Lappeenranta / Mattilan pojat

Willimies asusteli nuoruusvuotensa Lappeenrannassa Kaukaan kaupunginosassa. Toki myöhemminkin olen siellä asunut ja käyn nykyään omien vanhempieni luona Kaukaalla. Niinpä oma suhteeni elämääni onkin se, että ensiksi olen kaukaalainen ja toiseksi lappeenrantalainen. Nykyisinhän asun Joutsenossa, minne en ole kotiutunut samalla tavalla edes kahdeksan vuoden asumisen jälkeen. Kaukas on siis jättänyt minuun lähtemättömän jäljen.

Nuoruusvuosien kivisodat ja muut rajut leikit Kaukaan montun kupeessa ovat elävästi muistissa. Lisäksi kaikki parhaat kaverini omaavat juuret Kaukaalle. Elämä tehtaan piippujen varjossa ja mitä parhaimmat kaverit ovat olleet elämäni tärkeintä antia. Yhä vieläkin olemme yhteydessä säännöllisesti, vaikkakin kivisodat ja kiikkupallon peluut ovat jääneet vähemmälle. Ikääntyminen on saanut meilläkin jo askeleen painamaan, vaikka emme sitä kenellekään ulkopuoliselle paljastakaan.

Jos Kaukaan pentujen keskeinen paikka oli Kaukaan monttu, niin samanlainen paikka oli Mattilan pikkupojille alueen urheilukenttä. Samalla tavoin he pelasivat ja liikkuivat aamusta iltaan omilla hoodeilla kuin mekin. Alueet olivat samalla tavoin rajattuja kaupunginosien välillä, kuten meillä Kaukaallakin. Toisten reviireille ei ollut asiaa!

Me Kaukaan pennut emme ole vielä saaneet aikaiseksi omaa muistomerkkiä Kaukaan monttuun, kuten Mattilan pojat. He nimittäin paljastivat 10.6.2022 oman muistomerkkinsä nuoruusvuosien keskeiselle paikalle, Mattilan kentälle. Ehkä mekin vielä saamme jotain samanlaista aikaiseksi. Tähän hankkeeseen olen valmis lähtemään mukaan vaikka heti....

Olen kateellinen.....

Laatta kertoo kotiseuturakkaudesta

Mattilan kenttä on ruohottunut käytön puutteesta, kuten Kaukaan monttukin

PS. Juolahti tähän lopuksi yksi nuoruusvuosien älyvapaa teko mieleen. Sidoimme yhden pojan puuhun tiukasti köysillä ja laitoimme hänen eteensä nuotion palamaan intiaanityyliin. Paikallinen jääkaappipakastimen kokoinen sälli kuuli kidutuksen äänet ja ryntäsi meitä kohti. Me tietysti kirmasimme pakoon minkä jaloista päästiin. Ilmeisesti vankimme vapautettiin, koska viimeksi törmäsimme pari viikkoa takaperin. Ei tuo vaikuttanut yhtään vihaiselta, vaan meillä oli todella hauska tarinointisessio. Jos oma kaverisuhteeni häneen ei lakannutkaan, niin en silti suosittele toimimaan samoin kuin me teimme......