Viikonloppu alkaa olla taas kääntymässä päätökseensä, mutta jotain hyvääkin on saatu aikaiseksi. Viimeiset pihahommelit alkaa olla tehty, SaiPakin voitti eilen ja mikä parasta, niin käteni alkaa olla murtuman jäljiltä kohta kunnossa. Onkin siis aika aloittaa tiukan nesteytyksen jäljiltä kunnon kuntokuuri. Paljon tekemistähän meikäläisen kropan kanssa vielä on, että olen valmis kohtaamaan kaverini nyrkkeilykehässä. Onneksi aikaa on vielä yli vuosi, niin kerkeän toivottavasti saada kroppani huippuiskuun, no edes kohtuulliseen kuntoon!
Lähes tulkoon ainut treenausmuotoni viime vuosina on ollut näiden kohteiden perässä juokseminen ja mikä niissä on parasta, niin ne eivät pakene ja karkaa minnekään. Kerran kun muistomerkki on kiviselle jalustalleen laskettu, niin siinähän ne kököttävät maailmantappiin. Soveliasta hommaa siis kaltaiselleni laiskajaakolle.
 |
| Kirkkopihan nurkalta löytyy päivän kohteemme |
Tämänkertainen muistomerkki sisältää itselleni mielenkiintoisen sivujuonteen toiseen ylläpitämääni blogiin, mikä sisältää samankaltaista aineistoa kuin tämäkin blogi, vain kohdealue on eri. Esittelen näet siellä muistomerkkejä, patsaita ja muita mielenkiintoisia kohteita luovutetun Karjalan alueella. Vähän hiljaiseloahan tuolla on ollut, mutta jos kiinnostaa, niin toinen blogini löytyy täältä.
 |
| Karjalaan jääneiden vainajien muistolle, Miehikkälän säkkijärveläiset |
Karjalaan keskittyvässä blogissani aloitin juuri Säkkijärven pitäjään liittyvien kohteiden esittelyn, joten samassa aihepiirissä liikutaan, koska tämän muistomerkin pystyttämisestä ovat vastanneet Miehikkälän säkkijärveläiset. Vastaavia muistomerkkejä olemme esitelleet jo monelta eri paikkakunnalta, mutta jotenkin tämä Miehikkälän kirkon kirkkopihalle vuonna 1990 paljastettu Lauri Nikusen suunnittelema muistomerkki sykäyttää kaikkein eniten juuri minua henkilökohtaisesti.
Kyseessä on Karjalaan jääneiden vainajien muistoksi pystytetty muistomerkki ja jos jossain, niin Säkkijärvellä hautausmaita on kohdeltu melkoisen rumasti. Ennen sotia nimittäin Säkkijärvellä oli kolme hautausmaata. Kirkon ympärillä oli sankarihaudat, Vaalimaan tien eteläpuolella ns. vanha hautausmaa, minne ei enää sodan alusvuosina haudattu ketään, vaan se oli korvattu Kokkomäen hautausmaalla, mitä venäläiset käyttävät yhä edelleenkin.
Talvisodan loppupuolella Säkkijärvi oli kiivaiden taisteluiden kohteena ja kirkkokin tuhoutui ilmapommituksessa. Välirauhan aikana alkoi jo hautakivien systemaattinen tuhoaminen ja niiden hyödyntäminen. Kun kesällä 1941 alueen omistajaksi tuli jälleen Suomi, niin joukot järkyttyivät. Kirkon ympärille oli muun muassa rakennettu korsu, minkä katolle oli suojaksi laitettu valtava määrä hautakiviä. Lisäksi talvisodan vainajia oli haudattu miten sattuu, joten osia haudatuista ruumiista oli vielä maan pinnalla, kunnes suomalaiset hautasivat heidät uudelleen. Tunnistetut vainajat vietiin kotiseudun multiin, mutta 104 tunnistamattomaksi jäänyttä suomalaista vainajaa haudattiin uudelleen ns. Vanhalle hautausmaalle.
Yllämainitsemani tarinan sain selville vasta vähän aikaa takaperin, joten Karjalaan keskittyvässä blogissakin on pieni päivityksen paikka. Voit silti halutessasi tutustua siihen valokuvien avulla täältä. Sodan melskeen rauhoituttua on hyvä, että vainajat saavat arvoisensa muistopaikan täällä Miehikkälässäkin. Säkkijärveläisten kohtalo oli näet karu, hekin menettivät kotinsa kahteen kertaan, kuten minunkin sukuni. Valitettavasti vierailuni oman sukuni perinnepaikalle toukokuussa oli melkoisen karua nähtävää. Paljoa ei ollut jäljellä, mutta muistot säilyvät ja siirtyvät toimestani seuraavallekin sukupolvelle... Sukuni kotipaikkaan voit tutustua täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita