Lemi / Kärmeniemen patteri

Uskokaa tai älkää, mutta Willimiestä yritetään tällä hetkellä kovasti painostaa kultturelliksi henkilöksi. Minut haluttaisiin nähdä teatterissa, kansantanhuissa, pantomiiniesityksissä, viulukonsertoissa, Stand Up komiikkaa seuraamassa ja tietysti pölyisiä museoita kiertämässä - taidenäyttelyitä unohtamatta. Tämä muutosprosessi tulee takuulla olemaan hidas ja vaativaakin vaativampi operaatio, kenties jopa mahdoton! Silti, mitä sitä ei Willimieskään tekisi kauniimman sukupuolen miellyttämiseksi, vaikka juuri NÄMÄ kultturellit harrastukset eivät ihan sydämen lähimaastossa sijaitsekaan. 

Aloitin kuitenkin tämän vaativan muutosprosessin eilisiltana lähtemällä naapurini "pakottamana" erääseen kulttuuritapahtumaan. Piipahdin assistentti Reinikaisen kanssa SaiPan kotiottelussa ja täytyy sanoa, että kyllä kulttuurielämys silloin tällöin tekee todellakin eetwarttia! Ottelu oli teatteria parhaimmillaan alusta loppuun, isot rujot miehet taistelivat keskenään, simpsakan notkeat jääballerinat esiintyivät erätauolla, Hurriganes soi, kanssani samanhenkisiä kulttuuripersoonia oli tuvan täydeltä ja bonuksena ottelu oli täyttä draamaa alusta loppuun. Lisäksi Stand Up komiikkaakin oli ainakin seisomapaikoilla... mahtava kulttuurielämys!

Taisin suorastaan innostua näistä kulttuuritapahtumista. Näitä elämyksiä on pakko saada lisää..... Onneksi kuulin eräältä SaiPan kannattajalta, että ainakin 29 vastaavaa tapahtumaa esitetään Kisapuistossa tänä talvena, tuossa todellisessa kulttuuriluolassa! Te kaikki voitte aloittaa muutoksen kanssani, kenties jo seuraavassa ottelussa?

Vaan nyt kulttuuriasiat syrjemmälle ja palataan historian pariin. Suomen suurin rakennelma kautta aikojen on kaikkien Etelä-Karjalaisten hyvin tuntema Salpa-Linja. Näillä nurkilla on vaikea olla törmäämättä sen rakennelmiin, joista olemmekin esitelleetkin jo melkoisen osan. Paljon muitakin yhteydenottoja on tullut erilaisista Salpa-Linjan kohteista, joten lisätäänpä aiempien betonibunkkerien ja pallokorsujen joukkoon yksi vähän erilainen kohde. Kyseessä on Lemillä sijainneen Kärmeniemen tykistöpatterin jäänteet, mitkä Willimies kävi valokuvaamassa helteisenä heinäkuisena päivänä. 

Keskeltä metsäistä mäennyppylää löytyi tykin paikka, mistä olisi tilanteen niin vaatiessa, pystytty kojauttamaan vihulaisen niskaan kranaattia niin Rutolan kuin Luumäenkin Salpalinjan varustusten eteen. Paikka oli siis tarkoin valittu, jotta siitä saataisiin maksimaalinen hyöty tilanteen niin vaatiessa. Mainittakoon, että näitä tykkiasemia on samalla alueella enemmänkin, mutta helteisen päivän takia tyydyin kuvaamaan niistä vain yhden. Lienevät kaikki kuitenkin samanlaisia? 

Kärmeniemen tykkiasema

Talvisodan päättäneen Moskovan rauhan jälkeen Suomi koki olemassaolonsa uhatuksi ja aloitti yhä vieläkin käsittämättömän suuruusluokan hankkeen. Salpa-Linja piti rakentaa Suomen itärajan turvaksi ja näitä rakennelmia on nykyisin koko Etelä-Karjala täynnä. Alueemmehan onkin vankimmin varusteltu alue, koska vihollisen hyökkäyssuunnitelmana oli hyökätä alueen kautta Länsi-Suomeen ja miehittää Suomi. Haaveeksihan tuo jäi, eikä Salpa-linjaa koskaan tarvittu tositoimissa. Silti pelkkä tietoisuus sen olemassaolosta antoi sotilaillemme sisua lisää. Taisteluasemat näillä nurkilla olisivat aiheuttaneet takuulla mittavat tappiot viholliselle ja täällä viimeisellä rintamalla olisi testattu suomalaisten joukkojen sisukkuus puolustaa omaa maataan.

Vaan ennen kuin puolustuslinjaa pääsisi testaamaan, se olisi ensin rakennettava! Hyvin nopeasti talvisodan päättymisen jälkeen Käkisalmen pohjoispuolella sijainneesta Vahtiniemen patterista irroitetut kaksi tykkiä tuotiin Lemille ja sijoitettiin näihin Kärmeniemen patterin tykkiasemiin. Näistä tykeistä muodostettiin Linnoitustykistöpatteristo 1:n 3.patteri. Näistä asemista 152 milliset tykit suojasivat maatamme välirauhan ajan.

Tykin kiinnikkeet törröttävät vielä paikallaan

Sodan tuulien käännyttyä ja jatkosodan alettua, nämä tykit irroitettiin tykkiasemista heinäkuun alkupuolella ja siirrettiin rajaa lähemmäksi Antamoisiin, missä niillä suoritettiin koeammunnat. Elokuun lopulla 1941 ne lastattiin Lappeenrannasta lähtevään junaan ja siirrettiin takaisin alkuperäiselle paikalleen Vahtiniemeen. Täällä ne vartioivat Suomen Laatokan rantaa syksyyn 1944 asti, jolloin ne rauhan teon jälkeen kuljetettiin takaisin Lemin Kärmeniemeen. Lopulta marraskuussa 1944 joukot kotiutettiin ja tykit irroitettiin viimeisen kerran asemistaan ja lähetettiin Parolaan remontoitavaksi. Tämän jälkeen Kärmeniemi on uhmannut hylättynä luonnonvoimia ja odottanut uutta käyttöä, mitä ei onneksi turismia vakavammassa muodossa ole ilmennyt.

Kärmeniemi ja Cannel-tykki taisteluvalmiina kesällä 1941 Kuvan omistaa SA-Kuva