Voihan jee....... päivä on mennyt vähän pienellä liekillä ja taitaa olla sitä kuuluisaa rantakaislaa taas potkurissa tänään. Meni näet eilinen ehtoo vähän pitkäksi Williladyn ja ystävieni järjestämien yllärisynttäribileiden takia. Olivat kutaleet järkänneet selkäni takana ikimuistoiset kinkerit. SaiPan peliä ennen sain ryystää lempibaarissani olutta ja tarjoilua riittikin sitten koko illaksi ja yöksi. Paikalle olivat raahautuneet kaikki hyvät ystävät yhtä lukuunottamatta, joka ei sairauden takia päässyt valitettavasti paikalle. Hauskaa meillä oli, ehdottomasti. Ehkä parasta antia oli kun sain lahjaksi taas uuden uniikin SaiPa-tuotteen...rollaattorin! Sillä olikin sukkela potkutella laitamyötäisessä Kisapuistoon.
Koska erään kaverini mukaan jokaiselle humpalle koittaa eräpäivä, niin minulle se koittaa ilmeisesti keväällä velkavankeutena. Taisin mukavissa tunnelmissa ilmoittaa että haluan Harrikan. Sen aionkin shoppailla tammikuun aikana, mutta ilmeisesti lupasin ostaa vielä jenkkiautonkin ja rättisitikan. Nyt olisi Euro Jackpotille tilausta...
Juhlat sen sijaan jatkuivat Kisapuistossa, missä sain osakseni huomiota ihan ylenpalttisesti. Itse olen yrittänyt pitää matalaa profiilia omien juhlieni suhteen elikkä en ole kertonut asiasta kenellekään! Jatkossa saattaa olla vähän heikompaa kiistää asiaa, koska Kisapuiston videoscriinille heijastettiin kuvani ja lisäksi kutaleet kuuluttivat 3706 katsojalle ikääntymisestäni. Lienee muutama tuttukin tuon kuullut, koska onhan meikäläinen ollut vakiovieras Kisapuistossa jo yli 40-vuoden ajan. Ei ole montaa peliä jäänyt näkemättä, eikä jää!
Koska erään kaverini mukaan jokaiselle humpalle koittaa eräpäivä, niin minulle se koittaa ilmeisesti keväällä velkavankeutena. Taisin mukavissa tunnelmissa ilmoittaa että haluan Harrikan. Sen aionkin shoppailla tammikuun aikana, mutta ilmeisesti lupasin ostaa vielä jenkkiautonkin ja rättisitikan. Nyt olisi Euro Jackpotille tilausta...
 |
| Uniiki SaiPa-tuote, millä Willimiehen kelpaa potkutella lähikauppaan. Epäselväksi jäi, että kuka mummo joutuu tekemään jatkossa kauppareissut ilman omaa potkupyöräänsä ;) |
 |
| Lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki Suur-Miehikkälässä |
Näitten yllärijuhlien lisäksi tunnelmaa nostaa parin päivän päästä alkava parin viikon loma ja alkukesästä häämöttää myös nykyisen työni päättyminen. Sitä päivää odotellessa selviän tulevasta keväästä, mutta sitten on uusien tuulien aika. Edessä on historian opettajan tehtävä tai sitten ei, mutta takuulla aion jatkaa elämässäni historian parissa muutenkin kuin tämän blogin tekijänä. Olen niin hemmetin uppoutunut historiantutkimiseen ja menneisyyden mysteereihin, joten ei niistä pääse irti. Toisaalta uusi ammatti jollain muulla mielenkiintoisella alalla on toki vielä mahdollinen. Ympäristöasiat minua on aina kiinnostaneet, joten voi olla että suoritan vielä kerran elämässäni alanvaihdon. Edellisestähän on kulunut jo peräti 7 vuotta!
 |
| Komea muistomerkki ikävälle ajanjaksolle maamme historiassa |
Mutta siirrytäänpä lopulta asiaankin ja jatketaan Miehikkälässä. Tämän kunnan Suur-Miehikkälästä löytyy muistomerkki aiheesta, mihin emme aiemmin ole törmänneet. Kyseessä on lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki, jollaisia löytyy Karjalan kannakselta useampiakin. Niiden vuoro tulee joskus myöhemmin... Nämä lahjoitusmaat, mitkä nykyisenkin Miehikkälän alueella sijaitsivat, ovat osa maamme surullista historiaa. Aiheen tarkempaan esittelyyn voit perehtyä löytämältäni sivustolta, se löytyy täältä.
Venäjän vallan aikana keisarinna Katariina Suuri antoi omille suosikeilleen isoja maa-alueita Karjalan kannakselta, mutta osa näistä alueista ulottui myös nykyisen Suomen rajojen sisäpuolelle, Parikkalaan, Virolahdelle ja Miehikkälään.
Näillä alueilla entiset kruununtalonpojat joutuivat tilanteeseen, missä he eivät omistaneet maitaan, vaan ne kuuluivat venäläiselle maanomistajalle. Lisäksi he joutuivat tekemään päivätöitä maanomistajille ja maksamaan lisäksi veroa erilaisina maataloustuotteina.
Kyseistä mustaa ajanjaksoa kesti Miehikkälässä vuodesta 1790 aina vuoteen 1877, jolloin Suomen valtio lunasti maat itselleen ja antoi ne talonpojille. Tämän ajanjakson muistoksi 100-vuotias Miehikkälän kunta halusi kunnioittaa menneiden sukupolvien kärsimyksiä ja pystyttää muistomerkin Suur-Miehikkälään.
Muistomerkin suunnittelusta ja toteuttamisesta vastasi Suur-Miehikkälän kylän työryhmä ja se paljastettiin vuonna 1987. Muistomerkin laatassa on opettaja Emil Holmströmin runo ja lisäksi muistomerkissä on yhtä monta kiveä kuin Miehikkälässä oli taannoin lahjoitusmaatiloja. Arvatkaa, muistinko laskea kivien lukumäärän? Enpä tietenkään....
Venäjän vallan aikana keisarinna Katariina Suuri antoi omille suosikeilleen isoja maa-alueita Karjalan kannakselta, mutta osa näistä alueista ulottui myös nykyisen Suomen rajojen sisäpuolelle, Parikkalaan, Virolahdelle ja Miehikkälään.
Näillä alueilla entiset kruununtalonpojat joutuivat tilanteeseen, missä he eivät omistaneet maitaan, vaan ne kuuluivat venäläiselle maanomistajalle. Lisäksi he joutuivat tekemään päivätöitä maanomistajille ja maksamaan lisäksi veroa erilaisina maataloustuotteina.
 |
| Muistolaatassa Holmströmin runo |
Kyseistä mustaa ajanjaksoa kesti Miehikkälässä vuodesta 1790 aina vuoteen 1877, jolloin Suomen valtio lunasti maat itselleen ja antoi ne talonpojille. Tämän ajanjakson muistoksi 100-vuotias Miehikkälän kunta halusi kunnioittaa menneiden sukupolvien kärsimyksiä ja pystyttää muistomerkin Suur-Miehikkälään.
Muistomerkin suunnittelusta ja toteuttamisesta vastasi Suur-Miehikkälän kylän työryhmä ja se paljastettiin vuonna 1987. Muistomerkin laatassa on opettaja Emil Holmströmin runo ja lisäksi muistomerkissä on yhtä monta kiveä kuin Miehikkälässä oli taannoin lahjoitusmaatiloja. Arvatkaa, muistinko laskea kivien lukumäärän? Enpä tietenkään....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita