Lappeenranta / Lappeenrannan taistelun muistomerkki

Lappeenrannan taistelun muistomerkki

Tänään vuorossa Lappeenrannan taistelun muistomerkki. Taistelu käytiin 23.8.1741 ja  se on yhä yksi  sotahistoriamme verisimpiä taisteluita. Molempien osapuolien yhteistappiot kaatuneina ja haavoittuneina  olivat noin 4000 sotilasta. Taistelun  lopputuloksena Lappeenranta valloitettiin ja poltettiin maan tasalle. Taistelusta ei ole säästynyt kovinkaan monta aikalaiskuvausta, mutta ainakin Lappeenrannan maakuntakirjastosta löytyy Jaakko Talmon suomentama teos Alexander Magnus Dahlberg 1685-1772. Ensimmäistä kertaa teos on julkaistu Ruotsissa Lundin viikkolehdessä 1775-1776. Olikin jo aika saada teos käännettyä suomenkielellä yli kahdensadan vuoden jälkeen. Suosittelen teosta kaikille paikallishistoriasta kiinnostuneille. Todella lyhyen tiivistelmän taistelusta Dahlbergin silmin voit lukea täältä.

Muistomerkki on Lappeenrannan vanhin ja myös tunnetuin muistomerkki. Sen historia on monivaiheinen. Eversti Wärnhjelmin johtama Viipurin jääkärirykmentin pataljoona harjoitteli Lappeenrannassa kesällä 1818 ja sen upseerit halusivat kunnioittaa taistelussa kaatuneita sankareita. Niinpä he ympäröivät kivimuurilla ja puisella aidalla Ruotsin vallan aikaisen virstanpylvään. Lappeenrannan Marian kirkossa annettiin julistus 12.7.1818, jossa toivottiin kaupungin ottavan huolehtiakseen muistomerkistä. Tähän kaupungin maistraatti suostui ilomielin.

Etupuolen muistolaatta

Suomen itsenäistyttyä muistomerkkiä laajennettiin. Virstanpylvään päälle rakennettiin temppelimäinen katos ja sen ympärille sijoitettiin kaksi Lappeenrannan taistelun aikaista tykkiä. Lisäksi etupuolelle sijoitettiin muistolaatta, josta välittyy ajalle tyypillinen venäläisvastaisuus. Nämä muutokset tehtiin vuonna 1924 ja seuraavana vuonna muistomerkki otettiin suurin juhlallisuuksin käyttöön. Viimeisenä muutoksena muistomerkin ympärille tehtiin kivistä jalusta, jonka rakentaminen ajoittui Lappeenrannan 300-vuotisjuhlallisuuksiin vuonna 1949.

Muistolaatta muistomerkin takana

Tuossa oli tarinaa muistomerkin historiasta, mutta itse virstanpylvääseen liittyy lisäksi kolme eri versiota. Onko siis kyseessä virstanpylväs vai jotain muuta?

Versio 1: Itse kuulin jo pikkupoikana isältäni tarinan, minkä mukaan kyseinen puukappale olisi verivirran mukana kulkeutunut rinnettä alas ja pysähtynyt nykyiselle paikalleen. Tämän tarinan tuntevat varmaankin kaikki muutkin lappeenrantalaiset, koska kuvauspäivänäkin eräs äiti kertoi pojalleen samaa tarinaa. En viitsinyt pilata äidin iloa kertomalla muita versioita, koska historiahan on täynnä mielenkiintoisia kertomuksia ja ainakin tällä kertaa tarina upposi pikkupoikaan ihan kympillä! Valitettavasti tämä versio virstanpylväästä lienee kaupunkitarinaa, mutta todella tenhoava sellainen.

Versio 2: Venäläinen upseeri Kasanzov kertoo muistelmissaan virstanpylväästä aivan erilaisen tarinan. Tarinan mukaan taistelu taukosi hetkeksi, kun ruotsalaiset olivat asettuneet puolustukseen linnoitukseen ja venäläiset järjestelivät joukkojaan. Tällöin ruotsalaiset nostivat valkoisen lipun neuvotellakseen. Lopulta Venäjä lähetti neuvotteluihin kaksi ruotsintaitoista upseeria sekä rummunlyöjän. Myöhemmin vielä kolmaskin upseeri liittyi joukkoon. Tällöin linnoituksen suojasta kajahti yhteislaukaus ja kaikki neljä kaatuivat kuolleina maahan nykyisen muistomerkin paikalle. Tämän jälkeen heidät olisi haudattu kyseiselle paikalle ja heille olisi pystytetty hautaristi, jossa olevassa metallilaatassa olisi ollut heidän nimensä. Näin ollen nykyinen puuosa olisi osa hautaristiä. Kuulostaa todellisemmalta, koska tolpassa on nähtävissä metalliosia edelleen.

Versio 3: Juhana Henrik Fieandt kuoli myös Lappeenrannan taistelussa ja yksi kertomus kertoo hänen kuolleen tähän muistomerkin paikalle. Silloin alkuperäinen muistomerkki olisi tehty hänen kunniakseen. Tämäkin versio lienee satua, mutta kuten jo aiemmin sanoin, niin hyvät kertomukset elävöittävät historiaa. Loppujen lopuksi on aivan sama onko virstanpylväs totta vai ei, mutta joka tapauksessa kyseessä on lähes 200 vuotta vanha muistomerkki Lappeenrannan verisestä menneisyydestä. Vai onko sittenkään? Muistomerkin puuosa ei ole alkuperäinen vaan se on korvattu samannäköisellä puukappaleella. Alkuperäinen on Etelä-Karjalan museon suojissa, koska joku paikallinen nuori mies yritti polttaa sen kesällä 2001. En kyllä viitsi kertoa mielipidettäni asiasta, mutta etteköhän tuon arvaa?

Yksi näkemys muistomerkin alkuperästä. Muistolaatta muistomerkin takana 

Päivitys 5.7.2026

Tämä Lappeenrannan vanhin muistomerkki on onneksi saanut viime vuosina olla rauhassa ja 

Yksi näkemys muistomerkin alkuperästä. Muistolaatta muistomerkin takana 

Päivitys 5.7.2026

Tämä Lappeenrannan vanhin muistomerkki on onneksi saanut viime vuosina olla rauhassa ja 

Yksi näkemys muistomerkin alkuperästä. Muistolaatta muistomerkin takana 

Päivitys 5.7.2026

Tämä Lappeenrannan vanhin muistomerkki on onneksi saanut viime vuosina olla rauhassa ja 

Yksi näkemys muistomerkin alkuperästä. Muistolaatta muistomerkin takana 

Päivitys 5.7.2026

Tämä Lappeenrannan vanhin muistomerkki on onneksi saanut viime vuosina olla rauhassa ja

 

 

toivottavasti saa olla jatkossakin....

 

Lappeenranta / Kesäteatteri

Aluksi on pakko kehua taas kaupunkiamme ja sen halua ylläpitää perinteitä. Aiemmista kirjoituksista on varmaankin lukijoille selvinnyt kirjoittajan kiinnostus historiaan ja vanhojen kauniiden rakennusten säilyttämiseen. Perinteiden vaaliminen on tietysti vähän kaksiteräinen miekka, koska usein tyhjien seinien säilyttäminen jälkipolville on vaativa urakka ja useat rakennukset ovatkin tuhoutuneet käytön puutteessa purkukuntoon. Näin on tapahtunut muualla ja totta kai myös täällä Lappeenrannassa. Itse kuitenkin pidän siitä, että tilat otetaan uusiokäyttöön uudessa tarkoituksessa.

Tänään esittelemämme Lappeenrannan kesäteatteri on hyvä osoitus tästä. Keskellä historiallisia linnoituksen valleja sijaitsee alueelle sijoitettu kesäteatteri. Näin hyödynnetään historiallista miljöötä, eivätkä ne ole pelkkiä historiallisia kulisseja. Linnoituksen vallit eivät miljöönä pärjää Savonlinnan oopperajuhlien pitopaikalle Olavinlinnalle, mutta jo pelkkä saapuminen teatteriin vanhojen linnoitusvallien välistä saa ihmisen siirtymään kuin aikakapselilla vanhoihin hyviin aikoihin.

Kesäteatteri vallien välissä

Kesäteatterissa käynti on jo vuosia ollut yksi kesän kohokohtia. Lappeenrannan rakennusvalvontavirasto ilmoitti kesäteatterin valmistuneen juhannuksena 23.6.1949, mutta sitä en tiedä koska ensimmäinen näytös pidettiin. Todennäköisesti saman tien, mutta tarkasti en tiedä. Nykyisin kesäteatteri on saanut katsomo-osien päälle katoksen ja ainakin Willimiehellä on jo lippu tämän kesäisen näytelmän esitykseen. Tänä vuonna esitysvuorossa on ensi-iltansa 28.6 saava Hella Wuolijoen Niskavuoren Heta. Mainittakoon, että uutuutena tässä kesässä on oma livebändi, joka väliajoilla soittaa esimerkiksi Willimiehen suursuosikki Hurriganesin musiikkia. Saas nähdä, kumpi uppoaa paremmin minuun, musiikki vai näytelmä?

Niskavuoren Hetan lavasteet hivenen keskeneräisenä

Teatteritoiminnalla on Lappeenrannassa pitkät ja kunniakkaat perinteet. Suomen ensimmäinen suomenkielinen näytelmä on esitetty Lappeenrannassa. Kyseinen näytelmä oli Pieteri Hannikaisen Silmänkääntäjät eli Jussi Oluvisen matka Hölmölään, joka sai ensiesityksensä 24.3.1848. Esityspaikkana oli ilmeisesti Lappeenrannan raatihuoneen sali.

Jo  tätä ennenkin teatteritoiminta oli ollut vilkasta ja lopulta v.1849 kaupunkiin rakennettiin ensimmäinen 160-paikkainen teatteri. Myöskin työväen teatteri aloitti toimintansa jo niinkin varhain kuin 1901 ja jatkoi toimintaansa aina vuoteen 1949, jolloin perustettiin kunnallinen teatteri, jonka osana toimii myös kesäteatteri linnoituksen valleilla.

Päivitys 9.7.2026

Tänä suvena olen käynyt kahdesti kesäteatterissa. Ensiksi SaiPan mitalikahveilla ja toisen kerran emännän kanssa kävimme kuvailemassa Linnoitusta. Tässä kuvia jälkimmäiseltä reissulta ja aika samalle näyttää kuin aiemminkin....

Lappeenranta / Rakuunapatsas

Tänään ollaan vieläkin Pusupuiston alueella ja kohteena on suhteellisen uusi muistomerkki. Kyseessä on Pentti Papinahon suunnittelema Rakuunapatsas, mikä on sijoitettu Kristiinankadun varteen.

Pentti Papinaho "Rakuunapatsas"

Patsas ei ole alkuperäisellä paikallaan, koska muistomerkin tilasi Suomen Yhdyspankki oman pankkikonttorinsa aulan koristeeksi. Se julkistettiin 3.6.1982 juhlallisuuksien kera. Alkuperäisessä muodossaankin tämä liki kolmimetrinen veistos oli vaikuttava näky, kun Willimies jonotti vuoroaan lakki kourassa pankinjohtajan puheille laina-asioissa.

Nykyisin veistos on nostettu harmaagraniittiselle perustalle, johon on kaiverrettu seuraava teksti:

Rakuunapatsas

Pentti Papinaho 1982

Suomen Yhdyspankki lahjoitti tämän

patsaan kaupungille

Lappeenrannan SYP:n 100 vuotispäivänä 1989

Veistos kuvaa 1920-luvun ratsuvääpeliä pystyyn karahtaneen hevosen kanssa ja se kuvaakin melko elävästi Lappeenrannan kaupunkiin liittyvää ratsuväkieskadroonien aikaa. Vuodesta 1921 lähtien nämä punahousuiset sotilaat näkyivät kaupunkimme katukuvassa. Nämä kaksi joukko-osastoa olivat Uudenmaan rakuunarykmentti URR ja Hämeen ratsurykmentti HRR. Sodankäynnin muuttumisen takia ratsuväki kävi lopulta tarpeettomaksi ja lopullisesti kumpikin rykmentti jalkautettiin vuonna 1947.

Rakuunapatsas

Jalkauttaminen suoritettiin tilanteessa, jossa tunteet nousivat pintaan sotilailla ja kaupunkilaisilla. Kaupungin halki suoritetun paraatin aikana rykmenttien reitille heiteltiin kukkasia ja paraatin päätöspisteessä varuskunnan keskuskentällä Jalkaväenkenraali(eversti v.1947) Adolf Ehrnrooth antoi komennon, jota hän on itse kuvaillut sotilasuransa yhdeksi vaikeimmista tehtävistä. Hän piti rykmenteille puheen ja lausui seuraavat sanat:

”Olen saanut esimiehiltäni käskyn jalkauttaa rykmenttini ja teen sen nyt. Valmiiksi ratsailta!”

Näihin sanoihin päättyi yksi aikakausi Lappeenrannan historiassa. Tai ei nyt aivan…vielä nykyisinkin luurankotakkeihin pukeutuneita rakuunoita voi nähdä katukuvassa kesäisin. Monesti kyseiset rakuunat ovat mukana kaupunkimme erikoistilaisuuksissa ja kiertelevät ratsuineen usein linnoituksessa ja satama-alueella.

                                                  Ratsastavat rakuunat luurankotakeissa

Päivitys 5.7.2026

Rakuunapatsas on uljaasti entisellä paikallaan ja on kyllä vaikuttava näky. Tällaisesta taiteesta Willimieskin ymmärtää jotain. Kuten lukijat tietävät, niin nykytaide menee komeasti yli.....

Lappeenranta / Pusupuisto*

No niin, pari viimeistä tarinaa ovat sivunneet Wanhaa puistoa tai paikallisten paremmin tuntemaa Pusupuistoa. Lienee siis aika siirtyä sisälle puistoon. Willimies itsekin on kuljeskellut näillä tanhuvilla useasti(no ainakin muutaman kerran) kauniimman sukupuolen edustajan kanssa. Kyllähän tässä taas vanhat muistelot herääkin mieleen, kun omia armeija-aikojaan muistelee. Useasti tuli täällä istuskeltua armeijan virka-asu päällä ja helliä Willimiehen katseita vaihdettua ja taisinpa muutaman sanankin keritä sopivassa välissä vaihtamaan. Eipä suuremmin harmittaisi vaikka nuo ajat palaisivat takaisin, mutta varusmieheksi en enää rupea!

Kyseessä on kaupunkimme vanhin puistoalue ja voisi kai sanoa, että myös kaunein. Pusupuisto sijaitsee linnoituksen vallien läheisyydessä ja on myös levittäytynyt melko laajaksi viheralueeksi vallien restauroinnin yhteydessä. Alun perin puisto perustettiin vuonna 1854 Linnoitusesplanadin varrelle(nykyinen Kristiinankatu) ja se saavutti välittömästi suuren suosion hotelli-ja kylpylävieraiden keskuudessa.

Pusupuisto

Niinpä puistoa uudistettiin istutuksilla jo 1860-luvulla. Vuonna 1886 puistoa laajennettiin nykyisiin mittoihin, jolloin sen pohjoisrajaksi tuli linnoituksen vallitukset. Myös vallitusten osa eli ns. nuolilinnake jäi puiston alueelle. Kyseistä puolustusrakennelmaa yritimme poikien kanssa kuvata, mutta runsaan kasvillisuuden takia epäonnistuimme surkeasti. Kuva laitetaan kaikesta huolimatta tuohon alapuolelle.

Nuolilinnake valleilta kuvattuna

Nykyisin keskeisin elementti puistoalueella on Otto-Ivar Meurmanin vuonna 1926 suunnittelema laululava. Tämä klassismin piirteitä omaava laululava on keskeisessä roolissa puiston elävyyden kannalta. Valitettavasti tätäkin upeaa laululavaa yritetään tuhota lähes vuosittain. Viimeksi vappuna joku pölkkypää yritti polttaa rakennuksen. Onneksi ei onnistunut! Jäljet tosin näkyvät seinässä edelleen. On se vaan vaikeaa olla teini, kun pitää kulkea maalitölkit ja tulitikut taskussa. Toivottavasti tyttöystäväsi, jos sinulla edes on sellaista, antoi sinulle typeryydestäsi palautetta!

Meurmanin laululava palojälkien kera

Annetaan niiden kauniiden ja vanhojen rakennusten olla rauhassa, niin niistä on meille sekä tuleville sukupolville iloa vielä pitkään poismenommekin jälkeen.

Päivitys 14.7.2017

Nyt on pakko antaa kiitokset ja kehut Lappeenrannan kaupungille, joka on laittamassa kuntoon yhtä kaupunkimme tunnetuinta rakennelmaa. Toivottavasti pusupuiston lava, joka palautetaan alkuperäiseen väriasuunsa, saisi jatkossa välttyä nuorten tuhovimmalta. Pusupuiston lavan uusimmista käänteistä voit käydä lukaisemassa täältä.   

Päivitys 5.7.2026

Pusupuisto on edelleen kaupungin keuhkot....

Infotaulu on ihan uutta

Lappeenranta / Pusupuiston kioski*

Tätä kohdetta mietimme poikien kanssa pitkään, että julkaistaanko vai ei? Alkaa nimittäin ärsyttämään nämä spraytölkit povitaskussa liikkuvat töhertelijät! Hemmetti, kun poliisi tai joku kunnon kansalainen sattuisi rikospaikalle verekseltään ja antaisi koivuniemen herran tanssia saksanpolkkaa töhertelijän persuksilla. On nimittäin mielestäni järkyttävää yhteisten rahojen väärinkäyttöä näiden töherrysten peittäminen uudella maalikerroksella. Pakkohan se on tehdä, mutta rahoitus pitäisi tulla näiltä Rembrandteilta eikä kunnon kansalaisten verorahoista. Kyllä korpeaa melko pahasti.

Töhrittynäkin tyylikäs Pusupuiston kioski vuodelta 1893

Jos joku näistä pölvästeistä sattuu tämän lukemaan, niin parannahan tapasi! Tuskin kyllä lueskelevat, koska äidinkielentunnit mahtavat olla melko haastavia, kun ei tuo kuvataiteen ilmaisukykykään ole kovin kummoinen.

Esittelyvuorossa purpatuksesta huolimatta tänään Lappeenrannan vanhin kioskirakennus. Rakennuksen katolla oleva viiri paljastaa rakennusvuodeksi 1893. Kioskin takana levittäytyvä Wanha puisto on tietenkin syy miksi tähän kohtaan on päätetty kioski pystyttää. Toinen syy on risteyksen toisella puolella sijainnut Hotelli Patria. Asiakaskuntaa on takuulla riittänyt. En jaksa muistaa vuotta milloin kioski oli viimeksi avoinna alkuperäisessä tarkoituksessaan, mutta vielä viime vuosina rakennus oli ja toivottavasti on jatkossakin Lappeenrannan kaupungin infopiste turisteille.

Lopuksi vielä, että ajoimme tänään autolla lappeenrannan keskustan läpi muutamaan otteeseen ja reitille osui useita R-kioskeja. Eipä vaan yksikään niistä ollut yhtä viehättävä ja koristeellinen kuin tämä vanhojen hyvien kioskiaikojen rakennus. Mielenkiintoista, että aikoinaan vaatimattominkin rakennus koristeltiin tyylikkääksi. Siihen eivät nämä nykyajan töhertelijät pysty ikimaailmassa.

Päivitys:

Linnoituksen Pusupuiston kioskiin tulee ensi kesäksi toimintaa! Hieno juttu! Tähän viiden neliön suuruiseen tilaan avataan maailman pienin vaatekauppa...loistava idea sovitella Armanin pukuja kioskin takana olevan puskan siimeksessä. Lupaan käydä takuulla tutustumassa valikoimiin. Voit itse lukea tarkemmat tiedot artikkelista, minkä löydät täältä. 

MIkä parasta, niin tuntuu hienolta että tällaista rohkeutta yrittämiseen vielä löytyy Lappeenrannasta. Ilmeisesti siihen kaivataan samanlaista hulluutta kuin näiden jorinoiden kirjoittajalta. Ai niin, mutta yrittäjähän on Lappeenrannan kaupungin edustustilaisuuksissa näyttäytyvä Juha "Willimies" Härkönen. Kuvan tästä virallisesta Willimiehestä voit kurkata täältä.

Päivitys 1.7.2026

Pusupuiston kioskin yrittäjä on vaihtunut vuosien varrella, mutta aina kun tulen paikalle, niin se on suljettu. No eipä mitään, mutta onneksi spraytöherrykset on maalattu piiloon ja joutavat pysyäkin....

Lappeenranta / Portti

Nyt käytiin koko Willimieskolmikko korkkaamassa ammattiosaston saunamökki Kotaliessaaressa. Reissussa oli mukana myös blogin Joutsenon alueen palkaton assistentti Jarkko. Löylyt oli mukavat, mutta hemmetin kylmää tuo vesi. Puoliväkisinhän tuonne Saimaaseen oli mentävä, koska eihän sitä muita huonommaksi ilkeä jäädä. Hampaat irvessä vaikka väkisin! 

Jaarittelut saa tänään jäädä muille, koska tämän päiväisestä kohteesta ei ole paljon kerrottavaa. Wanhan puiston tai kaupunkilaisten paremmin tunteman Pusupuiston eteläsivulla sijaitsee tämän päivän kohteemme. Valitettavasti tästä kohteesta löytyy siis tietoa melko vähän, joten bloggauskin on siis melkoisen heiveröisillä tiedoilla varustettu tarina.

Kyseinen portin muotoon harmaasta graniitista tehty monumentti on sijoitettu keskelle kulkuväylää Pallon kaupunginosasta Pusupuistoon. Teos on Antero Toikan vuonna 1998 tekemä ja se ohjaa kulkijat syvemmälle Wanhaan puistoon.

Antero Toikan "Portti"

Siinä oikeastaan kaikki tiedot teoksesta, kun lisätään vielä että taiteilija yhä omistaa teoksensa ja se liittyi kaupungissa järjestettyyn kiviaiheiseen tapahtumaan. Tuli tätä kuvatessa vähän samanlainen olo kuin Muuttolinnut veistosta kuvatessa. Pitäisiköhän tässä alkaa kutsumaan itseäni monumenttitaiteilijaksi ja alkaa latoa kiviä pinoihin, koska tämän tason töihin minäkin pystyisin? Näinköhän joku vielä ostaisi työni kovalla rahalla?

Lyhyestä virsi kaunis, mutta Willimieskolmikko jatkaa kohti seuraavia haasteita!

Päivitys 1.7.2026

Portti seisoo tanakasti pystyssä Pusupuistossa ja opastaa kävijät linnoitusalueelle Pusupuiston kautta

Lappeenranta / Kinnusen talo**

Tänään ollaan poikien kanssa käyty kuvausretkellä Lappeenrannan linnoituksessa, mutta silti työnnämme katseltavaksenne vielä yhden toukokuussa kuvatun kohteen. Kyseessä on yksi Willimieskolmikon suosikkikohteita Lappeenrannassa eli Kinnusen talo. Mielestämme rakennus menee kevyesti Lappeenranta top 10 listalle. Mitä mieltä te olette?

Kinnusen talo Valtakadun ja Snellmaninkadun risteyksessä

Tämä Jugendtyylinen rakennus on seisonut paikallaan vuodesta 1909 lähtien. Talon rakennutti suutarimestari Pekka Kinnunen ja suunnittelusta vastasi Pekka Roiha. Tavallaan tämä satulinnamainen rakennus kuvaa Pekka Kinnusen elämänkaarta, koska saapuessaan Lappeenrantaan hän oli täysin varaton. Osaavalle ja oppimishaluisille nuorelle miehelle Lappeenranta tarjosi kuitenkin mahdollisuuden menestyä.

Hän avasi oman suutariliikkeensä vuonna 1890 Pallon kaupunginosassa ja hänellä oli varsin nopeasti töissä useita työläisiä. Alkuvaiheessa kengät valmistettiin omassa verstaassa ja myytiin omassa liikkeessä. Yritys menestyi ja hän laajensi toimintaansa voimakkaasti. Yksi syy menestykseen oli Kinnusen kenkien menestyminen kotimaisissa ja ulkomaalaisissa kilpailuissa. Esimerkiksi Pariisin teollisuusnäyttelyssä hänen tekemä naisten kenkä palkittiin parhaana vuosisadan vaihteessa. Hänen kenkiensä kehuttiin olevan siroja kuin taideteokset.

Valtakadun puoleisella julkisivulla erkkerin yläpuolinen torni on jäljellä

Suutariliike muuttui pikkuhiljaa yhä teollisemmaksi laitokseksi ja 1910-luvulla hän valmisti jo ”sarjavalmisteena” kenkiä ja saappaita Venäjän armeijalle. Hän laajensi toimintaansa Lappeenrannassa avaamalla toisen liikkeen satamatorin laitaan ns. Holopaisen talossa. Kyseistä rakennusta ei ole enää, vaan se on purettu. Täällä hän möi kenkiä sekä nahkoja lähipitäjien kyläsuutareiden tarpeisiin. Ensimmäinen maailmansota kuitenkin läheni loppuaan ja muutoksen tuulet puhalsivat. Tuottoisa kauppa Venäjälle tyrehtyi Suomen itsenäistymisen myötä ja Kinnunenkin siirtyi myymään muualla tuotettuja kenkiä omassa kenkäkaupassaan.

Palataan lopuksi vielä tähän Jugendrakennukseen. Vertailin omia kuviani Lappeenrannan historia 1812-1917 teoksen valokuvaan ja huomasin jotain outoa. Alkuperäisessä rakennuksessa on ollut torni jokaisen erkkerin yläpuolella, mutta nykyisin Snellmaninkadun puoleisessa osassa torneja ei enää ole! No ei se minusta ainakaan poista tämän rakennuksen viehätyksestä tippaakaan etenkin kun talon kulmatornin ampiaiseen ei ole koskettu.

Kulmatorni ampiaisen kera. Todella piristävä yksityiskohta!

Ei voi mitään, mutta joskus vaan tulee ajatuksiin tuo menneiden aikojen rakentajien ja rakennuttajien ammattiylpeys omasta kädenjäljestään. Koristeellisuus ja kauneus olivat tärkeässä roolissa, vaikka se olikin liiketoiminnan kannalta pelkkä kuluerä. Minusta ainakin tuntuu, ettei arkkitehti Pekka Roiha suostuisi edes suunnittelemaan nykyaikaisia betonisia laatikoita, joita taloiksi kutsutaan. Jurppii tämä nykyaika!

Päivitys 26.10.2016

Lappeenrantalainen älykkyys huipussaan vai lieneekö kyseessä rahanahneus? Lukaise Etelä-Saimaan uutiset tältä päivältä täältä.

Willimies nousee barrikadeille, jos suunnitelma toteutuu....

Päivitys 11.2.2018
Kiista Kinnusen talon suojelusta jatkuu. Eikö kenelläkään löydy halua ja kunnioitusta pelastaa rakennus ja kunnostaa se? Käsittämätöntä, että kaikki vanha ja kaunis on vaarassa tuhoutua. Toki Venäjällä tuo purettaisiin ja rakennettaisiin tilalle vanhoilla piirustuksilla uusi samanlainen talo. Olisiko mahdollista meilläkin? Uusimmat käänteet löytyvät täältä. 

Lappeenranta / Tasihinin talo

Melkoista matalalentoa ollut tämä päivä. Kämppä on kuurattu lattiasta kattoon, rojut kannettu pihalle, työhaastattelussa käyty, shoppailut hoidettu ja nyt on tämän blogikirjoituksen aika. Tämän jälkeen pääseekin kuukaudeksi uppoutumaan jalkapallon katselemiseen poikien kanssa. Pojat nimittäin kantoivat iltapäivällä tavarat sisään ja ilmoittivat jäävänsä kuukaudeksi isänsä luokse jalkapallon takia, koska kotona jalkapalloa tuskin näkisi. Tämä tietää siis huomisesta alkaen polkupyörällä suoritettavia kuvausretkiä! Tänään kuitenkin esitellään vielä toukokuussa otettuja kuvia, joten asiaan.

Eilen esittelemäni Wolkoffin talon vastapäätä löytyy toinen vastaava kauppiasrakennus. Kyseinen rakennus tunnetaan täällä Texas Alabamassa Tasihinin talona. Tuo äskeinen heitto Texas Alabamasta oli tarkoitettu ystävälleni Mikalle, joka on tänään tulossa tänne Lappeenrantaan tai mökilleen Bonehilliin (naapurikunta Luumäki), jos lakimiehen hommiltaan kerkeää. Mika on aina käyttänyt Lappeenrannasta tuota nimitystä ja ainakin se pääkaupungin lakimiespiireissä tunnetaan jo laajalti. Hyvä Mika! Lisäksi Mika on levittänyt blogia ystävilleen Helsingissä ja ilmeisesti joku sieltäkin piipahtelee tutustumassa kaupunkimme nähtävyyksiin.

Tasihinin talo

Otetaanpa uusi yritys, että päästäisiin jo asiaankin. Tasihinin talo on rakennettu vuonna 1828, mutta tontilla olevat muut rakennukset ovat rakennettu eriaikaan. Piharakennus on vuodelta 1817, makasiini 1830, pieni puotirakennus 1824 ja muutoksia on tehty ainakin 1898. Ilmeisesti nykyinen ulkoverhoilu on tuolta ajalta. Viimeisin suuri remontti kiinteistössä tehtiin vuosina 2005-2007, jolloin tilat kunnostettiin nykyistä käyttöä varten. Tällä hetkellä rakennuksessa on galleria-, harraste- ja kauppatiloja.

Tasihinin talon Kauppakadun puoleinen julkisivu

Rakennuksen nykyinen nimi juontaa juurensa venäläiseen kauppiaaseen Nikolai Tasihiniin, joka saapui Suomeen ja Lappeenrantaan 1800-luvun loppupuolella. Hänen isänsä, kuten Wolkoffinkin, oli entinen maaorja. Tarkkaa saapumisvuotta ei aikakirjoista löydy, mutta jo 1880-luvun lopulla taloa kutsuttiin Tasihinin taloksi. Kauppaliikkeen lisäksi Tasihin oli monissa muissakin hankkeissa mukana. Hän omisti myllyjä nykyisen Pallon kaupunginosan alueella sekä tiilitehtaan. Hänenkin liiketoimintansa oli riippuvainen linnoituksen ja varuskunnan tavaratoimituksista, joista kaikki kaupungin porvarit kilpailivat.

Lappeenrannan keskusta v. 2012. Tasihinin talon takapiha

Tasihinin talon myöhemmistä omistussuhteista en löytänyt tietoa, mutta nykyisin tämän suojellun Empiretyylisen kiinteistön omistaa Lappeenrannan tilakeskus. Heidän ansiokseen on luettava rakennuksen viimeisin kunnostustyö, jolloin rakennus kunnostettiin sisältä ja palautettiin alkuperäiseen asuunsa. Monia mielenkiintoisia tapahtumia kyseiseen kunnostustyöhön liittyi. Talon keskeltä löytyi mm. suljettu tila, jonka käyttötarkoitus ei selvinnyt.

Yksi remontointiin osallistunut henkilö epäili tilan olevan vankila, mutta olisiko siellä pidetty kenties mieleltään järkkynyttä suvun edustajaa? En tiedä, mutta aiheeseen olisi mukava perehtyä paremmalla ajalla. Lisäksi maalauksia ja seiniä remontoidessa tapettikerrosten alta paljastui vanhoja sanomalehtiä ja rakkauskirjeitä. Kirjeissä oli Tasihinin perillisen viestejä rakkaalleen Venäjälle, että tämä saapuisi luokseen Lappeenrantaan. Missähän nämä kirjeet ovat nyt? Kenties kaupunginarkistossa, mutta venäjää taitamattomana ei niitä minun kannata lähteä lueskelemaan.

Meinasi unohtua mainita, että Tasihinin talossa järjestetään 27.6.2012 lapsille tarkoitettu kukkopillinmaalaamisen Suomenmestaruuskilpailut. Viekäähän perheen pienimmät taistelemaan tittelistä.

Lappeenranta / Wolkoffin talo

Loma pyöräytetty käyntiin ja täytyy sanoa, että startti oli mahtava! Haapasaari on upea paikka, vaikka mennessä pelotti ihan helkutisti. Meri möyrysi kunnolla ja mentiin aika haipakkaa. Tuli ainakin selkä hierottua merimatkalla ja sitä sitten piti puudutella muutama päivä. Nyt ollaan taas iskussa ja mieli on virkeä kuin peipposella. Lisää tällaista!

Tuulen tyynnyttyä kierrettiin Haapasaarta ja läheisiä pikkusaaria. Tällä kertaa pysyttiin visusti Suomen merirajojen sisäpuolella, vaikka viime sodissa menetetty Suursaari olikin näkyvissä kaiken aikaa. Asiantuntevan oppaan kanssa kierrettiin upeita paikkoja, vaikka välillä piipahdettiinkin sotilasalueella kuvaamassa muutama rannikkotykkipatteri. Ainoa miinus matkalla oli, kun emme päässeet vierailulle Haapasaaren puokkiin, josta olisi ollut takuulla mahtavat maisemat. Valitettavasti sotilasviranomaiset kielsivät vierailumme, vaikka paikalliset pääsevätkin sinne komendantin luvalla. Meille ei valitettavasti lupaa herunut. Syytä meille ei kerrottu, mutta ehkä ensi kerralla. Sovittiin nimittäin, että tästä lähtien loma aloitetaan joka kerta Haapasaarella.

Aion siirtää tuonne blogin facebook-sivustoon Haapasaaresta kuvia, joten kannattaa vierailla kurkkaamassa kuvasarja. Tämä on tietenkin mahdollista ainoastaan sivustoon liittyneille, joten kannattaa liittyä joukkoon. No siinä höpötykset Haapasaaresta ja nyt lienee aika palata kotikaupunkiin Lappeenrantaan. Aloitetaankin kesäjakso huhtikuussa otetuilla kuvilla Wolkoffin talosta. Kyseessä ei ole laiskuus, vaan olosuhteet. Talo on nyt ympäröity rakennustelineillä maalausurakan takia ja puutkin olisivat estämässä näkymää, joten vanhoilla kuvilla liikkeelle!

Wolkoffin talo Kauppakadun puolelta kuvattuna

Kyseinen rakennus on rakennettu vuonna 1826 kauppias Claudelinin toimesta. Seuraavatkin omistajat olivat kauppiaita. Aluksi kauppaa käytiin pihamaalla ja varastohuoneissa, joita taloon kuului useita. Lopulta Suomeen saapunut ja vuonna 1871 Suomen kansalaisuuden saanut Venäjältä saapunut maaorjan poika Ivan Wolkoff osti kiinteistön itselleen ja jatkoi kauppatoimintaa. Hänen aikanaan kauppa varustettiin kadulle aukeavalla ovella 1890-luvulla. Sen aikuinen kauppatila on lähes alkuperäisessä asussaan tänäkin päivänä.

Puurakennusten vitsauksena olleet tulipalot tuhosivat osan rakennusta ja nykyisen Ainonkadun varrella oleva siipi on rakennettu vuonna 1905. Ivan Wolkoffin jälkeläiset jatkoivat kauppatoimintaa aina vuoteen 1922 asti. Samana vuonna tilat vuokrattiin edelleen kaupaksi ulkopuoliselle yrittäjälle. Muuten rakennus säilyi Wolkoffin suvun omistuksessa vuoteen 1983 asti, jolloin viimeiset suvun edustajat muuttivat pois.

Wolkoffin talo Ainon- ja kauppakadun risteyksestä kuvattuna

Wolkoffin talon sisustus on sekoitus eriaikakausien ortodoksista ja venäläistä rakennusperinteitä. Siksi jo nopeasti nousikin esiin ajatus säilyttää rakennus museona. Se on vanhimpia puurakennuksia Lappeenrannassa ja koska viimeiset suvun edustajat eivät halunneet jakaa omaisuutta, se tulisi säilymään kokonaisuutena.

Lappeenrannan kaupungille tarjottiin kiinteistöä irtaimistoineen nimelliseen hintaan, mutta kunnalllispoliitikot olivat eri mieltä. Monet ehdottivat rakennuksen purkua edistyksen nimessä. Lopulta Lappeenrannan kilta r.y osti kiinteistön itselleen ja hankki rakennukselle suojelupäätöksen. Tämän jälkeen kaupunki otti killan lahjoituksen vastaan vuonna 1991 ja lupasi muuttaa rakennuksen museoksi. Tämän jälkeen dramatiikkaa riitti vieläkin, koska talo yritettiin polttaa ilkivaltaisesti ja vahingot aiheuttivat museon avaamiseen vuoden viivästyksen. Lopulta arkkipiispa Johannes siunasi talon kesäkuussa 1993 ja se avasi ovensa vieraille. Toivottavasti se saisi olla seuraavatkin vuosisadat paikallaan ilman dramatiikkaa!  

Nykyisin museon lisäksi siipirakennuksessa toimii ravintola, mistä voit katsoa videon tähän lopuksi.

Lappeenranta / Linnoituksen vallit

Oh yeah…kesäloma alkaa tänään ja nyt on tiedossa akkujen latausta, tiukkaa treenaamista elokuuta varten ja löhöilyä. Eiköhän tässä silti viikon voi ottaa vähän rennommin? Oikeastaan rentouttava loma kannattaa aloittaa Suomenlahdelta, että saan vähän etäisyyttä Lappeenrannan historiallisiin kohteisiin. Onhan sitä kaunista katseltavaa kai muuallakin? Willimies lähtee nyt  muutamaksi päiväksi tutustumaan Haapasaaren nähtävyyksiin itäisellä Suomenlahdella. Kiitokset kutsusta Sipoon/Kotkan seudun palkattomalle agentille Valtterille. Kohta nähdään Kotkan satamassa, loikataan veneeseen ja hurautetaan mökille. Toivottavasti kestämme Suomen aluevesillä, ettei käy kuten viime suvena! Oli näet melko lähellä hinausmatka Pietarin laivasatamaan Venäjän viranomaisten toimesta.

Tämä tietää blogin historian ensimmäistä taukoa, mutta palattuani homma jatkuu. Tästä kirjoittelusta on kuitenkin tullut osa jokapäiväistä elämääni. Onhan tuo välillä ollut haastavaakin, mutta toisaalta myös palkitsevaa. Hemmetin hyviä kommentteja sekä yhteydenottoja on tullut ja vihjeitäkin tulevista kohteista. Nykyisellä vauhdilla(stoori/päivä) juttuja riittänee pitkälle talveen asti ja eiköhän noita siunaannu jostain lisääkin.

Lisäksi muutama yhteydenotto tullee johtamaan käynteihin paikoissa, joihin Willimiehellä ei olisi muuten pääsyä. Erityiset kiitokset teille! Mutta nyt asiaan! Tässä kohtaa voit laittaa Willimiehen päivän tunnussävelen soimaan ja lukaista jutun loppuun(video poistettu)

Koska tänään koulut päättyvät ja kesälaitumille kirmaavat koululaiset kerääntyvät juhlimaan sekä sotkemaan Lappeenrannan linnoituksen alueen valleille, niin esitellään sitten nämä linnoitukseen kuuluvat vallit. Toisaalta paikallaan on myös varoituksen sana Willimiehen nuoruudesta. Ne vallit ovat korkeat ja sieltä alas kieriminen tuskallista. Itse en ole kyseistä kansanhupia kokeillut, mutta olen nähnyt ikävät seuraukset. Käyttäytykää siis kunnolla ja muistakaa myös, että kyseessä on Lappeenrannan nähtävyys numero yksi! Älkää siis särkekö ja sotkeko paikkoja.

Linnoituksen vallit rantatieltä kuvattuna

Nykyinen Lappeenrannan linnoituksen alue on ollut kauppapaikka jo kauan sitten. Vuonna 1542 alisti Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa alueella pidetyt jokavuotiset markkinat Viipurin kauppiaiden alaisiksi. Aluksi linnoitusniemellä oli asukkaita vain vähän, mutta pikkuhiljaa viipurilaisten kauppiaiden varastoalueet toivat lisää vakituista asutustakin. Aluksi tämä paikka oli tervakaupan keskipiste ja linnoituksen länsipuolella oleville alueille tuotiin vuosittain tervatynnyri poikineen. Arvion mukaan jopa 15000 tynnyriä vuosittain olisi kulkenut Lappeenrannan kautta. Oulu markkinoi itseään tervakaupunkina, mutta täällä toiminta oli vielä suurempaa. Tästä terva-ajasta on vielä jäljellä nimi Pikisaari, joka toimi varastoalueena. Talvella tynnyrit kuljetettiin rekipelillä Viipuriin.

 Kaupunkioikeudet Lappeenranta sai v. 1649 ja seuraava muutos tapahtui v. 1721, jolloin Ruotsin suurvalta-asema alkoi murtua. Uudenkaupungin rauhassa uusi rajalinja tuli reilun parinkymmenen kilometrin päähän Lappeenrannasta. Lappeenrannasta tuli siis rajakaupunki. Tämän johdosta ruotsalaiset aloittivat alueella linnoitustyöt. Ensin rakennettiin vallitukset Kaupunginlahdesta Pallonlahteen ja liikenne keskitettiin tapahtuvaksi pääportin kautta. Pääportin edessä oli vallihauta, jonka pystyi ylittämään vain laskettavan sillan kautta.

Linnoituksen vallit

Ruotsalaisesta rakennus- ja sotilastaidosta kertoo paljon se, että ainoa linnoituksesta käyty taistelu päättyi ruotsalaisten joukkojen nöyryyttävään tappioon. Tämä ns. Lappeenrannan taistelu käytiin  23.8.1741. Täältä voit muuten käydä kurkkaamassa taistelun näytellyn version, mikä on kuvattu alkuperäisillä paikoilla. Lopuksi venäläiset valloittivat kaupungin ja polttivat sen maan tasalle. Eloonjääneitä asukkaita vietiin sotavankeuteen Venäjälle ja kaupungin elämä päättyi hetkeksi.  Turussa v. 1743 tehdyssä rauhanteossa Lappeenranta muuttui ruotsalaisesta kaupungista venäläiseksi aina vuoteen 1917 asti. Kaikki linnoituksen nykyiset vanhat rakennukset ovatkin tältä ajalta. Totta kai, koska kaupunkihan poltettiin maan tasalle.

Nyt on sitten aika vaihtaa farkut verkkarihousuihin ja lähteä Haapasaareen. Mukavaa kesän alkua lukijoille.

-Willimies-

   

Lappeenranta / Prinsessa Armaada

Prinsessa Armaada satamalaiturissa on kaikille lappeenrantalaisille tuttu kiintopiste kesäisin. Siellä Willimieskin piipahtelee usein kesäisin, vaikkakin harvemmin kuin nuorena poikasena. Aikoinaan meillä oli tapana pitää poikaporukalla illanviettoja laivalla hyvän seuran ja kortinpeluun merkeissä. Muistaakseni joka perjantai klo 19 tavattiin, tai siis ne saapuivat paikalle kenellä ei ollut ilta- tai yövuoroa. Tätä perinnettä pidettiin yllä monta vuotta. Viime suvena pidettiin vanhalla porukalla jopa muisteluiltakin. Hauskaa oli ja tarkoitus on jatkaa perinnettä tänä suvena.

Prinsessa Armaada. Aiemmin ss Suomi ja Pikisaari 4 

Prinsessa Armaada nimi on tuttu useimmille, koska samanniminen kotimainen elokuva valmistui vuonna 1950. Tämä nykyinen Prinsessa Armaada ei ollut elokuvassa esiintynyt alus, vaan nimi on tullut monen mutkan kautta. Lieneekin syytä vähän kertoa aluksen historiasta. Nykyinen Armaada on rakennettu Joroisissa vuonna 1902, joten kunnioitettavat 110 vuotta on tällä aluksella ikää. Joroisten telakalta alus siirrettiin Joensuuhun viimeisteltäväksi ja lopulta rekisteröitiin ss Suomi nimellä 2.6.1902 Joensuuhun

Alus on ns. tervahöyry ja jo suunnitteluvaiheessa se suunniteltiin mittoihin, jotka mahdollistivat Saimaan kanavan kautta liikennöinnin. Useampi kanavamatka aluksella on varmasti suoritettukin, koska Saimaan alueelta vietiin esimerkiksi valtavia määriä halkoja Pietariin. Paluumatkalla tuotiin taas Pietarista tavaroita, joista täällä oli kysyntää.

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Venäjän laivasto otti aluksen haltuunsa. Seuraava tieto ss Suomesta on 11.4.1918, kun Suomen sisällissodan riehuessa Turun punaiset joukot upottivat sen Aurajokeen muiden laivojen kanssa. Nopeasti alus nostettiin joen pohjasta ja kunnostettiin. Tämän jälkeen alus myytiin huutokaupalla Helsinkiin. Vuonna 1922 alus myytiin uudelleen ja tämän jälkeen se palasi harharetkiltä takaisin alkuperäisille vesille Saimaalle Savonlinnaan.

Vuonna 1946 aluksen omistaja vaihtui taas ja Repola OY muutti kaikkien tervahöyryjensä nimeksi Pikisaari. ss Suomen nimeksi tuli Pikisaari 4 ja sen tytäralus Pikisaari 3 sai kunnian olla elokuvan Prinsessa Armaadan päätähti. Alkuperäinen leffatähti kuitenkin romutettiin v.1956. Ilmeisesti kuuluisuuden takia Pikisaari 1 nimettiin Prinsessa Armaadaksi ja myöhemmin vielä Pikisaari 2 sai kantaa kyseistä nimeä. Tässä vaiheessa v.1959 Lappeenranta astui kuvioihin ja osti aluksen kahvilaksi satama-alueelle. Ensimmäinen sijoituspaikka oli Halkosaaren kupeessa, kunnes v.1967 tämäkin laiva romutettiin.

Tällöin tervahöyry ss Suomi/Pikisaari 4 ostettiin Lappeenrantaan edellisen korvaajaksi ja sijoitettiin edellisen paikalle Halkosaareen. Alus kastettiin 20.5.1967 Prinsessa Armaadaksi ja otettiin käyttöön laivaravintolana. Nykyiselle paikalleen toiselle puolelle satamalahtea alus siirrettiin v. 1979 ja siitä lähtien se on ollut yksi kaupunkimme tunnusmerkkejä, jonka maine tunnetaan muuallakin.