Taas lähestyy se aika vuodesta, kun ihmiset jakavat toisilleen lahjoja. Tästä hömpötyksestä olen yrittänyt tänä vuonna välttyä parhaani mukaan. Muutama pussukka nyt toki on tullut shoppailtua, mutta vähemmän kuin koskaan... Joulukorttien kirjoittamisestakin luovuin jo vuosia takaperin, joten assistentit sun muut jäävät ilman joulutoivotusta tänäkin vuonna! Turha muuten odotella ensi joulunakaan. Miksi näin?
Olen yllä olevan Leevin tapaan huolissani meitä ympäröivän maapallon tilasta. Onko tämä kohdallani vastuullisuutta vai jotain jotain muuta? Oman horoskooppimerkkini luonteenpiirteisiin kuuluu erilaisiin ideologioihin hurahtaminen ja kai tämä ekologisuus yms. hömppä on vaan itselleni tärkeämpää kuin muille. Lahjojen sijaan pyrin antamaan omaa aikaani joulun aikana itselleni tärkeille ihmisille lahjojen sijasta. Tiedoksenne, että homma toimii! Tekin voitte kokeilla lahjatonta joulua jo ensi vuonna...
Lähestyvästä joulusta huolimatta blogi päivittyy tänäänkin, vaikka suurempaa motivaatiota ei taas viime aikoina ole ollutkaan. Mietin jo hetken uutta downshiftausviikkoakin, mutta sen hetki ei ole vielä. Tosin muutaman päivän paussi saattaa tulla, koska tarkoitus olisi käydä joulun jälkeen tervehtimässä Iskä kokkaa bloginpitäjää Joensuussa. Tiedä jos pääsee/joutuu taas pureksimaan pässinkiveksiä, läpyskähäntää tai jotain muuta Pohjois-Karjalan perinneruokaa? Siirrytäänpä asiaan....
 |
| Lemin entisten kirkkojen muistomerkki nykyisen kirkon takana |
Lemi kuului Taipalsaaren seurakunnan alaisuuteen 1600-luvulla, mutta haaveet omasta kirkosta ja seurakunnasta elivät vahvasti lemiläisten mielissä. Itsenäisesti pärjäämään oppineet lemiläiset vastustivat pitkiä kirkkomatkoja Taipalsaarelle, mitkä etenkin syksyisin ja keväisin olivat jopa mahdottomia. Lukuisat valitukset pitkästä matkasta jäivät vaille tehoa, vaikka niissä vedottiin monien parien elävän ilman vihkimistä, lukuisten lasten kuolevan ilman kastamista ja kuolleiden ruumiiden mädäntyvän, ennen kuin ne pystyttiin siirtämään Taipalsaarelle hautuumaalle.
Lemiläiset tarttuivat toimeen ja alkoivat rakentamaan omaa kirkkoa vuonna 1668 vastustuksesta huolimatta. Eniten vastaan laittoi Taipalsaaren kirkkoherra, joka pelkäsi ansioidensa romahtavan. Lukuisat oikeusjutut ja sakkotuomiot kohtasivat kirkon puuhamiehiä, mutta rakentaminen jatkui vaikka sillä noustiinkin esivaltaa ja kirkollista auktoriteettiä vastaan. Lemiläiset eivät toiminnan miehinä asioista hätkähtäneet, vaan ilman lupaa rakennettu kirkko oli valmis 1670.
Vuoden 1670 talvikäräjillä asiaa puitiin jälleen ja lemiläisiä yritettiin pakottaa osallistumaan myös taipalsaaren kirkon korjaamiseen huomattavalla summalla. Tilanne oli pattitilanteessa, kunnes kirkko paloi maantasalle 13.7.1670 ratsutilallinen Lauri Pekanpoika Rouhiaisen toimesta. Hän oli syyllinen kirkon polttamiseen ja tunnustikin tekonsa, mutta silti hänen taustallaan on vaikuttanut monia muitakin henkilöitä, jotka olisivat ansainneet tuomion kirkon polttamisesta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka asiaa tutkittiin melko tarkasti, kuten 30-sivuinen oikeuden pöytäkirja paljastaa.
 |
| Kivenmurikkaan kiinnitetty muistolaatta |
Lemin ensimmäisen kirkon palaminen sai lemiläiset lamaantumaan ja uutta kirkkoa ei heti aloitettu suunnittelemaan. Tulipalon oikeusprosessin aikana todettiin, että lemiläisillä on oikeus saada kuulla jumalansanaa kotiseudullaan ja tästä lähtikin liikkeelle tie kohti uuden kirkon rakentamista. Taipalsaaren pappi saapui ajoittain pitämään jumalanpalveluksia eli maakirkkoa. Tämä muutos osoitti, että kruunun ja kirkon tavoitteena oli saada Lemille oma kirkko, kunhan se tehtäisiin laillisesti eikä omatoimisesti, kuten lemiläiset olivat tehneet.
Tietoa jumalanpalvelusten pitopaikasta ei ole säilynyt, mutta todennäkköisesti ne on pidettty Lemin palaneen kirkon paikalla ulkosalla. Ainakin vuodelta 1679 säilynyt arkistolähde tukee tätä näkemystä. Muutokset kuitenkin jatkuivat ja 1680-luvun alussa lemin kirkkoa aloitettiin suunnittelemaan. Aluksi kirkon paikaksi oli katsottu Suomalaisenkylän suuri mäki. Tämä ratkaisu ei kuitenkaan kelvannut kylän asukkaille, jotka pelkäsivät kirkon ympäristöön tulevan hautausmaan vainajien kummittelevan heille ja häiritsevän kylän rauhaa. Oli etsittävä uusi paikka...
Suomalaisenkylään valmiiksi hankitut hirret siirrettiin yksissätuumin kirkonmäelle, mihin ensimmäinenkin kirkko oli rakennettu. Paikkahan oli jo kerran hyväksytty kirkon paikaksi, joten se sai kelvata nytkin. Lopulta kirkko valmistui kirkonmäelle vuonna 1688 ja samalla lemi sai kappelin oikeudet ja oman papin. Pitkällinen kiista Lemin omasta kirkosta oli ratkennut.
Mitään piirustuksia ei ole Lemin vanhoista kirkoista säilynyt, jos niitä nyt edes oli? Ainut säilynyt kuva on 1700-luvun puolivälissä olevassa kartassa. Siinä kirkko on kuvattu suorakaiteen muotoisena puurakennuksena, minkä sisääntulohallin yläpuolella on kirkon torni. Ilmeisesti kirkko on ollut kuitenkin vaatimattomampi, kuin Lappeenrannan ja taipalsaaren kirkot tuolloin. Varmuutta asiasta ei tietenkään ole,
1700-luku oli Lemilläkin raskasta aikaa pikku- ja Ison vihan takia. Verorasitukset ja miehittäjän julmuus ajoivat lemiläisetkin etsimään turvaa syrjäseuduilta. Kohtalo koetteli myös kirkkoa, jonka kellot vietiin johonkin Pietarin kirkkoon, mille tielle ne jäivätkin. Lisäksi kirkko ränsistyi ryöstelyiden ja hoitamatta jättämisen takia. Seuraava suuri muutos oli Turun rauha v.1743, missä Lemi siirtyi Lappeenrannan tavoin Venäjän alaisuuteen.
1700-luvun loppupuolella kirkko oli huonokuntoinen ja sen korjaaminen katsottiin turhaksi työksi. Myöskin väestönkasvu oli saanut kirkon muuttumaan liian pieneksi lemiläisten tarpeisiin. uusi kirkko rakennettiin ja se valmistui v.1786, mutta mikä oli vanhan kirkon kohtalo? Sitä en saanut selville, että toimiko se uuden kirkon rakennusajan vai purettiinko se uuden ja mahtavamman kirkon tieltä? Muistomerkki kuitenkin kertoo vuosiluvuiksi 1688-1786, joten ehkä se jatkoi toimintaa uuden valmistumiseen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita