia naisia sekä kortin lyöminen oli suosittu ajanviete. Joskus tätä kauheutta päiviteltiin ihan kanavan johtoa myöten…

150 vuotta vanhan kivityön tasokkuus jaksaa hämmästyttää Willimiestä vieläkin...

Yksi työvoiman lähde olivat pikkurikolliset, jotka sovittivat syntejään lapion varressa. Keväällä tuotiin kaivuutöihin 250 vankia ja syksyisin laskettiin osa heistä pois, koska yleensä heidät oli tuomittu pikkurikoksista, kuten irtolaisuudesta, pikkuvarkauksista ja juopumuksesta. Kaikkia ei keritty laskea vapaalle jalalle, koska osa pakeni oma-alotteisesti. Pisimmän pakomatkan lienee tehnyt Carl Reis, joka palautettiin Suomeen Pohjois-Norjasta parin vuoden retken päätteeksi.

Kiivaimpina rakentamiskausina työväestöksi tuotiin muutamia kymmeniä ”oikeita” rikollisiakin, joista eräät olivat syyllistyneet jopa murhiin. Työväestön kirjavuutta lisäsi myös venäläisten sotilaiden käyttö, josta kylläkin luovuttiin melkoisen pian. Muutenkin työmaa pyöri palkkatöinä, mutta kanavan lähestyessä valmistumistaan, havaittiin että jos sotilaita ei saada mukaan töihin, niin valmistumista pitää lykätä vähintäinkin vuodella. Lopulta yli tuhat Mikkelin ja Viipurin tarkka-ampujapataljoonan sotilasta oli vankien lisäksi viimeistelemässä Saimaan kanavaa. Ilman heidän panostaan kanavaa ja tätä Mustolan sulkuakaan ei olisi avattu liikenteelle syyskuussa 1856.

Vesi ja vihreys yhdistyvät Mustolan puistikkoalueella