Virolahti / Entisten kirkkojen muistomerkki

Se on kesäloma nyt! No ei minulla, mutta kun SaiPa lopetti kautensa eilisehtoona, niin onpahan itsellänikin enemmän vapaita iltoja, kun ei tartte pelejä kyttäillä Teliasta ja käydä Kisapuistossa. Surkea kausi takana ja joutikin loppua... pettymyksen jälkeen asiaan!

Willimies palaa taas paikalle, jossa olen käynyt aiemminkin. Se kertoo etupäässä siitä, että näitä uusia kohteita ilmestyy jatkuvasti. Hyvähän se onkin, koska muutenhan tämä bloggaamiseni tulisi päätökseen. No toivottavasti loppu tulisikin vielä tämän vuoden aikana, tai viimeistään ensi kevään aikana, koska uusi projekti polttelee jo mielessäni. Tarkoitukseni olisi kaiketi ryhtyä tekemään jotain ihan muuta. Tällä tarkoitan, että uusi projektini ei välttämättä liity historiaan ollenkaan.... Mitä se sitten olisi, saa jäädä vielä hautumaan päänuppiini. En ole asiaa vielä edes Williladylle paljastanut, enkä tiedä lähteekö hän siihen mukaan vai ei?

Virolahden entisten kirkkojen muistomerkki

Muistomerkkiin on kiinnitetty punagraniittinen laatta

Se selviää sitten aikanaan, mutta nyt siirrytään Virolahden kirkkomaalle, minne paljastettiin 8.3.2016 helkkarinmoisessa räntäsateessa muistomerkki Virolahden entisten kirkkojen muistolle. Ilmeisesti muistomerkistä vastasi Virolahden seurakunta, mutta en ole täysin varma, onko mukana ollut muita tahoja.

Täällä Virolahden kirkkomaalla on sijainnut vuosisatojen kuluessa ainakin kolme puukirkkoa, joista voit lukea täältä....

Virolahti / Ventonvuori*

Itä-Suomessa asuvana minä, eikä kukaan muukaan ole voinut välttyä näkemästä Salpalinjaan liittyviä rakennelmia. Niitä löytyy kotiseudultani ja oikeastaan joka puolelta näillä nurkilla. Aika monta kohdetta olenkin jo tähän mennessä esitellyt, mutta kun jatkuvasti saan viestejä Salpalinjan kohteista, joita en ole esitellyt. Syynä on se, etten ihan oikeasti ole keksinyt syytä, miksi jokainen bunkkeri tai luola pitäisi esitellä. Olen yrittänyt etsiä erilaisia kohteita, jotka toisivat jotain lisäarvoa tähän blogiini.

Ymmärrän hyvin, miksi Salpalinja on tärkeä kaikille sotahistoriasta kiinnostuneelle, mutta itselleni siihen liittyvät kohteet ovat vain yksi osa blogiani. Minua kuitenkin kiinnostaa nuo massiiviset rakennelmat, jotka uudelle itärajallemme rakennettiin. Niinpä olen noita jonkun verran kolunnut muutenkin, joten koska täällä Virolahden Ventonvuorella tuli aikoinaan käytyä niin julkaistaan nyt nämäkin kuvat!

Alueellahan olisi ollut paljon muutakin nähtävää, mutta aikani ei tuolloin riittänyt tutustumaan Ventonvuoren luolastoon kunnolla, joten kuvat nyt ovat vähän mitä sattuu. Esimerkiksi vuoren sisään on louhittu kaksi majoitustunnelia, joista toinen oli tarkoitettu jopa 80 miehelle. Siellä en valitettavasti käynyt, mutta laitan linkin sivustolle mistä löytyy todella hyviä kuvia Ventonvuoren sisältä.

Nämä rakennelmat oli tarkoitettu pysäyttämään vihollinen ja ohjaamaan heidän hyökkäyskärki mahdollisimman ahtaaseen paikkaan tuhottavaksi. Kulkihan 1940-luvulla ainut kunnollinen tieura aivan Ventonvuoren ohitse. Tuolloin ei vielä ollut olemassa 1960-luvulla rakennettua 6-tietä nykyisestä Helsinki - Pietari moottoritiestä puhumattakaan....

Tässä olisi ollut kuumat paikat

Ventonvuori on melkoisen korkea 

pesäkkeen suuaukko Ventonvuoren kyljessä

Sisäänmeno....yksi niistä 

Vuoren sisältä on louhittu tonneittain kiveä

Käytävät yhdistävät pesäkkeitä

Täällä olisi oltu valmiina, jos tarvetta olisi tullut

Lopuksi lupaamani linkki parempiin kuviin....

Päivitys 18.4.2019
Huttusen Jussi on kaveri, jonka kanssa ollaan oltu yhteydessä lukuisia kertoja ja lisäksi Jussi on aina laskenut minut Rutolan miehistöluolaan vierailulle, kun siihen on ollut tarvetta. Tänä keväänä ei taida onnistua minun puoleltani mitenkään visiitti oppilasporukan kanssa tuonne Rutolaan, mutta jatkossa taas ollaan tulossa....

Jussi on Salpalinjan kävelevä tietopankki ja siksi minua aina pelottaakin esitellä sieltä joku uusi kohde, koska aina menee pieleen:). Niin tälläkin kertaa, mutta ei siinä mitään, pitäähän asiat saada kohdilleen. Sehän tämän työni tarkoitus on, että se palvelisi mahdollisimman hyvin kaikkia historiasta kiinnostuneita. Tällä kertaa vieraillessani Ventonvuorella, olin vaan toivottoman laiska, etten tajunnut omia typeriä virheitäni. Kiitos Jussi kommentoinnista ja nyt laitetaan homma pakettiin. Eikä edes kuukautta mennyt.....

Jussi kirjoitti seuraavaa:
Kuva 1 : Yksi harvoista “hämäyslaitteista” Salpalinjalla. (Kk:n ampuma-aukko louhoksen seinässä)

Kuva 2: Kk:n ampuma-aukko tunnelista. Eli Täällä olisi oltu valmiina, jos tarvetta olisi tullut (vihollisen puolelta)

Virolahti / Suojeluskunnan esikunnan muistolaatta

Ajoittain Willimies ajautuu suuriin ongelmiin kuvatessaan kohteita. Sellainen osui kohdalleni myös kesällä 2018, jolloin tarkoituksemme oli Williladyn kanssa kuvata viimeiset Virolahden kohteet. Aikaisemmilta reissuilta kuvia kohteista oli jo melkoinen määrä, mutta ainahan näitä kohteita putkahtaa jostain aina lisää! Nyt en enää edes jaksa muistaa, mistä sain tiedon tämän päiväisestä kohteestamme, mutta pääasia että se löytyi.....

Entinen Suojeluskunnan esikunnan rakennus

Kohde nimittäin oli kaikkea muuta kuin helppo. Tiesimme talon sijaitsevan Uuno Klamin tien varressa  ja olihan meillä lisääkin tietoa....tiesimme talon olevan keltainen! Näillä vihjeillä sitten liikkeelle etsimään rakennusta, jossa oli vuosina 1935 - 1944 toiminut paikallisen Suojeluskunnan esikunta. Löytyihän se oikea talo melko nopeasti, mutta kun kyseessä on yksityisen omistama rakennus, niin sehän loi oman haasteensa tähän.

Kaiken lisäksi selvisi, ettei omistaja ollut kotona, koska kukaan ei avannut meille ovea yrityksistämme huolimatta. Koirakin ihmetteli pihamaalla, että keitä hiippailijoita nämä tuntemattomat kulkijat ovat? Poistuimme pihamaalta ja jatkoimme matkaamme, mutta sitten tajusin että rakennuksen ohitse menee pikkutie. Auto sinne ja pam! Talon päädyssä näkyi laatta. Kamera esiin auton ikkunasta ja nappasin pari kuvaa laatasta. Matkaa oli välillämme n. 100 metriä, joten eihän tuo kuva laatasta ihan parasta A-ryhmää ole.

Tässä talossa sijaitsi Virolahden Suojeluskunnan esikunta vuosina 1935 - 1944

Laatan paljastajasta ja paljastamisajankohdasta en löytänyt mitään tietoa, joten paikalliset osaavat kaiketi auttaa.....

Virolahti / Uuno Klamin patsas

Etelä-Karjalan ylpeys SaiPa jatkoi eilen taas surkeita esityksiä ja tuloskin oli sen mukainen. Tappio niskassa palataan kotihalliin ja tänään onkin sitten edessä pakkovoitto tai kesäloma alkaa! Itse odotin Saipan ottavan mitalin tänä vuonna, mutta kyllähän tuo selvisi kauden mittaan, että sitä ei ole tulossa. Itse ainakin aloitan valmistautumisen uuteen kauteen riippumatta tämän illan pelin tuloksesta. Lausahdus, Saipan kannattajana oppii nöyryyttä, piti taas tälläkin kaudella paikkansa....Siirrytään siis blogin pariin!

Ei pitäjää Suomessa, ettei sieltä nyt edes yhtä kuuluisuutta olisi pongahtanut julkisuuteen. Näin on käynyt Virolahden Klamilan kylässäkin, mistä on kotoisin 20.9.1900 syntynyt säveltäjä Uuno Klami. Äiti huomasi pojan lahjakkuuden musiikin alalla jo nuorena ja kannusti poikaansa opiskelemaan musiikkia. Ilmeisesti Uunikin tiesi omat kykynsä, koska ilmoitti jo kansakoulussa, että hänestä tulee säveltäjä. Opettaja tosin oli eri mieltä asiasta, mutta mitäpä ne opettajat mistään tietävätkään...

Muusikon ura alkoi Harjun maatalouskoulussa, missä sijaitsi paikkakunnan ainoa piano. Ilmeisesti paikan johtaja Niinivaara vaikuttui Uunon kyvyistä, koska oli valmis tukemaan hänen musiikkiopintojaan. Uunolla oli myös kykyjä muunkinlaiseen toimintaan. Hän kuului Virolahden suojeluskuntaan ja oli sota -aikana punaisia piilossa Haapasaaressa. Kerkesi Uuno vielä sotaankin huhtikuun loppupuolella ottaen osaa Ahvenkosken taisteluihin. Täältä sotaretki jatkui Viron vapaussotaan ja sieltä kotiin palattuaan vielä kiirehti mukaan Aunuksen sotaretkelle. Tämä retki jäi lyhyeksi ja hän palasi kotiin kesäkuussa 1919 ilmoittaen hänen sotareetkiensä olevan takanapäin.

Klamilan kirkko, minkä pihamaalta löytyy Uunon patsas

Nyt oli aika keskittyä musiikkiin ja hän pitikin ensikonserttinsa 1928 ja hänestä povattiin Sibeliuksen työn jatkajaa. Palkkansa eteen hän joutui tekemään sävellystyön lisäksi erilaisia töitä. Hän toimi elokuvapianistina, kahvilasoittajana jne... Yksi merkittävä ura tuli myös luotua Helsingin sanomien päämusiikkikriitikkona. Se piti hänet leivänsyrjässä liki kolme vuosikymmentä.

Uuno Klamin patsas

Ben Renvall -63

Säveltäjän uran huipennus oli hänen yksimielinen valintansa Suomen akatemian säveltaiteen akateemikoksi vuonna 1959. Sitä ei kestänyt kauaa, koska Uuno Klami kuoli Virolahdella 29.5.1961.

Pitäähän merkkimiehen oma patsas saada ja niinpä sellainen puuhattiin Virolahden Klamilaan vuonna 1963. Klamilan kirkon pihaan näet paljastettiin 25.8.1963 Ben Renvallin tekemä Uunon patsas. 

Virolahti / MS Voiman potkuri

Tänään ne alkavat! Jääkiekon SM-liigan Play offit, joissa ikisuosikkini SaiPa on mukana. Vaihtelevan runkosarjan jälkeen on pakko sanoa jo tässä vaiheessa, että munittiin koko homma... Parempaan olisi pitänyt pystyä kuin sijalle yhdeksän, mutta onhan tässä kevät aikaa! Muutama sija ylöspäin, niin emme saisi vastaamme säälipleijarivastustajamme Ilveksen jälkeen Kärppiä, joka vaikuttaa uskomattoman kovalta... No, onhan sitä ihmeitä tehty ennenkin, mutta nyt pitäisi pystyä neljään ihmeeseen. No, katsotaan kuinka käy ensin Ilvestä vastaan? Vaan asiaan...

Aika usein löydän jonkun muistomerkin ihan tsägällä, kun menen käymään jossain paikassa. En siis välttämättä tiedä aina etukäteen kaikkia kohteitani, vaikka pyrinkin tekemään pohjatyöt mahdollisimman hyvin. Olettaisin, että Willimiehen jäljillä blogissa on tällä hetkellä julkaistuna kolmisenkymmentä muistomerkkiä tai laattaa, jotka olen bongannut ihan sattumalta reissuillani.

MS Voiman keulapotkuri

Tänään on sitten vuorossa numero 31, koska tästä MS Voima nimisen jäänsärkijän potkurista Klamilan kalasatamassa en tiennyt etukäteen yhtikäs mitään. Siellä se vaan kökötti kiveen kiinnitettynä vailla minkäänlaista infoa. Enpä siis paljon mitään siitä sitten tiedäkään. Ainoa tieto on Venelehdestä, missä kerrotaan potkurin halkaisijan olevan 3,5 metriä ja paino 9 tonnia.

Olisi kiva tietää, miksi se on sijoitettu Klamilan satamaan? Kiinnostaisi myös tietää kenen toimesta ja milloin? Noihin kysymyksiin en löytänyt tietoa mistään.....

Virolahti / Talonpoikaispurjehduksen muistomerkki

Menneinä aikoina Virolahti, kuten naapuri Hamina, olivat pitäjiä joissa valmistettiin puualuksia merellä liikkumista varten. Kivikkoiset rannat eivät olleet edullisia viljelyyn, mutta merestä sai kalaa. Niinpä paikalliset alkoivat kuivata kalaa ja ostaa sisämaasta tervaa, joita kuljetettiin Viroon, missä ne vaihdettiin viljaan. Tämä keskiajalla alkunsa saanut liikenne tunnetaan talonpoikaispurjehduksena. Sitä jatkui vuosisatoja, vaikka valtiovalta yritti kitkeä sen pois.

Talonpoikaispurjehduksen muistomerkki häämöttää rinteessä

Suomen sodan jälkeen Suomi liitettiin Venäjään ja Virolahdellakin alkoi taloudellinen nousu, koska nyt talonpoikaispurjehdus muuttui sallituksi. Viron rinnalle tärkeäksi kauppapaikaksi muodostui Pietari, minne upposi virolahtelaisten toimittamana halkokuorma toisensa perään ja kiveä! Kivestä tulikin tärkeä myyntiartikkeli, jota louhittiin Virolahden rannoilta ja kuskattiin Pietariin, missä moni rakennus sai seinänsä virolahtelaisesta kivestä.

Ankkuri ja majakka kuvaavat merellisiä olosuhteita

Olojen muututtua itsenäistymisen jälkeen ja samalla rajan sulkeuduttua Pietariin, alkoi talonpoikaispurjehdus hiipua, vaikka se olikin muuntunut jo ammattimaiseksi merenkuluksi. Kävipä virolahtelaisia aluksia jopa Välimerellä saakka. Valitettavasti aika ajoi toiminnan ohitse, ellei sellaiseksi lueta kieltolain aikaista viinan salakuljetusta, missä virolahtelaisetkin olivat innolla mukana. Liikkuihan siinä isot rahat....

Tämä Klamilan satama-alueella sijaitseva talonpoikaispurjehduksen muistomerkki on upea ja samalla se muistuttaa meitä ajoista, jotka tuskin koskaan enää palaavat? Muistomerkin tekijä ja paljastusvuosi ovat itselleni täysin tuntemattomia asioita, joten jälleen lukijoiden aktiivisuutta kaipailisin.....

Virolahti / Ravijoen varuskunta-alueen muistomerkki

Maamme puolustusvoimat on pystyttänyt melkoisen määrän muistomerkkejä omistamilleen alueille. Sain juuri esiteltyä Vekaranjärven ja Utin varuskuntien muistomerkit, kun jälleen kerran on edessä muistomerkki, joka sijaitsee puolustusvoimien maaperällä. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut lakia rikkoa, vaan pääsy muistomerkille on kaikille sallittua. Muuten olisin jälleen joutunut kyselemään kuvia somen kautta. Nyt kuitenkin omia kuvia jutun ryydityksenä....

Vanhoja varuskunnan rakennusten perustuksia

Kivijalkoja

Luonto valtaa aluetta takaisin

Tällä kertaa olemme Virolahdella. Koulutilantie kulkee Ravijoelta pohjoiseen ja sen varrelle jää Ravijoen varuskunta-alue, jota puolustusvoimat käyttää edelleen harjoitus- ja ampuma-alueena. Samalla alueella on sijainnut myös Valkjärven varuskunta, joten en ole aivan varma, kumman alueella muistomerkki sijaitsee, mutta haitanneeko tuo? 

Ravijoen varuskunta sai alkunsa välirauhan aikana 1940, jolloin itärajan läheisyyteen perustettiin lukuisia uusia varuskuntia. Joukkojen sijoituksesta oli hyötyä myös Salpalinjan rakentamisessa linnoitusjoukkojen apuna, joten niiden sijainti täällä Ravijoella oli ihanteellinen. Paikalle majoittui prikaatin III pataljoona, jonka palveluksesta puolet koostui linnoitustöistä ja rakennusten rakentamisesta kasarmialueelle. Lopulta joukot lähtivät jatkosotaan, jolloin tyhjentynyttä aluetta käytettiin jalkaväen koulutuskeskuksena.

Ravijoen varuskunnan muistomerkki

Muistomerkin takaa alkaa puolustusvoimien alue

Jatkosodan jälkeen alueelle siirrettiin 10.diviaioona, jonka jalkaväkirykmentti 1(JR1) majoittui Ravijoen alueelle, joka muodostaisi uuden rauhanajan yksikön, jonka nimeksi tulisi JR9. Koko uusi rykmentti ei kuitenkaan majoittunut Ravijoelle, vaan ainoastaan sen II pataljoona. Siitä tuli itsenäinen joukko-osasto vuonna 1948 ja sen nimi vaihtui JR9:n jääkäripataljoonaksi. 

Muistolaatan tekstiä on modifioitu

Seuraava iso muutos tapahtui vuosien 1950-1953 aikana, jolloin pataljoona siirtyi Haminaan porrastetusti. Samalla vaihtui vielä kerran nimikin, kun keväällä 1952 siitä tehtiin jääkäripataljoona 3. Tämän jälkeen Ravijoki hiljeni, mutta se on toiminut jo pitkään Kymen jääkäripataljoonan ja reserviupseerikoulun harjoitusalueena. Onhan täällä käytössä yli 200 hehtaaria maata temmeltää....

Muistomerkki on pystytetty vuonna 1974 yksiköiden henkilökuntien toimesta.

Virolahti / 1721 rajakivi

Tämä on kohde, jollaisia olen Lappeenrannasta esitellyt muutamia, eikä tämä nyt kaiketi mikään virallinen muistomerkkikään ole. Tajusin kuitenkin, että tänään tulee kuluneeksi 79 vuotta talvisodan päättymisestä ja silloinhan puhuttiin yleisesti, jopa Kyösti Kallion puheessakin mainiten, että raja vedetään suunnilleen Pietari Suuren rajan mukaisesti. Tuohan tarkoittaa Uudenkaupungin rauhassa sovittua rajaa...

Vanha rajakivi

Kivi on aivan tien laidassa

Onneksi tällä Virolahden kirkolle menevästä tiestä ei tehty rajalinjaa, koska silloinhan tämä muistomerkki olisi rajavyöhykkeellä ja kuvaamisen olisi saanut unohtaa. Joka kohdassa vanhaa rajalinjaa ei siis noudatettu vaikka yleisesti puhuttiin kyseisestä rajasta. Toki raja perustui monissa paikoin suoranaiseen voittajan oikeuteen, missä meillä ei ollut mitään sanottavaa puolustukseksemme. Voittajan oikeus se niitä rajoja piirtelee.

Kyltti on kyllä komia

Kyltti kiven kupeessa on kuitenkin komea, joten tulkoon julkaistuksi nyt täällä blogissakin. Sen sijaan muita rajakiviä en lähde enää etsimään, vaikka niitä löytyy jopa kartoista. En usko niiden tuovan enää mitään lisäarvoa blogiini.

Virolahti / Nopalan ilmavalvontatorni

Jos minun ei tarvinut kiivetä edelliselle kohteelle Ravin Tertun kuvien ansiosta, niin tänne Nopalanmäelle minä nousin Williladyn kanssa. Se olikin hikinen matka, kuten yleensä nämä ilmavalvontatornikohteet ovat olleet. Jostain kumman syystä olemme aina liikkeellä silloin kun aurinko porottaa kunnolla ja metsä on täynnä itikoita. Näillä paikoilla olisi kannattanut piipahtaa syksyllä, mutta nythän nuo reissut ovat jo takanapäin! Miehikkälästä on vielä pari iv-tornia esittelemättä, mutta niistä onkin sitten Williladyn kertomukset tulossa aikanaan....

Edessä häämöttää....

Melkoinen matka kavuttu rinnettä

Hikinen kiipeäminen Nopalan kylän Pilkanmäelle kuitenkin kannatti, koska sieltähän se mäen korkeimmalta kohdalta löytyi tuo Nopalan ilmavalvontatornin muistolaatta, jonka Kaakonkulman Lottaperinneyhdistys on paikalle asettanut. Se paljastettiin kaikkien nähtäväksi ja ilmavalvontalottien työtä kunnioittamaan 2.10.2010.  

Löytyihän se lopulta....

Laatta on kiinnitetty kallioon

Nopalan ilmavalvontatornin laatta

Virolahti / Lakakallion ilmavalvontatorni

Taas kerran aloitan uuden pitäjän kohteiden esittelemisen. Tällä kertaa vuorossa on Virolahti, jonka jälkeen toivon ettei minun tarvitsisi käydä paikan päällä Virolahdella. Veikkaanpa kuitenkin jo tässä vaiheessa, että pieleen tulee menemään... Niin on käynyt aina ennenkin! Jostain syystä vaikka kuinka tarkkaan on etsivinään paikkakunnan muistomerkit, niin ainahan sitä jotain uutta putkahtaa esiin. Sinänsä tuo ei haittaa vaikka homma menisikin pieleen, koska pitäähän minun käydä tapaamassa kunnallisneuvos Risto Rahkosta, koska hän on luvannut viedä minut ja Williladyn itse perustamaansa museoon. Siitä tulee hieno reissu!

Lakakallion muistolaatan paljastamistilaisuus (Kuva Terttu Ravi)

Lakakallio (Kuva Terttu Ravi)

Koska viime aikoina olen saanut melkoisesti yhteydenottoja eri ihmisiltä ja itsekin kysellyt valokuvia somen kautta, niin aloitetaan tämän kertainen Virolahden esittelykierros Kaakonkulman Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtajan Terttu Ravin valokuvilla. Hän on yhdistyksensä avulla hankkinut tämän kohteen laatan Lakakallion huipulle, kuten monta muutakin laattaa näille ilmavalvontatornien paikoille.

Torni oli kiinnitetty kallioon näillä tapeilla (Kuva Terttu Ravi)

Tornin havainnepiirustus (Kuva Terttu Ravi)

Lotilla oli joskus aikaa poseerata tornin huipulla (Kuva Terttu Ravi)

Minäkin olen joutunut reissuillani kiipeämään monelle korkealle mäenhuipulle, missä on sijainnut ilmavalvontatorni, mutta tällä kertaa säästyin hikoilulta. Lakakallion huipulta kuitenkin löytyisi vielä muutama kallioon hakattu terästanko, minkä varassa torni on aikoinaan kohonnut mäen korkeimmalla kohdalla sekä Kaakonkulman Lottaperinneyhdistyksen sinne hankkima laatta. 

Lakakallion laatta kukitettuna (Kuva Terttu Ravi)

Aiheesta kertoo enemmän Timo Yrjölän kirja Kahdeksan tornia, jos haluat tietää aihepiiristä lisää. Kyseinen mies piti myös muistolaatan paljastuspuheen Lakakalliolla keväällä 2015. 

Hiitola / Hiitola 600 vuotta

Matkailu Venäjällä on mielenkiintoista, eikä läheskään aina niin haastavaa kun sen annetaan ymmärtää olevan. Toki olen ollut pulassa monta kertaa omilla reissuillani ja joskus joutunut jopa kääntymään tiellä ympäri, koska kaatuneet puut tai liejuinen tie on tullut vastaan. Siksi onkin mukavaa, että edes joskus kuvauskohteeni on tien vieressä kuten tälläkin kertaa.

Hiitola 600 vuotta

Muistomerkki on vain venäjäksi, mikä paljastaa tekijöiksi venäläiset 

Hiitola oli suomalaisten aikaan iso pitäjä ja historialtaan melkoisen vanha. Siksi venäläiset nykyisen Hiitolan asukkaat päättivätkin kunnioittaa Hiitolan historiaa pystyttämällä muistomerkin vuonna 1996, jolloin tuli kuluneeksi 600 vuotta ensimmäisestä arkistolähteestä, missä Hiitola oli mainittu omalla nimellään. Tuo lähde Novgorodin kronikka mainitsee vuonna 1396 Kylälahden ja Kurkijoen pogostoina, jotka katsotaan ensimmäisinä mainintoina Hiitolasta ja Kurkijoesta.

Viipuri mlk / Karhulan hautausmaan muistomerkki

Viime elokuussa helteisenä päivänä pakotin Williladyn kuvausreissulle. En enää muista syytä, miksi hän ei ollut innokas lähtemään reissulle, mutta lähtihän tuo lopuksi. Tuolloin saimme kuvattua ainoastaan muutaman kohteen, kuten aiemmin julkaisemani Johannes Virolaisen kotipaikan ja muutaman muun kohteen. Niistä kaiketi juttua vähän myöhemmin?

Näkymä tieltä. Muistolaatta etualalla

Alue on nykyisin venäläisten käytössä

Viimeisenä kohteena meillä oli etsiä nykyisestä Dyatlovosta, entisestä Karhulasta, hautausmaan muistomerkki. Vaikka emme tarkkaa paikkaa tienneetkään etukäteen, niin löytyihän tuo helposti. Kyseinen hautausmaa sijaitsi aivan asfalttitien varressa, joten turhaa liikuntaakaan ei tarvinut tällä kertaa tehdä. 

Laatta on haljennut

Karhulan hautausmaan muistolaatta kaipaisi huoltoa

Kyseinen muistomerkki tai paremminkin kivinen laatta on pystytetty paikalle 3.7.1992 entisten karhulalaisten toimesta. Pahinta on se, että laatta on jo nyt rikkoutunut ja saattaa olla ettei se montaa vuotta enää kestä ehjänä.....