tiistai 4. joulukuuta 2012

Lappeenranta / Lemmikkieläinten hautausmaa


Äsken kurkkasin ikkunasta ulos ja uskottava se on, että talvi on tullut pysyvästi! Maa on edelleen valkoisena ja takapihallani eräs tyttö on hiihdellyt äitinsä kanssa jo kolmatta päivää peräkkäin. Olen seuraillut heidän innostuneisuuttaan mielenkiinnolla. Intoa riittää kuin talvisodassa maataan puolustaneilla sotilailla.  Valkoista lumipukua heidän yllään ei tosin näy. Äiti on vielä opettelemassa hiihtoa, koska hänen kotimaassaan Vietnamissa siihen ei ole ollut mahdollisuutta, mutta halu oppia on valtava!
Siellä he kiertävät omaa latuaan tunnista toiseen. Tästä asenteesta meillä suomalaisilla perusjanttereillakin olisi paljon oppimista. On se kumma, ettei meitä perussuomalaisia hiihtäminen enää suuremmin kiinnosta! Näinköhän talvisodan ihme olisi uusittavissa, jos Suomi joutuisi hyökkäyksen kohteeksi?
No taas tuli eksyttyä aiheesta, joten lienee syytä esitellä päivän kohteemme. Willimiehen on pakko tunnustaa, etten ole mikään suuri eläinten ystävä. Etenkin isot koirat pelottavat minua ja niihin suhtaudun melkoisen varauksellisesti. Syynä on yleensä ihmisten hokema: ”Ei meidän koiraa tarvitse pelätä, se vaan haluaa tutustua sinuun”. Olkoon vaikka kuinka kesy koira tahansa, niin kun pelkään niitä! Ei siinä auta, vaikka kuinka vannotaan meidän koiran olevan maailman rauhallisin koira. Tähän angstiin riitti lapsuusaikana sen yhden koiran puraisu reidestä. Se jätti kait jälkeensä melkoisen trauman. No, sen kanssa pystyn elämään.
Lappeenrannan Muukosta FK-radan läheisyydestä löytyy Lappeenrannan seudun eläintensuojeluyhdistyksen ylläpitämä kotieläinten hautausmaa, missä piipahdin yhtenä syksyisenä lauantaina assistentti Reinikaisen kanssa. Sähkölinjan alta paljastui laaja alue täynnä ihmisten lemmikkien hautoja. Hienoa, että ne ovat saaneet arvoisensa paikan kuoleman jälkeiselle elämälleen, missä omistajat voivat kunnioittaa niiden osallisuutta perheenjäsenenä. Todella hieno ajatus. Jäi vain mietityttämään, että miksi tänne on niin vaikea löytää?
Muukon lemmikkien hautausmaa
Netistä en aluksi löytänyt tietoa hautausmaan sijainnista ja varovaiset uteluni lemmikkien omistajilta johtivat vaikenemisen muuriin. Hetken jo ajattelin jättää tämän paikan esittelemättä, mutta geokätköilijöiden loistavalta sivustolta löysin koordinaatit tänne. Kiitokset jälleen kerran geokätköilijöille, että tällainen jästikin löysi perille!
Hautausmaalla kävellessäni selvisi, että aluetta on käytetty jo vuosia, sekä että sieltä löytyy muitakin kuin koiria. Paikalle on haudattu kissoja, kaneja, marsuja ja yhden kilpikonnankin haudan löysin. Lajikirjo oli melkoisen kattava. Alueen rusakotkin näyttivät harhailevan alueen heinikon suojissa. Valitettavasti näin maallikon silmin alue vaikuttaa melkoisen täydeltä, joten ilmeisesti laajentaminen on suunnitelmissa? Käyttöä uudelle tilalle varmaankin olisi?

Assistentti Reinikaisen mielestä roskisten sijaintia PITÄISI vaihtaa

Ei maar…nyt taidan lähteä itsekin hiihtämään. Pari kierrosta jäähallin pururadan laduilla piristää takuulla?. Palaillaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita