Joulu on koittanut ja koita siitä nyt repiä asiaa. Onhan tuo kaiketi kohteliasta toivottaa lukijoille Hyvää joulua, joten minäkin teen niin. Kiitos ja kumarrus kaikille, mutta pitänee tässä muutama joulutervehdys heittää assareillekin. Pojat, Willilady, muut assarit ja touhuissa mukana olleet....paljon kiitoksia kuluneesta vuodesta ja Hito Hyvää joulua, kuten meillä Lappeenrannassa toivotetaan. Lahjoja ja kortteja en tietenkään lähettänyt kenellekään, kuten en myöskään toimittanut Lealle useasti lupaamiani Tobleronejakaan. Ehkä teitä kuitenkin lämmittää ajatus, että ensi vuoden aikana en useasti soittele teille ja pyydä valokuvausretkille. Blogi on enää noin 150 julkaisun päässä päätöksestään ja useimmat kohteet on jo kuvattu. Päättymisen jälkeen kokoonnumme porukalla Prinsessa Armadalle päätösjuhliin. Kun vaan muistaisin lähettää kutsut...
Eilen kehuin olevani huolissani ympäristön tilasta, mutta silti sorruin hankkimaan Williladyn rahoilla muovisia hautakynttilöitä, jotka pitäisi tämän päivän aikana kyetä viemään Lepolan hautausmaalle sukulaisten haudoille. Tiedossa on siis kävelyretki yhdelle ensimmäisistä kohteista, jotka pääsivät blogin julkaisulistalle. Tämä homma on pakko hoitaa, ettei tarvitse talven aikana nauttia kynttiläillallisia hautakynttilöiden valossa. Tästä tempauksesta voisi saada jopa oudon miekkosen maineen, jollei se nyt ole jo hankittu vuosia takaperin....
Mikään aiemmin julkaisematon kohde ei liity omaan joulunviettooni, joten pitää taas nykäistä tarinan tynkää hatusta. Ehkä aiheeksi sopii jatko-osa eiliseen tarinaan Lemin entisistä kahdesta kirkosta ja esitellä nykyinen, joka vielä ainakin jokunen viikko takaperin oli pystyssä. Tämä upea paanukattoinen kirkko onkin näkemisen arvoinen.
 |
| Lemin kolmas kirkko on paanukattoineen upea ilmestys |
Joka kesä kirkon ohitse tulee kurvailtua autolla assistentti Sollon mökille rentoutumaan ja saunomaan, tai nostamaan venettä ylös järvestä keskellä parasta veneilykautta. Lienevät assistentille jokakesäisiä nuo kevyet ja joskus tanakammatkin osumat johonkin uuteen Kivijärven pohjaan ilmestyneeseen kivenmurikkaan. Jos ostaisin joululahjoja, niin Jouni saisi uudet Kivijärven merikortit aivan varmasti! Unohtaa ei sovi myöskään päivän kohteemme iltavalaistusta, mitä Jehun terassilta ihailimme takavuosina assistentin kanssa, silloin kun vene sattui kellumaan vedessä ja toi meidät Lahnajärven rantaan.
Ulkoa kirkko on ainakin minusta ihan saamarin komea ja soveltuu Lemin rauhalliseen miljööseen erinomaisesti. Itseasiassa lemiläiset ovat sen verran rauhallisia, että vieraillessani paikalla kesällä, he olivat päättäneet pitää kirkon ovet lukittuina. Niinpä sisäkuvat puuttuvat tälläkin kertaa. Itseäni olisi kiinnostanut kuvata sisältä kirkon saarnastuoli, mikä on siirretty vanhasta kirkosta tähän nykyiseen. Saarnatuolin historia ulottuu aina vuoteen 1764 asti ja on vanhin osa nykyistä kirkkoa.
No, minua tuo nyt ei liikaa harmita, koska onhan tuo kirkko tullut nähtyä sisältäkin. Aikaahan tuosta on jo vierähtänyt, mutta paikalla on käyty....se on varma. Näemmä joskus 1980-luvulla(tarkka vuosi unohtunut) saavuin tänne kerran jopa polkupyörällä. Armeijaa suorittaessani Lappeenrannassa rakuunoissa, meidät pakotettiin polkupyörämarssille Lemin kirkkoon kesähelteessä. Suurta innostusta pyöräilyyn tuskin oli, mutta luvatut lomapäivät sotilasvalan jälkeen saivat aikaan sen, että vauhtia riitti etenkin paluumatkalla. Lieneekö ollut kiire Pusupuistoon vai mihin?
Koska tuo jaaritteluosuus on tänään melkoisen pitkä, niin esitellään kirkko sitten vähän lyhyemmin. Vuorossa siis lyhyt historiaosuus, että ilkeän käyttää termiä historiablogi, näistä vaatimattomista sepustuksistani.
 |
| Lemin kirkko ja Sankarihaudat |
Lemillä virisi ajatus uudesta kirkosta vuonna 1775, jolloin he pyysivät että kirkon rakentamisen rahoittamiseksi koko vanhan Suomen aluueelta olisi kerätty kolehti köyhän kappeliseurakunnan suuren rakennushankkeen toteuttamiseksi. Lemiläisten uppiniskaisuus edellisten kirkkojen rakentamisissa oli vielä hyvässä muistissa, joten kolehti jäi keräämättä. Niinpä rakentaminen ei päässyt alkamaan vielä tuolloin.
Kolehtiasia tuli ajankohtaiseksi v. 1784, jolloin keräys toteutettiin ja rahaa virtasi kirkon rakentamisen aloittamiseen. Näillä rahoilla palkattiin kirkon suunnittelijaksi ja rakentajaksi savitaipalelainen Juhana Salonen, jonka kunniaksi pystytetyn muistomerkin olemme esitelleet aiemmin. Palkaksi Saloselle luvattiin 60 ruplaa, ruista ja voita kaikilta lemiläisiltä ja tietenkin ilmainen kortteeri täyshoidolla. Näillä ehdoilla Salonen laittoikin tuulemaan ja homma eteni rivakasti Salosen palkkaamien 14 miehen voimin. Lisävoimia tuli kaikista alueen taloista, joiden piti suorittaa taksvärkkiä kirkon rakentamiseksi.
Kirkko sai katon päälleen v.1786 ja siellä on todennäköisesti pidetty ensimmäiset kirkonmenot jo tuolloin, koska kirkon sisäkatosta löytyy latinankielinen teksti, joka suomennettuna on: "Tämä kirkko on rakennettu vuonna 1786 rakennuttaja Juhana Salonen". Se on varmaa, että kirkko on tuolloin ollut vielä keskeneräinen, koska ulkoa päin kirkko valmistui vasta seuraavana suvena 1787. Samalla Salonen teki uuden sopimuksen kirkon sisätöistä, joiden piti olla samanlainen kuin Savitaipaleen kirkossa.
Sisätyöt etenivät hyvästä palkasta huolimatta hitaasti ja vuonna 1792 lemiläisten mitta oli täynnä. he päättivät haastaa Salosen oikeuteen vitkuttelusta, mutta Salonen aloitti sisustustyöt välittömästi ja syyte raukesi. Lopulta valmis kirkko voitiin esitellä lemiläisille maaliskuussa 1796, joskaan tarkka vihkimispäivä ei ole tiedossa. Lopuksi Salonen vielä peruskorjasi kirkon vieressä sijainneen kellotapulin 1800-luvun alussa.
Vanha tapuli ei kuitenkaan riittänyt lemiläisille, vaan he toivoivat uutta kellotapulia. Tämän työn suoritti Juhana Salosen poika Matti ja työ valmistui v.1821. Vaikka Salosen työn jälki oli hyvää ja lemiläiset tyytyväisiä kahdeksankulmaisesta kellotapulista, niin se ei ole säilynyt jälkipolville. Huhtikuun loppupuolella 1918 Lemiltä vetäytyvät punaiset päättivät tehdä ilkityön vailla vertaa!
Tarkkaa tietoa ei ole, että oliko tihutyö määräys vai yksittäisten punaisten henkilökohtainen mielenilmaus, mutta vetäytyessään he sytyttivät tuleen pappilan ja kellotapulin, mitkä paloivatkin maan tasalle. Kirkkoa he yrittivät myöskin sytyttää, mutta sen polttaminen epäonnistui....onneksi!
 |
| Juhani Viisteen v.1936 suunnittelema ja rakentama kellotapuli on lähes identtinen alkuperäisen kanssa |
Itse kirkkorakennusta on aikojen kuluessa restauroitu useaan otteeseen, viimeksi v.1976. Se onkin näkemisen arvoinen ja Willimies aikoo ensi suvena piipahtaa täällä myös sisällä...kenties tekin?
Hyvää joulua kaikille lukijoille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita