Tämä lienee jatkoa edelliseen postaukseen. Viime kerralla esittelin muutaman valokuvan Luumäen Salpa-linjan rakennelmista ja samalla linjalla jatketaan. Tosin tällä kertaa on vuorossa lähes ainutkertainen kohde, koska turha se on toistella päivästä toiseen noita samankaltaisia rakennelmia. Nyt siis vuorossa jotain uutta. Kyseessä on Luumäen Jurvalan kohdilla oleva tulvituspato, jollaisia on tietojemme mukaan ainoastaan kolme kappaletta. Luumäen lisäksi vastaavia on Virolahdella, mutta pienemmässä mittakaavassa. Luumäen tulvituspato on omaa luokkaansa.
 |
| Luumäen Kivijärven rannassa on tulvituspadon rakennelmat jäljellä |
Vaan, mikä oli tämän tulvituspadon tarkoitus? Joskus nuorena kossina kuulin puhuttavan, että tarkoitus oli laskea koko Kivijärvi vihollisen niskaan ja hukuttaa vihollinen omien puolustusasemien eteen. Kuulostaahan tuo mahdolliselta, koska Kivijärvi on kohtuullisen kokoinen lätäkkö, mutta totuus on vähän toisenlainen. Ihan näin massiivisesta suunnitelmasta ei ollut kyse!
Suunnitelman mukaan tarkoitus oli johtaa kahdella betoniputkella vettä Kivijärvestä viiden kuutiometrin sekuntivauhtia viikon ajan. Tarkoitus oli virtaaman alapuolisessa Urpalanjärvessä säännellä vedenkorkeutta, niin että Urpalanjärven vedenkorkeus olisi noussut puolisen metriä. Näin olisi saatu aikaan n 10 neliökilometriä lisäestettä Salpa-linjan eteen vihollisen toimintaa häiritsemään. Lisäksi talvella juoksutuksella olisi voitu rikkoa jäitä ja hankaloittaa vihollisen hyökkäystä.
 |
| Betoniset altaat vihertävät limoittuneesta vedestä |
Ajatus tästä suunnitelmasta esitettiin jo ennen talvisotaa ja töihin ryhdyttiin aivan talvisodan loppupuolella. Rauha keskeytti työt vähäksi aikaa, kunnes kesällä 1940 työt jatkuivat taas. Kokonaan valmiiksi tämä kiero suunnitelma luonnonvoimien valjastamisesta tuli 5.12.1940. Vieläkin valtatie 6:n alla olevien putkien kautta laskettiin vettä lasku-uomaan, jotta uoman ympäristö pysyisi märkänä hankaloittaen panssarien liikkeitä. Tosin tänne asti ei yksikään vihollispanssari kurvaillut.
 |
| Tulvitusrakennelmat on onneksi aidalla ympäröity vahinkojen välttämiseksi |
Kesällä 1944 tilanne rintamalla näytti huolestuttavalta ja ensimmäinen kokeilu tulvitusjärjestelmän toimivuudesta tehtiin kesä-heinäkuun vaihteessa 1944. Tällöin vettä laskettiin useita päiviä lasku-uomaan ja huomattiin iso ongelma. Padolta lähtevä uoma alkoi syöpyä virtaavan veden voimasta ja uhkasi riistäytyä käsistä. Koe keskeytettiin ja tämän jälkeen juoksutukselle ei ole ollut käyttöä ja toivottavasti ei koskaan olekaan. Muistona tästä suunnitelmasta on kuitenkin tämä Kivijärven rannassa oleva rakennelma, tien alla olevat putket ja kuusi Urpalanjärvellä olevaa patoa, joilla veden liikkeitä olisi ohjailtu vihollisen niskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita