torstai 10. joulukuuta 2020

Lappeenranta / Valarikon viivan muistolaatta

Joskus näitä muistomerkkejä löytyy mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Tämä olisi kaiketi löytynyt helpoiten, kun lukisin päivittäin paikallisen aviisin, joka julkaisi jutun kuvineen tämän muistolaatan paljastuksesta. Itseltänihän tuo jäi huomaamatta, mutta onneksi teetin viime keväänä etäopetuksessa tehtävän 8-luokkalaisille, missä heidän piti käydä ottamassa selfie kotiaan lähimpänä olevalla muistomerkillä tai - laatalla. Niinpä kuvia katsellessani totesin, että olin törmännyt ihkauuteen muistolaattaan. Uskomaton munkki oli käynyt, kun katselin Kettusen Antin ottamaa selfietä. Piti ihan samantien kysäistä, että missä tämä on ja johan paikka selvisi.

Muistolaatta oli kiiltävä vielä huhtikuussa 2020

Muistolaatta on kiinnitetty mökin sokkeliin


Paikka onkin vanha tuttu, josta kirjoitin pienen tarinan jo vuonna 2012. Se löytyy täältä. Nyt olivat vaan kiinnittäneet ihan uutukaisen laatan mökin seinään kertomaan Venäjän keisarin petollisuudesta johtuneesta vedenpaisumuksesta. No, eipä keisarikaan kaiketi mahtanut mitään vuoden 1899 kevättulville, jotka nostivat Saimaalla ja muuallakin vedenpinnankorkeuden ennätyslukemiin. Aivan mittausaseman läheisyydessä on jopa kallioon hakattu viiva veden huippukorkeudesta ja Lappeenrannan sataman Halkosaaresta löytyy myös muistomerkkiin merkittynä "Valarikon viiva".

Viime käynnin jälkeen mökin oveen oli ilmestynyt upea piirros


Valarikon suurtulva nosti Saimaan pintaa yli kaksi metriä, tarkalleen 202 senttimetriä. Tulvaveden alle jäi Vuoksen vesistössä yhteensä 63000 hehtaaria maata kaksimetrisen vesimassan alle. Vahingot ovat varmaan olleet melkoiset, mutta tuskinpa tuossa kukaan henkeään on menettänyt? Korkeimmillaan vedenpinta oli 26.8.1899, jolloin vedenkorkeus nousi aina 77,6 metriin merenpinnasta. Niinpä tarkalleen 120 vuotta myöhemmin oli aika muistella tapahtumaa ja paljastaa uusi mittausaseman seinään kiinnitetty laatta.  

Muistolaatan paljastivat 26.8.2019 Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen johtava vesitalousasiantuntija Pekka Vähänäkki ja Pontuksen koulun Saimaanselän solusta kuudesluokkalaiset Mette Myöhänen, Silja Kuivalainen ja Emma Jäkälä. Lisäksi muut Saimaanselkäläiset olivat kallion päällä soittamassa nokkahuilua. Kyseiset oppilaat ovat nykyisin minun historiantunneillani ja muistelivat yhdellä tunnilla noloina nokkahuiluosuutta, vaikka takuulla osasivat soittaa, mitä sitten soittivatkaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita