Lappeenranta / Lauritsalan koulun historianluokka

                            Kolmas nainen "Kerro missä viisaaksi tullaan"

Tämä ei todellakaan ole normipostaus, mutta aion silti julkaista tämän kertoakseni teille lukijoille, että nuorissa on voimaa ja tulevaisuutemme on turvattu, kunhan he ottavat ohjat käsiinsä. Parhaiten tämä näkyi tekemässämme yhteiskuntaopin kouluprojektissa, minkä toteutimme maalis-huhtikuun aikana. Lauritsalan koulun historianluokan tuunausprojekti, minkä tarkoitus oli tehdä koulumme historianluokasta viihtyisä ja oppilaille mieluinen oppimisympäristö. Se toteutettiin lyhyen ajan sisällä ja jälki mitä saimme aikaan, osoittaa meidän olevan oikealla tiellä. Miksi me aikuiset aina päätämme, mikä on hyvää ja kaunista?

Alkuvaiheessa luokka oli karu

Takaosa luokasta oli vieläkin karumpi

Tylsän näköistä remontin jäljiltä

Lähtötilanteessa koululuokkamme oli karu, kolkko ja ennen kaikkea tyhjä remontin jäljiltä. Vanhat ankean harmaat mööbelit kannettiin luokkaan takaisin ja oppilaat istahtivat paikoilleen. Tuolloin muistan kun Lauritsalan koulun 9E-luokan Jori mainitsi, että tänne tarvitaan kukkia. Olin niin hölmistynyt, etten tiennyt mitä ajatella.... oppilaat innostuivat ajatuksesta ja kohta ideoita sinkoili siihen malliin, että pakkohan se oli jotain tehdä. Päätimme siis aloittaa projektin, jonka seurauksena meillä on tällä hetkellä luokkatila, mitä kelpaa esitellä ja mikä parasta, niin oppilaatkin viihtyvät, itsestäni huolimatta.

Jossain vaiheessa luokka näytti tältä

Willimies on näemmä hankkinut kaffenkeittimen luokkaan

Ensimmäiset kasvit on tyrkätty ruukkuihin

Projektin aivot

Kukistahan kaikki lähti liikkeelle, mutta saimmehan me paljon muutakin aikaan. Koulumme entiset neuvotteluhuoneidet massiiviset tonnin painavat pöydät kannettiin luokkaan ja toimitimme vanhat koulun kellariin varastoon. Tässä vaiheessa tilassa oli ryhmätyöskentelyn mahdollistamat pöydät, mutta vielä paljon puuttui. Oppilaat pyysivät, että saisivatko he maalata luokan perälle maalauksen! Tässä kohtaa hivenen arvelin, että vauhtia alkaa olla enemmän kuin kerkeän handlata, mutta osta, lainaa, tuo Svetogorskista periaatteella hankimme maalit, pensselit ja rensselit. Nyt luokan perällä on komea maalaus, mikä kertoo alueemme historiasta. Sieltä löytyy Lauritsalan entisen kauppalan vaakuna, Lauritsalassa perustetun SaiPan logo ja Lappeenrannan maamerkki vesitorni. Ne koristavat luokan peräseinää ja odottavat seuraavan ikäluokan tekevän rinnalle Lappeenrannan Willimiehen ja esimerkiksi vanhan upean auton maalaus olisi myös hieno. Katsotaan, seuraako jatkoa?

Rehtori kuuntelee tarkasti, kuinka projekti eteni ja vieläpä halvalla

Vaan nyt on tämä komeus osittain esitelty, mutta jotain puuttuu vielä. Muutama iso ankean harmaa pöytä tuunattiin oppilaiden toimesta vanhoja sanomalehtiä hyödyntäen. Ne leikattiin irti lehdistä ja liimattiin pöydän kanteen. Laminointikalvo vielä päälle, niin uniikit ja etenkin hiton upeat pöydät olivat valmistuneet. Näitä kelpaa katsella. Pienellä DIY-tuunauksella saatiin upeaa jälkeä. Lisäksi hyödynsimme muitakin turhia huonekaluja, mitä koulullamme oli varastoituna poisvientiä odottamassa. Vanha lasivitriini toimii nyt historiaan liittyvien esineiden näyttelypaikkana, mistä voin ottaa tilanteeseen sopivaa rekvisiittaa käyttöömme kivikautisista saviruukun palasista Berliinin muurin kappaleisiin, aitoa kieltolain aikaista pirtupönttöä unohtamatta. Tämä on ollut oppilaille monien katselukertojen kohde.

Bileet pystyssä

Kakkua oli riittävästi

Kirpputoreilta shoppailimme myös muuta vanhaa rekvisiittaa ja koulun varastojen uumenista löytyi esimerkiksi kirjoituskone, mikä on ollut monien ihmetysten kohde. Oppilaat eivät ole sellaista koskaan käyttäneet, joten heille se on jo täyttä antiikkia. Opettajana on toki pakko sanoa, että oppilaiden käytössä nykyisin olevat Chromebookit ovat selkeästi paremmat! Kaikkea muutakin pientä tuunausta on toki tehty, mutta pakkohan noista kukistakin on vielä mainita!

Peräseinän maalauksen tekijät Anni, Petra, Nicola ja Leevi

Alusta asti projektissa oli tarkoituksemme hankkia kasveja, jotka toimisivat samalla ekologisesti ilmaa puhdistavina ja kostuttavina kasveina. Budjetin pienuuden takia meidän oli pakko hankkia kasvit pieninä ja odottaa niiden kasvavan isoiksi, mutta jo nyt voin sanoa että ne toimivat. Ilma on takuulla parempi laatuista kuin ennen projektin aloitusta. Tältäkin osin saavutimme siis tavoitteen, vaikka kokonaisuus onkin vielä vaiheessa. Uusia hienoja ideoita pursuilee jatkuvasti oppilailta ja takuulla niitä tullaan toteuttamaan jatkossakin siltä osin kuin ne ovat mahdollisia....

Näkymä luokan ovelta

Lattiat kaipaavat vielä jotain, mattoja kenties....

Lukunurkkauksessa on tuunatut pöydät

Kasveja joka puolella

Vanhasta hyllystä tuunattiin sermi

Opettajan työpistekin tuunattiin uuteen uskoon. Vanha pöytäkone kannettiin roskiin ja siirryttiin täysin langattomaan aikakauteen

Nyt jollekin on herännyt takuulla kysymys, kuinka tämä kaikki rahoitettiin ja mitä se maksoi? Projektiin kuului kirjanpitovastuu, minkä avulla tiesimme koko ajan, paljonko meillä oli rahaa käytössämme. Alkusysäys tuli oppilaiden omasta ideasta pyytää rahaa rehtoriltamme Jukka Mielikäiseltä. koska hän vastaa koulumme rahakirstun vartioinnista. Niinpä oppilaat kävivät itse keskustelemassa hänen kanssaan ja palasivatkin takaisin iloisten uutisten kanssa. Luokalla oli nyt 500€ rahaa käytössään tähän projektiin. Kyseessä oli laina, minkä luokka maksaa takaisin koululle tekemällä taksvärkkipäivänä työtä yhteisen hyvän eteen. Hulppeasta rahasummasta huolimatta, oppilaat vaan olivat sen verran nirsoja ja säästäväisiä, että kerkesimme kuluttaa ainoastaan 231€ koko summasta. Koulun kassaan palautuu siis kelpo summa rahaa takaisin taksvärkin lisäksi. Uskoakseni tämä projekti muutenkin maksaa itsensä tulevaisuudessa takaisin parantuneina oppimistuloksina, ellen minä historianopettajana muni koko hommaa....

Suomen kuuluisin sotapäällikkökin valvoo historiantunteja

Luokkatilan ainoat paperit ovat muutama juliste

Kahvinkeittovuorosta lintsaaminen on rangaistava teko

Lähikuva tuunatusta pöydästä

Vitriinikaapin sisältöä

Pirtukanisteri löytyy vitriinin alaosasta

Julmasti historianlehtiä on oppilaiden luettavissa jatkuvasti. Luokan vara Chromebookit näköjään jäivät pöydälle

Onnistunut oppilaslähtöinen projekti saavuttikin päätöksensä toissapäivänä, jolloin oppilaille järjestettiin juhlat tai bileet, kuten oppilaat niitä nimittivät. Paikalle kutsuttiin oppilaiden lisäksi oppilaiden vanhemmat, joita iloksemme saapuikin paikalle sekä tietenkin rehtori. Runsaan pullatarjoilun ja kahvinjuonnin päälle pidettiin muutamia lyhyitä puheita ja kerrattiin projektin vaiheita mukavassa ja leppeässä ilmapiirissä. Suurin pommi olikin kaiketi rehtorin ajatus koulumme kirjaston tuunauksesta oppilaiden olohuoneeksi, minkä tämä sama porukka saisi taksvärkkityönä toteuttaa. Idea on tehdä se samalla tavalla kuin tämäkin, tietenkin nykyaikaista teknologiaa hyödyntäen. Pikaisesta aikataulusta huolimatta Jere päätti, että hän tekee siitä 3D-mallin, kuten toimittiin edelliselläkin kerralla....

Sitä kelpaakin rehtorin esitellä kollegoille ja opetustoimenpäättäjille. Tämä tuunaus vaatii vähän enemmän rahaa, mutta maksanee itsensä takaisin viihtyisyytenä ja parantuneina oppimistuloksina. Homma toimii....

Pakko vielä kehua vähän lisää nykynuoria, joita mielestäni usein syytetään milloin mistäkin. He osaavat kyllä toimia, käyttäytyä ja saavat vielä paljon aikaankin, jos me vanhemmat osaamme heitä opastaa oikeille teille. Heidän kanssaan toimiminen vaatii joskus paljon kärsivällisyyttä, mutta itse olen ainakin myös oppinut heiltä paljon videoiden editoinnista, Internetin käyttämisestä ja nuorten maailman kautta kestän ajan tasalla uusista hypetyksistä jotka putkahtavat esiin. Olen takuulla voittajien puolella.

Lisäksi oppilaiden kanssa toimiessani olen huomannut, kuinka motivoituneita he ovat opiskelemaan ilman kirjoja, vihkoja ja kyniä, kunhan tehtävät ja projektit ovat mieleisiä. Itse näen heidän panoksensa vielä hyödyntämättömänä voimavarana koulumailmassa. Aivan varmasti heille voi antaa haastellisia ja motivoivia tehtäviä hoitaakseen kouluissa ja varmasti he osaavat ottaa myös vastuuta tekemisistään. Mielestäni ydinkysymys onkin, että olemmeko me aikuiset heidän luovuutensa ja innovaatisuuden jarruja vai osaammeko auttaa heitä toteuttamaan omia unelmiaan ja haaveita? 

Toivottavasti ainakin itse osaisin, enkä olisi heidän kehitykselleen haitaksi.... ainakin olen opettanut heitä toimimaan sähköisessä maailmassa, minkä keskellä elämme. Siellä tarvitaan sellaisia tietoja ja taitoja tulevaisuudessa, joista emme osaa vielä uneksiakaan. Lauritsalan koulun 9E-luokalla homma on ainakin hanskassa.

Kiitokset hyvän tulevaisuuden toivotukset lähtevät siis teille koko 9E-luokalle tästä yhteisestä kolmen vuoden reissusta Lotta, Nico Laura, Noora, Jeena, Suvi, Nicola, Suvi, Petra, Anniina, Niilo, Leevi, Markus, Emilia, Alex, Jere, Ella, Jori ja Anni.