perjantai 25. syyskuuta 2015

Miehikkälä / Sankarihautausmaa

                                            Led Zeppelin "Stairway to heaven"

Sankaruutta lienee monenlaista, mutta niin on laiskuuttakin. Willimies nimittäin on nyt päättänyt ryhtyä laiskaksi ja yhdistää kaksi ylläpitämäänsä blogia yhdeksi. Tämä muutos nyt tuskin on kenellekään jättiyllätys, etenkään niille jotka minut tuntevat. Mottonihan on ollut lähes aina, että hommat tehdään niin hyvin kuin pystytään ilman jonninjoutavaa stressiä ja jäkitystä. Niinpä Willimiehen jäljillä Karjalassa blogiin tarkoitetut jutut julkaistaan vastaisuudessa täällä alkuperäisessä Willimiehen jäljillä blogissa...
Miehikkälän sankarihautausmaa

Miksi tämä muutos? Tarkoitukseni on ollut alusta lähtien luoda tietokanta muistomerkeistä, nähtävyyksistä sekä luontokohteista, mitä kaikki voisivat hyödyntää vapaasti. Tämä on tarkoittanut tuhansia kilometrejä autoilua ja saamarin monta työtuntia, joten aina ei vaan meinaa aika riittää kaikkeen. Nyt kun olen lisäksi laajentanut samaa alunperin Lappeenrantaan keskittyneen blogini laajentamista samalla konseptilla Etelä-Karjalaan, rajan takaiseen Karjalaan sekä Kymenlaaksoon, niin eihän ole mitään järkeä jakaa tietokantaa kahteen osaan, vaikka se aikoinaan kuulostikin hemmetin hyvältä idealta. Kyseessä on siis paluu juurille....

Kunnianhimoinen tavoitteeni on siis edelleen rakentaa yksi yhteinen tietokanta erilaisista vierailemistani paikoista. Lisäksi tarkoitukseni on lähiaikoina muokata blogi sellaiseen muotoon, että se palvelisi mahdollisimman monia tarpeita. Se vaatii tekstien muokkaamista, mikä on varmasti aikaa vievää hommaa, joten siinä toinen syy blogien yhdistämiseen. Hulluhan minä olisin, jos en hakisi tuohon tarkoitukseen apurahaa, joten lokakuu tulee olemaan anomusten lähettämiseen tarkoitettu kuukausi. Tuskinhan nuo mitään rahaa antavat tänäkään vuonna, mutta haenpahan piruillessani! Tuetaanhan monia järjestöjä ja yhteisöjäkin, vaikka ne eivät mitään kummempaa saa aikaankaan. Itse olen ainakin omasta mielestäni saanut jotain aikaakin vai mitä mieltä olette?
Sulo Mäkelän muistomerkki
Tarkoitus on muutenkin myllätä koko blogi uusiksi. Näköjään vanha kohdekartta ei pelaa ja asensin äsken uuden ylätunnisteeseen, mikä muuten toimii! Tarkoitus on myös muuttaa blogin tunnisteavaruutta sellaiseksi, että sen käytettävyys eri toimijoille olisi parempi. Näihin menee oma aikansa, mutta koska nyt tuntuu olevan intoa enemmän kuin järkeä, niin yritän fiksailla nuo mahdollisimman nopeasti kuntoon. Toivottavasti en taas lupaa liikoja...

Koska blogi tuntuu laajenevan koko ajan, eikä materiaalista tule vähän aikaan pulaa, niin blogin laajentaminen kattamaan Pohjois-Karjalan alueen saa vielä odottaa vuoden tai pari. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jos tästä urakasta ei saa Joutsenon kylähullun titteliä, niin mistähän meriiteistä sen oikein sitten saisi? Ei maar, mutta pannaan homma toimimaan ja laajennetaan alue siis Kymijoelta lähes Pietarin porteille unohtamatta Laatokan Karjalaa! Reissattavaa riittää siis lähivuosiksi itselleni ja Williladylle. Toivottavasti tuo komeampi osapuoli suhtautuu asiaan samalla viileydellä kuin muihinkin kotkotuksiini!  
Muistomerkin vaikuttava reliefi
Tällä kertaa pysytään vielä Suomen rajojen sisäpuolella, mutta ensi kerralla kohteena voi aivan hyvin ollakin vaikkapa kaikkien suomalaisten hyvin tunteman Viipurin kohde tai kenties Vammelsuun rakkauden hauta saa vuoronsa esittäytyä. Katsotaan mitä saan aikaiseksi, koska perinteiseen tapaan mitään logiikkaahan minulla ei ole. Julkaisen mikä sattuu tuntumaan hyvältä. Tällä kertaa tuntui mukavalta esitellä teille kohde Miehikkälästä, joten mennäänhän asiaan. 

Miehikkälän kirkkohan tuli jo esiteltyä, mutta kirkkotarhasta löytyy vielä muutama esittelemisen arvoinen kohde. Aloitetaanpa vaikka Miehikkälän sankarihautausmaasta, minne on haudattu 177 viime sotien sankarivainajaa. Isku pienelle Miehikkälälle on ollut kova, koska eihän alueella asu kovinkaan montaa tuhatta asukasta tänäkään päivänä. 

Sankarihautausmaa sijaitsee aivan kirkon vieressä ja se perustettiin vuonna 1940. Nykyisen upean sankarihauta-alueen suunnitteli Pulkan Niilo ja se otettiin uusittuna käyttöön 4.6.1945. Nopeasti sodan päättymisen jälkeen asia koettiin tärkeäksi ja toimeen tartuttiinkin ripeästi. Alueen länsipäässä on kuvanveistäjä Sulo Mäkelän veistämä muistomerkki ja se paljastettiin kaikkien ihailtavaksi 31.8.1952. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita