Joulun perinteisiin kuuluu Tapaninpäivän ajelu. Itse en kuitenkaan aio lähteä reen kanssa liikkeelle, vaan autolla. Tarkoitus olisi hurauttaa Joensuuhun vaihtamaan toisen bloggaajan kanssa ajatuksia, mielipiteitä, ruokaresettejä ja ennen kaikkea lässyttämään joutavia. Sen verran näihin Etelä-Karjalan kohteisiin olen kuitenkin hurahtanut, että yritän käydä matkalla kuvaamassa yhden kesällä väliin jääneen kohteen. Oli muistaakseni kiire johonkin laavulle pihvin paistoon, niin piti laittaa asiat tärkeysjärjestykseen tuolloin.
Koska joulu on nyt lähes ohitse ja pukin tuomat paketit revitty auki, niin pitänee mainita muutama sana saamistani lahjoista, vaikka vannotinkin kaikille, etten tarvitse mitään. Aika moni tuota pyyntöä oli noudattanutkin, mutta yhden mielenkiintoisen paketin sain kuitenkin Williladyltä. Kyseessä on jonkinlainen ranteeseen kiinnitettävä vakoilulaite, mikä ilmoittelee missä liikun, millä vauhdilla jne... Mikähän lienee tämän lahjan tarkoitus? Yritetäänkö minua stalkata, etten pääse yksin ensi kesän "vaativille" luolaretkille? Kiitos kuitenkin lahjasta, vaikka se tähän asti onkin piirtänyt ikkunalaudalla kuolleen miehen sydänkäyrää....
Jotenkin tämä saakelin pitkään jatkunut harmaa ajanjakso kaipaa pientä piristystä, joten kaivetaanpa arkistojen kätköistä lisää kesäisiä kuvia kesäiseltä prätkäajelulta, joka on näemmä tehty 27.7 ja matkan kohteena Taipalsaari. Esittelyvuorossa on Taipalsaaren kirkko ja taidanpa lähiviikkoina esitelläkin kaikki kirkot yhtä kyytiä pois kuljeksimasta.
Taipalsaaren nykyinen kirkko on järjestyksessään kolmas kirkko. Aiemmista ei ole säilynyt kuvia eikä muitakaan niiden ulkomuodosta kertovia seikkoja. Ainoat maininnat ovat liittyneet kirkkorakennuksen kuntoon. Ensimmäisen kirkon valmistumisesta ei ole siis mainintoja, mutta 1600-luvun puolivälissä sen kerrotaan olleen niin huonossa kunnossa, että se oli kaatumaisillaan. Siinä kaikki ensimmäisen kirkon historiasta löytämäni tiedot.
Uuden kirkon rakentaminen tuli ajankohtaiseksi, mutta lemiläisten vastarinta ja omat kirkkohankkeet estivät työn aloittamisen. Lopulta lemin kirkon palon jälkeen v.1670 lemiläiset pakotettiin osallistumaan Taipalsaaren kirkon tekemiseen sakkojen uhalla. Myöskin olosuhteet pakottivat kirkon rakennukseen, koska kirkon mainitaan olleen ilman kattoa. Lopulta Taipalsaaren toinen kirkko valmistui n. 1674. Tarkkaa vuotta on mahdoton sanoa, mutta noilla main joka tapauksessa.
Melko pitkään tämä kirkko palveli taipalsaarelaisten hengellistä elämää, mutta vuonna 1750 sen kerrottiin olevan jo niin huonossa kunnossa, että uuden kirkon rakentaminen tuli taas ajankohtaiseksi. Ikäähän kirkolla oli tässä vaiheessa jo 80 vuotta, mutta rakennuksen elinikää lyhensivät huonosti katetut katot, seinien vuoraamattomuus ja koko kirkon maalaamattomuus. Sillä ei edes ollut mahdollisuutta olla pitkäikäinen huonon hoidon takia.
Mikäs siinä auttoi. uuden kirkon rakentamiseen oli taas ryhdyttävä, vaikka lemiläiset panivat taas parhaansamukaan kapuloita rattaisiin. Esivalta puuttui taas peliin ja pakotti lemiläiset osallistumaan Taipalsaaren kirkon rakentamiseen. Talkootyönä ja Vanhan Suomen kirkoissa kerätyn kolehdin avulla rakennustyöt alkoivatkin nopeasti uudelle paikalle.
Paikaksi valittiin peltojen keskeltä sopiva alue, mistä piti paloturvallisuuden takia purkaa muutama torppa. rakennustöiden johtajasta ja kirkon suunnittelijasta ei ole säilynyt tietoa, mutta yhtenä mahdollisena pidetään sortavalalaista Eskil Collanusta, joka toimi tällä alueella. Paljon muutakaan ei tiedetä, mutta kirkkoon tarvittavien naulojen takojan nimi on selvillä. Työurakan hoiti Elias Heikinpoika, joka on joutunut takomaan naulan jos toisenkin.
Kirkko valmistui v.1754, mutta ilmeisesti rakennustyötä ei tehty kunnolla, koska jo 50 vuotta myöhemmin valitettiin kirkon katon olevan huonossa kunnossa. iso remontti oli siis edessä, mutta senkään tekijästä ei ole täytttä varmuutta. Savitaipaleen kirkkomestareiden Matti Salosta on tosin veikkailtu työn suunnittelijaksi. Kattotöiden lisäksi sisustusta muutettiin ja ikkunoita lisättiin rakennukseen lappeenrantalaisen Samuel Sporen toimesta. Unohtaa ei sovi päivätöiden osuutta remontissa, koska jokainen torppari joutui urakoimaan kirkkotyömaalla parin viikon ajan.
Seuraava suuri remontti tehtiin savonlinnalaisen puuseppä Mechelinin toimesta vuosina 1846-1847. Syynä oli kirkon jääminen pieneksi seurakuntalaisten tarpeisiin ja niinpä sisätilaa suurennettiin. Samalla uusittiin kirkon katto, lattiat, lehterit ja penkit. Myöhemmin vielä kirkko on saanut peltikaton, urut ja lämmityslaitteet, jotta se säilyisi vielä pitkään Taipalsaaren kirkonkylän maamerkkinä.
 |
| Taipalsaaren kirkko |
Uuden kirkon rakentaminen tuli ajankohtaiseksi, mutta lemiläisten vastarinta ja omat kirkkohankkeet estivät työn aloittamisen. Lopulta lemin kirkon palon jälkeen v.1670 lemiläiset pakotettiin osallistumaan Taipalsaaren kirkon tekemiseen sakkojen uhalla. Myöskin olosuhteet pakottivat kirkon rakennukseen, koska kirkon mainitaan olleen ilman kattoa. Lopulta Taipalsaaren toinen kirkko valmistui n. 1674. Tarkkaa vuotta on mahdoton sanoa, mutta noilla main joka tapauksessa.
Melko pitkään tämä kirkko palveli taipalsaarelaisten hengellistä elämää, mutta vuonna 1750 sen kerrottiin olevan jo niin huonossa kunnossa, että uuden kirkon rakentaminen tuli taas ajankohtaiseksi. Ikäähän kirkolla oli tässä vaiheessa jo 80 vuotta, mutta rakennuksen elinikää lyhensivät huonosti katetut katot, seinien vuoraamattomuus ja koko kirkon maalaamattomuus. Sillä ei edes ollut mahdollisuutta olla pitkäikäinen huonon hoidon takia.
 |
| Taipalsaaren v. 1754 valmistunut kirkko |
Mikäs siinä auttoi. uuden kirkon rakentamiseen oli taas ryhdyttävä, vaikka lemiläiset panivat taas parhaansamukaan kapuloita rattaisiin. Esivalta puuttui taas peliin ja pakotti lemiläiset osallistumaan Taipalsaaren kirkon rakentamiseen. Talkootyönä ja Vanhan Suomen kirkoissa kerätyn kolehdin avulla rakennustyöt alkoivatkin nopeasti uudelle paikalle.
Paikaksi valittiin peltojen keskeltä sopiva alue, mistä piti paloturvallisuuden takia purkaa muutama torppa. rakennustöiden johtajasta ja kirkon suunnittelijasta ei ole säilynyt tietoa, mutta yhtenä mahdollisena pidetään sortavalalaista Eskil Collanusta, joka toimi tällä alueella. Paljon muutakaan ei tiedetä, mutta kirkkoon tarvittavien naulojen takojan nimi on selvillä. Työurakan hoiti Elias Heikinpoika, joka on joutunut takomaan naulan jos toisenkin.
 |
| Kirkkomiljööseen kuuluu myös kellotapuli. Valmistusvuosi tuntematon |
Kirkko valmistui v.1754, mutta ilmeisesti rakennustyötä ei tehty kunnolla, koska jo 50 vuotta myöhemmin valitettiin kirkon katon olevan huonossa kunnossa. iso remontti oli siis edessä, mutta senkään tekijästä ei ole täytttä varmuutta. Savitaipaleen kirkkomestareiden Matti Salosta on tosin veikkailtu työn suunnittelijaksi. Kattotöiden lisäksi sisustusta muutettiin ja ikkunoita lisättiin rakennukseen lappeenrantalaisen Samuel Sporen toimesta. Unohtaa ei sovi päivätöiden osuutta remontissa, koska jokainen torppari joutui urakoimaan kirkkotyömaalla parin viikon ajan.
Seuraava suuri remontti tehtiin savonlinnalaisen puuseppä Mechelinin toimesta vuosina 1846-1847. Syynä oli kirkon jääminen pieneksi seurakuntalaisten tarpeisiin ja niinpä sisätilaa suurennettiin. Samalla uusittiin kirkon katto, lattiat, lehterit ja penkit. Myöhemmin vielä kirkko on saanut peltikaton, urut ja lämmityslaitteet, jotta se säilyisi vielä pitkään Taipalsaaren kirkonkylän maamerkkinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita