Lappeenranta / Raatihuone*

Tänään on vuorossa yksi Lappeenrannan upeimmista rakennuksista. Kyseessä on vuonna 1829 käyttöön otettu Empiretyylinen raatihuone, missä päätettiin kaupungin tärkeistä asioista. Kyseisessä rakennuksessa Willimiehellä ei ole ollut kunniaa vierailla ja vähissä ne mahdollisuudet lienee tulevaisuudessakin. Rakennus toimii nimittäin nykyään Lappeenrannan kaupungin edustustilana ja niihin kekkereihin pääsevät vain harvat ja valitut. Todennäköisesti nimeäni ei kutsuvieraslistalta löydy.

Kyseinen raatihuone korvasi aiemman Linnoituksen alueella sijainneen raatihuoneen, koska kenraalikuvernööri A.A.Zakrevskin mielestä kyseinen rakennus oli surkeassa kunnossa. Pienen viivyttelyn jälkeen helmikuussa 1828 raastuvankokous osti raatihuoneen tontin, missä aiemmin sijaitsi kaupungin tori. Uuden rakennuksen piirustukset laati J.W.Palmroth ja urakoitsijana toimi kauppias Carl Savander. Elokuussa 1829 se saatiin valmiiksi. Raatihuone poikkesi aikansa lainsäädännöstä, koska v. 1811 asetuksen mukaan raatihuoneet piti rakentaa kivestä. Varojen puutteessa  se tehtiin poikkeusluvalla puusta ja on nykyisin vanhin puurakenteinen raatihuone Suomessa. 

Lappeenrannan raatihuone v.1829

Rakennuksessa oli alkuperäisessä muodossa iso sali ja kuusi huonetta. Lisäksi taloon sijoitettiin kaksi vankihuonetta, koska tuohon aikaan kaupunkien vankilat sijaitsivat raatihuoneilla. Sisustus suunniteltiin osoittamaan rakennuksen arvokkuutta ja useita tuoleja hankittiinkin Pietarista. Palovarusteille rakennettiin erillinen rakennus.

Alkuperäisessä muodossa rakennus ei enää ole, vaan sitä on aikojen saatossa muutettu. Vuonna 1834 ulkopuoli vaakalaudoitettiin ja v.1845 rakennusta korotettiin kolmen kyynärän(1,79m) verran. Saman remontin yhteydessä rakennettiin myös lisäsiipi ja kellotorni, johon kellon toimitti aikansa kuuluisa kellonrakentaja Juhana Ala-Könni. Kello asennettiin paikalleen vuonna 1847.

Kyltti raatihuoneen seinässä

Muutokset eivät olleet ilmeisesti onnistuneita, koska 1850-luvulla valitettiin rakennuksen olevan huonossa kunnossa. Seuraava suurempi remontti tehtiin ennen keisari Aleksanteri III vierailua v.1885. Kyseisestä Lappeenrannan hullaannuttaneesta tapahtumasta voit katsoa kuvan täältä. Tämän jälkeen rakennus on kunnostettu vielä pariin otteeseen 1940-luvulla ja 1980-luvun loppupuolella ennen kuin se otettiin kaupungin edustustilaksi.

Päivitys 25.9.2012

Tänään Willimiehellä oli juhlapäivä! Raatihuoneen ovet olivat avoinna reilun tunnin ja paikalla oli paljon kiinnostuneita lappeenrantalaisia, kuten eräs Willimies. Pakkohan se oli paikalla vierailla, koska haaveena on jo pitkään ollut päästä tänne tutustumaan. Nyt se onnistui ja laitetaanpa muutama kuva upean rakennuksen sisätiloista. Oli vaan semmoista ryysistä raatihuoneella, että parempiin kuviin en tällä vierailulla pystynyt...katselkaa silti, ei ne niin huonoja ole!

Raatihuoneen juhlasali

Juhlasali ja yläparvi "koruhylly"

Juhlasalin kattokruunu

Juhlasalin katto-ornamentiikkaa

Lappeenrannan perustaja kuningatar Kristina oli myös paikalla

Paikalla myös keisarillista muotokuvaa

Rakennuttaja Savanderin muotokuva

Kelpaisi noilta pöydiltä juhlalounasta syödä kaupungin edustustehtävissä

Willimies raatihuoneen tupakkasalongissa. Pakkohan tämä oli laittaa, että uskoisitte minun käyneen raatihuoneella!

Päivitys 9.10.2025

Lappeenrannan raatihuone on ihan ennallaan ja kyllähän Lappeenrannan kaupunki osaa arvostaa omaa edustustilaansa. Sisätiloihin ei ole minulle viime vuosina audienssia myönnetty, mutta onhan paikan päällä toki piipahdettu....

Lappeenranta / Teräksinen fuuga*

Tästä kohteesta Willimiehelläkään ei ollut mitään tietoa ennen kuin kävimme kuvaamassa jo esittelemämme Saimaannorpan. Apumiehet kysyivät samanaikaisesti, että mikäs se tuo on? No kuvattiin teos ja selviteltiin vähän taustatietoja. Eipä tuosta kyllä paljon kostuttu.

Eipä ole tullut ilmeisesti niskoja taivuteltua yläviistoon aiemmin Oleksilla käpötellessä. Niin, tämän päivä kohde sijaitsee korkealla entisen Kansallis-osakepankin talon seinässä. Muistelin juuri, että minullakin taisi olla joskus nuorena tili oravapankissa. Sainkohan rahat ennen pankin lopettamista takaisin? No kysymys tuskin oli isoista rahoista...muutamasta historiallisesta markasta kenties?

Työ on reliefi, jonka tekijä on kuvanveistäjä Raimo Utriainen. Tosin tässä ei paljon veistotaitoja ole tarvittu, koska kyseessä näyttää olevan metallitangoista koostuva teos. Ilmeisesti se ei kuvaa mitään, vaan on täysin abstrakti sommitelma. Katselkaahan kuitenkin ensi kerralla hiukkasen yläviistoon kun liikutte keskustassa. Siellä samassa paikassa se on ollut "piilossa" jo vuodesta 1965 lähtien.

"Teräksinen fuuga"

Päivitys 1.12.2018

Kävimme Williladyn kanssa iltakävelyllä ja muistin samalla, että tämäkin muistomerkki pitäisi joskus päivittää. Niinpä nappasin kuvia ja nyt on ainakin uunituoretta tavaraa! Kuvat eivät ole edes tunnin vanhoja, mutta eivätpä ole kovin kummoisiakaan, koska mukana oli vain pikkukamera. 

Näkymä kohti Fuugaa, joka on tuo iso valkoinen läiskä keskellä kuvaa....

Miksi sitten päivitin tämän jutun? Syynä on se, että talo, missä Fuuga sijaitsi on nykyisin purettu. No, tehtiinhän samalle paikalle uusi ja ehompi talo. Fuugan paikkakin siirtyi entiseltä sijainnilta 50 metriä liikenneympyrään päin. Siellä se valaistuna näyttikin ihan upealta....

Fuuga-teos on saanut myös laatan talon seinään

Valaistu Fuuga näyttää upealta

Päivitys 13.7.2025

Näköjään edellinen päivitys mennyt ihan persiilleen, mutta nyt on parempi. 

Fuuga on edelleen lähes alkuperäisellä paikalla, mutta saanut tietoa sisältävän laatan rakennuksen seinään. Niin, toki alkuperäinen rakennus purettiin ja tilalle tehtiin uusi. Onhan noita muutoksia Fuuga siis kokenut.

Fuuga on vaihtanut paikkaa n.50m alkuperäiseltä paikaltaan. 

Lappeenranta / Lottapatsas

Tänään tuli istuttua poikkeuksellisesti töissä, vaikka lauantaita kalenteri näyttääkin. Siispä taas aikapulan takia mennään n. viikon vanhoilla valokuvilla. No kohdehan ei ole muuttunut viikossa mihinkään! Onhan tämän päiväinen kohde ollut jo omalla paikallaan lähes 27 vuotta. Lappeenrannan lottapatsas oli ensimmäinen kunnianosoitus järjestölle, mikä oli lopettanut toimintansa jo vuoden 1944 syksyllä.

Ajat ovat muuttuneet ja nyt patsas on arvostettu vierailupaikka Kirkkokatu 6:n puistikossa. Sen sijaan patsaan alkuvaiheet olivat erilaiset. Raumalainen talousneuvos Pauli Talvio kustansi patsaan kunnianosoituksena vaimolleen joka toimi lottana. Kuvanveistäjä Nina Sailon (1906-1988) tekemä patsas julkistettiin lopulta 7.9.1985 Lappeenrannassa. Julkistustamista edelsi tiukka kädenvääntö, koska mikään suomalainen kaupunki ei halunnut patsasta. Lopulta Lappeenrannan silloinen kaupunginjohtaja Jarmo Kölhi osoitti suoraselkäisyyttä ja päätti sijoittaa patsaan Lappeenrannan entisen suojeluskuntatalon vieressä olevaan puistikkoon. Patsaan läheisyydessä sijaitsee myös Lappeenrannan lottamuseo, mutta vierailu siellä jää toiseen kertaan aukioloaikojen takia. Täältä pääset tutustumaan lottamuseon kotisivuihin.

Patsaan julkistamistilaisuus olikin juhlallinen, koska paikalla olivat Mannerheim-ristin ritarit ja puheen piti jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Tämän jälkeen ajat ovat muuttuneet ja lottien ansaitsema arvostus on palautettu. Lappeenrannan rooli kunnianpalautuksessa ei jäänyt pelkästään lottapatsaan julkistamiseen, vaan myös kaupunginteatterissa v. 1990 ensiesityksen saanut "Rakas lotta" näytelmä oli jymymenestys. Se koettiin yleisesti lottien arvostuksen palauttamisen lähtölaukauksena.

Lottapatsas. Nina Sailo 1984

Sotien aikana Lotta Svärd järjestö toimi lukuisissa eri tehtävissä. He eivät osallistuneet varsinaisiin sotatoimiin, mutta toimivat rintamien välittömässä läheisyydessä mm. lääkintä-, muonitus-, ilmavalvonta- ja esikuntatehtävissä. Heidän toimintansa ansiosta pystyi Suomi vapauttamaan sotarintamille n. 100.000 miestä, jotka muuten olisi tarvittu sotatoimien varmistamiseen. Näin ollen lottien antama panos maanpuolustuksellemme v1939-1944 oli huomattava. Vaikka taistelutoimiin heitä ei käytettykään, niin silti 292 lottaa menetti henkensä sotavuosina tehtäviä suorittaessaan.

Lisää tietoa Lotta Svärd järjestöstä voit hakea täältä , täältä ja täältä.

Päivitys 4.9.2025

Lottapatsas seisoo arvoisellaan paikalla ja on aivan ennallaan. Yleensähän muistomerkit saavat olla maassamme rauhassa, toisin kuin itäisessä naapurissamme. Tämä lienee sivistyskansan ja barbaarilauman välinen ero?

Lappeenranta / JR 4 muistokivi

Vanhana varuskuntakaupunkina ja myös maantieteellisen sijaintinsa takia Lappeenranta on useiden sotiin liittyvien muistomerkkien "luvattu kaupunki". Willimiehelle tilanne on otollinen ja tänään julkaisen yhden joukko-osasto muistomerkin. 

Kaupungin keskustassa vanhan hautausmaan sivuportin edessä sijaitsee jalkaväkirykmentti(JR4) muistokivi. Kyseessä on arkkitehti Reino Ahjopalon suunnittelema harmaagraniittinen kiekko, mikä lepää punagraniittisen jalustan päällä. Muistokivi on paljastettu v.1981.

Kiekon toisella puolella on ns. Muolaan risti. Toisella puolen taas kerrotaan minkä alueen reserviläisistä joukko-osasto koottiin. Muistokiven sivuilla on mainittu JR 4:n taistelupaikat. Mainitut taistelupaikat ovat Koprala, Ristseppälä, Salopaakkola, Vitsaari, Sintola, Muolaa, Kyyrölä, Oinala ja Sikniemi.

Jos sinua kiinnostaa JR 4:n seikkailut talvisodassa, niin voit tutustua joukko-osaston sotapäiväkirjoihin täältä. 

JR 4 muistokivi etupuoli



JR 4 muistokivi taustapuoli

Päivitys 31.7.2025

Tämä keskeisellä paikalla sijaitseva muistomerkki on hyvässä kunnossa.

Lappeenranta / Saimaannorppa

Lappeenrannan vesillä ei ole nähty Saimaannorppaa tietääkseni vuosiin, mutta kävelykatu Oleksilla tällainen "viiksivallu" on tavattavissa. Kyseessä on taiteilija Maini Pääläisen tekemä veistos. Jo viidentoista vuoden ajan kyseinen norppa on loikoillut kivellä maailmanmenoa ihmettelemässä.

Taiteilija Pääläiseltä tilattu teos on tarkoitettu kävelykadun komistukseksi ja siinä se onkin onnistunut. Pääläinen on kuuluisa eläinhahmojen käyttämisestä omassa taiteessaan. Hänen muihin töihinsä voit tutustua täällä. 

Saimaannorppa aiheena on aina ajankohtainen, koska laji taistelee suojelusta huolimatta jatkuvasti sukupuuttoon kuolemista vastaan. Tällä hetkellä norppia uiskentelee Saimaalla noin 290 yksilöä. Laji onkin siis kaiken suojelun arvoinen. Kyseessähän on todellinen sopeutuja, joka jäi jääkauden jälkeisen maankohoamisen takia Saimaan vesistöalueelle. Tarkemmin Saimaannorpasta kerrotaan esimerkiksi täällä.



Maini Pääläisen "Saimaannorppa" v. 1997



Lappeenranta / Purje

Kirkkopuiston takaosasta löytyy Lappeenrannan killan lahjoittama veistos "Purje". Veistoksen on tehnyt edesmennyt Veikko Jalava v.1973. Patsaan jalustasta löytyy taiteilijan signeeraus, josta selviää teoksen valmistumisvuosi.

Veistos on pystytetty nykyiselle paikalleen v.1974 ja syynä oli kunnioitus Lappeenrannan 325-vuotis juhlia varten. Se symboloikin menneiden sukupolvien työtä ja uurastusta.

Patsaan jalustasta löytyy myös seuraava Ilmari Pimiän runo

"He kylväneet on kyynelin, me riemuin niittää saamme, työt isäin, jälkipolvetkin, siis kunnioittakaamme."



Veikko Jalava 1973 "Purje"

Nyt lienee syytä kiittää saamistani lukuisista vihjeistä ja raottaa vähän blogin tulevaisuutta. Tällä hetkellä työkiireet painavat päälle ja ajoittain yksi kohde/yksi päivä tahti tuntuu haastavalta. Yritän jatkaa samalla vauhdilla, mutta saattaa noita vapaapäiviäkin joukkoon lipsahtaa. Katsotaan kuinka käy!

Blogin saama palaute on ollut hyvää. Kiitos siitä teille lukijoille! Muistakaahan antaa lisää palautetta ja etenkin uusia vihjeitä jutunaiheista. Yritän niitä postailla sitä mukaa kun saan valmiiksi. Kesän aikana tarkoitus olisi kuvailla Linnoituksen alue, Saimaan kanava ja varuskunta-alue. Kaikki muutkin kohteet yritän kuvailla syksyyn mennessä, että aiheita riittäisi pitkälle ensi talveen.

-Willimies-

Päivitys 30.7.2025

Tämä tyylikäs monumentti on arvoisellaan paikalla ja hyvässä kunnossa purje lepattaen....

Lappeenranta / Konnunsuon kapearaiteinen junarata**

Viime lauantaina vierailimme Konnunsuon alueella ja tämä kertomus pohjautuu vielä kyseiseen retkeen. Silloinhan esittelimme junaharrastajan itse rakentaman kapearaiteisen junaradan. Kyseisellä radalla on kuitenkin totuuspohjaa, koska Konnunsuon vankilan tavara- ja vankikuljetukset hoidettiin vuosina 1924-1961 omalla junaradalla.

Konnunsuon vankila vaati poikkeukselliset kuljetusratkaisut. Alue oli upottavaa suota, kuten uuden vankilan paikaksi keskellä suota valittu sorainen mäkikin. Alueelle oli mahdoton rakentaa maantietä ennen soiden kuivatusta. Ratkaisuksi kuljetusongelmaan valittiin vankilan ylläpitämä kapearaiteinen rautatie. Se oli mahdollista vetää suon yli hirsikehikkojen päälle rakennettua kiskotusta pitkin. Raideleveydeksi valittiin sen ajan yleisin raideleveys 600mm. Ensimmäisessä vaiheessa rataosuus yhdisti vankilan sekä Saimaan kanavan Tuomojan lastauspaikan. Rata oli n.9 kilometriä pitkä ja sen pääasiallinen tehtävä tavarakuljetusten lisäksi oli lannan kuljetus Lappeenrannan rakuunarykmentistä suosta kuivattujen peltojen lannoittamiseksi. Vankilan oma alus "Konnunsuo" toi kuorman Tuomojaan kanavaa pitkin. 

Kapearaiteinen junarata oli suhteellisen huokea kuljetusratkaisu, koska sen rakentaminen ei vaadi raskaita perustuksia. Tämä olikin ensiarvoisen tärkeää juuri Konnunsuon alueella. Radan pidentäminen tuli ajankohtaiseksi 1930-luvun lopulla, kun Lappeenrannasta jatkettiin rautatie itään Elisenvaaraan. Konnunsuon rautatie pidennettiin aina 17,5 kilometrin mittaiseksi ja sen toinen päätepiste oli Muukko. Tämä ratayhteys Muukon ja Konnunsuon välillä oli Suomen pisin ratayhteys 600mm rautatielle. Täällä meilläpäin kun jotain tehdään, niin suurtahan sen on oltava! 

Junanhenkilökuntana toimi sotavuosien loppuun asti luottovangit. Ainoastaan veturinkuljettaja ja konduktööri olivat vartijoita. Tämän jälkeen ratahenkilökunta oli siviilejä. Oma pappanikin toimi Konnunsuon junaradan veturitallissa seppänä sotien jälkeen. Muistini mukaan hän oli tehtävässä aina vuoteen -55. Tähän veturitalliin kiteytyykin koko junaradan olemassaolo. Mitään muuta alkuperäistä rakennusta tai junaa ei alueella enää ole.

Junaradan veturitalli. En tiedä löytyisikö hangen alta vielä alkuperäistä kiskotusta.

Rata toimi vielä vuosia sotien jälkeen ikääntyneillä höyryvetureilla, kunnes silloinen VR:n Erkki Aalto päätti lopettaa ajastaan jälkeen jääneinä vanhat kapearaiteiset rautatiet. Ratkaisu oli sinällään perusteltu, että osaavien höyryveturin kuljettajien palkkaaminen oli haastavaa. Aalto piti myös "höyryaikaa" kehityksen jarruna. Niinpä 1.4.1961 viimeinen juna kulki Konnunsuolta ja purki perässään junaradan. Siihen päättyi yksi aikakausi.

Vankilan sisäisissä kuljetuksissa rautatietä hyödynnettiin vielä v. 1981 asti, jonka jälkeen viimeinen käytössä ollut veturi luovutettiin peruskorjattuna Jokioisten museoradalle. Siellä voit yhä tänä kesänä päästä kokemaan Konnunsuon junaradan tunnelmaa.

Jos aihe kiinnostaa, niin kartan junanreitistä löydät täältä.

Päivitys: Tutkiskelin äsken Joutsenon tuleviin kohteisiin erilaisia sivustoja ja törmäsin upeisiin valokuviin. Kokonainen galleria vanhoja Konnunsuon kapearaisen junan kuvia löytyy täältä. Käyhän kurkkaamassa!

Päivitys nro 2: Kävin eilen museovierailulla katsomassa Konnunsuon vankilasta kertovan näyttelyn...lopultakin. Matkaan tarttui pari Konnunsuon kapearaiteiseen junaan liittyvää valokuvaa. Laitanpa näkyville.

                                 Veturin piipun kuori ja junan lyhty  

                              Junan penkki kuin suoraan Pendolinosta

Lappeenranta / Konnunsuon vankila

Taas mennään lauantaisen kuvausretken valokuvilla. Kuten muistatte, kuvauskohteena oli Konnunsuo. Alue kuului vielä muutama vuosi takaperin Joutsenon kaupunkiin, mutta Lappeenranta ja Joutseno yhdistyivät vuoden 2009 alussa. Kyseisen liitoksen jälkeen alue on siis Lappeenrantaa. 

Konnunsuon alue on keskellä Etelä-Karjalan suurinta suoaluetta ja siksi paikka oli hyvä valinta uudelle vankilalle. Ennen vankilan rakentamista alueella toimi kesäkuusta 1918 lähtien vankisiirtola. Alueelle vedettiin muutaman ladon ympärille piikkilankaa ja vankisiirtola oli käyttövalmis. Koska alueelle ei ollut kulkuyhteyksiä maata pitkin, ensimmäiset vangit tuotiin Saimaan kanavaa pitkin. Vankisiirtolan tehtävä oli alueen soiden kuivattaminen ja ensimmäisinä kyseiseen työhön joutuivat juuri päättyneen sisällissodan hävinneistä koostunut vankijoukko. 

Vankisiirtola muutettiin v.1919 ns. varavankilaksi ja sen keskeinen tehtävä oli kuivata suota ja harjoittaa maanviljelystä. Nykyisiä vankilan rakennuksia aloitettin rakentaa v.1921 ja ne valmistuivat 1930-luvun puoleen väliin mennessä.  Vankilan aitojen sisäpuolella on mm. kirkko, mutta meillä oli vaikeuksia kuvata vankilan rakennuksia. Vaikka vankila lakkasi toimimasta toukokuussa 2011, niin alue on edelleen melkoisen suljettu. Isot kyltit varoittavat edelleen kulkemasta liian lähelle vankilan aitaa.

Konnunsuon pääportti. "Ken noista porteista kulkee, saa kaiken toivon heittää"

Kaksi kertaa Willimies on kuitenkin käynyt aitojen sisäpuolella. Nuoruusvuosien kavereita, joiden tie toi tänne, tuli käytyä moikkaamassa. Sen voin sanoa, että ankean vankilamiljöön voi aistia jo pelkästään kulkiessa vankilan vierailutilaan. Tänne ei toivoisi kenenkään päätyvän. No ei se enää ole mahdollistakaan.

Willimieskolmikko ei uskaltanut uhmata näin vakuuttavaa viestiä!

Konnunsuon alueella näkee kaikkialla vankilan aikaansaaman muutoksen. Alueelle johtaa 4 kilometriä pitkä viivasuora maantie, jonka varressa on vankien kuivattamaa tasaista suota. Kuivatuksen jälkeen alueelle on istutettu viivasuoriin riveihin puita. Vankilan vangit ovatkin muuttaneet alueen maanviljelysalueeksi, koska lähes sadan vuoden toimintansa aikana yli 1000 hehtaaria suota on kuivattu. Kuivattamisen seurauksena alue on erinomainen lintujen bongaamispaikka ja alueella onkin kaksi lintutornia.

Tien varrella on myös erilaisia varastorakennuksia, sekä vanginvartijoiden perheille rakennettuja asuintaloja. Talot ovat nyt tyhjillään ja kieltämättä alueella oli vähän kummitusmainen tunnelma. Itse vankila rakennus otettiin uudelleen käyttöön viime viikolla 10.4, jolloin sinne sijoitettiin turvapaikanhakijoita. Uskallan väittää, että tämän turvallisempaa paikkaa saa lähialueilta hakea! Me emme kuitenkaan nähneet alueella mitään liikettä, mutta vankila-alueella oli muutama auto. 

Laitan tähän vielä muutaman kuvan alueen hienoimmista taloista, joiden käyttötarkoituksesta minulla ei ole mitään tietoa. Jos tiedät talojen historiasta, niin ota yhteyttä.

Konnunsuon vankilanjohtajan funkkistalo. Taloa kiertää kivistä tehty aita.

Tämä funkkistalo oli ns. "Majala" Se toimi kylän kokoontumispaikkana, jossa oli myös posti ja kioski. Talossa oli myös juhlasali, mitä käytetiin juhlien pitopaikkana. Yläkerta oli vanginvartijoiden asuintiloina.

 Lisää tietoa Konnunsuon vankilasta löydät täältä ja täältä.

Lappeenranta / Lentolaivue 12**

Bensan hinta on niin korkea, että taas hyödynnämme eilistä kuvausreissua. Eilenhän olimme Konnunsuon alueella ja tämä lentolaivue 12 muistomerkki löytyy läheltä Kivisaaren entistä avovankilaa.  

Talvisodan aikana Joutseno oli venäläisten pommitusreittien varrella ja siksi siellä toimi kaksi lentokenttää. Toinen kirkonkylän maisemissa sijainnut jääkenttä ja Kivisaaren pellolla sijainnut lentolaivue 12 kotikenttä. Kivisaaren kenttä aloitti toimintansa 18.12.1939, kun Viipurin lähellä sijainut Suur-Merijoen kenttä oli pommitusten uhkaamana pakko siirtää. Valinta kohdistui Kivisaareen. Täältä käsin laivue toimi aina talvisodan päättymiseen asti 13.3.1940. Toiminta-aikana tosin osa koneista oli sijoitettu myös läheisen Karhusjärven jäälle tehdylle kentälle.

Alueella oli myös venäläisiin suunnattua harhautustoimintaa. Kivisaareen oli sijoitettu vanerista ja kartongista tehtyjä lentokoneen malleja. Tämä harhautusoperaatio oli turha, koska kenttä säilyi sodan loppuun asti tuntemattomana Neuvostoliittolaisille.



Lentolaivue 12 muistomerkki



           



Lentolaivue 12 muistomerkki



Päivitys: Tämän muistomerkin on tehnyt Olavi Veijalainen ja se on pystytetty paikalleen Joutsenon Kivisaareen Joutsenon kunnan, Joutsenon kotiseutuyhdistyksen ja Konnunsuon keskusvankilan toimesta 4.12.1997.

Päivitys 2: Nuo edelliset kuvat ovat melkoisen huonoja, koska kohde tuli kuvattua keväällä vesisateessa. Nyt piipahdin paikalla uudemman kerran ja täräytin uudet kuvat. Nämä otokset muistankin varmaan melko pitkään, koska tämän jälkeen prätkä sippasi keskelle Joutsenoa, eikä ketään näkynyt missään! 

Muutaman kilometrin työnsin mopoa pitkin Konnunsuon laitaa ja lopulta sain apua eräästä talosta. Kiitokset Päivi ja myöhemmin kun mopo sippasi uudemman kerran kerran, niin assistentti Pylkkänen riensi paikalle. Kiitokset teille että pääsin kotiin ennen auringonlaskua.... ai niin, ne valokuvat!

Melkoisen rehevässä maastossa tämä muistomerkki

Konnunsuon ilmailuhistoriaa

Nyt näkyy muistolaatan tekstikin

Lappeenranta / Juna keskellä korpea

Tänään Willimieskolmikko ja vesisadetta pelkäävä assistentti Pylkkänen suuntasivat heti aamusta kohti Karhukoplan asuinseutua. Assistentin jatkuvasta marinasta huolimatta pääsimme perille kohteeseemme, mikä tänään oli Aku Ankasta tuttu Konnansuo, missä karhukopla yleensä odotti karhumuorin kakun sisään piilottamaa viilaa. Vieraspaikkakuntalaisille kerrottakoon siis, että liikuimme Joutsenon Konnunsuolla. Tänään emme kuitenkaan esittele alueen kuuluisinta kohdetta eli entistä vankilaa. Sen sijaan jatkoimme vielä hivenen edemmäksi. 

Tarkoituksemme oli suorittaa tämä matka polkupyöräillen, mutta kaatosade esti aikeemme. Liikuimme siis autolla....taas! Tällä menolla ei kunto kohene, mutta onhan tässä vielä aikaa treenata ennen elokuun koitosta. 

Mutta asiaan! Tämä kohde on yleisövihjeen ansiota. Viime tiistaina kuulin asiasta blogin innokkaalta avustajalta. Jutta, paljon kiitoksia tästä todella erikoisesta vihjeestä. Mutta mitä löysimmekään keskeltä Konnunsuon tasaisia peltoaukeita ja metsäsaarekkeita? Metsän keskeltä löytyi kapearaiteinen juna, missä oli veturi ja matkustajavaunu! Joku paikallinen Pelle Peloton on rakentanut omille mailleen oman kapearaiteisen junaradan. Otimme tästä kohteesta muutaman kuvan iloksenne, sekä liitämme viime syksyllä kuvatun videopätkän Youtubesta. Video ei ole meidän tekemämme, mutta siitä selviää radan mittasuhteet paremmin, koska alue oli vielä tänään lumen peitossa.

Veturi tallissa

Matkustajavaunu tallissa

Konnunsuolle on oikeasti kulkenut kapearaiteinen junarata v.1924-1961, mutta tämä rata ei liity siihen mitenkään. Tämä on paikallisen "junaharrastajan" oma tekele omalla maalla. Hauskana yksityiskohtana on mainittava, että radalla on myös liikennevalot, vaikka yhteentörmäyksen vaaraa toisen junan kanssa ei ole. Alkuperäistä junassa saattaa olla sekä veturin että matkustajavaunun alustat, mutta tästäkään emme uskalla mennä takuuseen. Jos tiedät asiasta lisää, niin ota yhteyttä.

                                       Tämä video kannattaa katsoa

Lappeenranta / Legotalo

Tänään kaikki kolme Willimiestä olivat yhdessä kuvausretkellä. Digikameran muistikortille tallentui kohde, mikä on pikku-Willimies Sakun suosikkikohde Lappeenrannassa. Tämä juniori-ikäinen Willimies on pienestä pitäen rakastanut legojen kanssa telmimistä. Hänen huoneensa näyttää aivan legotehtaan suunnitteluosaston työpajalta. Huoneessa liikkuminen ilman legopalikan päälle tallaamista on täysin mahdotonta.

No kuinka hitossa Sakun legot ja tämän päiväinen kuvauskohteemme liittyvät toisiinsa? No useimpien lappeenrantalaistenkin mielestä tuskin mitenkään. Todellisuudessa yhtymäkohta Lappeenrannan ja Tanskassa Billundissa sijaitsevan alkuperäisen Legolandin väliltä kuitenkin löytyy! Alla olevassa kuvassa oleva rakennus on nimittäin kopioitu Tanskan Legolandin minimaailmaan ainoana suomalaisena rakennuksena.

Ensi kertaa blogin aikana Willimies on pakotettu kopioimaan kuva toiselta sivustolta. Uskallan toimia näin, koska eräs geokätköilyä harrastava tuttuni mainitsi kuvan ottaneen Geopsin olevan mukava mies. Toivottavasti Geopsi et pahastu tästä! Syy kopiointiin on seuraava: alkuperäinen kuva oli liian tummasävyinen ja jouduin vähän muokkaamaan kuvaa vaaleammaksi. Alkuperäisen kuvan löydät täältä ja kannattaa tutustua geokätköilyyn tarkemminkin. Mekin harrastamme kätköilyä. Harrastuksena se on aivan ehdotonta huippua.

Legotalo Taipalsaarentien ja Liisankadun risteyksessä

Kuten huomaatte rakennus on oikea puurakentamisen mestarinäyte. Talo on kieltämättä ulkoa rapistunut, mutta uusi maali muuttaisi sen takuulla hienoksi, mikä se on tosin tälläkin hetkellä. Talon historiasta emme osaa sanoa mitään, mutta veikkaisimme sen olevan rakennettu noin v.1900-1920. Ne lukijat, jotka tiedätte asiasta enemmän, niin ottakaa yhteyttä.

Tässä Geopsin kuva muokattuna vaaleammaksi. Kiinnitä huomiosi kuvan vasempaan alakulmaan, niin huomaat selkeän yhdennäköisyyden.

Lappeenrannan ylpeys Tanskan Legolandissa

Kesälomamatkaa suunnitteleville linkki Tanskan Legolandiin löytyy tästä.

Päivitys 3.9.2025

Legotalo on vielä paikallaan ja vieläpä hemmetin komeana. Ei ihme, että se on löytänyt tiensä Legolandiin