Nuorena poikana Willimies oli Kaukaan sahan kuorimolla hommissa käärimässä tukkinippuja. Tuolloinhan vielä kuoritut tukit lajiteltiin laaduittain ja paksuuden perusteella Kaukaan sahan tukkiosaston lajittelualtaaseen. Siellä minäkin käärin tuhansia tukkinippuja, jotka olivat valmiit siirrettäviksi sahan linjastoille, missä sahurit tekivät niistä lautaa ja lankkua. Yhä vieläkin muistelen lämmöllä silloista työporukkaamme, mitä parempaa ei ole sen jälkeen tullut vastaan. Meillä oli aivan saakelin hauskaa töissä ja porukka mitä parhain!
Kauhulla tosin muistelen niitä lukemattomia kosteita työiltoja sekä öitä, jolloin korttipelin lomassa tyhjeni puteli jos toinenkin. No, olimme nuoria ja se jotenkin kuului tuohon miesten maailmaan, mihin minäkin olin päässyt mukaan nuorena pojankloppina. Mitäs siinä, hauskaa oli kunnes sain sitten lopputilin! Syynä ei ollut nuo kosteat työrupeamat, vaan 1990-luvun alkuvuosien suuri lama, joka vei minulta työpaikan, mihin olin kiintynyt siellä viettämieni liki kuuden vuoden aikana.
Joskus rauhallisina iltoina istuin venemies Erkin kyydissä lajittelualtaalla ja kuuntelimme paikallisten rantojen miesten Ringon ja Venkun porukoineen laulavan sekä remuavan altaan reunalla sijaitsevalla nuotiopaikalla. Monesti kävimme heitä jututtamassa ja yhdellä visiitillä muistan törmänneeni omituiseen muistomerkkiin, jonka olin nyt jo autuaasti unohtanut. No, nyt se palasi mieleeni, kun kaivoin taustoja tätä muistomerkkiesittelyä varten.
 |
| Jakovleffin sahan muistolaatta |
Lauritsalan Luukkaansalmen sillan kohdalla sijaitsi aikoinaan Lauritsalan ensimmäinen höyrysaha ja sen oli perustanut vuonna 1874 viipurilainen kauppaneuvos P.Jakovleff. Kyseinen saha oli kaksiraaminen saha, mutta siis höyrysaha. Tätä ihmettä käytiin ihailemassa jopa pidemmänkin matkan päästä. Eihän vastaavaa ollut lähimaillakaan.
Sahoilla kuitenkin oli tapana palaa silloin tällöin maan tasalle ja niin kävi Jakovleffinkin sahalle - jopa kahdesti. Ensimmäisen kerran saha paloi 1881, mutta rakennettiin nopeasti uudelleen. Toinen tulipalo tuhosi sahan taas vuonna 1888 ja tällä kertaa sahaa ei enää rakennettu uudelleen, vaan silloinen sahayrittäjä Jakovleffin poika K.Jakovleff päätti vaihtaa alaa ja hän vuokrasi Ihalaisen kalkkivuoren itselleen 25 vuodeksi. Jakovleffin ansiosta kyseisellä paikalla jatkuu yritystoiminta kalkinlouhinnan merkeissä.
 |
| Tilaa muistolaatan kuvaamiseen ei juuri ollut |
Palataanpa takaisin siihen Jakovleffin sahan muistomerkkiin. Lauritsala-seura pystytti sahan alueelle muistomerkin, missä muistolaatta oli kiinnitetty metalliseen tankoon. Muistomerkki oli myös ympäröity kivitolpilla, joiden väliin oli kiinnitetty kettinkiä. Nyt paikasta ei ole mitään jäljellä, vaan muistomerkin laatta siirrettiin tehdasalueelle uuden sillan rakennustöiden yhteydessä. Siellä se kiinnitettiin sahan rakennuksen seinään ja siellä se on vieläkin. Entinen työkaverini Markku kävi kuvaamassa sen minua varten kesällä 2019. Tosin vaikeuksia oli, koska rakennuksen eteen oli pinottu kaikenlaista tavaraa, joten kuvaus piti suorittaa melkoisen ahtaassa välissä. Siksi kuvat eivät ole ihan priimalaatua, mutta parempi nämä kuin ei kuvia ollenkaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita