Willimiehen parasta hupia on ollut viime kuukausina seurata Twitterin ja muiden alustojen kautta Ukrainan sotilaiden menestystä vihulaisen torjunnassa. Lukuisat tankintuhoamisvideot onkin tullut katseltua ja aina vaan jaksaa hymyilyttää kun tankit tuhoutuvat. Eihän sota tietenkään ole viihdettä, vaan ihan oikeita ihmisiähän siellä kuolee. Jotenkin vaan näiden idän burjaattien ja samojedien kuolemat ei minua hetkauta. Syynä siihen lienee ydinaseilla pelottelu, lännelle aiheutettu energiakriisi, hintojen kohoamiset ja etenkin lukuisat joukkomurhat ja raiskaukset siviileille. Siinä syitä, miksi aion katsoa videoita jatkossakin....
Nämä videot ovat osoittaneet, että kalustoa itänaapurilla lienee, mutta takaseinä se löytyy heidänkin asevarastoistaan. Tuhannet tuhotut panssaroidut ajoneuvot on korvatttu vanhemmalla kalustolla, jopa minua vanhemmilla! Sama pätee myös venäläisiin Suhoi-hävittäjiin, joita pidettiiin laadukkaina ennen sotaa, vaan ei pidetä enää. Nythän niitä on tiputeltu pitkin Ukrainan peltoja ja ovatpa itse jopa lentäneet päin omien kaupunkiensa taloja. Ei taida Putinin kassaan jatkossa taaloja lipua asemyynneistä, kun ovat huonoiksi havaittuja. Tosin eipä niillä taida löytyä niihin piirikorttejakaan, koska länsi on laittanut ne pakotteiden alaisuuteen. No, kai ne niitä jatkossakin tonkii Lappeenrannan SER-keräyspisteistä. Pesukoneesta en kyllä levyjä irroittaisi, ettei suihkari rupea linkoamaan 800 kierrosta minuutissa....
Viime kuukaudet ovat siis osoittaneet, että Venäjän ilmavoimien kalusto on surkeaa. Niin se oli myös jatkosodan alussa, ennen kuin amerikkalaiset ja britit alkoivat toimittaa kalustoa isoja määriä. Toki ainahan nuo ovat jotain lentävää saaneet taivaalle omastakin takaa, mutta kyllähän noita tippuukin säännöllisin väliajoin. Paperitiikeriksihän Venäjä on pitkälti paljastunut myös ilmailun saralla. Veikkaanpa että lähivuosina pitkin ja poikin Ukrainan aroja nousee venäläisten kuolleiden pilottien muistomerkkejä, jos ukrainalaiset sallivat ne. Veikkaanpa, että eivät!
Sen sijaan Suomi ja suomalaiset ovat sallineet vastaavien muistomerkkien pystyttämisen ja olemassaolon lukuisille neuvostopiloteille, jotka kohtasivat tiensä pään eripuolilla Suomea. Yksi tällainen hautapaikka sijaitsee Rautjärven Luuminniemessä.
Hautapaikka on männyn juurella
Metsäpolulla saa olla tarkkana, ettei kävele ohitse
Jatkosodan alkuvaiheessa 20.7.1941 seitsemän Polikarpov I-153 konetta hyökkäsi aamuyön tunteina ilmatorjuntapatteria vastaan Rautjärven Kokkolan kylässä. Yksi näistä kaksitasoisista "Tsaikoista" sai kunnon osumat ja mätkähti alas Luuminniemen edustalle muiden koneiden päästessä karkuun, vaikka ehkä toinenkaan kone ei pääsisi kotitukikohtaansa Käkisalmeen. Se on kuitenkin varmaa, että pudonneen koneen ohjaaja Grigori Kutsherenkon lennot olivat ohitse. Kone kuitenkin nostettiin suomalaisten toimesta ja sieltä löytyi myös pilotin kirjoittama kirje, joka oli jäänyt postittamatta. Hyvä niin, koska siinä lentäjä kertoi suomalaisten ilmatorjunnan olevan surkea ja helposti tuhottavissa. Kuinka vähän hän tiesikään......
Kivipaadessa on Grigorin kuva ja laatta
 |
| Venäläisen lentäjän hauta |
Lentäjä haudattiin Luuminniemeen ja maanomistaja on huolehtinut haudasta jo muutaman sukupolven ajan. Entä kuinka asiat etenivät itänaapurissa, missä toleranssit ovat tunnetusti suuret! Kutserenkon perhe sai tiedon lentäjän kuolemasta vasta marraskuussa 1941 eli monen kuukauden jälkeen. Tarina ei kuitenkaan pääty siihen, vaan lentäjän tytär Zanneta etsi isänsä hautaa koko elämänsä ajan, löytäen sen vasta vuonna 2019 ja esitti toivomuksen, että isänsä saisi jäädä niille sijoilleen. Näin ilmeisesti tulee tapahtumaan....
Laatan teksti kertoo oleelliset tiedot
Muistomerkki ei ole mielestäni kovin vanha, mutta nyt siihen on lisätty lentäjän kuva. Paikallinen maanomistaja ei halua nimeään julkisuuteen, eikä toivo paikalle yleisöryntäystä. Kaikesta huolimatta paikallinen nuori mies meidät opasti paikalle. Jääköön hänenkin nimensä mainitsematta.
Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, niin suosittelen Jukka Vesenin teosta Pudonneita punatähtiä, Ilmasotaa Kaakkois-Suomessa 1941.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita