Tänään on viimeinen lomapäivä ja se tulee menemään uutta astianpesukonetta jäljittäessä. Alkaa pikkuhiljalleen ärsyttämään käsineen tiskaaminen ja muutenkin ison orkesterin ruokkiminen tiskihuoltoineen käy voimille. Niinpä asialle pitää tehdä jotakin ja äkkiä. Taloudellisestihan tuo syö taas rahavaroja, mitkä olen varannut uuden moottoripyörän hankkimista varten. Olen nimittäin tässä keskellä 50-kympin kriisiä päättänyt hommata itselleni pientä puuhasteltavaa elikkä ostaa Harley Davidsonin. Sen kanssa saa istuskella autotallissa remonttihommissa koko talven. Se on juuri sitä, mitä olen tässä kaipaillutkin viime aikoina!
Koska taloutemme maitotili tyhjenee kertaheitolla astianpesukoneen ja Harrikan oston myötä, niin täällä Joutsenossakin kiristetään vyötä. Nälkäkuoleman vaaraa tuskin on kuten tämän päiväisen kohteemme henkilöille kävi joskus ammoisina aikoina nykyisen rajan takana entisessä Jääsken pitäjässä, nykyisessä Lesogorskissa, mistä ajelen ohitse useasti vuoden aikana piipahtaessani Viipurissa ja muualla Karjalan laulumailla.
 |
| Entisen kirkkomaan takaosassa pilkottaa musta muistomerkki |
Tällä kertaa kuvat ovat jo melkoisen vanhoja, koska viime huhtikuussa kävimme assistentti Ritan kanssa kahteen pekkaan reissussa Venäjän maalla. Reissumme eteni aina Viipuriin asti, mutta kaikkein vaikuttavimmat kohteet löysimme entisen Jääsken kirkon kirkkomaalta, missä yllätys yllätys on vielä jotain vanhaakin jäljellä. Tietysti paikalla oli myös uudempia suomalaisten pystyttämiä muistomerkkejä paikalla sijainneen kirkon paikalla, mutta jo alkuvaiheessa huomiomme kiinnittyi yhteen tiettyyn muistomerkkiin, mikä sijaitsi hivenen syrjässä....
Kyseessä on Jääsken seurakunnan vuonna 1916 pystyttämä muistomerkki, mikä oli aikoinaan pystytetty muistuttamaan Jääskeä ja koko Suomea koskenutta suurta nälänhätää. Tuollon näet arviolta liki kolmannes Suomen 500.000 väestöstä kuoli nälkään ja tauteihin. Tuolloin näet vuosina 1695-1697 Suomea koetteli kylmä ajanjakso, jolloin viljasadot jäivät huonoiksi tai ne menetettiin kokonaan. Siksi koko väestö joutui liikekannalle etsimään ruokaa. Valitettavasti sitä ei ollut tarjolla missään muuallakaan samoista syistä.
 |
| Muistomerkki vuodelta 1916 |
Pettuleipä ja muu hätäravinto oli pakko ottaa ruokalistalle, kun karja oli syöty. Kun sekään ei riittänyt, niin tämän "pikku jääkauden" aikana ihmiset lähtivät kerjuulle huonolla menestyksellä. Ajat olivat kovat ja sen ajan ihmisten on ollut mahdoton ymmärtää miksi jäät lähtivät järvistä jo helmikuussa ja elokuussa ne olivat umpijäässä. Nykyisin tiedetään, että kylmän jakson aiheutti tulivuoren purkaukset Islannissa, Japanissa ja Indonesiassa, mutta tuon ajan ihmisille se on kaiketi tuntunut Jumalan kostolta ihmiskunnalle.
Vaikeat ja epätoivoiset ajat saavat ihmiset myös tekemään epätoivoisia tekoja, joita historiaa tutkivat henkilöt tutkia säilyneiden asiakirjojen kautta. Ne paljastavat 1600-luvun loppupuolelta epämiellyttäviä asioita, joita meidän nykyihmisten on ehkä vaikea ymmärtää kun elämme keskellä runsauden paljoutta omassa elämässämme, mutta tuolloin asiakirjat kertovat karuj kertomuksia esimerkiksi kannibalismista eli ihmissyönnistä, mihin paikka paikoin eri puolilla Suomea syyllistyttiin.
 |
| Karua tekstiä |
Monet maatilat ympäri Suomea autioituvat ja kuolleita haudattiin joukkohautoihin elleivät heikoimmat tuupertuneet kuolemaan teiden varsille nälän ja tautien heikentäminä. Esimerkiksi Jääskestä mainitaan luku 1203 kuollutta näiden kahden vuoden aikana. Lieneekö totta tai ei, mutta hirvittävästä inhimillisestä tragediasta on kaikesta huolimatta ollut kyse.
Niinpä lienee tähän lopuksi syytä nyt mainita tämän muistomerkin kertomus, mikä kertoo omaa karua kieltään Jääsken pitäjästä noilta ajoilta. Muistomerkin teksti kertoo, että 12.4 ja 5.5 vuonna 1697 haudattiin kirkkomaahan ensiksi 150 ja myöhemmin vielä 90 nälkään ja nälkäruttoon kuollutta. Ajat ovat siis olleet enemmän kuin kovat suomalaisille, kunnes Ruotsista tuotu siemenvilja on saatu tuottamaan uutta satoa asukkaille. Vaan tästäkin kärsimyksestä Suomen kansa nousi, mitä meidän itsemme ähkyyn jouluna syöneiden immeisten kannattaa muistella hartaudella. Me elämme onneksemme hyvinvointiyhteiskunnassa, missä nälkään ei ole kuoltu pitkiin aikoihin.....
Koska muistomerkin teksti on vähän heikosti luettavissa, niin kirjoitanpa sen tähän lopuksi muistutukseksi meille kaikille: "Tähän hautausmaahan haudattiin 1697 12 P. Huhtik samaan hautaan 150 ja 3 P. 90 nälkään ja nälkäruttoon kuollutta. He nääntyivät nälkään väkivallantekoja tekemättä ja ajan kärsimysten tähden rikkomatta Jumalan ijankaikkisia perustuslakeja. Siunaus esiisien haudalle!"
Niinpä lienee tähän lopuksi syytä nyt mainita tämän muistomerkin kertomus, mikä kertoo omaa karua kieltään Jääsken pitäjästä noilta ajoilta. Muistomerkin teksti kertoo, että 12.4 ja 5.5 vuonna 1697 haudattiin kirkkomaahan ensiksi 150 ja myöhemmin vielä 90 nälkään ja nälkäruttoon kuollutta. Ajat ovat siis olleet enemmän kuin kovat suomalaisille, kunnes Ruotsista tuotu siemenvilja on saatu tuottamaan uutta satoa asukkaille. Vaan tästäkin kärsimyksestä Suomen kansa nousi, mitä meidän itsemme ähkyyn jouluna syöneiden immeisten kannattaa muistella hartaudella. Me elämme onneksemme hyvinvointiyhteiskunnassa, missä nälkään ei ole kuoltu pitkiin aikoihin.....
Koska muistomerkin teksti on vähän heikosti luettavissa, niin kirjoitanpa sen tähän lopuksi muistutukseksi meille kaikille: "Tähän hautausmaahan haudattiin 1697 12 P. Huhtik samaan hautaan 150 ja 3 P. 90 nälkään ja nälkäruttoon kuollutta. He nääntyivät nälkään väkivallantekoja tekemättä ja ajan kärsimysten tähden rikkomatta Jumalan ijankaikkisia perustuslakeja. Siunaus esiisien haudalle!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita