Blogin tekijöiden top 10 kohteet

                                           Lynyrd Skynyrd "Sweet home Alabama"

Entistä kotiseutuani Kaukasta nimitettiin kaveripiirissäni leikkisästi Texas Alabamaksi, joten ylläoleva biisi kuvastanee hyvin tuntemuksiani Kaukaasta ja Lappeenrannasta, sekä miksei myös Etelä-Karjalasta. Hemmetin hyvä biisi, mutta hemmetin upeata seutua nämä kaakonnurkat ovat, joten sopii paremmin kuin nyrkki silmään biisivalinnaksi. Lienee tosin kolmas kerta, kun Lynyrdit hehkuttavat Alabamaansa....

Viime aikoina olen törmännyt enemmän kuin usein erilaisiin suosikkilistoihin mitä eri bloggaajat esittelevät. Monesti ne tuntuvat huuhaalta, kuten varmasti tämäkin postaukseni, mutta meitä ei kiinnosta rutinat eikä valitukset. Willimiehen jäljillä blogi on matkan varrella esitellyt 668 eri kohdetta kauniista Etelä-Karjalasta, joten mekin ajattelimme Williladyn kanssa esitellä omat suosikkimme paikoista, mitkä blogi on esitellyt jossain vaiheessa. Perhesovun merkeissä päätimme panna riidan puoliksi ja julkaista kumpikin viisi omaa suosikkiamme.

Willimies sai pitkän neuvottelun jälkeen valita omat suosikkinsa ensin, joten aletaanpa perkaamaan omia suosikkejani. Aivan ensimmäiseksi on pakko julkaista Kaukaan edustuskerho, joka on ollut Willimiehen unelmien kotitalo jo lapsuudesta saakka, vaikka en todellakaan haluaisi suorittaa tämän kortteerin imurointia. On meinaan neliöitä vaikka muille jakaa.... Suurin syy tosin kohteen valintaani viiden parhaimman listalle johtuu siitä, että tästä alkoi blogin 670 tarinaa kestänyt matka 30.3.2012. Jumaliste, siitä on kulunut lähes kolme vuotta! 

Kaukaan edustuskerho

Yksi suurista haaveistani on ollut nuoresta saakka päästä vierailemaan Lappeenrannan raatihuoneella, mutta koska virallista kutsua edustustilaisuuksiin ei koskaan ole tullut, niin jouduin tyytymään "avoimet ovet" tapahtumaan, mutta yhtä kaikki sisällä on käyty. Olisittepa nähneet muikean hymyni!

Lappeenrannan raatihuone

Tarvitseeko tätä paikkaa edes esitellä? Kyseessä on itselleni rakkaat SaiPa ja sen kotihalli Kisapuisto. Täällä Willimies majailee kaiketi enemmän kuin omassa olohuoneessaan. MItä tästä voi sanoa? Unelmien pelikenttä, mikä on vetänyt minua puoleensa jo yli neljänkymmenen vuoden ajan. Aktiivi visiteeraus täällä alkoi samana vuonna kuin halli pykättiin pystyyn. Eikä ole montaa peliä jäänyt näkemättä, eikä jää tulevaisuudessakaan....

Kisapuisto ja jäädytetyt pelipaidat. Kohon Villen nro 8 seuraavaksi....

Omituisin luontokohde, mihin olen törmännyt. Ruokolahden Kummakivi on melkoinen murikka, mikä jäi jääkauden jälkeen vangiksi pienemmän kiven päälle, eikä ole kummoisesti asettunut alustalleen. Silti se uhkaa kaiken maailman painovoimia ja muita energioita ja kököttää omalla paikallaan. Siinä se on kestänyt yli 10.000 vuotta, joten eiköhän se kestä siellä ikuisesti?

Perhana, että halusin kiihkeästi tänne Rutolan miehistöluolaan ja onnistuihan se! Nyt visiittejä on ollut jo useampiakin, mutta aina se vaan jaksaa kiehtoa. Uskomaton voimainponnistus 1940-luvulla, jolloin käytössä ei ollut nykyaikaista porauskalustoa, eikä paljon muitakaan apulaitteita. Menkää ihmeessä käymään, jos paikalla järjestetään avoimet ovet tapahtuma. Muuten luolaan pääsy on vähän hankalampaa....

Rutolan miehistöluola

Seuraavaksi vuorossa Williladyn valitsemia kohteita.

Ensimmäiseksi kohteeksi valitsin Lassilan linnavuoren luolan, joka oli ensimmäinen luolakohteemme. Se ei varmaankaan ole se kaikkein hurjin ja mahtavin, mutta meille haastetta oli enemmän kuin tarpeeksi. Luola oli erityisen upea siksi, että sinne mahtui sisään ja koska sinne johtivat jyrkät luonnonportaat. Luolasta poistuessamme polveni linksahti kipeästi, ja pystysuorassa kivikkorinteessä mielessä kävi, että tässä voi oikeasti käydä huonosti... Selvisimme kuitenkin. Tätä kohdetta olen muistellut monesti siksi, että tällä reissulla yhdistyi monta minulle tärkeintä asiaa WillimiesToursin matkoilta: erikoinen kohde oudossa paikassa, jännittävyys, haasteellisuus ja pelkokin, jotka kuitenkin pystyi ylittämään ja löytämään jotain todella hienoa.

Lassilan linnavuoren luola

Myllykosken laavu pääsee aivan ehdottomasti listalleni myös. Hienompaa laavupaikkaa en tiedä. Täällä aika tuntuu pysähtyvän eikä mitään puutu. Vaikka kerran kyllä puuttui taskulamppu, jolle olisi ollut käyttöä, kun jouduimme suunnistamaan sysipimeässä metsässä pitkää metsäreittiä pitkin takaisin autolle.

Lääväkorven Myllykosken laavu

Olen aina ihaillut persoonallisia ja erikoisia ratkaisuja. Siksi en voi kiistää, ettenkö olisi ollut ollut todella vaikuttunut siitä, että jollain on ollut mahdollisuus pystyttää itselleen niin ainutlaatuinen hautapaikka kuin tämä kalterijääkäri Jussi Reinikaisen hauta Iivanansaaressa on. Jokaisen pitäisi mielestäni pyrkiä elämässään samaan eli toteuttamaan myös niitä ei niin kaavamaisia ideoitaan. Jos on kokenut elämässään jotain niin pysäyttävää kuin tällaisessa vankisellissä vietetty aika varmasti on ollut, ei se voi olla vaikuttamatta koko loppuelämään ja aikaan sen jälkeenkin. Olen yllättynyt siitä, että Suomen byrokratian keskeltä on kuitenkin löytynyt joustoa tällaisille erikoisuuksillekin. Hienompaa hautapaikkaa en Suomessa ole nähnyt.

Kalterijääkärin hauta Iivanansaaressa

Rautjärjellä sijaitseva Shevardnadze-karhun kaatamisen muistomerkki ei ehkä ole ulkonäöltään kaikkein vaikuttavin, mutta se pääsee listalleni parista syystä. Tämän muistomerkin etsimisreissuun liittyi kaikkea kuvausreissuillemme ominaista. Kohde oli todella haasteellisessa paikassa, emmekä millään meinanneet löytää sitä tiheän metsikön keskeltä. Kuvauspäivänä oli  paahtavan kuuma helle, ja rämmimme ympäri metsää mobiililaitteiden kanssa suunnistaen ja kohdetta etsien. Joka puolella inisi itikoita, selkä oli täynnä punkkeja ja hiuksissa kuhisi hirvikärpäsiä. Olimme jo aikeissa luovuttaa, kun muistomerkki viimein löytyi ryteikön seasta. Voi sitä onnen hetkeä! Olo oli kuin parhaallakin löytöretkeilijällä. Lisäksi arvostan tämänkin kohteen kohdalla sitä, että joku on jaksanut nähdä niin paljon vaivaa, että on pystyttänyt muistomerkin tällaiselle vähäpätöiselle asialle. Ja vieläpä näin komean kiven näin haasteelliseen paikkaan. Persoonalliset ratkaisut kunniaan!

Shevardnadze-karhun muistomerkki

Viimeisen kohteen valinta oli vaikeaa, sillä vaihtoehtoja oli niin monta. Tämä kivikautinen asumus valloitti kuitenkin paikan sydämestäni. Miten hienoa, että meidän nykyihmisten nähtäväksi on rakenneltu vanhan kaavan mukainen kota! Miten sitä yksinkertainen ihminen muuten ymmärtää ja hahmottaa, millaisia asumukset ovat muinoin olleet? Kyllä tällaisessa vierailu on monin verroin antoisampaa kuin pelkkien asumusten jäljiltä jääneiden painanteiden kummastelu. Tällaista toivoisin historian elävöittämisen olevan. Täällä herää väkisinkin mielikuvitus laukkaamaan sen suhteen, millaista elämä on ennen ollut. Täällä sitä on ennenkin eletty, rakastettu, taisteltu, sinnitelty ja lopulta kuoltu. Saman sammaleen päällä, samoilla rannoilla kuin mekin. 

Kivikautinen asumus Savitaipaleen Jääkauden jäljet -polun varressa

Siinä meidän top 10 valintamme. Te lukijat voitte ilmoitella omista valinnoistanne Facebook-sivustomme kautta...