Torstaiaamu ja vapaapäivä....great! Uni nyt sattui taas tänään olemaan vähän katkonaista. koska mielessä pyöri nikkarointiprojektit, jotka pyörähtävät käyntiin tänään. Ne tuovat mukavasti vaihtelua normiarkeen, joka alkaa omien töiden osalta olla melkoisen haastavaa. Työ ei ole tuottanut viime aikoina suurempaa mielihyvää, koska olen yhä selvemmin huomannut, etten ole parhaimmillani paperinpyörittelijänä, vaan haluan tehdä työtä omilla käsilläni ja etenkin historian parissa.
Eilisiltana katselin telkkarista luontodokumenttia piipahtaessani kyläreissulla assistentti Pylkkäsellä. Sir David Attenborough kertoili telkkarissa nisäkkäistä ja oli ihan hemmetin upeaa nähdä ysikymppinen vanha ukko kertoilemassa asioista. Hänestä oikein huokui innostus omasta työstään, sekä välittyi kuva miehestä, joka ei katsele kelloa työpaikalla ja huokaile, että koska pääsen kotiin. Eläkkeelle lähdön hän unohti myöskin jo vuosia takaperin! Pääsisinpä samaan tilanteeseen oman työni suhteen, koska jos ihminen tykkää työstään, niin silloin hän on myös takuulla tuotteliaampi ja parempi duunari kuin olisi muuten.
 |
| Pöllö puun latvassa Viipurin yhdessä puistossa |
Tuota minäkin kaipaan ja oikeastaan viime aikoina ainoat ilonpilkut ovat löytyneet tämän blogin ja nikkarointihommien parista. Onneksi tämä blogi liikkuu aihepiiriltään historiassa, joten olen saanut pysytellä omalla alallani, mihin suhtaudun intohimolla. Muutaman kuukauden päästä aion toteuttaa myös palkkatyössäni ison loikan eteenpäin ja saada intohimon heräämään uudelleen palkkatyössäni muiden vastustuksesta huolimatta. Vastarannan kiiskit joutavat puolestani tyytyä nykyiseen näpertelyynsä. Vastustakoot muutosta vaikka maailman tappiin, jos eivät tajua maailman muuttuvan ympärillään. Oikeastaan jokaisen kannattaisi ajoittain kysäistä itseltään kysymys: palkkaisitko itse itsesi nykyiseen työhösi? Joku jääräpää saattaisi jopa kokea herätyksen.
Meni taas vähän aiheen ohi. Eiköhän purpatuksestani selviä, että juuri tällä hetkellä työ ei tuota mielihyvää, stressi painaa päälle ja unettomuuskin vaivaa, koska kirjoittelen tätä aamutuimaan. Kaikki ei siis juuri tällä hetkellä ole ihan kohdillaan, mutta kyllä se tästä iloksi muuttuu ja saatan joku päivä yllätyksekseni huomata nauravani. Sekin taito tuntuu kadonneen jonnekin. Joitain muitakin muutoksia aion toteuttaa lähiaikoina ja jostain ihmeen syystä ne kaikki liittyvät elämän leppoistamiseen ja aikatauluista luopumiseen. Kiire on osaltaan itse aiheuttamaani ja siihen tulee lähikuukausina iso muutos, mutta sitä odotellessa esitellään päivän pöllö!
 |
| Tunnistaisiko Attenborough tämän lajin? |
Pöllö on Suomessa yleinen eläin, joita jokainen näkee lähiympäristössään, jos vaivautuu katsomaan. Tämä lentelevä laji on niin yleinen, että emme sitä aina tajuakaan. Ne kaiketi liikkuvat enempi hämäränaikaan metsästämässä, jolloin emme tajua sen oleskelevan kaupunkialueellakin ja pyydystävän pieniä eläimiä omilta pihoiltamme. Itse näin viimeksi reilu viikko takaperin, kun pöllö nappasi hiiren pihamaaltamme.
Viipurin puistossa törmäsin reilu viikko takaperin myös pöllöön, joka oli itselleni täysin vieras laji. Lieneekö tuota tunnistaisi edes luontodokumenttien tekijä Atteborough? Puun latvaan on veistetty omituinen pöllömäinen veistos ohikulkijoiden iloksi ja puiston lapsien telmimistä vahtimaan. Ketään tuskin yllättää, etten tiedä tekijää enkä veistoksen muutakaan tarinaa tälläkään kertaa? Toivottavasti ensi kerralla saisin jopa vähän asiaakin tähän blogiin eikä tämä menisi omaksi purkautumiskanavaksi. Lienee siis syytä ottaa itseäni niskasta kiinni ja esitellä ensi kerralla joku historiallinen kohde....vaikkapa Koivistolta tai Lappeenrannasta, mistä minulla on pitkästä aikaa kuvattuna uusi kohde!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita