Suomen itsenäisyyspäivä ja siihen oleellisesti kuuluva paikka saa nyt ensiesittelynsä blogissamme. Paikannimenä Ihantala on tarunhohtoinen ja itseäni hivenen arveluttaa kirjoittaa paikasta ja siellä käydystä torjuntataisteluista, missä ratkaistiin kesällä 1944 Suomen itsenäisyyden kohtalo. Lopputuloksen me kaikki tiedämme, mutta koska aiheesta on kirjoitettu lukuisia kirjoja ja tarkkoja selvityksiä karttoineen, niin itse jätän asian käsittelyn laajemmalle tasolle. Syy valitsemaani esitystapaan on se, etten ole millään tavalla pätevä esittelemään taistelunkulkua joukko-osastojen tasolla. Lisäksi Suomi on täynnä sotahistoriaamme keskittyneitä ihmisiä, jotka tietävät asioista itseäni enemmän....
 |
| Ihantalan torjuntataistelun muistomerkki |
Ihantalan taistelut tai kuten niitä yleensä nimitetään Talin-Ihantalan taisteluiksi ovat Pohjoismaiden sotahistorian suurin taistelu, missä ratkaistiin Suomen itsenäisyyden kohtalo kesä-heinäkuun taitteessa 1944. Koska sota ei tunne taukoja, niin tarkkoja päivämääriä taisteluista on mahdoton sanoa, koska ne vaihtelevat eri lähteissä. Joka tapauksessa taisteluihin osallistui niiden eri vaiheissa 50.000 suomalaista ja 150.000 venäläistä sotilasta. Ylivoima oli siis melkoinen. Lisäksi kesäkuun nopea perääntymisvaihe suurhyökkäyksen alettua päättyi suomalaisten osalta 20.6.1944 Viipurin menettämiseen ja se sai aikaan muutoksen.
 |
| Muistomerkillä riittää kävijöitä....lähes aina on paikalla jonkun veteraaniseurueen laskema uusi seppele |
Asenteen muuttumista rintamakarkuruuteen ja perääntymiseen kuvastaa kaiketi parhaiten 10.divisioonan komentajan eversti Savonjousen sanat: "Tästä ei sitten peräännytä. Ei nimittäin voida. Siellä ovat seuraavassa linjassa äitimme, siskomme, lapsemme ja vanhempamme, koko avoin Suomen sydän. Tähän kuollaan. Minä olen tullut tänne kuolemaan. Juoksut on juostu hyvät veljet. Nyt on aika olla taas suomalainen maanpuolustaja. Jos joku tästä pakenee, minä olen itse pidättämässä, näin on minun osani ja arpani."
 |
| Muistomerkin teksti |
Ensin venäläiset yrittivät läpimurtoa Viipurin länsipuolella, mutta eversti Marttisen johtama JR61 pysäytti Kivisalmen ylityksen tykistön avulla. Se ratkaisi, etteivät venäläiset päässeet suomalaisten selustaan. Kiivaiden taisteluiden jälkeen ratkaisua näiden kahden maan armeijan välillä alettiin etsimään Viipurin menetyksen jälkeen kaupungin koillispuolella Talin kylän alueella. Tännekin vihollinen oli keskittänyt valtavasti joukkoja ja kalustoa. Lisäksi lähes täydellinen ilmaherruus sai suomalaiset perääntymään sitkeiden taisteluiden jälkeen muutaman kilometrin, mutta vastahyökkäyksillä pyrittiin saamaan alueet takaisin.
 |
| Muistomerkin takaa löytyy infoa muistomerkistä |
Kesäkuun 27.päivänä Suomen ainoa panssaridivisioona heitettiin taisteluihin mukaan ja se aiheuttikin melkoista tuhoa vihollisen panssarijoukoissa, mutta haluttua mottia ei saatu aikaan. Siihen eivät voimat riittäneet. Myöskin asemasodan aikainen tapa säästellä tykistönammuksia oli vielä joillakin veressä, vaikka nyt ammuksia olisikin ollut käytettävissä. Vihollinen pääsi pikkuhiljaa etenemään ja saavutti lopulta Portinhoikan tärkeän neljän tien risteyksen, mistä olisi hyvä tieura Saimaan kanavan Juustilan sululle. Se oli paha menetys suomalaisille, mutta taistelut olivat tuolloin vielä kesken....
 |
| Neuvostomuistomerkki Portinhoikassa |
 |
| Suomen lippu Portinhoikan muistomerkin kivimuurissa |
Taisteluiden käänne alkoi hahmottua 29.6.1944, jolloin Kannaksen joukkojen komentaja Oesch määräsi IV armeijakunnan vetäytymään puolustukseen Ihantalaan. Lisäksi Ihantalan rintama sai täydennystä Laatokan pohjoispuolelta, mistä saapui 6.divisioona vastaamaan Ihantalan puolustuksesta Einar Vihma komentajanaan. Tämän jälkeen alkoikin taisteluiden voittajan selvittäminen. Neuvostojoukot hyökkäsivät innokkaasti kohti suomalaisten asemia, mutta heidät lyötiin pois lukuisia kertoja. Suurena apuna olivat tykistöjoukot, jotka pystyivät parhaimmillaan ampumaan 250 tykin voimin samalle alueelle. Enää kranaatteja ei säästelty, vaan nyt laitettiin kaikki peliin....
 |
| Muistomerkin juurelle on kerätty muistoja taisteluista |
Tykistön mahtava voima pakotti venäläiset antamaan periksi heinäkuun 8-9.7 välisenä yönä, jolloin heille alkoi selvitä, ettei Ihantala anna periksi. Lopulta 13.7 neuvostojoukoille annettiin käsky käydä alueella puolustukseen, koska läpimurtoa ei alueella saatu aikaiseksi. Torjuntavoitto oli saavutettu ja Suomi pelastunut viettämään itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia vastaisuudessakin!
 |
| Muistomerkin pohjoispuolelta löytyy suomalaisten taistehaudat |
Monia suomalaisia ihmetyttää yhä edelleen, että kuinka oli mahdollista pysäyttää lukumäärältään ylivoimaiset neuvostojoukot Tali-Ihantalan noin sadan neliökilometrin kokoiselle alueelle? Syitä on tietysti lukuisia, mutta niistä on pakko nostaa esiin ainakin muutama kiistaton syy. Ensimmäiseksi suomalaiset saivat sekasortoisen perääntymisvaiheen jälkeen joukot uudelleen taistelukuntoisiksi lukuisista rintamalta paenneista huolimatta. Viipurin helppo menettäminen viholliselle sai varmaankin monet taistelemaan kaikkensa antaen. Saksalaisten aseapu panssareiden, rynnäkkötykkien ja ilmavoimat(Osasto Kuhlmey) auttoi panssarien torjunnassa huomattavasti. Unohtaa ei sovi myöskään asetoimituksia kaikenlaisine materiaaleineen ja yksittäisen taistelijan käyttöön annettuja panssarinyrkkejä, joilla moni rivimies tuhosi lukuisia vihollistankkeja auttaen omia joukkoja pitämään asemansa.
 |
| Taistelumaastoa mihin moni menetti henkensä |
Vaikka Saksan apu olikin korvaamatonta vihollisen pysäyttämisessä Ihantalan edustalle, minkä jälkeen olisi lähtenyt kaksi tieuraa kohti Jääskeä ja Antreaa, kaikkein suurimmat kiitokset menevät suomalaiselle sotilaalle sekä tykistölle, joka pystyi ensimmäistä kertaa keskittämään tulensa tietylle alueelle melkoisella voimalla. Moni vastustajan hyökkäys tyrehtyi jo lähtökuoppiinsa, kun tykistö ampui kaikilla putkillaan! Myös tavallinen rintamamies hoiti tehtävänsä, vaikka vihollisenkin tulivoima oli uskomaton. Jokainen on takuulla pelännyt, mutta hoiti tehtävänsä. Kiitos teille.
 |
| Tähän venäläiset pysäytettiin. Näkymä muistomerkiltä Viipurin suuntaan (kuvattu 8.11.2015) |
 |
| Kiitokset sotaveteraaneille, Suomi on hyvä maa ja puolustamisen arvoinen
Päivitys 5.7.2017
Kävin tänään piipahtamassa Ihantalan torjuntavoiton muistomerkillä pitkästä aikaa ja olikin miellyttävä yllätys. Muistomerkin takana oli suomea puhuva venäläinen mies autoineen odottamassa bussilastillista Paimiosta saapuvia matkalaisia. Tarjoilua oli vaikka minkälaista, mutta parasta oli muistomerkin ympärille sijoitettu Suomen lippu. Lisäksi uutuutena oli näkäjään ilmaantunut uusi infotaulu, jonka informaatio nyt oli kokonaan vennäjänkielistä. Mikäpäs sen mukavampaa kuin saada shamppanjat heti autosta ulos astuessaan.... kyllä meille suomalaisille jossain aina palvelu pelaa vaikka välillä täällä kotimaassa tuo palvelun saaminen tökkiikin. Aion mennä uudelleenkin ohiajaessani tarkistamaan palvelun tällä muistomerkillä....
 
Infotaulujen tekstit laitan tuohon alas, josko joku vaikka olisi kiinnostunut noistakin.....
   Päivitys 4.11.2018 Ihantalan muistomerkkitoimikunnan puheenjohtajan Teuvo Kuparisen yhteenotosta alkaa tämänkin muistomerkin päivittäminen ajan tasalle ja nyt takuulla oikeilla tiedoilla. Toki olihan tuossa alkuperäisessäkin faktat kohdallaan, vaikkakin nyt tiedän asiasta aivan hemmetin paljon enemmän ja nyt korjataan asiat kohdilleen. Vuoteen 1999 asti kaikki veteraanit, sotakorkeakoulu ja kaikki muut asiasta kiinnostuneet kävivät matkoillaan laskemassa seppeleet ja kukkaterveiset Ihantalan sankarihautausmaan muistomerkille. Pikkuhiljaa alkoi veteraanien ja muiden kesken nousta esiin ajatus aivan uuden muistomerkin tekemisestä Ihantalaan. Lopulta tehtävä lankesi Ihantalassa taistelleille joukko-osastoille, jotka olivat JR12, JR35, KTR14 ja ERP 16. Aluksi oli löydettävä sopiva paikka ja valittava iso kivi, johon pronssilaatta kiinnitettäisiin. Lopulta kiven etsintään liittyi Teuvo Kuparinen, joka ehdotti massiivisen kokoista luonnonkiveä Ihantalan mäeltä. Kiven valinnan jälkeen päätettiin ettei laattaa kiinnitettäisi, vaan kiveen hakattaisiin kaiverrus. Olisipa muistolaatta voinut muuten päätyä metallinkerääjien matkaan. Aluksi lupaa uudelle muistomerkille ei uusi kyläpäällikkö halunnut myöntää, mutta tarvittiin vielä muutama Ihantalan veteraani hoitamaan lupa-asiat kuntoon. Entinen puolustusministeri Taisto Tähkämaa, hallitusneuvos Lauri Lehtonen ja Teuvo Kuparinen valtuutettiin käymään neuvotteluita Viipurin silloisen kulttuurijohtajan kanssa. Pienen säädön jälkeen lupa heltisi ja työt voitiin aloittaa. Työt alkoivat massiivisilla maansiirtotöillä. Ihantalan veteraani, insinöörikapteeni Pentti Lehmonen organisoi alueen tasoittamisen muistomerkin edustalta. Tasoitettavaa riittikin, koska paikalle ajettiin paikallisin voimin läheisestä hiekkakuopasta yhteensä 300 kuutiota soraa ja hiekkaa. Arkkitehti Sampo Honkala suunnitteli muistomerkin teknisen toteutuksen, edustan ja kenraali Vihman muistokirjoituksen kiven taakse. Töiden edistyessä ripeästi, oli juhlatoimikunnalla edessä juhlallisuuksien järjestäminen 3.7.1999, mikä oli sovittu juhlapäiväksi. Muistomerkin paljastuspäivänä Ihantalan mäki täyttyi linja-autoista ja muista kulkupeleistä, kun vieraita saapui paikalle. Seremoniat alkoivat kenraalimajuri Kalevi Sarman tervehdyspuheella. Muistopaaden paljastuspuheenvuoro lankesi Taisto Tähkämaalle, jolla oli oma osuutensa asianmukaisten lupien saamisessa muistomerkkihankkeelle. Paikallisten puolesta puheen piti Viipurin apulaiskaupunginjohtaja Pevtsov ja hän otti samalla paaden vastaansa. Puheiden jälkeen oli kukka- ja seppeletervehdysten vuoro, minkä jälkeen tilaisuuden juontaja Teuvo Kuparinen esitti Kalervo Hämäläisen veteraanin iltahuudon. Tämän jälkeen vuorossa oli kenttärovasti Rauno Järvisen kenttähartaus. Muuten tilaisuuden musiikista vastasi puhallinkvartetti, lehtori Kari Karjalaisen perheyhtye, Lahden konservatoriosta. Muistomerkki, joka nimettiin veteraanikiveksi, paljastettiin yleisölle Lauri Lehtosen ja Seija Laineen toimesta, Auvo ja Kirsti Pajun toimiessa airueina. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita