Lappeenranta / Lepolan hautausmaa

Tänään Willimies on ollut kiireinen. Kiertelin koko illan uuden assistentin(palkatta tottakai) kanssa Lamposaaren maisemissa. Vanhasta sahasta ei löytynyt jälkeäkään, mutta törmäsimme miellyttävään pariskuntaan, joka asuu Lamposaaren entisellä koululla. Saimme aikamoisen tietopaketin alueen historiasta ja menneistä ajoista. Lisäksi entisen koulun tilojen esittely oli mukava aikamatka menneisyyteen, johon on lisätty matkan varrella karttunutta tavaraa. Kiitokset vielä kerran esittelystä!

Niin, edellinen on selittelyä! En vaan kerinnyt kuvaamaan tämän päivän kohdetta, joten käytän jälleen n.viikon vanhoja valokuvia. Tällä kertaa vuorossa on Lappeen pappilan maille rakennettu hautausmaa. Itselläni ainakin on paikasta lukuisia muistoja. Kaikki isovanhempani on haudattu Lepolaan. Niinpä viikko takaperin pääsiäisenä, kun kiertelin alueella, vierailin myös omien sukulaisteni haudoilla. Siellä ne hautakivet pilkistelivät ja kukkiakin oli viety. Harmi, ettei itselleni tullut asia mieleen. No tilaisuuksia tulee vielä.

Lepolan sisäänkäynti. Kolmiaukkoinen sisääntulo on 12 metriä leveä ja yli 5 metriä korkea

Lepolan 4.6.1939 käyttöön vihitty hautausmaa on yksi Suomen ensimmäisiä uuden arkkitehtuurilinjan, ns. hautausmaasuunnittelun, malliesimerkkejä. Kyseinen lähes 12 hehtaarin kokoinen alue on suunniteltu kokonaisuudessaan yhteiseksi tilaksi. Lepolasta tulikin vainajien tila, jonka erotti elävien maailmasta kiviaita, mutta jonka siihen yhdisti harkittu ja taiteella somistettu symboliportti.

Alue annettiin hautausmaasuunnittelun suomalaisen pioneerin Ilmari Wirkkalan tehtäväksi. Hänen ideansa on toteutettu muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta. Enkelisuihkukaivoa ei koskaan rakennettu, mutta Wirkkalan suunnitelman mukainen lähes 1,5 kilometriä pitkä kivimuuri hautausmaan ympärille tehtiin urakan mittavuudesta huolimatta.

Lepolan kappeli

Kappeli oli valitettavasti lukossa, kun kävin kuvausretkellä. Sisäkuvat jäivät siis ottamatta. Tilanteen korjaa kuitenkin Lappeenrannan museon julkaisema Museoviesti julkaisu. Sen vuoden 2009 numerosta voit lukea enemmän tietoa Lepolan hautausmaasta ja siellä on myös kuvia kappelin sisätiloista. Julkaisuun pääset tästä.

Päivitys 4.8.2025

Hautausmaat ovat yleensä rauhallisuuden tyyssijoja ja suuria muutoksia ei yleensä tapahdu. Ei Lepolassakaan, minne luultavasti Willimiehenkin maallinen matka päättyy. Se onkin hyvä, koska rauhallisuutta tässä pitäisi omaan elämään saadakin. Tosin, kiirettä en aio pitää.

  

Lappeenranta / Kylpylä ja Kasino

Tänään Willimies iskee kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kävin satamassa toteamassa, että Kylpylä on laitettu remonttiin. Kylpylä on vuorattu rakennustelineillä ja koko rakennus on laitettu pressujen alle. Tänä kesänä ei siis parempaa kuvaa ole saatavilla, mutta onneksi kylpylaitoksen omilla sivuilla on loistava panoramakuva. Siitä voit katsoa, miltä alue näyttää. Panorama sisältää 360 asteen näkymän satama-alueelle. Vieraspaikkakuntalaisille tiedoksi, että kylpylä on rakennuksista vasemmanpuoleinen. Kasino taas oikeanpuoleinen. Panoraman voit katsoa täältä.



Tältä näyttää Lappeenrannan vanha kylpylä koko kesän 2012

Kylpylätoiminnalla Lappeenrannassa on pitkät perinteet. Alku toiminnalle oli v.1802, jolloin Lappeen maaseurakunnan kappalainen Carl Gustav Taulerus löysi Pikkalan lähteet. Lähde on yhä edelleen olemassa lähellä ABC Viipurinporttia. Aluksi lähteellä ei ollut suurta käyttöä, mutta v.1831 piirilääkäri Dammert alkoi järjestää kuljetuksia Pikkalan lähteille. Sama henkilö perusti myöhemmin ensimmäisen kylpylän Lappeenrantaan. Paikkana oli satama-alueella sijaitseva Halkosaari. Tästä nykyinen kylpylä katsoo oman historiansa alkaneen. Vuonna 2009 kylpylä vietti 185-vuotisjuhlia. Tämän mukaan kylpylä olisi siis aloittanut toiminnan v.1834. Toisissa lähteissä mainitaan aloitusvuodeksi 1836. 

Myöhemmin 1870-luvulla löydetään nykyisen kylpylän paikalta kaksi lähdettä ja uusi kylpylä rakennetaan samalle paikalle. Toiminnan aloittaminen ja etenkin v.1885 Lappeenrantaan tullut rautatie toivat yhä enemmän venäläisiä aristokraatteja nauttimaan kylpylän parantavista vesistä ja hoidoista. Toiminta alkoi käydä hankalaksi ahtaissa tiloissa ja nykyinen kylpylä rakennettiin samalle paikalle tarjoamaan parempia palveluita runsaslukuisille kävijöille.

Nykyinen kylpylärakennus on vuodelta 1912 ja sen viereen nousi seuraavana vuonna Lappeenrannan Kasino. Molemmat laitokset tarjosivat palveluita kylpijöille. Rakennusten valmistumisen jälkeen ensimmäinen maailmansota ja Suomen itsenäistyminen 6.12.1917 aiheutti molemmille taloudellisia vaikeuksia. Venäläiset aateliset eivät enää saapuneet Saimaan rannalle ostamaan palveluita. Vuoden 1917 aikana kylpylä siirtyi talousongelmien takia Lappeenrannan kaupungin omistukseen.

Uusi nousukausi alkoi 1920-luvun alussa, kun havaittiin että lähteiden vesi oli radioaktiivista! Seuraavaa nousukautta piti odotella sotien jälkeiseen aikaan asti. Asiakaskunta muuttui elämyksiä etsivistä kesäturisteista sairaisiin ja hoitoa itselleen hakeviin henkilöihin. Vasta v.1974 kylpylä aloitti ympärivuotisen toiminnan ja 1980-luvulla asiakkaiksi tulivat sotiemme veteraanit. Tällä hetkellä toiminnan painopisteenä on työkykyä ylläpitävät hoitomuodot. Jos haluat kylpylään rentoutumaan, niin Lappeenrannan kylpylän kotisivut löytyvät täältä.

Nyt kylpylää remontoidaan ja yläkertaan rakennetaan 27 uniikkia hotellihuonetta. Kylpylän kupeessa sijaitseva Kasino on ollut seuraelämän keskus jo lähes sadan vuoden ajan. Alkuaikojen venäläisvieraat ovat vaihtuneet rakuunoiden ryyppyjuhlista tämän päivän juhlien pitopaikaksi. Kasinon on säilyttänyt omaleimaisen ilmapiirin ja ravintola on kuuluisa hyvästä ruuastaan. Ruokalistaan ja Kasinoon voit tutustua täältä.

Lappeenranta / Sotilaspoikien muistomerkki

Tänään blogi saavutti "maagisen" 1000 kävijän rajapyykin, joten keskimäärin kävijöitä on n.100/päivä. Kiitokset kaikille, ketkä olette sepustuksiani jaksaneet lukea. Kiitokset myöskin sivuillani vierailleille ulkomaalaisille, joista uusina valtioina ovat mukaan hypänneet Alankomaat, Ruotsi ja Ranska. Toivottavasti Googlen käännösohjelma on auttanut teitä.

Blogin alussa arvelin, että tuskin ketään kiinnostaa Lappeenrannan historialliset kohteet. En olisi voinut olla enempää väärässä! Olen saanut lukemattomia vihjeitä oudoista paikoista, joiden menneisyydestä ei ole tietoa. Vihjauksia on tullut metsässä piilossa olevasta junasta, uponneesta laivasta, ladossa olevasta vanhasta junavaunusta ja muutamasta muustakin kohteesta. Kun vaan aika riittäisi käydä paikalla ja etsiä tietoa niiden menneisyydestä! Lisäksi minuun on oltu yhteydessä presidentti Kekkosen vierailusta Kaukaan edustuskerholla syksyllä 1965. Tallella on kuulemma alkuperäinen ruokalista ja sen takapuolella oleva istumajärjestys! Lisää vihjeitä tulemaan...

Näistä ja monesta muustakin asiasta on juttua tulossa, mutta taustatyön tekeminen vie oman aikansa. Se lukija joka ehdotti ainakin yhden tarinan tekemistä Etelä-Karjalaisella murteella kirjoitettuna saattaa saada toiveensa joskus toteutetuksi. En vaan ole varma osaanko. Miusta se tuntuu vissii melko haastavalta! 

Tänään on ollut melkoista  hässäkkää ja se tulee jatkumaan pitkälle iltaan. En siis ehdi käydä tänään kuvausretkellä. Pirhosen Ilkka saa ottaa hienon askelmittarinsa kanssa tänään vähän lisää etumatkaa harjoittelussa. Taitaa Iskä tarvita sitä! Minun on siis tänään hyödynnettävä toissapäiväistä valokuvaa. 

Tämä kohde sijaitsee Lappeenrannan vesitornin kupeessa Taikinanmäellä. Kyseessä on Etelä-Karjalan sotilaspoikienperinnekillan pystyttämä muistomerkki alueen sotilaspoikatoiminnasta vuosina 1941-44. Sotilaspojat olivat Suojeluskuntien poikajärjestöjä, jotka eivät osallistuneet rintamatoimintaan. Sen sijaan he vastasivat väestönsuojelusta, tulipalojen sammuttamisesta ja tällaisesta toiminnasta omilla kotiseuduillaan.

Taikinanmäen sotilaspoika muistomerkki

Järjestön toiminta oli laajimmillaan v.1943 loppupuolella, jolloin mukana oli yli 72.000 sotilaspoikaa. Mukaan pääsi halutessaan kaikki 10-17 vuotiaat nuoret pojat. Jokainen sai oman univormun ja niissä käytettiin myös sotilaspoikien omia arvomerkkejä. kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin sotilaspojat eivät työskennelleet rintamilla. Poikkeuksia kuitenkin on, koska muutamasta lähteestä löysin poikkeaviakin tietoja. Talvisodassa sotilaspoikia toimi rintamilla lähetteinä ja jatkosodan aikana heitä toimi ilmatorjuntajoukoissa. Kolme sotilaspoikaa menetti taisteluissa henkensäkin. Rohkeita poikia! Moskovan rauhansopimuksen mukaisesti sotilaspoikajärjestö lakkautettiin syyskuussa -44.

Lisää sotilaspoikien toiminnasta voit lukea täältä , täältä  ja täältä.

Päivitys 24.7.2025

No niin, päivitysvuorossa yksi ensimmäisistä blogin kohteista. Valitettavasti tälläkin kertaa jäi ottamatta lähikuva muistomerkin tekstistä. Laitanpa tekstin tähän kirjoitettuna

  Lappeenrannan sotilaspojat harjoittelivat tällä alueella v. 1941 - 1944

                         Etelä-Karjalan sotilaspoikaperinnekilta

Muistomerkki sijaitsee Kimpisen koulun ja Vesitornin välissä

Lappeenranta / Lappeenrannan panimo

Vaikka jääkiekkokausi täällä Lappeenrannassa on päättynyt, niin silti kaupunkimme on näkyvästi edustettuna eri liiga- ja maajoukkueiden peliasuissa. Ilmeisesti eivät ilman meidän ikiomaa Karjala-olutta pärjää? Täällä itärajalla Karjalaa ei enää paljon nautita, koska sen valmistaminen siirrettiin pois täältä Saimaan rannalta. Kiitos vaan Hartwall tästäkin!

Oluen teolla on melko pitkä historia Lappeenrannassa. Teollinen tuotanto aloitettiin jo v.1856 Lauritsalan kartanon alueella. Kartanon vaihdettua useasti omistajaa, sen osti lopulta Lars Emil von Haartman. Tällä välin kaupunkiin oli avattu toinenkin tehdas satama-alueelle v.1891. Tehtaan oli perustanut englantilainen John Nethersole. Lienee tuonut ulkomailta tietotaitoa Saimaan rannalle? Von Haartman ostaa tehtaan kuitenkin v.1895 ja laajentaa tuotantoa ja uudistaa tehdasta. Alkuperäinen nimi Lappeenrannan olut ja portteritehdas vaihtuu v.1899 von Haartmanin keksimään uuteen nimeen. Nimeksi tulee Lappeenranta ja Lauritsala Oy. Melko omaperäinen nimi?

Joka tapauksessa tehdas on hyvä esimerkki teollisesta rakentamisesta, missä oli muitakin arvoja kuin halpa rakentaminen, rumat betoniseinät ja ruma suunnittelu. Ei, tämä tehdas on suunniteltu miellyttämään myös silmää. Valitettavasti nykyisin ei enää entiset mallit toimi, vaan tilalle on saatava huipputehokkaat tehtaat vailla estetiikkaa. No jokainen voi kertoa mielipiteensä alla olevasta kuvasta!



Lappeenrannan oluttehdas. Valmistunut v.1899?

Aluksi tehtaan tuotemerkkinä oli Pöytä-olut, mutta v.1948 se vaihdettiin maakuntaa paremmin kuvaavaksi Karjalaksi. Vasta 1960-luvulla etiketiksi otettiin nykyinen Karjalan maakuntatunnus miekkoineen ja sapeleineen. Aluksi tehdas arveli tunnusta ulkopoliittisesti herkäksi aiheeksi ja harkitsi käyttöönottamista pitkään. Lopulta itäsuomalainen jämäkkyys voitti ja tunnus valittiin olutpullon kylkeen. Siitä aiheutuikin melkoisen kriisi lähes välittömästi. Silloinen Neuvostoliiton suurlähettiläs piti aihetta arveluttavana, sotaisana ja hyvien naapurisuhteiden vastaisena. No mitäs tästä seurasi? Lappeenrannassa olutpannut kävivät täysillä, koska kaikki halusivat juoda Karjalaa! Parempaa menekinedistäjää ei olisi voinut kuvitellakaan. Muutaman vuoden sisällä Karjala olikin Suomen myydyin olut.

Kaikki kuitenkin päättyy aikanaan. Hartwall osti panimon v.1968 ja pyöritti tehdasta, vaikka se sijaitsikin logistisesti hankalassa paikassa. Lopulta tehdas tuli tiensä päähän v.1993 ja lopetti toimintansa, vaikka tehdas oli taloudellisesti kannattava. Tämä päätös sai aikaan protestiaallon Lappeenrannassa ja kaikki boikotoivat Hartwallin oluita. Ilmeisesti Lappeenranta onkin nykyään Olvi-country.

Tehtaan vanha osa on otettu hyötykäyttöön. Rakennuksessa on nykyisin toimistoja ja asuntoja. Kiinteistö on mielestäni malliesimerkki miten vanha ja uusi voidaan sulauttaa yhteen, jos halua ja mielenkiintoa riittää. Okei, vuoden 1990 suojelupäätökselläkin oli asian kanssa jotain tekemistä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisi tähän lopuksi vielä mainita, että harvassa suomalaisessa talossa on porraskäytävässä jättikokoinen olutpannu muistona rakennuksen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Kuvia rakennuksesta vanhoilta ajoilta ja nykyisin löydät täältä.

Willimies poistuu nyt Olville!

Lappeenranta / Kaksi vesitornia*

Tänään kyllästyin etsimään pientä kuvauskohdetta, koska monet niistä ovat vielä lumen alla. Siksi valitsinkin tälle päivälle melkoisen kolossin - Lappeenrannan vesitornin. Sen tietävät kaikki paikalliset ja monet turistitkin ulkonäöltä, mutta kuka tietää siihen liittyvän mysteerin?

Lappeenrannan vesitorni

Nykyinen vesitorni on insinööritoimisto Rosendahl&Fredrikssonin suunnittelema ja valmistuttuaan rakennus otettiin käyttöön 8.9.1955. Tämän me kaikki näemme kulkiessamme vesitornin ohi, mutta todellisuudessa näet kaksi vesitornia! Samalle kukkulalle rakennettiin ensimmäinen vesitorni jo 1920-luvun loppupuolella. Arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelema vesitorni otettiin käyttöön marraskuussa 1927. Kyseisen vesitornin kuvan voit käydä katsomassa täältä.

Miksi sitten kaksi vesitornia? Kaupungin kasvaessa vedenkulutus lisääntyi ja tarvittiin isompi vesitorni. Ratkaisuksi valittiin uuden vesitornin rakentaminen vanhan ympärille ja entistä korkeampana. Ratkaisu on varmaan ainutlaatuinen Suomessa. Siellä se ensimmäinen vesitorni on aikakapseloituna nykyisen sisään.

Omat varhaisimmat muistoni vesitornista ajoittuvat nuoruusvuosiin ja mieleeni jäi kyseinen kertomus vanhasta vesitornista. Portaita ylöspäin kiivetessämme kurkistelimme ikkunoista vanhaan vesitorniin. Niin, harvassa paikassa on ikkunoita portaikon molemminpuolin! Lopulta 156 askeleen jälkeen ylhäältä avautui hulppeat näkymät kaupungin ylle. Väittivät jopa, että kirkkaalla säällä näki Viipurin linnan tornin. Totta tai tarua, niin itse ainakin näin Viipurin linnan torneineen ensi kerran vasta paikan päällä käydessäni.

Nyt vesitorniin ei ole päässyt enää vuosiin ja vaikuttaa todennäköiseltä, että tilanne ei tule muuttumaan. Se on harmi, koska näköalat ovat mahtavat. Willimies tarjoaa teille kuitenkin mahdollisuuden kurkistaa vesitornin sisään. Yle Etelä-Karjala kävi tutustumassa paikkaan viime syksynä ja onneksi kyseinen filmi löytyy Yle Areenasta. Videon voit katsoa tästä.

Vesitornin yleisötilan remontoimisesta on keskusteltu kaupungissamme viime vuosina. Tilojen remontin vaatimat 1,7 miljoonaa euroa ovat esteenä. Nyt Willimies tekee kaupungille ehdotuksen. 

En ole mikään insinööri, eikä lujuuslaskelmat ole hallussa, mutta olisiko mahdollista avata kulkureitti myös vanhaan vesitorniin? Otettaisiin molemmat käyttöön ja lyötäisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla? Luulisin, että kyseinen ainutlaatuinen kokonaisuus yleisökahvilan ja kenties taidenäyttelyjen pitopaikkana voisi olla kannattavakin sijoitus. En tietenkään halua mennä asiassa veronmaksajien kukkarolle, mutta luulisi erilaisten yritysten ja yhteisöjenkin innostuvan ajatuksesta. Mutta kuten sanoin, niin en tiedä olisiko se edes mahdollistakaan. 

Lisäksi Lappeenrannan vesitorni on antanut nimensä tapahtumalle, mikä on painunut historian hämäriin. Vesitornin ympäristössä järjestettiin v.1952-55 Vesitornin TT-ajot. Muutaman vuoden ajan paikalliset ja muualta tulleet moottoripyöräilijät ottivat yhteen alueen sorateillä reitillä, minkä pituus oli 1,5 kilometriä. Kyseisestä tapahtumasta olisi kiva esittää kuvia, mutta minä en ole löytänyt yhtään. Jos sinulla on kuvia, niin ota yhteyttä. Julkaisemme kuvat mielellämme. 

Päivitys lukijapalautteen ansiosta:
Kyselitte blogissa kuvia Vesitornin ajoista. Oheinen kuva löytyi albumistani: Kilpa-ajot Lappeenrannassa v. 1954, oikeasta laidasta starttasi K. Ranta, Suomi. Muistelen, että kilpa-autot ajoivat Valtakadun suoraa itään ja takaisin Imatrantietä pitkin. Onkohan tämä sama kilpailu kuin alla on puhetta; muistelen että moottoripyöriäkin oli ajoissa mukana

Vesitornin ajot v.1954

Päivitys 24.7.2025

Unohtui kuvata vesitorni kokonaisuudessaan kuvausreissulla, mutta eipä tuo ole muuttunut ihmeemmin. Jos kiinnostaa nähdä vesitornin sisään, niin tästä YLEn tarinasta löytyy 12min mittainen video. Ehkä se auttaa?

Muutaman vuodenhan vesitorni oli yleisölle avoinna, mutta enhän minä kerennyt paikalle yrityksistä huolimatta.... Nyt sentäs kävin tornin juurella!

Idiootit majailevat vesitornin alueella nykyään

Lappeenranta / Sotaveteraanien muistomerkki

Tänään suoritin kuvausretken jo heti aamusella. Tarkoitukseni oli kuvata tietty kohde, mutta matkalla tuli muutos suunnitelmiin. Törmäsin itsellenikin tuntemattomaan sotiemme veteraaneille pystytettyyn muistomerkkiin. Sijoitan sen tämän päivän kohteeksi, koska se on looginen jatko eiliselle kohteelle. 

Kyseinen muistomerkki sijaitsee Lepolan hautausmaalla. Tekijästä ja pystytysvuodesta en valitettavasti löytänyt yhtään mainintaa, mutta jos joku lukijoista osaisi tähän vastata? Mielestäni se ei voi olla kovinkaan vanha. Muistomerkki on tehty hiotusta mustasta  graniitista ja aidattu kolmelta sivulta kataja-aidalla. Kiveen on koruttomasti kaiverrettu teksti: "Suomen 1939-1945 veteraanit".



Lepolan hautausmaan sotaveteraanien muistomerkki



Eilen blogiini eksyi ensimmäisen kerran kävijä Venäjältä sekä peräti kahdeksan Virosta. Ajattelinkin tässä muistuttaa lukijoita, etteivät kaikki sotiemme veteraanit olleet suomalaisia. Heidän joukossaan oli lukuisia ulkomaalaisia, jotka osallistuivat taisteluihin niin talvi- kuin jatkosodassakin. Jatkosodassa virolaisia palveli armeijassamme n.3350 sotilasta. Virolaisista muodostettu joukko-osasto JR200 taisteli etulinjassa Karjalan kannaksella osallistuen kiivaisiin torjuntataisteluihin. Lopulta elokuussa -44 he palasivat kotimaahansa taistellakseen saksalaisten joukoissa. Vastarinta ylivoimaista vihollista vastaan oli kuitenkin toivotonta ja seuraukset tiedämme hyvin.

Aihepiiri on mielestäni kiinnostava ja aionkin perehtyä siihen myöhemmin. Seuraavista linkeistä sinä voit perehtyä virolaisten osuuteen talvisodassa sekä jatkosodassa .   

Päivitys 30.7.2025

Muistomerkki on edelleen paikallaan ja hyvässä kunnossa. Verrattuna 13 vuoden takaisiin kuviin, niin ympäristö on vaan komistunut. 

Lappeenranta / Veteraanipuisto*

Useimmilla paikkakunnilla on oma veteraanipuistonsa, mutta Lappeenranta sai omansa vasta v.2007. Toisaalta puisto onkin sijainniltaan erinomaisessa paikassa Lappeen pappilan alueella. Monet meistä ajavat päivittäin kohteen ohi, mutta Willimies vieraili tänään paikan päällä. Veteraanipuisto kieltämättä näyttäisi paremmalta kesällä kuvattuna, mutta tärkeintä ei ole paikan olemus, vaan sen välittämä viesti sotiemme veteraaneilta nykypäivän ihmisille.

Lappeenrannan veteraanipuisto

Lappeenrannan veteraanipuisto avattiin 4.9.2007. Samana päivänä, 63 vuotta aiemmin, aseet vaikenivat rintamilla. Vihollinen oli pysäytetty Tali-Ihantalan suurtaistelussa ja tilanne alkoi vakiintua. Lopulta aselepo alkoi ja aseet vaikenivat. Veteraanipuisto sisältää myös muita yhtymäkohtia sota-aikoihin. Muistokivi on siirretty Lappeenrannan läntisiltä alueilta puistoon, koska se olisi jäänyt asutuksen alle. Sen aiempi käyttötarkoitus oli toimia panssariesteenä Salpa-linjan asemassa. Paikalle on siirretty myös Salpa-linjaan kuulunut konekivääripesäkeen suojakupu. Salpa-linja oli aikanaan Suomen suurin rakennustyömaa ja jos haluat tutustua tarkemmin Salpa-linjan historiaan, niin se onnistuu täältä ja täältä.

Veteraanipuiston muistokivi ja konekivääripesäkkeen suojakupu Salpalinjalta

Aiemmin mainitsin tuon Talin-Ihantalan suurtaistelun, mikä oli pohjoismaiden suurin taistelu ja sellaiseksi toivottavasti jääkin. Itse en tietenkään elänyt vielä kesällä -44, mutta oma mummoni muisteli joskus menneitä ja kertoi seuraavan tarinan. Hän kertoi, että koko taivaanranta oli musta räjähdyksistä ja tulipaloista, sekä talo huojui ja ikkunat tärisivät parin viikon ajan. Myös räjähdysten kumu kantautui Parkkarilaan, minne isovanhempani olivat välirauhan aikana rakentaneet oman talon. Tunnelma on varmaan ollut melkoisen hermostunutta ja jotkut jopa peloissaankin!

Veteraanipuiston sponsorin Suni OY:n laatta

Nykyään pienikin vastoinkäyminen tekee elämästä vaikeaa ja haasteellista, mutta totuuden nimessä on tunnustettava veteraanien kohdanneen paljon suurempia haasteita. Heidän uhrautumistaan Suomen vapauden puolesta ylivoimaista vihollista vastaan ei voi verrata mielestäni mihinkään. He tekivät velvollisuutensa ja ovat meidän kunnioituksemme ansainneet. Valitettavasti kaikilla veteraaneillakaan ei mene nykyisin hyvin. Valtiovallan ja erilaisten yhdistysten toiminnan lisäksi varoja on kerättävä erilaisten keräysten ja lahjoitusten kautta. Suomen sotaveteraaniliiton kautta voit kantaa kortesi kekoon liittymällä paikkakuntasi sotaveteraaniyhdistyksen kannatusjäseneksi. Sen hinta 15€ vastaa n.tunnin työpanosta meille, mutta veteraaneista monet antoivat koko nuoruusvuotensa. Jos kannatusjäsenyys ei kiinnosta, voit osallistua ostamalla R-kioskeilla myytäviä Junkers-kaulakoruja. Niiden hinta on 25€.

Willimies poistuu nyt R-Kioskille!

PS. Päivityksessä vaihdettu yksi talvinen kuva kolmeen kesäisempään kuvaan. 

Päivitys 24.5.2026

Veteraanit ovat pelastaneet aikoinaan tämän maan kurjuudesta ja mielivallan alaisuudesta, joten he ovat omat muistelupaikkansa ansainneet. Lappeenrannan veteraanipuisto on mielestäni hienosti toteutettu ja mikä parasta..... komistunut vuosien varrella!

Jotain uuttakin on ilmestynyt.....

Lappeenranta / Standertskjöldinkatu

Melkoinen nimi annettu kadulle, mutta se on osa Kaukaan alueen historiaa. Kaukasyhtiö aloitti toimintansa v.1873 Kaukaankosken partaalle nykyisen Hyvinkään alueella. Toiminta siirtyi Lappeenrantaan v.1891(toisissa lähteissä 1892), mutta oli täälläkin kannattamatonta. Yritys harkitsi jopa konkurssia. Pelastajaksi ilmestyi eversti Hugo Standertskjöld, joka osti yrityksen koko osakekannan itselleen v.1894.

Eversti Standertskjöld toimi upseerina Venäjän armeijassa ja hankki itselleen valtavan omaisuuden mm. toimimalla kivääritehtaan johtajana, sekä myöhemmin ammustehtaan omistajana. Siirrettyään omaisuutensa takaisin Suomeen, hän sijoitti rahansa moniin yrityksiin, kiinteistöihin ja Hämeenlinnalaiseen kartanoon, minkä alueelle on muodostunut Aulangon alue.

Lappeenrannassa Hugo Standertskjöld ei asunut, mutta nimensä hän jätti yhtiön pitkäaikaisena omistajana paikallisten kiusaksi. Kadunnimi otettiin käyttöön v.1941, mutta koska nimi oli vaikea lausua,  se vääntyi kansan suussa Miljoonatieksi. Tällä nimellä viitattiin kadun joka vuotisiin kalliisiin korjaustöihin. Lopulta 1920- ja 1930-luvun korjaustyöt vaihtuivat perusteellisiin pohjatöihin. Tämäkin kadun viimeinen korjausvaihe on jättänyt nimensä Kaukaan alueen historiaan.

Kadun perustuksiin tarvittavat kivet louhittiin tien läheisyydestä ns.kaivannosta. Tarkoitukseni oli käydä kuvaamassa kyseinen louhos, mutta matka jää myöhempään ajankohtaan, koska lunta on vielä liikaa. Louhinnan seurauksena myös yksi lähikaduista sai v.1941 nimen Louhimonkatu(nyt poistunut käytöstä) ja vieläkin Standertskjöldinkadun länsipuolista aluetta nimitetään yhä kaivannoksi. Myös alueen kolmella kerrostalolla on yhä nimet Kaivanto I-III. Alueella on jäljellä on myös osa vanhaa Kaivannonkatua, joka poistui varsin nopeasti käytöstä. Omaa autoani säilytän kuitenkin yhä vanhan Kaivannonkadun pätkällä. 



Suomen hankalin kadunnimi?



 Itse olen asunut lähes 20 vuotta kadun varrella ja opin inhoamaan nimeä jo nuorena. Aina kun joku erehtyi kysymään osoitettani, niin kirjain kerrallaan se oli tavattava. Silti vastapeluri joko kirjoitti tai ymmärsi sanan väärin. Itsekin muistan nuoruudesta, että monet käyttivät kadusta Miljoonatie nimeä. Siksi kadun nimen muuttamista harkittiinkin vakavasti v.1956, mutta ehdotus ei saanut riittävästi kannatusta. Toisaalta onhan se aika leuhkaa asua Suomen hankalimman kadunnimen omaavan kadun varrella!

Tähän loppuun voisi heittää vielä tarinan, minkä todenperäisyydestä en ota vastuuta. Eräs vanha mies kertoi tarinan meille Kaukaan pennuille aikoinaan... hevonen oli kuollut Standertskjöldinkadulle ja paikalle saapui poliisi. Hän otti vihkon käteensä ja yritti kirjoittaa raporttia muistilehtiöönsä. Aikansa tuherrettuaan oli kyllästynyt ja pysäyttänyt kaksi riuskaa kaveria sekä komentanut heitä siirtämään hevosen Parkkarilankadulle. Siirto-operaation onnistuttua hän oli kirjoittanut: hevonen kuollut Parkkarilankadulle! Lienee urbaani legenda, mutta voihan siinä oli totuudenjyväkin mukana!!

Lopuksi vielä blogin päivitysasioita. Kiitokset kaikille kävijöille. Eilen teitä vieraili vaatimattomia sepustuksiani lukemassa 226 innokasta. Uusia ulkomaalaisia lukijoita ei tarttunut haaviin, mutta ehkä niitäkin vielä tulee?

Lappeenranta / Kaukaan sairaala

Nyt alkaa olla paineita! Blogin suosio on ampunut kuuraketin tavoin taivaalle. Eilen blogissa kävi 133 kävijää, kun maanantaina vierailijoita oli vain 16! Mihin tässä vielä joudutaankaan? Pirhosen Ilkkakin laittoi eilisessä kirjoituksessaan painetta niskaan. Väitti iltalenkillä ottaneensa muka 13.000 askelta! Ei uskalla kaveri ilmoittaa matkaa metreinä. Minä nimittäin kävelin tänään kuvausretkellä 680 metriä. Revi siitä!

Uusina aluevaltauksina ovat mukaan liittyneet Tanska ja Ahvenanmaa aiemmin mainitsemieni valtioiden lisäksi. Huvittavaa sinänsä, että Googlen mukaan Ahvenanmaa ei kuuluisi Suomeen. Ainakin viime keväänä sinne vielä pääsi ilman ulkomaan passia, eikä sanakirjallekaan ollut käyttöä. Mutta olisiko aika siirtyä asiaan?

Tänään kuvasin Kaukaan tehtaiden vanhan sairaalan, mikä myöhemmin toimi myös yrityksen työntekijöiden terveysasemana. Niin, kuulostaa melko oudolta, että ennen yritykset pitivät työntekijöistään kunnolla huolta. Nykyään tuo lomauttaminen/irtisanominen tuotannollisten ja taloudellisten syiden takia on lähes kansallisurheilua. Itselläni on takana Kaukaan tehtailla 24 vuoden mittainen työura, enkä nyt oikeastaan keksi pahaa sanottavaa. No kahdesti sain lopputilin, mutta aina asiat ovat kääntyneet oikeaan suuntaan.

Kaukaan sairaalan historia on mielenkiintoinen aihe työväen sosiaalisten olojen kohentumisen kannalta. Kaukas OY, joka muuten aloitti Lappeenrannassa v.1891, satsasi rahaa oman työväkensä sosiaaliseen ja taloudelliseen hyvinvointiin. Yhtiö perusti alkuaikoina lukusalin, pesutuvat, mankelihuoneet. kaupan jne...sairaalaa ja aiemmin esittemääni Kaukaan koulua unohtamatta. Sairaalan toiminta alkoi vuonna 1909 rakennuksessa, mikä oli valmistunut muutamaa vuotta aikaisemmin.



Kaukaan sairaala



Kyseessä on upea puurakennus, minkä nykyinen tila on surullinen. Talo on tällä hetkellä poissa käytöstä huonon sisäilmanlaadun takia. Viimeinen remontti ei ilmeisesti ollut täysin onnistunut. Itse ainakin toivon, että kyseiselle rakennukselle tehtäisiin uudelleen täydellinen peruskorjaus ja se otettaisiin käyttöön. 

Kyseessä on kuitenkin sairaala, jonka sairastuvassa oli aluksi kaksi sairashuonetta kahdeksalla vuodepaikalla varustettuna. Yrityksen palkaama lääkäri hoiti yhtiöläiset erittäin halvalla hinnalla ja tapaturmatapaukset ilmaiseksi. Se oli 1900-luvun alussa harvinaista ja aiheuttikin närää muiden lappeenrantalaisten parissa, koska he olivat täysin eriarvoisessa asemassa kaukaalaisiin nähden. 

Myöhemmin sairastupa 1920-luvulla laajeni sairaalaksi ja tästä kehityksestä on kattava selitys Kaukaan tehdaslääkäri Carl-Erik Frankenhaeuserin v.1966 julkaisemassa kirjasessa. Sitä en valitettavasti saanut mistään käsiini. Tähän aikakauteen kuuluu monen kuuluisan lappeenrantalaisen elämäntaipaleen alkumatka. Ensimmäisen parkaisunsa ovat sairaalan synnytyssalissa päästäneet esimerkiksi uutistenkuuluttajana tunnettu Arvi Lind sekä paikallisten hyvin tuntema pastori Matti.J.Kuronen.

Omat muistoni ovat vähän tuoreempia. Aloittaessani armeijan jälkeen Kaukaan sahan tukkiosastolla piti minunkin vierailla terveysasemalla usein. Tapaturmat, flunssat,lentsut ja terveystarkastukset tuli Kaukaan lääkäreiden toimesta hoidettua. Joskus oli pientä ylimääräistä jännitystä, että tuleeko sitä sairauslomaa vai ei? Nimittäin lääkärit olivat melkoisen tiukkoja ja lomia ei ihan helpolla myönnetty. Silti Kaukas on isona ja merkittävänä työnantajana pitänyt omistaan huolta. Toivottavasti näin on jatkossakin. Mistä sitä tietää, vaikka joku tuleva kaukaalainen päräyttää elämänsä ensimmäisen rääkäisyn Kaukaan uusitussa sairaalassa?

Opin muuten tästä blogin ylläpitämisestä taas jotain uutta. Täältä pystyy lisäämään linkin karttaan, mistä selviää kyseisen kohteen sijainti. Sopivan tilaisuuden tullen lisään ne edellisiinkin kohteisiin.



Kaukaan sairaala kadun puolelta



Päivitys 12.8.2025

Kaukaan sairaala on hyvä esimerkki rakennuksesta, mikä jää tyhjilleen. Melko nopeasti on tämä itsellenikin erittäin tuttu rakennus kokenut kovia. Ränsistyminen on alkanut ja vilpittömästi toivon, että talolle keksitään jatkossa hyötykäyttöä. Muuten sen päivät ovat luetut....

Rännit kasvavat koivua

Willimiehen jäljillä blogin historia

Monet blogin lukijat ovat kyselleet syytä blogin perustamiseen. Jotkut ovat myös olleet ihmeissään, että miksi vasta nyt? On ehkä aika kertoa lukijoille bloggaajan urani syntyhistoriasta.

Willimiehen blogin historia ulottuu kesään 2010, jolloin vierailin Joensuussa. Kaupunki on minulle tuttu viiden vuoden ajalta, koska suoritin siellä opintoni. Opiskelujakso oli verkostoitumisen aikaa ja sain aivan mahtavia ystäviä. Monet heistä ovat nyt muuttaneet työn perässä eri puolille Suomea ja osa jopa ulkomaille asti, mutta yhteydenpito ei ole päättynyt.

Niin se kesä 2010! Vierailin Joensuussa Pirhosen Ilkalla. Hikisen kesäpäivän päätteeksi menimme Aavarannan uimarannalle ja ehdotin Ilkalle blogin perustamista. Ilkka ei tyrmännyt ajatusta ja eipä siinä kauan mennyt, kun netistä löytyi "Iskä kokkaa" sivusto. Koiruuttani lisäsin Ilkan blogin tuonne linkkilistaan sörsselisivustona, mutta käykää ihmeessä tutustumassa. Sivuilta löydätte reseptejä, kuinka hainlihaa vaativa ruokalaji korvataan pakasteseillä ja Namibialaisia paikallisia herkkuja on myös tarjolla! Leikki sikseen, mutta kannattaa...monet sivuston ruokalajit on kokkailtu täällä Kaukaallakin ja hyviksi havaittu!

Kateellisena olen tässä seuraillut Ilkan blogin menestystä ja ajattelin perustaa oman. Omien poikien kanssa päätettiin sitten yhdessä perustaa tämä Willimiehen jäljillä blogi. Aihealue oli selvä, koska olemme kaikki kolme kiinnostuneita historiasta. Nimikin on mielestäni hyvä, mutta valitettavasti se on lainatavaraa. Ystäväni Jari Pylkkänen, joka toimii sivuston osapäiväisenä assistenttina(palkatta tietenkin), keksi nimen kahvipöydässä. Manailin mielessäni, etten tuota nyt itse keksinyt, mutta koska parempaakaan ei tullut mieleen niin pakkohan se oli valita.

Toinen syy blogiin on melkoisen itsekäs. Olemme lyöneet "Iskän" kanssa vetoa! Vedonlyönnin kohteena on Joensuun Lykynlammen portaat. Ne pitäisi nousta elokuisena lauantaina viidesti ylös. Hitaampi(lue:Iskä) saa kaivaa kuvettaan. Siksi tässä on pakko aloittaa liikuntaharrastus, jotta kunto kohenisi sekä vyötärö kaventuisi. Siihen tämä blogi onkin oivallinen ratkaisu. Kerran päivässä on pakko lähteä jalkaisin tai pyörällä uudelle kohteelle. 

                       Takana näkyvät Lykynlammen portaat ovat vedonlyönnin ratkaisupaikka. Pahus, tajusin juuri, että kuvassa olevalla "Imatran Inkeri" Jennillä on tänään synttärit!

Onnea!

                      

Lopuksi lienee paikallaan kiittää tähän astisia lukijoita. Willimiehen jäljillä blogissa on ollut 130 vierailua tähän mennessä. Valtaosa on tietenkin Suomesta, mutta vierailijoita on käynyt myös Saksasta, Portugalista ja Yhdysvalloista.

Yritän keksiä jatkossa päivittäin uuden kohteen ja kertoa sen historiasta, mutta vinkkejä voitte tekin lähettää. Ihan kaikkia tämän kaupungin merkittäviä kohteita minäkään en tiedä. Tässä teidän apunne on korvaamaton, koska takuulla jossain metsän kätköissä on vanhoja ja nyt jo unohtuneita kohteita.   

Lappeenranta / Kaukaan koulu*

Kaukaan, Parkkarilan tai Tirilän alueelta löytyy tuskin ketään, jolla ei olisi muistoja Kaukaan koulusta. Tuo tuttu rakennus Parkkarilankadun ja Standertskjöldinkadun kulmauksessa on monien päivittäisen kulkureitin varrella, mutta tuskin kukaan meistä pysähtyy ihastelemaan sitä. Itsekin huomasin vasta eilisellä kuvausretkellä, että kyseessä on upea rakennus. Sen ulkokuori on rapistunut ja kaipaisi uutta maalipintaa, mutta silti siinä on jotain hohtoa. Se on piristävä poikkeus nykyisestä betonilaatikkorakentamisesta. Julkisivun kauniit kohokuviot pääsisäänkäynnin yläpuolella ovat todella upeat. Tällaista koulurakentamisen pitäisi olla tänä päivänäkin!

     Kaukaan koulun pääsisäänkäynti (kuvaaja Sami Siiskonen 1.4.2012)

Moni meistä tuskin tietää Kaukaan koulun historiasta paljoakaan, mutta se ulottuu yli sadan vuoden päähän. Nykyisessä paikassa opetusta on järjestetty vuodesta 1950 alkaen, mutta koululla on kolme edeltäjää. Ensimmäinen koulu rakennettiin Kaukaan tehtaan silloisen johtajan päätöksellä ja aloitti toimintansa v.1896. Aluksi koulu oli kaksikielinen v. 1910 asti, mutta sen jälkeen opetus on ollut pelkästään suomenkielellä.

Koululaisten määrän kasvu pakotti rakentamaan toisen koulurakennuksen jo v.1907 ja vielä kolmannen vuonna 1912. Tämän jälkeen toiminta jatkui aina uuteen kouluun siirtymiseen asti vanhoissa tiloissa. En ole täysin varma ensimmäisten koulutalojen sijainnista, koska ne on jo purettu. Ainakin 1940-luvun lopussa koulu toimi kohteena 2 esittelemäni Lykken veistoksen takana sijaitsevalla tontilla Insinöörintien varrella. Te lukijat voitte auttaa tiedoillanne tässä asiassa.

Omat muistoni Kaukaan koulusta alkavat 1972, jolloin astuin noista ovista sisään ja aloitin koulutieni. Ensimmäinen opettajani oli Paula Pullinen, joka on jäänyt mieleeni ikiajoiksi. Koko luokkamme kunnioitti häntä ja takuulla myös pelkäsikin. Opetusmenetelmät oli erilaiset kuin nykyään. Karttakeppi viuhui useasti, mutta ei minulle kuitenkaan kurista mitään traumoja jäänyt ja nyt noille asioille voi hymyilläkin. Muut mieleenpainuneet koulumuistot noista ensimmäisistä kouluvuosista ovatkin sitten vähän vastaavia kuin nykyisilläkin oppilailla. 

Kouluruoka oli aina ajankohtainen aihe, kuten nykyäänkin. Onkin tunnustettava, että ryynimakkarat ja maksalaatikko eivät ole oleet ruokalistallani vuosiin. Niitä oli ainakin tarjolla usein...tai niin ainakin muistelen. Toinen mieleenpainunut seikka oli koulun oma rangaistusmuoto, kellon alla seisottaminen. Opettajan huoneen edessä seinällä oli iso kello ja sen alla sitä jökötettiin porukalla muiden katseiden alla. Ei tainnut jäädä ihan yhteen kertaan! 

     Kaukaan koulu Parkkarilan kadun puolelta (Kuvaaja Saku Siiskonen 1.4.2012)

Takuulla sitä tuli huokaistua helpotuksesta. kun aikanaan siirryin Kaukaalta Kimpiseen yläkouluun ja lukioon. Varmasti on mielessä ollut, että tuonne en enää mene! No mönkään on mennyt pahasti. Lukion jälkeen olin Kaukaalla yhden vuoden kouluavustajana ja sen jälkeen omat poikani astuivat isän jalanjäljille. Nuorimmainen opiskelee vielä pari kuukautta kunnes jatkaa Kimpiseen. Hän kertokoon joskus myöhemmin omia muistojaan Kaukaan koulusta. Nyt ei liene vielä oikea aika!

    Kaukaan koulu pihan puolelta. (Kuvaaja Saku Siiskonen 1.4.2012)

Kuten kuvista näkyy, olisi remontti julkisivuille paikallaan. Sisätilat onkin remontoitu, mutta ilmeisesti ulkokuori odottaa suojelupäätöstä, mistä kaupunginvaltuusto keskusteli viime syksynä. Toivottavasti se toteutuu, niin minäkin voin hoitaa kansalaisvelvollisuuteni vaaleissa tutussa paikassa.

PS. Tämän koulun seinät eivät osaa kertoa meille lukuisia tarinoitaan, mutta te lukijat osaatte! Toivonkin, että kommentoisitte omista koulumuistoistanne blogin keskusteluosioon. Olisi todella kiva vaihtaa ajatuksia meidän yhteisistä muistoistamme. 

Päivitys:

Kyllä nuo Willimiehen pojat ovat isäänsä huonomuistisempia. Tänään vasta juniorille juolahti mieleen, että Kaukaan koulun pihalla on joku muistokivi. Kuusi vuotta kumpikin näki tämän kiven päivittäin, mutta kun ei ole tullut mieleen. No tänään tilanne on korjattu. Lisätään muutama uunituore kuva ja homma on bueno!

Kaukaan koulun muistokivi "Suomi 75"

Pitäähän "itsenäisyyskuusikin" saada kuviin

Aikoinaan Suomen itsenäistyttyä jokaisen koulun piti istuttaa pihamaalleen ns. "itsenäisyyskuusi". Tätä ei Kaukaan koulun pihalla voitu tehdä, koska koulu aloitti toiminnan vasta myöhemmin. Tilanne on kuitenkin korjattu vuonna 1992, jolloin kuusi on istutettu. Tästä muistoksi paikalle on sijoitettu myös kivi, missä lukee Suomi 75. 

Lappeenranta / Parkkarilan työväenyhdistys*

Tänään tutustumme Kaukaan alueen työväenliikkeen historiaan. Alueen työväenyhdistyksen alkuhetkistä on ristiriitaista tietoa. Muistitiedon mukaan yhdistys olisi perustettu v.1902 ja siksi 95-vuotis syntymäpäiviä vietettiin v.1997. Uusimman tiedon mukaan perustamisajankohta onkin 24.1.1907. Siksi satavuotisjuhlia vietettiin v.2007. Näin se aika kuluu ja muistitieto alkaa elää omaa elämäänsä. Yhdistyksen arkistot ja asiakirjat ovat myrskyisinä aikoina kadonneet.

Jos yhdistyksen perustamisen ajankohdasta on kirjavaa tietoa, niin vaihteleva on myös Parkkarilan työväenyhdistyksen omistaman Tirilän työväentalon historiakin! Yhdistys rakensi talon itselleen talkootyönä v.1911 ja se oli heidän hallussa aina kansalaissodan jälkeisiin aikoihin asti. Tämän jälkeen talo oli kommunistien ja myöhemmin suojeluskunnan hallussa.

Sotavuosina Tirilän työväentalo osallistui sotaponnistuksiin toimimalla rintamalla kaatuneiden arkutuspaikkana. Monet rintamalla palvelleet kaukaalaiset aloittivat viimeisen matkansa talon juhlasalista. Sotien jälkeen v.1947 talo palautui yhdistykselle ja toimi myös elokuvateatterina. Tappiollinen toiminta pakotti työväentalon myyntiin v.1962 ja sen jälkeen sitä käytettiin olutvarastona. Nämä ajat minäkin muistan hyvin, koska paikallinen nuoriso norkoili talon ympärillä ja taidettiinpa sitä muutamat maistiaisetkin saada koplattua!

Tämän vaiheen jälkeen talo oli purku-uhan alla, kunnes Parkkarilan työväenyhdistys osti talon taas itselleen v.1981. Mittavien korjaustöiden jälkeen taloa on käytetty juhlien, tanssien ja huutokauppojen pitopaikkana. Oma viimeinen vierailuni talossa oli v. 2010, kun entisen työpaikkani Kaukaan vaneritehtaan muisteloilta järjestettiin. Hauska iltahan se oli, vaikka monella olikin synkkä näkemys omasta tulevaisuudestaan. No tämän jälkeen monet meistä entisistä "duunareista" on onneksi saanut uuden työpaikan.

Työväenyhdistys kunnioitti perustajajäseniään pystyttämällä Kaukaan kadun varrella sijaitsevaan puistikkoon muistomerkin. Vierailimme myös siellä, joten siitäkin liitämme kuvat. Itse en ajatellut asiaa, mutta poikani ihmettelivät muistomerkin sijaintia. Miksi se ei ole Tirilän työväentalon läheisyydessä? Onko paikalla sijainnut ensimmäinen kokoontumispaikka? En tiedä, mutta yritän selvittää asian.

Heitän nyt lukijoille pyynnön. Jos tiedät yhdistyksen alkuvuosista jotain tai hallussasi on mitä tahansa yhdistykseen tai taloon liittyvää materiaalia kuvista asiakirjoihin tai muistitietoa, niin ota yhteyttä sähköpostitse. Yhteyttä voit ottaa blogini kautta tai suoraan Parkkarilan työväenyhdistykseen. Kiitos jo etukäteen.  

Päivitys: Muistomerkin paikan nimitys nykyisin on Pekosen puisto, mikä nimi tulee naapuritontilla sijainneesta Pekosen talosta. Nykyisen muistomerkin kohdalla oli 1900-luvun alussa hiekkakuoppa, jossa oli loivat reunat, joten kuulijoiden helppo istua ja seurata paikalla pidettyä kokoontumista. Alkuvaiheessa, ennen työväentalon valmistumista, työläiset kävivät täällä "kuopalla" työväen kokouksissa. Nimitys oli yleisesti käytössä. 

Itsekin olen ihmetellyt syytä, miksi tämä muistomerkki on sijoitettu Kaukaankadun varteen, mutta eiköhän syy nyt selvinnyt! Kyseessä on yhdistyksen ensimmäinen kokoontumispaikka.

Päivitys 27.7.2025

Piipahdus muistomerkillä paljasti sen olevan kunnossa, mutta sen ympäristö kaipaisi trimmerin suloista ääntä. Luonto ympärillä rehottaa, mutta kohteelle pääsee polkua pitkin. Silti pientä siistimistä se kaipaisi.....