Käkisalmi / Käkisalmen linna

Nyt kun kaikki odottavat kovasti kesän alkamista, niin tyrkkään seuraavaksi pois kesällä 2015 saakelinmoisessa helteessä ottamani valokuvat Käkisalmesta. Joitain kaupungin kohteita olenkin jo esitellyt, mutta tärkeimmät ovat jostain syystä hautautuneet arkistojen kätköihin. Nyt on sitten niiden vuoro, koska yritän näitä vanhimpia kohteita poistella lähikuukausina. Mennäänpä siis piipahtamaan menetetyn Karjalan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin Käkisalmeen.

Parkkipaikalta on lyhyt kävelyreissu linnaan

Tästä ostetaan piletit ja mennään sisään

Koska näillä reissuilla olemme törmänneet mitä ystävällisimpään palveluun, niin tällä kertaa jouduimme vastapalveluksena töihin. Linnan opas näet pyysi Williladya kirjoittamaan suomenkielisen esittelyn linnasta suomalaisille turisteille, joita oli kuulemma kesällä 2015 liikkeellä enemmän kuin vuosiin. Jos oikein ymmärsin, niin opas uskoi vahvasti suomalaisten innostuvan lähivuosina Karjalan historiallisista kohteista. Ilmeisesti uskoa ei kannata heittää pois, koska ainakin oppaan suomenkielinen tiivistelmä linnasta on kohdallaan! Palkkiona saimme ilmaisen sisäänpääsyn linnan museoon, joten kyllä kannatti.

Yleisvaikutelmalta linna on upea

Opaskyltti on suomenkielelläkin...

Sisäänkäynti paljastaa muurien paksuuden

Me jätimme oman puumerkkimme Käkisalmen linnaan, mutta niin ovat jättäneet monet muutkin. Itse asiassa ei ole täyttä varmuutta kuka linnan rakensi ensimmäisenä, oliko se ruotsalaisten tekemä vai karjalaisten? Kirjallisia lähteitä löytyy vasta 1200-luvun loppupuolelta, mutta arkeologien tonkiessa maata, vanhimmat löytyneet esineet ovat paljastuneet reilusti vanhemmiksi. Osa niistä on ajoitettu jopa 700- ja 800-luvuille. Tällöin saarta ei ollut kylläkään vielä linnoitettu.

Linnan piha-alue on siisti

Linnan ympärysmuureja

Yksi torneista on vielä pystyssä

Ensimmäinen varma asia linnabn historiasta on sen siirtyminen ruotsalaisilta novgorodilaisille vuonna 1294. Tämän jälkeen alkuperäinen linna tuhottiin ja rakennettiin nykyiselle paikalleen. Lyhyitä jaksoja lukuunottamatta linna pysyi venäläisten hallussa 1580 saakka, jolloin Pontus de la Gardie valloitti sen. Seuraavat 15 vuotta linna pysyi ruotsalaisten hallussa ja koki melkoisen muodosnmuutoksen, koska sen kivimuureja rakennetiin vahvemmiksi ja lisäksi siihen nousi myös torneja. Kaikki työ meni kuitenkin hukkaan, koska Täyssinän rauhansopimuksessa linna piti luovuttaa venäläisille. Tilanne ei kuitenkaan jäänyt pysyväksi, koska jo 1611 Jaakko de la Gardie valloitti linnan takaisin ruotsalaisille.

Linnan muurin holvit ovat komiar

Linnoissa pitää olla myös tykkejä

On siinä ollut muuraamista

Suuren pohjan sodan aikana 1700-luvun alkuvuosina omistus muuttui taas. Pietari Suuri antoi käskyn valloittaa Ruotsilta Pietarin turvaksi Viipurin- ja Käkisalmen linnat. Näin tapahtuikin ja linnat saatiin kaiken lisäksi melkoisen hyväkuntoisina uusien omistajien haltuun. Jatkossa Ruotsin heikkeneminen johti rajan siirtymiseen kohti länttä ja samalla Käkisalmen linna menetti merkityksensä maiden rajan turvaajana. Venäläistä sotaväkeä linnassa oli 1800-luvun puoliväliin saakka, mutta vuonna 1850 Suomen valtion haltuun. 

Linna on veden ympäröimä

Alueeseen on panostettu

Käyttööä linnalle ei löytynyt pitkään aikaan meidänkään toimesta, vaan linna seisoi vuosikymmenet tyhjillään. Lopulta linna päätettiin kunnostaa muinaismuistoksi vuonna 1887. Itse linnasta muodostettiin vuodesta 1889 alkaen tilat mielisairaalan käyttöön ja 1894 linnan torniin perustettiin kansatieteellinen museo, mikä jatkoi toimintaansa talvisotaan asti, jolloin omistajuus taas vaihtui. 

Joka paikkaan ei päässyt

Tornin alaosassa oli mukava vilvoitella

Willilady tutkii tietoja linnan tyrmästä

Kolikkoja näytti olevan pohjalla, ei vankeja

Kolkko paikka

Tornin alaosa

Käkisalmen linnan kohtalot venäläisten hallinnon alla on minulle mysteeri, mutta tällä hetkellä linna on ainakin hyvässä kunnossa, koska se on selkeästi kunnostettu hyvin. Suosittelen siis paikka tutustuttavaksi ja käykää tutustumassa myös alueella toimivaan museoon.

Linnan museo on tässä valkoisessa rakennuksessa....seuraava juttu tulee sen sisätiloista

Jääski / Vapaussodan muistomerkki*

Jääsken kirkkomaalta löytyy vielä neljäskin muistomerkki, mikä on sinänsä paljon näistä Karjalan kohteista. Viime viikollahan esittelin palaneen kirkon muistomerkin sekä sankarivainajien muistomerkin. Joskus aiemmin Jääsken pitäjän nälkään kuolleiden muistomerkki tuli esiteltyä, mutta lienee syytä esitellä viimeinenkin samalta alueelta, niin saadaan yksi alue kokonaisuudessaan läpikäydyksi.

Vanhasta patsaan jalustasta ei ole paljoakaan jäljellä

Tämä vapaussodan muistomerkki on valitettavasti kokenut kovia aikojen saatossa. Se oli tuhoutunut joko sodan aikana tai vasta sotien jälkeen, mutta tuho oli kuitenkin melkoinen. Valitettavasti en löytänyt tähän hätään yhtään kuvaa siitä alkuperäisessä muodossaan vaikka sellaisen olen jossain nähnytkin. Jos jollain olisi kuva siitä alkuperäisessä muodossaan, niin julkaisisin sen enemmän kuin mielelläni.

Takaosasta löytyy myös nimilaattoja

Nykyiseen muotoonsa muistomerkki on rakennettu suomalaisten toimesta vuonna 1993, jolloin muistomerkkiin kuuluneet nimilaatat kaivettiin esiin osittain maan alta, minne ne olivat joutuneet, mikä minnekin. Siihenkään en osaa sanoa, että onko kaikki laatat tallella, mutta hyvä että edes tämän verran on saatu pelastettua.

Nimet ovat vielä luettavissa

Kaikesta karuudestaan huolimatta tämäkin paikka esiin nostetuine kivineen luo tälle paikalle oman merkityksensä. 

En tiedä, montako laattaa oli alunperin....tiedätkö sinä?

Päivitys 12.5.2017

Niin siinä taas kävi, että kun minä en tiedä, niin apua löytyy kohteen tietojen osalta. Tällä kertaa avuksi tuli Anna Sirola, jolta ilmestyy kohtapuoliin teos: Puhukoon paatinen pylväs - Vuoden 1918 vapaussodan sankarihautojen muistomerkit ja sankaripatsaat. Alla on Annan minulle lähettämät tiedot Jääsken vapaussodan muistomerkistä. Tuhannet kiitokset!!!!

"Kahdenkymmenenyhden jääskeläisen ja kahden toispaikkakuntalaisen tiedetään tulleen haudatuksi sankarihautaan Jääsken kirkon kupeeseen huhti-toukokuun aikana 1918.

Jääski oli harvoja maalaispaikkakuntia, jossa muistomerkkitoimikunta järjesti kilpailun muistopatsaan suunnittelusta. Palkinnot jaettiin vuoden 1919 toukokuussa, jolloin 20 ehdotuksesta parhaana pidettiin arkkitehtiylioppilas Jalmari Lankisen työtä. Viipurilaisen Koneellisen Kiviveistämön valmistama patsas valmistui vielä samana vuonna ja paljastettiin syyskuun 28. päivänä sen verran keskeneräisenä, että vainajien nimiä ei vielä ollut kaiverrettu muistomerkkiin.

Kolminkertaisella jalustalla oli neljästä kivikerroksesta koottu monumentti. Jokainen kerros oli vähän kapeampi kuin alempi, ja näin syntyi jykevää pyramidia muistuttava kokonaisuus. Monumentin alimmaisen kerroksen kulmissa oli koristeena kiviset kuulan muotoiset pallot, ja viistottuun reunaan tulivat aikanaan vainajien nimet. Kussakin kivessä oli vain yksi etunimi ja sukunimi, ei siis syntymä- tai kuolinaikaa. Ylimmäisessä muita korkeammassa kivessä oli kahdeksankulmainen tekstialue, jossa luki: "Uhrasivat henkensä isänmaan puolesta Suomen vapaussodassa 1918 / Kunnia Jumalalle joka antoi voiton".

Talvisodan jälkeen muistomerkki oli vielä pystyssä raunioiden keskellä, mutta 1990-luvulla paikkakunnalle tulleet entiset jääskeläiset löysivät sen räjäytettynä. He nostivat muistomerkin torson päälle löytämänsä nimikivet, joissa on seuraavat nimet: Juho Härkönen, Anton Jauho, Matti Jauho, Johannes Kärkäs, Pietari Luukkonen, Sylvester Lyyra, Pekka Rasilainen, Antti Ravantti, Tuomas Ruokolainen, Antti Silvonen ja Väinö Turtia.

Näiden lisäksi muistomerkissä on todennäköisesti ollut myös seuraavien jääskeläisten nimet: Pietari Henttonen, Juho Ikävalko, Matti Jaatinen, Matti Jyrkinen , Into Koskinen, Aksel Rahkonen Antti Rossi, Viljo Tuomola, Elias Wederhorn ja Uno Sakarias Zimmermann. Muistomerkin takasivulle ylimpään jalustakiveen oli kiinnitetty lisälaatta, jossa luki: Wäinö Suikkari kuoli Aunuksessa."

Jääski / Jääsken sankarihautausmaa

Suomessa on kuulemma noin 600 sankarihautausmaata ja rajan takana niitä on vielä melkoinen joukko lisää. Itsestäni on tuntunut jo pitkään siltä, että olen vieraillut niistä ainakin sadalla hautausmaalla tätä blogia pitäessäni. Vierailuillani olen havainnut, että Suomessa ne kaikki ovat hyvin hoidettuja, mutta rajan takana tilanne on paljon vaihtelevampi. Jääsken hautausmaa on mielestäni karun oloinen, koska paikalla menneistä ajoista ja haudoista on muistuttamassa ainoastaan kivinen muistomerkki.

Kuvassa oikealla vuosien 1939 -1944 sankarivainajien muistomerkki

Valitettavasti aina en onnistu löytämään muistomerkkien tekijöistä mitään tietoa, kuten en tälläkään kertaa. Se on kuitenkin varmaa, että muistomerkki pystytettiin sankarihautausmaan paikalle vuonna 1993 muistuttamaan nurmen alle haudatuista 84 sankarivainajasta. 

Punagraniittinen muistomerkki

Tällä kertaa kuvat saavat kertoa puolestaan Jääsken sankarivainajista.  

Lähikuva muistomerkistä

Jääski / Jääsken kirkko

Kylläpäs viime postauksesta on vierähtänyt aikaa! Jotenkin ei ole ihmeemmin huvittanut kirjoitella, koska kevät on tuonut tullessaan kotosalla pihatyöt ja palkkatyökin on vaatinut entistä enemmän aikaa lähestyvien arviointien takia. Lisäksi molemmat poikani päättivät muuttaa lyhyen ajan sisällä ja kukapas muu se pääsikään muuttohommat hoitamaan kuin isukki? Joten liiemmälti aikaa ja paukkuja ei ole jäänyt tähän rakkaaseen harrastukseen. Tavoitteena on nyt kyllä napakoitua ja julkaista kohteita taas. Pidän kuitenkin toisen vähän pidemmän tauon kirjoittelussa juhannuksesta alkaen. Kestääkö tauko viikon vai neljä, selviää itsellenikin vasta myöhemmin.

Jääsken kirkko kuvattuna Vuoksen toiselta rannalta. Vuosiluku tuntematon

Kaksi mieltä piristävää kuvausreissua olemme Williladyn kanssa jo tehneet Haminan - Virolahden alueelle, mutta itse ainakin odotan innolla tämän kesän kuvausreissuja Venäjän puolelle. Tiedossani on taas lisää mielenkiintoisia kohteita, mutta niiden aika tulee vasta myöhemmin. Laitoin näet eilen poliiseille tiedon, että tarvitsisin uutta passia. Sen päälle pitää vielä odottaa uutta Venäjän viisumia, niin kesäkuun alussa kaiketi alkavat reissut Karjalaan. Sitä ennen kerkiämme kaiketi kuvaamaan koko Kymenlaakson loppuun. Edessä on siis kiireinen toukokuukin, joten pakkohan se on tunnustaa, että mielessä välkkyy jo kesäloma. Saisihan tuo alkaa vaikka huomenna....

Jääsken tuhoutuneen kirkon alttari sijaitsi tällä paikalla

Lisäksi ongelmaksi alkaa muodostua intomme kierrellä kohteita, mistä on muodostunut meille mukava harrastus, kun taas ajoittain tämä kirjoittaminen maistuu ihan puulta. Sen takia julkaisematta on vielä älytön määrä kohteita, jotka on kuvattu kesällä 2014 - 2016. Siksi otankin nyt tavoitteeksi yrittää saada nämä vanhimmat valokuvatut kohteet esiteltyä vielä tämän vuoden aikana. Valitettavasti se ottaa kyllä melkoisen pitkän ajan, koska uusia tulee kuvattua koko ajan lisää. Kaikenlaista ongelmaa se pukkaakin..

Etualalla kirkon vuonna 1993 paljastettu muistomerkki

Tällä kertaa olemme Venäjän puolella entisessä Jääsken pitäjässä, mikä sijaitsee vuolaasti virtaavan Vuoksen varrella. Tarkemmin sanottuna olemme entisellä kirkkomaalla, missä sijaitsi vanha Jääsken kirkko, mihin mahtui 2000 sanankuulijaa. Alueella oli myös kellotapuli, sankarihautausmaa ja vapaussodan muistomerkki. Yhden kohteen tältä samalta alueelta olen jo aiemmin julkaissut. Kyseessä oli nälkään kuolleiden muistomerkki.

Jääsken pitäjä mainittiin ensimmäisen kerran arkistolähteissä Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa vuonna 1323, joloin siinä mainittiin Jääsken kuuluvan Ruotsin valtakuntaan. Seuraava maininta pitäjästä on vuodelta 1415, jolloin Jääskessä kerrotaan olleen oma kirkkoherra. Lieneekö kyseisellä kirkkoherralla ollut oma kirkkokin, koska tämän päivän kohteemme on ilmeisesti jo viiden Jääsken kirkko. 

Muistomerkki on sijoitettu kivijalan jäänteiden päälle

Ensimmäisistä kahdesta kirkosta ei ole sen kummempaa tietoa, mutta kolmas Jääsken kirkko rakennettiin 1612. Se ei kuitenkaan sijainnut tällä samalla paikalla vaan toisella puolella Vuoksea vajaat pari kilometriä Suomen suuntaan. Sen tarkka sijainti on itselleni täysi mysteeri. Tälle samalle paikalle rakennettiin myös Jääsken neljäs kirkko vuonna 1693, mikä oli käytössä viidennen kirkon rakentamiseen 1844 asti. Paikka vain siis vaihtui Vuoksen toiselle rannalle.

Sinne rakennettiin uusi uljas Jääsken kirkko arkkitehti A.F. Granstedtin piirustusten mukaan ja siitä tulikin iso. Kirkkoon mahtui jopa 2000 sanankuulijaa. Samaan aikaan rakennettiin myös kellotapuli, mistä on jäljellä enää perustuksista muutama kivenlohkare. Mukavuuksia kirkkoon lisättiin vuonna 1906, jolloin kirkkoon asennettiin lämmityslaitteet ja kaminat. 

Entisen alttarin paikalla on astetta karumpi alttari

Kirkko oli aktiivisessa käytössä aina sotiin saakka, jolloin se jäi venäläisten haltuun talvisodan jälkeen. Lopullisen tuhonsa se koki kesällä 1941, jolloin suomalaiset palasivat alueelle. Hyökkäysvaiheen aikana kirkko paloi maan tasalle, mutta itselleni jäi epäselväksi, tuhoutuiko se suomalaisten vai venäläisten toimesta. Uskon saavani tähän asiaan lukijoilta parempaa tietoa. 

Kirkon paikalle on valmistunut 1993 muistomerkki, joka kertoo Jääsken kirkon historiasta muutamalla lauseella. Muistomerkki on Armas Hutrin tekemä, joka oli itse kotoisin Jääskestä. Valitettavasti en löytänyt tähänkään varmistusta mistään, mutta eiköhän lukijat paikkaa tämänkin aukon lähipäivien aikana?

Kirkkomaan läheisyydessä on myös muita historiallisia jäänteitä....neuvostoajalta

Jos olet kiinnostunut laajemminkin tutustumaan Willimiehen jo esittelemistä kohteista, niin voit kurkata ne ylläpitämältäni kartalta. Karttaan merkitystä täpästä aukeaa linkki kohteen tarkempaan esittelyyn. Kartta toki päivittyy jatkuvasti, kun täällä blogissa jotain julkaisen. Sitä saa muuten jakaa eteenkin päin!   

Kouvola / Valkealan valkoiset 1918*

Olipahan eilen melkoinen sää. Aamulla oli maa valkoisena ja päivällä kaikki suli pois vesisateen myötä. Iltaa kohti maa muuttui uudelleen valkoiseksi ja yksi outokin luonnonilmiö osui kohdallemme täällä Joutsenossa. Salama välähti pari kertaa ja ukkonen jyrisi.... lieneekö ihan normaalia näin huhtikuussa? Kaikesta huolimatta outoja juttuja sattuu ja tapahtuu aina silloin tällöin. Niin on tämänkin päivän kohde vähän erikoinen!

Valkealan valkoisten muistomerkki

Kyseessä on Valkealan hautausmaalta löytyvä sisällissodan voittaneen osapuolen muistomerkki. Olisin voinut uskoa, että siitä löytyisi tietoa vaikka kuinka paljon, mutta yllätyksekseni huomasin etten löydä siitä mitään tietoa! Ainoa varma asia on, että kustannuksista vastasi edesmennyt Valkealan kunta, mutta milloin se on pystytetty ja keitä ovat miehet, joiden nimet on ikuistettu kiven kylkiin. Ilmeisesti patsaan toisella puolella on taisteluissa henkensä menettäneitä paikallisia, mutta toinen puoli kivestä on täynnä nimiä, joiden anotaan olleen väkivallan uhreja. Ovatko he menettäneet henkensä punaisten väkivallan toimesta vai jostain muusta syystä.

Väkivallan uhreina kaatuneet

Nimilista on pitkä

Patsaan jalustasta selviää sponsori

Yllämainitsemistani asioista olisi kiva tietää lisää, kuten myös patsaan tekijä ja pystytysvuosi. Itse veikkaisin 1920-lukua, mutta olen erehtynyt niin monta kertaa ennenkin, etten yllättyisi muista vuosikymmenistä.

Isänmaan vapaudelle henkensä uhranneet

Päivitys 25.5.2017:

Lukijalta sain seuraavan viestin, mikä kertoo muistomerkin taustoista enemmän kuin itse tiesin. Liitän viestin kokonaisuudessaan tähän alalpuolelle.

"Sotasurmatiedostossa on 53 Valkealassa kirjoilla ollutta valkoista. Valkealan sankaripatsaassa on heistä 44:n ja kahden sellaisen nimi, jotka eivät sotasurmatiedoston mukaan kuuluneet kumpaankaan osapuoleen. Lisäksi siinä on 13:n muualla kuin Valkealassa kirjoilla olleen nimi.

Valkealan suojeluskunta huolehti sankaripatsaan paljastustilaisuuden järjestelyistä, vaikka kunta oli hankkinut muistomerkin. Juhlapuhujan hankinnassa näyttää olleen vaikeuksia, sillä kun oli kysytty useampaakin nimekästä puhujaa, jouduttiin lopulta tyytymään suojeluskunnan paikallispäällikköön. Patsas paljastettiin monin juhlallisuuksin 7.8.1921 yli tuhannen ihmisen läsnä ollessa. (Etelä-Suomi 23.7. ja 11.8.1921; Karjala 9.8.1921)."

Kouvola / Stöörinkankaan muistomerkki

Kouvolan seutu oli melkoisen surullista seutua keväällä 1918 punaisten joukkojen taisteluiden hiivuttua. Voittava osapuoli halusi näyttää hävinneille kaapin paikan ja sen seurauksena moni menetti henkensä. Osa kuolleista menetti henkensä Stöörinkankaalla, missä tuolloin oli hiekkakuoppia. Syksymmällä heitä sitten kaivettiin esiin ja siirrettiin Valkealan ja Iitin hautausmaille. Ei voi muuta sanoa kuin että, punaiset maksoivat kovan hinnan halustaan rakentaa punaista Suomea, mihin taas sodan toinen osapuoli omasi omanlaisensa näkemyksen.

Entinen hiekkakuoppa on nykyisin nurmialuetta

Kaikesta huolimatta noita ihmisiä on pakko arvostaa heidän ideologiastaan rakentaa omanlaisensa ihannemaa. Välillä näet tuntuu ettei meillä nykypäivän suomalaisilla ole jäljellä mitään ideologiaa tai aatetta, mikä johtaisi meidät parempaan maailmaan. Ehkä pientä tilausta alkaisi olla uudenlaisille aatteille, mitkä kumoaisivat tai ainakin haastaisivat nykyisen menon maassamme, joka vie meidät kohti perikatoa. 

Punaista graniittia ja laatta

Näille idealisteille vai pitäisikö sanoa haihattelijoille, Kuusankosken sosialidemokraatit sekä Kymintehtaalaisten ja Voikkaan työväenyhdistykset paljastivat yhteistyössä muistomerkin Stöörinkankaalle 18.6.2011, missä juhlapuheen piti Kouvolan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Valto Koski. 

Muistolaatta välittää tärkeitä arvoja

Mielestäni näitä paikkoja on ehdottomasti merkittävä muistomerkein, koska ne luovat samalla paikalle humanistisen maantieteen tarkoittaman identiteetin. Kannatan ehdottomasti vastaavien paikkojen merkitsemistä muistomerkein tai -laatoin, vaikka asia olisikin ikävä, kuten tässä Stöörinkankaan tapauksessa. 

Kouvola / Valkealan punaiset 1918**

Valkealan kohteilla jatketaan ja paikkakin pysyy samana kuin aiemmilla kerroilla. Valkealan hautausmaan alueelta löytyy punaisesta graniitista tehty veistos, missä on kuvattu ilman paitaa, polvillaan oleva mies. Kädessään hänellä on lippu, minkä väri olisi kaiketi punainen, jos se olisi mahdollista. Lipun värin varmistaa kiveen hakattu teksti "1918 - Vakaumuksensa puolesta henkensä menettäneille"

Tuntemattoman tekijän

Tämän vuonna 1951 pystytetyn muistomerkin alapuolella olevaan veljeshautaan sijoitettiin Kuusankoskella ja Kymin tehtaalla teloitettuja punaisia. Osa vainajista on tuotu veljeshautaan myös Stöörinkankaalla 12.5.1918 ammutuista 41 miehestä. Syksyn tullen heidät kaivettiin ylös ja tuotiin tänne joukkohautaan, osan mennessä omaan pitäjänsä Iittin multiin.

Näitä on esitelty jo monia

Muistomerkin tekijästä ja tarkasta paljastuspäivästä emme löytäneet tietoa.

Taustapuolelta löytyy vain vuosiluku

Päivitys 20.4.2017:

Muistomerkki on paljastettu mitä ilmeisimmin vuonna 1951

Päivitys 6.5.2019
Teoksen tekijä on Leo Mäki ja se on paljastettu 4.11.1951. Paljastuspuheen piti Tauno Arpinen, minkä lisäksi tilaisuudessa puhuivat myös kansanedustajat Atos Virtanen ja Juho Kuittinen.

Kouvola / Valkealan sankarihautausmaa**

Uusi päivä koittaa ja edessä olisi pitkä päivä töissä, sekä kotosalla olisi ehtoolla luvassa haravointia. Siinähän sitä onkin taas yhdelle päivälle ohjelmaa kerrakseen! Ilmeisesti en osaa istua jouten vaan minun on pakko touhuta koko ajan jotain. Tarkoitukseni tällä kaikella touhuamisella on saada itselleni helppo kesä, jolloin voisin keskittyä itselleni tärkeisiin ja mukaviin asioihin, kuten blogin kohteiden kuvaamiseen etc. Omalla tavallaan tiedän, ettei se luonteeni takia tule onnistumaan, koska en osaa olla tekemättä mitään.....

Sankarihautausmaa on kirkon vieressä

Muutamia kesäsuunnitelmia minulla tässä on jo kehkeytynyt valmiiksi, joita odotan innolla. Kesäkuun alkupuolella on edessä Lykynlammen olympialaiset, joissa otetaan assistentti Pirhosen kanssa yhteen haastavien portaiden kanssa. Viimeksi jokunen vuosi takaperin onnistuin voittamaan kilpailun, mutta tällä kertaa ei taida olla jakoa? Kaverit on sentään treenanneet ihan kunnolla, kun taas minun aikani on mennyt puuhommissa ja pihatöissä. No, yritän sitten iltamatineassa edes pärjätä kamraatille.

Lemminkäisen sankaripatsas, äiti ja lapsi

sotilas

Kylväjä

Toivottavasti minulle ei kuitenkaan käy yhtä huonosti tämän fyysisen haaasteen kanssa kuin Valkealan sankarivainajille. Tarkoitukseni on tietenkin laittaa kaikki peliin, mutta nämä miehet laittoivat vielä vähän enemmän. Kaikki sankarihautausmaalle haudatut 256 sankarivainajaa ansaitsevat kaiken kunnioituksemme antamastaan uhrista isänmaalle. 

Paikalle haudattiin jo sotien aikana kaatuneita, mutta vasta vuonna paikallinen kuvataiteilija Tapani Lemminkäinen teki alueelle oman kolmionmuotoisen sankaripatsaan, minkä kolmella kantilla on erilaiset kiveen veistetyt reliefit. Ne ovat sotilas, kylväjä, sekä äiti ja lapsi. Punagraniittinen sankaripatsas on mielestäni yksi onnistuneimpia, mitä olen matkoillani nähnyt. 

Päivitys 8.2.2018
Lemminkäisen tekemä sankaripatsas on vuodelta 1951

Päivitys 6.5.2019
Sankaripatsas paljastettiin 22.7.1951. Sen suunnitteli siis Tapani Lemminkäinen ja Salosta kotoisin oleva yritys Oy Granit valmisti sen. Sen sijaan hautojen nimikivet ovat Kuusankosken graniitti Oy:n tekemät.

Kouvola / Valkealan kirkko

Willimies on nyt pari päivää löysäillyt kotosalla. Maanantai oli aivan totaalinen laiskottelupäivä, minkä kyllä omasta mielestäni olinkin ansainnut. Tänään sen sijaan ponnistukset jäivät auton kesärenkaiden vaihtoon, mikä nyt oli vähän pakollinen homma. Se nyt sallittakoon vaikka muuten en kummempia tehnytkään. Huomenna on edessä pihan haravointia ja torstaina roskakuorman ajoa kaatopaikalle, minkä jälkeen pitää vielä käydä tankkaamassa itänaapurissa, jotta pääsen lauantaina ajelemaan opiskelukaverini syntymäpäiville Kotkaan. Edessä lieneekin kostea juhla, koska pihalle on raahattu kylpypalju. Siinä sitä saakin meren rannalla istua kallo jäässä kun muu kroppa paistuu elävältä hiljaisella tulella! 

Valkealan kirkon ympärillä hautausmaan aidassa on jäljellä hevosille tarkoitetut lenksukat

Valkealan kirkko on valkoinen

Koska kyseessä on muutenkin hulvattomat kinkerit, niin lieneekin asiallista julkaista vähän hengellisempää materiaalia. Sellaiseen kaiketi sopii Kouvolassa entisessä Valkealan kunnassa sijaitseva Valkealan kirkko, mikä vihittiin käyttöön 1927. Ensimmäinenhän se ei ole vaan kyseessä on jo Valkealan neljäs kirkko. Kaikki ovat toki sijainneet samalla alueella ensimmäisen valmistuttua 1631, toisen 1674 ja kolmannen valmistuttua vuonna 1798. 

Kellotapuli on vuodelta 1782

Nykyinen, Armas Lindgrenin ja Bertel Liljeqvistin suunnittelema, kirkko korvasi vuonna 1920 palaneen kolmannen kirkon. Kyseessä on rapattu tiilikirkko, mihin on liitetty torniosa. Kirkossa on sisällä myös edellisestä kirkosta säästynyttä tavaraa, koska alttaritaulu on peräisin edellisestä kirkosta. Sen maalasi A.G.Thitz, mutta se poistettiin varastoon, koska sitä pidettiin rumana. Tähän uuteen kirkkoon se kuitenkin kelpasi. Lieneekö syynä ollut rahansäästäminen?