Toiseksi viimeistä kohdetta viedään ja alunperin tarkoitukseni oli myös tähän kohteeseen bloggaaminen tällä erää lopettaakin. Kauniin Weeran ohitse kuitenkin kiilasi viime metreillä eräs toinen kohde, joka saa kunnian kolmen päivän päästä lopettaa nämä väsyneet jorinani. Ehkä tuleva uudelleen aloitus joskus tulevaisuudessa saa innostukseni näkymään myös näissä höpötyksissäni.....
 |
| Kaunis Weera katsoo Saimaalle |
Ennen kuin aloitan Kauniin Weeran tarinalla, niin pakko vähän avautua omista asioistani. Työrintamalla takana on elämäni rankin syksy työrintamalla. Pakkohan se on tunnustaa, etten ole viettänyt töissä päivääkään ilman ajatusten karkaamista koronahärdelliin. Reilut pari viikkoa takaperin aloin käyttämään töissä visiiriä tai kuten itse sanon, niin hitsarin koppaa. Lienee tuo vielä mahdolliset pöpöt pysäytellyt, koska ainakin vielä olen ollut terveenä. Töitä on siis historian parissa painittu ihan kuin ennenkin, mutta ehkä se suurin innostus on vielä pysytellyt poissa.
 |
| Antiikin kauneutta |
Siviilipuolella on taas tullut viime viikkoina vietettyä enempi aikaa kotosalla harrastusten jouduttua tauolle. SaiPan pelit ja lupaavasti alkanut kehonrakentajan urani tyssäsivät pelien loppumiseen ja kuntosalin sulkeutumiseen. Ilmeisesti edessä on taas massakausi, jonka aikana painoni nousee yli sadan kilon. No, eipähän tarvitse käydä neuvolassa punnittavana, kuten isot pojat sanovat! Kaiken lisäksi tämän vuoden suuriin muutoksiin kuuluvat ajokaluston uusiminen. Yamaha-prätkäni vaihdoin Kawasakiin ja liki 20 vuotta kestänyt rakkaussuhde Chrysler-autoihin päättyi nyt joulukuussa. Jatkossa kurvailen Chevroletilla tai "letukalla" kuten nuoruudessani bruukattiin sanoa. Muutosta on siis kuulunut tähän vuoteen! Kaikkien näiden muutosten lisäksi päätin jättää päätösbileet ensi lauantaina pitämättä, ettei vahingossakaan päättäjäisistä tule lopulliset....
Ensi vuodellekin olen asettanut itselleni erilaisia tavoitteita, kuten tiputtaa painoa yli 10 kiloa, ajaa moottoripyörällä aito "rautaperseajo" ja leppoistaa elämääni kaikin tavoin. Jos vaan on mahdollista, niin yritän myös etsiä uusia muistomerkkejä ja kuvata niitä. Niin, en minä lopettaa aio pysyvästi, mutta kun tällä hetkellä ei ole aineistoa esiteltäväksi. Sitten kun olen saanut kasaan 40-50 kohdetta, niin homma jatkuu. Veikkaanpa kyllä, että helppoa se ei tule olemaan. Pitäähän se tuo miljoonan lukijan rajakin saada rikki, kun on niin turkasen lähellä. Tähän mennessä lukijoita on ollut jo yli 917.000, joten aika paljon noita saa vielä tulla ennen miljoonabileitä!!!!
 |
| Ryhti kohdillaan |
Miljoonabileiden takia nyt asiaan..... Lappeenranta sai uuden upean patsaan 7.8.2020 aivan kaupungin näköalapaikalle sataman kupeeseen kulkureitin varrelle. Siinä sitä kelpaa katsella Kaunista Weeraa, joka pronssisena hahmona seisoo Saimaalle tuijottelemassa vesipatjan päällä. Vaan kuka on tämä salaperäinen Kaunis Weera? Kaunis Weera on saanut alkuperänsä Tatu Pekkarisen vuonna 1942 säveltämästä Kaunis Veera -kappaleesta sekä ennen kaikkea siitä tehdystä näytelmästä ja elokuvasta. Etenkin elokuva, jonka Ville Salminen ohjasi, teki Weerasta tunnetun. Elokuvahan kertoo sisävesialus Prinsessa Armadasta, joka seilasi Saimaalla ja aina Pietariin saakka vanhaa Saimaan kanavaa pitkin. Veera oli paennut laivalle avioliittoa, johon hänen vanhempansa yrittivät häntä pakottaa. Nyt Weera ja Prinsessa Armada ovat taas yhdessä!
Kauniille Weeralle oli tarkoitus hankkia kaupunkiimme patsas jo viisikymmentä vuotta takaperin, mutta aikeeksihan se jäi. Sitten viitisen vuotta takaperin alkoi tapahtua paikallisen liikemiehen Ossi Wilhun toimesta. Wilhu ilmoitti hankkivansa patsaan omalla kustannuksellaan ja ei ihan pienellä summalla, koska kustannusarvio oli 100.000€. Aluksi patsas, jonka Wilhu halusi tulevan Lappeenrannan "Havis Amandaksi", piti sijoittaa raatihuoneen puistikkoon. No, jokuhan siitä päätti valittaa,ja siitä alkoi melkoinen härdelli. Kuvittelin jo hetken Wilhun luopuvan koko hankkeesta, mutta onneksi hermo piti.
 |
| Weera on komia plikka |
Muutenkin loppuvaiheessa tuli viivytyksiä vesialtaan kanssa, mutta lopulta patsas oli valmis paljastettavaksi kaiken kansan nähtäväksi, vaikka viivytystä tulikin. Lisäksi kun vielä tämä koronahärdelli iski päälle, niin oli hetken epäselvää, koska juhlallisuuksia päästäisiin juhlimaan. Lopulta taidemesenaatti Ossi Vilhun ja kuvanveistäjä Markku Hirvelän projekti saatiin päätökseen. Lopulta kuitenkin niin Vilhu, taiteilija ja kansa olivat tyytyväisiä. Se lienee pääasia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita