Miehet töissä(Men at work) "Down under"
Melkoisen rankka syksy takana ja kohta on aika pitää lomaa! Tätä kirjoittaessani istuskelen kotosalla odotellen ylihuomisaamua, jolloin nousemme Williladyn kanssa lentokoneeseen ja karistamme Suomen pölyt jaloistamme vähäksi aikaa. Jouluksi tullaan toki takaisin Suomeen, mutta sitä ennen katsellaan ja valokuvaillaan muistomerkkejä reilusti blogin kuvausalueen ulkopuolelta. Tiedä häntä, vaikka julkaisen ne jopa blogin kohteina, jos löydän jotain todella erikoista.
Syitä tähän ulkomaille karkaamiseen on lukuisia, mutta kyllä kaksi asiaa nousee muiden edelle. Rankka syksy työpaikalla on vienyt iloisuuden ihan täysin minulta, eikä oikein ole huvittanut vitsiäkään heitellä, koska ei vaan ole jaksanut. Onneksi työhommelit helpottavat ensi kesänä ja voin keskittää tarmoni ihan täysillä blogin uusien kohteiden kuvaamiseen ja niistä kirjoittamiseen, vaikka pitäähän tuo palkkatyökin hoitaa kunnolla. Se mitä aion tehdä ensi syksystä eteenpäin on vielä täysin sumun peitossa, mutta takuulla aion tehdä jotakin itseäni kiinnostavaa myös sillä saralla. Tällä iällä ei huvita enää tehdä työtä, millä ei ole merkitystä ja mitä itse en koe tärkeäksi. Eli ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä....
 |
| Kuusikkomäki |
Toinen syy on se, että muutun vuosi vuodelta vanhemmaksi ja alan olla lähellä sitä päivää, jolloin Willimiehen askel alkaa hiipua ja pitää olla tarkkana, ettei astu banaaninkuoren päälle ja liukastu. Ilmeisesti pientä ikäkriisiä on ollut havaittavissa viime aikoina korkean ikäni vuoksi....
Blogi ei jää tauolle, vaan jatkan omaan epäloogiseen tyyliini kohteiden esittelemistä myös lomareissun aikana, vaikka Williladylla saattaakin olla siihen sanansa sanottavana. Ainahan tuo on toki jaksanut kannustaa jatkamaan, vaikka ajoittain olen ollut valmis lopettamaan tämän homman tykkänään. Nyt toki työsarkaa riittää ja onneksi on edes tämä blogi, mitä voisi jopa pitää oman jaksamisen henkireikänä. Historiaan ja muistomerkkeihin uppoutuminen on vienyt aina ikävät asiat mielestäni pois! Tämä on siis itselleni terapiaa ja juuri sitä mielekästä ja tärkeää työtä, mitä haluan tehdä.
 |
| Viitta opastaa perille |
Vaan, siirrytäänpä jo asiaan ja lähdetään kaikki ulkomaille. Blogin Laatokan Karjalan alueen assistentti(tietenkin palkaton) piipahti taannoin kurakelien aikaan Soanlahdella, miltä reissulta olen jo pari kohdetta esitellytkin. Nyt on sitten kolmannen vuoro.
Tällä kertaa on kyseessä Soanlahden ensimmäinen hautausmaa, Kuusikkomäki. Kyseessä on ortodoksinen kalmisto, koska tämän alueen ensimmäiset kristinuskon vaikutukset saapuivat idän suunnalta. Kuusikkomäki on ollut ilmeisesti käytössä jo 1400-luvulla, mahdollisesti jopa aikaisemmin. Alueella on sijainnut myös ortodoksinen tsasouna kauan aikaa sitten ja sen tiedetään palaneen maan tasalle 1800-luvulla. Kuka sitä nyt tuon tarkemmin asioita jaksaa muistaa!
 |
| Kuusikkomäki on pyhä paikka |
Alue on ollut käytössä myös ennen kristinuskoa, koska alue on ilmeisesti toiminut muistolehtona jo pakanuuden aikana. Tällöinhän sen käyttö on alkanut jo kenties reilusti aiemmin. Tässä olisi paikka, minne arkeologit mielellään kiikuttaisivat lapionsa ja harjansa, jos vain saisivat luvan kenttäoperaatiolle. Ilmeisesti ortodoksisuus on alkuaikoina käyttänyt samaa menetelmää kuin katolinen kirkko käytti nykyisen Suomen alueella.
Vanhoille pakanuuden aikaisille palvontapaikoille rakennettiin kirkko ja sen ympärille hautausmaa, jotta käännyttäminen olisi helpompaa. Näin on ilmeisesti toimittu Soanlahdellakin. Kuinka kauan ortodoksiuskonnon juurtuminen näille tanhuville on ottanut, siihen en ota kantaa...
 |
| Kuusikkomäen historiaa kahdella kielellä |
Joka tapauksessa soanlahtelaisten suomalaiset jälkeläiset kunnioittavat menneitä aikoja ja ovat pystyttäneet paikalle vuonna 2001 puisen ristin ja siihen kiinnitetyn muistolaatan, missä kerrotaan Kuusikkomäen historiasta.
Tämä on paikka, missä Willimies haluaa vierailla joskus myöhemmin, koska jotenkin sen menneisyys kiehtoo minua. Ehkä vielä kerran nousen prätkän selkään ja käyn paikan päällä. Ilkka, lähdetkö oppaaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita