Kivennapa / Uuden hautausmaan muistomerkki

Tällä kertaa siirrytään Karjalan kannaksen Kivennavalle. Kyseisen paikkakunnan kirkon mäen muistomerkit olen esitellyt jo aiemmin, mutta kun paikalla käydessä tämä kohde unohtui. No, kaatosateellakin oli oma merkityksensä.... Lisäksi tiesin, että tulen liikkumaan täällä päin vielä moneen kertaan, niin pitihän se pysähtyä täällä 5.7.2018, kun palasin poikani kanssa Pietarista Futiksen MM-kisoista kotio. Näkipähän poikani samalla kertaa vähän suomalaista historiaa Kivennavalla.

Kivennavan uuden hautausmaan muistomerkki 5.7.2018

Kyseessä on Kivennavan uuden hautausmaan muistomerkki kilometrin päässä kirkonmäeltä. Tänne Kivennapaseura ry. on paljastanut muistomerkin, joka kertoo paikan suomalaisesta historiasta. Kyseisellä paikalla sijaitsi hautausmaa, jonka toiminta alkoi vuonna 1916 ja viimeiset suomalaiset haudattiin hautuumaahan kesällä 1944. Perinteiseen tapaan muistomerkki on kaiverrettu isoon luonnonkiveen. Kivessä on teksti kahdella kielellä ja siinä on myös kartta, joka kertoo hautausmaan paikan. Se onkin helppo hahmottaa tienristeyksen takia.

Valkoinen teksti näkyy muistomerkissä hyvin....

Itse en käynyt hautausmaalla kävelemässä, vaan tyydyin nappaamaan kuvat muistomerkistä. Toivottavasti joku lukijoista osaisi vielä kertoa, koska muistomerkki on paljastettu?

Kaljala / Raskaspatteristo 17 ja 18*

Willimies aloitti tämän vuoden visiitillä Tukholmaan. Muutamia hapuilevia lauseita naapurimaan kielellä tuli heitettyä ja huomasin pärjääväni ihan hyvin. Itse kuitenkin olen jatkuvasti törmännyt ihmisten, etenkin nuorten, kertovan ettei ruotsinkieltä tarvitse mihinkään. Itselleni ruotsinkieli on helppoa ja ainakin omasta mielestäni venäjänkieli on ihan saakelin hankalaa. Silti moni täällä itä-Suomessa haluaisi mielummin opiskella venättää....en vaan jaksa ymmärtää!

Raskaspatteristo 17 ja 18 (Kuva Johan Strömberg)

No, olihan se hivenen haasteellista, kun kävin viestienvaihtoa Facebookin Messengerin välityksellä Johan Strömbergin kanssa, jotta saisin luvan julkaista hänen valokuviaan Kannaksen liki kaukaisimmasta paikasta Kaljalasta. Hyvinhän se sujui ja lupa heltisi, no ainakin uskon Johanin sitä tarkoittaneen...

Kyseessä on kuuden pohjanmaalaisen kunniaksi vuonna 1993 pystytetty muistomerkki, jonka pystyttämisestä vastasivat raskaiden patteristojen 17 ja 18 sotaveteraanit. Kyseiset joukko-osastot ottivat osaltaan vastaan kesäkuussa 1944 venäläisten suurhyökkäyksen. Tuolloin taivas oli täynnä rautaa ja leimahduksia. Niinpä kyseiset joukko-osastot eivät saaneet vetäytyessään kaikkia kaatuneita mukaansa tai sitten heistä ei tulimyrskyssä jäänyt jäljelle mitään. Ajat olivat noina päivinä ankarat.

10.6.1944 oli raskas päivä (Kuva Johan Strömberg)

Menetykset kohdistuivat Tigerstedt-rintamalohkoon ja jälkeen jäi kuusi ruotsinkielistä pohjanmaan poikaa. Onneksi heitäkin muistetaan ja paikalla vieraillaan vieläkin. Ainakin Johan on käynyt paikalla useasti. Sitä en tiedä, onko kukaan muistomerkissä mainituista hänen sukulaisiaan? 

Päivitys 18.4.2019
Arto Ojaselta sain seuraavan viestin, joten laitan hänen tietonsa tähän sellaisenaan. Arto kirjoitti:"Tänään oli aiheena kaksi ns. Pääasemassa 2. Divisioonaa tukenutta raskasta patteristoa.

Rintamalohko oli kuitenkin Vaskisavotan lohko. Kirjoituksessa mainittu Tigerstedt tarkoittaa maj Tigerstedtiä, joka toimi Raskas Patteristo17:n komentajana, komentaja Rs Psto 18:ssa oli maj Mether.

Muistokiven sijaintipaikka ei ole etulinjassa vaan noin 5 km etulinjan takana Pien-Kaljalan kylässä tykkien tuliasemissa. 2. Divisioona jätti asemat vasta käskystä mutta lähtö lienee ollut varsin nopea eikä kaatuneiden kuljettamiseen ilmeisesti ollut mahdollisuuksia. Pohjanmaan tykkimiesten Vaskisavotan lohkon vieressä eteläpuolella oli suurhyökkäyksen läpimurron tapahtumapaikka Valkeasaaren lohko."

Sortavala / Seurahuone

Sortavala on minulle kohtuullisen tuttu kaupunki. Joensuun opiskeluaikanani kävin täällä kertaalleen hääjuhlassa, vaikka muistikuvat siitä onkin vähän heiveröiset. Muuten olen nyt blogia kirjoittaessani piipahtanut paikalla kahdesti, joista viimeisin kerta oli viime kesänä Laatokan Karjalan kierroksen jälkeen. Tuolloin kävimme aluksi syömässä azeripaikassa maailman parasta ruokaa ja sen jälkeen hiippailimme pitkin kaupungin kapakoita. Matkan varrelle jäi myös Sortavalan seurahuone, minkä olin aiemmin hylännyt blogini kohteista. No, nyt sekin pääsi mukaan. Lieneekö shashlikilla ja pivalla ollut asiaan vaikutusta?

Sortavalan Seurahuone

Sortavalan Seurahuone joen suunnasta

Sortavalan seurahuone on kuuluisa rakennus ja nykyisin erittäin hyvässä kunnossa, koska siihen on viime vuosina satsattu niin Karjalan tasavallan kuin Venäjän valtionkin rahaa. Kelpaa taloa hallinnoivan Sortavalan nuorisokeskuksen majailla tässä funkkistalossa. Sen valkoinen ulkopinta ja funkkisrakennukseen kuuluvat selkeät linjat saavat ainakin minut huokaamaan kateellisena, että miksi tämä paikka ei enää kuulu Suomeen...

Talon seinässä on vanha laatta, mitä en aiemmin ole huomannut

Seurahuone on rakennettu ensimmäisen kerran 1800-luvun loppupuolella, jolloin kyseinen rakennus oli puinen. Sen kohtalona oli kuitenkin tulla puretuksi uuden Seurahuoneen tieltä, joka rakennettiin uusi Seurahuone Onni Tarjanteen suunnitelman mukaisesti. Tuo kansallisromantiikkaa edustava rakennus valmistui vuonna 1908. Senkin kohtalo oli tulla puretuksi, tosin osia siitä on sisällytetty vuonna 1938 valmistuneeseen uuteen Seurahuoneeseen. En vaan tiedä mitkä osat ovat siitä jäljellä.

Seurahuonetta haluttiin kuitenkin uudistaa ja siksi järjestettiin arkkitehtikilpailu. Sen voitti arkkitehti Erkki Huttunen, jonka suunnitelma "Laski laulellen vesiä". Suunnitelma toteutettiin ja vuonna 1938 rakennus sai nykyisen muotonsa. Kauaa siitä ei kuitenkaan kerinneet suomalaiset nauttia, koska rauhan tekemisen jälkeen rakennus jäi venäläisille. Aluksi se toimi upseeritalona, mutta monien vaiheiden jälkeen se palvelee nykyisin Sortavalan nuorisoa.

Talon seinään on kiinnitetty myös vanha punagraniittinen laatta, joka näyttää vanhalta. Siinä kerrotaan seuraavaa:"Täällä hotelli seurahuoneella vuonna 1916 yöpyi perhe Roerich matkalla Petrogradiin." Lisäksi alaosassa on jotain tekstiä perheestä, mutta siitä kääntäjäni ei saanut selvää.... Sinänsä mielenkiintoinen tarina, koska Nikolai Roerich oli mielenkiintoinen henkilö. Hän oli taiteilija, arkeologi, teosofi ja vaikka mitä muutakin ja muutti lopulta Yhdysvaltoihin vuonna 1920. Lisäksi tätä Agni-joogab kehittänyttä miestä ehdotettiin kolmesti Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Mielenkiintoinen henkilö kerrassaan...

Äyräpää / Hautausmaan muistomerkki

Tänään siirrytään Äänisjärven pohjoispuolen kohteilta keskelle Karjalan kannasta, mistä Seppälän Pirjo lähetti minulle itse ottamiaan valokuvia. Kohteena on tällä kertaa Äyräpään siviilihautausmaa ja siellä sijaitseva muistomerkki, minka tekijästä enkä paljastusvuodestakaan löytänyt mitään tietoa. Ilmeisesti tämä menee aktiivisten kotiseutumatkailijoiden piikkiin? Koska joku sen on sinne kuitenkin tehnyt, niin toivottavasti tämä teksti hänet tavoittaisi. Mielelläni päivittäisin tiedot kohdalleen....

Äyräpään siviilihautausmaan muistomerkki (Kuva Pirjo Seppälä)

Äyräpään siviilihautausmaa sijaitsee kirkon alueesta etelään ja sinne kerittiin hautaamaan vuosien 1927 - 1944 välisenä aikana noin 900 äyräpääläistä vainajaa. Heidän muistolleen ovat ilmeisesti entiset äyräpääläiset pystyttäneet muistomerkin, joka muodostuu Salomon ja Katri Kannisen sekä Juho Juvosen hautakivistä. Niiden eteen on kiinnitetty myös graniittinen muistolaatta. Käsittääkseni alueelta ei paljon enempää ole löytynytkään hautakiviä, koska viime sotien taistelut tuhosivat entisen Äyräpään kylän kokonaisuudessaan maan tasalle.

Muistomerkin laatan tekstiosa (Kuva Pirjo Seppälä)

Alueelta löytyy myös infotaulu (Kuva Pirjo Seppälä)

Puudozi / Puudozin joukkohaudat

Suomen ja suomalaisten kohtalot ovat vuosien saatossa olleet rajuja. Tilanteet ja tapahtumat ovat vaihdelleet milloin minkäkin asian takia. Ikiaikainen sijainti lännen ja idän välissä, on aiheuttanut meille paljon surua ja murhetta. Sekään ei riitä, että olemme maantieteellisesti suurvallan vieressä, vaan olemme olleet vuosisatoja myös kahden eri kirkkokunnan välimaastossa. Nuo tapahtumat historiassamme ovat kaiketi tehneet meistä luonteeltamme periksiantamattomia. Joskus kuitenkin on ollut aikoja, jolloin vastarintaan ei ole ollut mahdollisuutta.

Paikka on aivan tienvarressa

Punainen Lada Niva paljastaa kuvat assistentti pirhosen ottamiksi

Tällainen paikka löytyi 1980-luvun loppupuolelta Äänisjärven itärannalta Puudozista tai suomalaisten paremmin tuntemasta Puutoisista. Täältä löytyi Stalinin vainojen aikainen teloitus- ja hautapaikka. Itse olen käynyt Levashovon vastaavalla paikalla, minne on haudattu arviolta 40000 uhria, joten siihen verrattuna Puutoisen hautapaikka on pieni. Kolmen hehtaarin alueelle on haudattu arviolta 350-400 Stalinin vainojen uhria, mutta yksikin on liikaa...

Muistoalue, jonka takana on haudat

Puudozin muistomerkit

Puutoisten piirin poliittisten vainojen uhrien muistomerkki 1937-1938

Aluetta ei ole tutkittu kovin kattavasti, mutta ainakin yksi joukkohauta on avattu ja sieltä löytyi 25 pääkalloa, joissa oli luodinreikä. Täyttä varmuutta ei ole suomalaisten määrästä täällä, mutta haudasta löytyneistä jäänteistä pääteltynä, täällä on ammuttu myös suomalaisia. Tieto ei suuremmin ihmetytä, koska tänne Puutoisen alueelle muutti 1930-luvun aikana suomalaisia loikkareita ja Amerikan ihmemaasta tänne muuttaneita sosialisteja. He eivät myöskään välttyneet Stalinin vainoilta, jotka ajoittuvat 1930-luvun loppupuolelle.

Poventsa / JR 35 muistomerkki

Kuten monet lukijat ovat kaiketi huomanneet, niin alkuperäinen tavoitteeni käydä kaikissa blogini kohteissa on vähän muuttunut. Jotkut kohteet ovat niin hankalissa paikoissa tai kaukana, että sinne kulkeminen olisi iso ongelma. Niinpä olen joutunut hivenen tinkimään alkuperäisestä tavoitteestani ja julkaisemaan lukijoiden minulle lähettämiä kuvia, koska minulla ei ole joistain kohteista omia kuvia. Tämän päivän kohteen kuvat otti syksyllä 2018 assistentti Pirhonen, mutta aivan hyvin nämä kuvat voisivat olla omianikin. Ajoin näet kesällä 2013 moottoripyörällä tämän muistomerkin ohi kun olimme menossa Stalinin kanavalle. Näin muistomerkin, mutta silloin en vielä ollut laajentanut blogin kohdealuetta Venäjälle, joten mitäs sitä nyt kaikkia kuvaamaan...

JR35 muistomerkille johtaa kivetty polku

Ensi kesä tulee olemaan kiireinen, koska kuvattavia kohteita on vielä paljon ja tarkoitus olisikin aloittaa kuvausreissut välittömästi lumen sulettua pois. Aikaa näille omille reissuilleni minulla on juhannukseen asti. Kaikki loput kohteet kuvaamme assistentti Pirhosen maanmainiolla Lada Nivalla yhdellä kertaa. Tuohon reissuun saattaakin jokunen päivä vierähtää. Sen jälkeen onkin edessä vain kohteiden julkaisu kesän ja syksyn aikana. Loppuvuosi menee etelä-Karjalan kohteita esitellessä, joista viimeisenä on vuorossa Lappeenranta. Täältä blogi alkoi ja tänne se päättyy...

Asiaan! Nyt syksyllä 2018 assistentti Ilkka pysähtyi tällä kohteella ja näppäili muutamia kuvia. Kyseessä on Jalkaväkirykmentti 35 veteraanien pystyttämä muistomerkki yhteistyössä venäläisten kanssa. Näin se toimii molempien osapuolten muistomerkkinä muistellen täällä Poventsassa käytyjä taisteluita ja sankarivainajia. 

Kahdella kielellä...tottakai

Muistomerkki sijaitsee aivan Stalinin kanavan läheisyydessä maantien läheisyydessä pienen joen varrella. Alueella sijaitsi jatkosodan vuosina suomalaisten tukikohta Sauna. Sotavuosina rintamalinja kulki tätä joenuomaa pitkin, suomalaisten hallitessa joen länsirantaa ja vihollisen itärantaa. Venäläisten alueella sijainnut Stalinin kanava oli tuolloin kuivana ja samalla se toimi suojaisena paikkana viholliselle sekä myöskin suojaisena kulkuväylänä. Nykyisinhän kanava on taas käytössä ja joenuoma on melkein kuiva, koska sen vedet on ohjattu kanavan tarpeisiin.

Muistomerkki paljastettiin 24.8.1996, jolloin Poventsa täytti 500 vuotta. Paikalla oli suomalaiselta osapuolelta paljon JR35 sotaveteraaneja, joista kenties kuuluisin läsnäolija oli entinen presidenttimme Mauno Koivisto. Hänhän siirtyi Maaselän kannakselle heinäkuussa 1942. Syyskuussa 1942 hänet siirrettiin Karhumäestä tänne Poventsan etulinjaan.

Muistomerkki on hiotusta mustasta graniitista valmistettu ja teksti on molemmilla kielillä, kuten lähes kaikki uudet Venäjälle pystytetyt muistomerkit ovat.

Maaselkä / Maaselän rintamalla kaatuneet

Vihdoinkin, Kotkan kohteet ovat nyt loppuneet! Alkoikin käydä jo melko raskaaksi kirjoitella muistomerkeistä ja etenkin nykytaiteesta, joista ei sen kummemmin tietoa löytynyt. Nyt tarkoitukseni on jonkin aikaa esitellä sekä lukijoiden lähettämiä valokuvia kuten myös blogin vakituisen palkattoman assistentin Pirhosen Ilkan ottamia valokuvia. Tarkoitus olisi myös jonkun verran esitellä myös itse Venäjältä ottamiani kuvia erilaisista kohteista.

Venäläinen tykkimonumentti suomalaisen muistomerkin läheisyydessä

Lukijoiden kuvien jälkeen ovat sitten vuorossa Iitin, Kouvolan ja Virolahden kohteet. Tarkoitukseni on näet tyhjentää nyt kuvavarastoni alueittain tyhjäksi. Edessä on toki vielä melkoinen savotta kuvata kohteita Venäjältä, ennen kuin on pikkuhiljaa blogin paluu juurilleen. Juurilla tarkoitan sitä, että lopuksi esittelen Etelä-karjalan kohteet, joista viimeisenä on vuorossa oma kotipaikkani Lappeenranta. Tarkoitus olisi saada blogi päätökseen tämän vuoden aikana, mutta voi kyllä olla melkoisen haastava aikataulu. Kohteita on vielä niin paljon jäljellä.....

Maaselän rintamalla kaatuneiden muistomerkki

Muistomerkin laatta

Aloitetaan Venäjän kohteiden purkaminen Maaselän aseman läheisyydestä, missä assistentti Pirhonen ohjeitteni mukaisesti kävi syksyllä 2018. Ilkalla tosin oli ongelmia päästä paikalle, koska Lada Nivan bensatankin sisältö loppui ennen Maaselkää. Hinaamalla hän pääsi seuraavalle tankkauspisteelle ja ajoi sitten kuuliaisesti takaisin Maaselän asemalle, jonka ohitse hänet ensiksi hinattiin. Aina ei tehtävät ole helppoja....

Myös aseveljet olivat piipahtaneet aiemmin paikalla

Lopulta Ilkka saapui Nivalla Maaselän aseman lähellä sijaitsevalle suomalaiselle muistomerkille. Muistomerkki oli helppo löytää, koska Ilkkakin on sen verran kokenut kettu näissä muistomerkkihommissa. Siellä missä on suomalainen muistomerkki niin läheisyydestä löytyy venäläinenkin. Tällä kertaa venäläinen tykkimuistomerkki osoitti paikan vaatimattomalle suomalaismuistomerkille.

Kromattu ristinmuotoinen muistomerkki laattoineen löytyikin ja sen teksti kertoo seuraavaa: "Maaselän rintamalla talvella 1942 kaatuneita aseveljiä kunnioittaen. 

367 JV divisioona

3.prikaati. JV. Rykm. 5

1992 Aseveljet"

Kotka / Kymin patteriston muistomerkki

Kymin patteristo perustettiin jo vuosien 1940 ja 1941 vaihteessa. Jalkaväkimiehiä aloitettiin kouluttamaan tykkimiehiksi ja Etelä-Kymenlaaksossa se lankesi kapteeni Daine Fredrik Degerthin tehtäväksi. Täällä Juurikorvessa perustettiin III patteristo, joka kuului osana kenttätykistörykmentti 11 ja siten se oli osa 8.divisioonaa.

Juurikorven asema näki patteriston sotaanlähdön ja kotiuttamisen

Patteriston muistomerkki on upea ja ilmeisesti ollut myös kallis

Patteriston johtajuus lankesi aluksi odotetusti kapteeni Degerthille ja  hänen johdollaan osasto myös aloitti sotaetkensä 12.7.1941 tukemalla JR45 kolmannnen komppanian hyökkäystä. Jatkosodan alkuvaiheessa patteristo osallistui myös Viipurin takaisinvaltaukseen ja massiivisen Porlammin motin syntymiseen. 

Kymin patteriston muistomerkki Juurikorven asemalla

Muistolaatta

III / 11

Kymin patteristo on saanut Juurikorven asemalle komean muistomerkin vuonna 1984 ja sen suunnitteli Keijo Ström. 

Tämä muistomerkki oli tällä erää viimeinen Kotkasta, kunnes ensi kesänä käyn moottoripyörälläni noukkimassa kuvat muutamasta uudesta muistomerkistä. 

PS. Pystyisikö kukaan teistä kotkalaisista lukijoistani hankkimaan minulle kuvia Kotkan Gutzeitin sahan muistolaatasta, joka sijaitsee tehdasalueella? Olisin ikuisesti kiitollinen tästä....

Kotka / Ruotsinsalmen merilinnoituksen majakka

Tällä kertaa kohde, minkä meinasin aluksi jättää esittelemättä. Kyseessähän ei ole mikään muistomerkki, vaikka kai sitä sellaisenakin voi pitää? Kyseisestä kohteesta ei ole jäljellä paljoakaan, mutta koska nyt tuli kyseinen kohde käytyä kuvaamassa, niin pääsenpähän kuvista eroon...

Paikalle pääsee polkua pitkin

Vain alaosa on jäljellä

Paikalla on sotkettu infotaulu

Maisemat ovat kohdillaan näköalatasanteella

Kaikille spraymaalit eivät sovi

Huvittava  teksti tiilenkappaleessa

Kyseisen rakennelman jäännökset kuuluvat eversti Jean Augustin Prevot de Lumianin suunnittelemaan Kotkan merilinnoituksen majakkarakennukseen. Majakka tehtiin jo 1790-luvulla, mutta koska uhkaa mereltä ei liiemmin ollut, niin se alkoi nopeasti raunioitua. Lopullisen tuhon se kohtasi Krimin sodan aikana vuonna 1855, jolloin englantilaiset ja ranskalaiset laivasto-osastot räjäyttivät 27 metriä korkean kuusikerroksisen majakan. Jäljelle jäi vain kivistä muurattu alaosa.

Museoviraston toimesta majakan alaosa kunnostettiin 1980-luvulla ja paikalle rakennettiin näköalatasanne. Majakan rakentaminen kokonaisuudessaan olisi ollut liian kallis operaatio...

Kotka / Punaisten pieni muistomerkki (Parikan hautausmaa)

Kotka oli kaupunki, missä punaiset saivat kokea melkoisen määrän vihaa ja raivoa, kun sisällissodan päättymisen jälkeen koston kierre alkoi. Paljonko Kotkassa kaikkiaan ammuttiin tai menehtyi muuten punaisia keväällä ja kesällä 1918, jää varmaan arvoitukseksi, mutta sadoista puhutaan joka tapauksessa. Ehkä juuri sen takia Kotkassa onkin lukuisia punaisten uhrien muistolle pystytettyjä muistomerkkejä? Niistä esittelen tänään viimeisen...

1918-Vakaumuksensa puolesta kaatuneet Parikan hautausmaalla

Kotkan Parikan hautausmaalla on vastaava pieni punainen muistomerkki, kuin toissa päivänä esittelemäni vanhalla hautausmaalla sijaitsevakin. Koska muistomerkki paljastaa samat faktat kuin aiemmatkin, niin muistomerkki on Kotkan työväenjärjestöjen vuonna 1958 paljastama. 

Tämän muistomerkin alle on kuulemma siirretty Kotkan Tampsankankaalta, missä on myös punaisten muistomerkki, siirretty vainajia haudattajaksi. Koska nuo vainajien siirrot on tehty ja kuinka monta tämän muistomerkin alla lepää, ovat minulle tuntemattomia....

Kotka / Punaisten iso muistomerkki (vanha hautausmaa)

Samalla paikalla ollaan tänään kuin eilenkin eli Kotkan vanhalla hautausmaalla. Eilen esittelimme pienen muistomerkin, jonka alle haudattujen tarkasta henkilöllisydestä ei ole tarkkaa tietoa. Samaa kai voin sanoa tästäkin liki parikymmentä metriä pitkästä hautarivistöstä. Minä en osaa sanoa, ketkä on haudattu tähän paikkaan. 

Kuvan keskellä iso punaisten muistomerkki

Kuinkahan monta punaista tähän lie haudattu?

Sen verran tiedän, että paikalla suoritettiin teloituksia, niin kuulostaahan se käsittämättömältä, että hautausmaata on käytetty tällaiseen työhön! Varmaan tähän hautaan on tuotu muuallakin ammuttuja punaisia, mutta ainakin helluntain vastaisena yönä paikalle tuotiin kuusi miestä ammuttavaksi. Humalaiset teloittajat hutiloivat työssään ja kasi näistä pääsi pakoon ja onnistuivat piilottelemaan pahimman raivon ajan. Toista kertaa heitä ei edes yritetty ampua, joten ihmeitäkin voi ajoittain sattua. Vastaava tapaus tapahtui myös kotikaupungissani Lappeenrannassa.

Faktat

Vastaavia löytyy paljon.....

Ilmeisesti haudan koosta päätellen, alueelle on kuitenkin haudattu melkoisesti punaisia, joten punagraniittinen suuri kivipaasi, jonka paikalliset työväenjärjestöt paljastivat vuonna 1958, on oikeassa paikassa ja kertoo karuista ajoista.

Kotka / Punaisten pieni muistomerkki 1918 (Vanha hautausmaa)

Suomen sisällissodan 100 vuotta merkkivuosi oli ja meni. Aihe oli melkoisesti esillä medioissa ja se poiki myöskin melkoisen määrän uutta tietoa ja tutkimuksia aiheesta. Mikään ei mielestäni ole niin hienoa, kuin tiedon lisääntyminen menneisyyden tapahtumista, mutta silti vielä ajoittain vastaan tulee kohteita, joista ei hirveän tarkkaan tiedetä. Niin tänäänkin kun esittelen Kotkan vanhalta hautausmaalta löytyvän pienen vuonna 1958 paljastetun muistomerkin.

Ketkä on haudattu punaisen graniittipaaden alle?

1918 - Vakaumuksensa puolesta kaatuneille

Kyseinen muistomerkki on paljastettu paikalisten työväenjärjestöjen toimesta vuonna 1958. Tuolloin on ollut muistitietoa, että kyseiselle paikalle on haudattu ihmisiä sisällissodan jälkiselvittelyissä. Epäselväksi ainakin itselleni jää, että ketä kyseiseen joukkohautaan on haudattu? Se on toki varmaa, että punaisia, mutta ketkä....

Sekalaista propagandaa blogia ylläpitävä TP on kirjoittanut aiheesta seuraavasti. Itse en aiheesta osaa sanoa sen enempää, joten luotan TP:n näkemykseen. Hän kertoo seuraavaa:  "Tähän on perimätiedon mukaan haudattu ne venäjän laivaston merimiehet, jotka tulivat noutamaan pakolaisia 4. toukokuuta kaupungin jo jouduttua valkoisten haltuun. Perimätieto on sinänsä virheellinen, ettei näitä venäläisiä kuitenkaan ammuttu Kotkassa, vaan lähetettiin edelleen Mjölön vankileirille. Kotkassa ammuttiin kuitenkin yhdellä kertaa 16 venäläistä ja balttialaista, joten kyse saattaa olla heistä."

Kotka / Kymin työväentalo

Uusi vuosi, mutta kujeet jatkuvat ennallaan. Lupasin eilen blogissani, että Willimiehen jäljillä-blogi päättyisi tämän vuoden viimeinen päivä. Siinä onkin haastetta kerrakseen, koska vielä on melkoinen määrä kohteita kuvaamatta Venäjän puolella ja niistä osa niin hankalissa paikoissa, etten tiedä, kuinka urakasta selviydyn? Joka tapauksessa tehtävän loppuun saattaminen vaatii melkoisen määrän yöpymisiä Venäjän puolella, koska matkaa noille kohteille alkaa olla jo melkoisesti. Lisäksi tulen tarvitsemaan myös kuvia lukijoilta useista paikoista ja assistentti Pirhosen Lada Niva kyytejä päästäkseni kohteille. Tämän kertaiselle kohteelle tosin pääsimme Williladyn kanssa ihan omalla autolla.

Kymin työväentalon muistomerkki

Paljastettu vuonna 2008

Valo ja puunlehdet pilasivat otoksen valokuvasta

Kyseessä on Kymin-Karhulan työväentalon muistomerkki, joka löytyi keskeltä kotkalaista rivitaloasutusta. Sieltä löytyi pieni nurmikkoaukea, minkä päästä löytyi tämän vuonna 1955 maan tasalle palaneen työväentalon muistoksi vuonna 2008 pystytetty muistomerkki, jolloin tuli kuluneeksi sata vuotta rakennuksen nurkkakiven asettamisesta.  Pystyttäjänä toimi Karhulan sosialidemokraattinen työväenyhdistys ry.

Talon vihkiäisiä vietettiin marraskuussa 1909 ja se rakennettiin talkoilla ja työväestöltä kerättyjen lahjoitusten ja arpajaistuottojen avulla, tosin lainaakin piti ottaa kuluihin. Piirustukset oli laatinut August Rikka ja komean talon olikin suunnitellut. Ensimetreiltä alkaen talossa riitti toimintaa näytelmistä tansseihin ja puhvetti tuotti tuloja. Niinpä lopulta yhdistys osti tontin omakseen 1916. Iso käänne oli sisällissota, jonka jälkeen talo takavarikoitiin ja siellä toimi orpojen lastenkoti. Tuo aika ei kauaa kestänyt, koska jo kesällä 1919 yhdistys sai talonsa takaisin ja totesi sen olevan melkoisen remontin tarpeessa.

Muistolaatta kertoo tarkat faktat

Karhulan Veikot toimi aktiivisesti talossa

Taloa myös laajennettiin 1927 Matti Estilän suunitelmien mukaisesti ja siiihen rakennettiin lisätiloja, kuten ravintolahuonen ja sen päälle 200-paikkainen sali. Rakennusta vielä remontoitiin uudelleen 1952, jolloin oli jo olemassa suunnitelmia uuden työväentalon rakentamisesta tämän jäädessä pieneksi ja etenkin, koska lämmityskulut olivat massiiviset. Suunnitelmat eivät kerenneet toteutua, koska talo paloi 11.2.1955 maan tasalle.