Willimies on historiaan jo nuorena hurahtanut lappeenrantalainen, jonka retket johtavat muistomerkeille, historiallisille paikoille ja luonnonnähtävyyksien äärelle. Matkat alkoivat vuonna 2012 Lappeenrannasta ja jatkuivat kaikkialle Etelä-Karjalaan. Nyt uusina aluevaltauksina ovat Kymenlaakso ja luovutettu Karjala. Suuruudenhulluna tyyppinä Willimies ja assistentti Willilady aikovat kuvata alueiden kaikki merkittävät kohteet.
Melkoinen viikko takana kaikkine omituisine käänteineen. Olen enimmäkseen keskittynyt takan lämmitykseen ja pakkasessa kärvistelyyn, mutta onhan tuota kerinnyt paljon muutakin. Enimmäkseen olen laiskotellut, mutta olen myös pohtinut omaa tulevaisuuttani. Mielessäni on muhinut ajatus alkaa tuottaa historiaan liittyvää sähköistä materiaalia, jota voisin kaupitella muille kollegoille. Saas nähdä jalostuuko ajatus omaksi yritystoiminnaksi vai jääkö tämä Willimiehen jäljillä blogi ainoaksi sähköiseksi produktioksi?
Kymen lukko, funkkisrakennus Kouvolan ydinkeskustassa
Nyt jatketaan suoraan yhden kouvolalaisen kohteen esittelyyn. Vuorossa on aivan ydinkeskustassa sijaitseva Kymen lukon rakennus, mikä rakennettiin Kymenlaakson Suojeluskuntapiirin käyttöön. Talon suunnitteli Bertel Liljeqvist ja rakennuksen urakoi valmiiksi rakennusmestari Uuno Immonen. Se otettiin käyttöön 13.12.1936 samaan aikaan kuin viereen valmistunut Kouvolan Itsenäisyyden patsas.
Täällä on toiminut Suojeluskuntien jälkeen monta puolustusvoimien esikuntaa
Viime kesänä piipahdimme Williladyn kanssa Käkisalmessa ja kaikenlaista mielenkiintoista kuvattavaa tarttui taas kameran muistikortille. Suomalainen aika näkyy vielä kaupungissa monin eri tavoin ja se selviää teille lukijoillekin, kunhan kerkeän Kouvolan kohteiden jälkeen keskittyä Käkisalmen lukuisiin muistomerkkeihin. Mutta koska jostainhan se on niidenkin esittely aloitettava, niin laitetaanpa jälleen yhden kuuluisan vallankumouksellisen patsas julkisesti esille.
Käkisalmen Lenin-patsas ja lokki
Kyseessä on Käkisalmen torilla sijaitseva V.I.Leninin patsas. Samasta miehestä tuntuu löytyvän melkoinen määrä patsaita Karjalan kannaksen alueelta, joten laitetaan joukon jatkoksi Käkisalmelainen versio. En enää edes muista, montako Lenin-aiheista patsasta/muistomerkkiä olen jo julkaissut, mutta sen voin luvata, että muutama niitä on vielä tuloillaan.
Kaiken lisäksi olen vieraillut muutamassa erikoisessakin paikassa kannaksen alueella, mitkä liittyvät kiinteästi niin Venäjän kuin Suomenkin historiaan Leninin toiminnan kautta. Nekin odottavat omaa vuoroaan, koska niihin minun pitää perehtyä hivenen paremmin ennen julkaisua. Voin kuitenkin vakuuttaa, että erikoisista paikoista on kysymys...
Lieneekö samaa valumuottia käytetty satoihin vastaaviin Lenin-patsaisiin?
Tämä Käkisalmen Lenin patsas on pystytetty vuonna 1966, mutta mitään tarkkaa tietoa minulla ei asiasta ole, koska suomenkielisistä lähteistä ei löytynyt yhtään mitään lisätietoa. Venättää en sen sijaan osaa lukea enkä muuten puhuakaan, joten niistä ei ole minulle mitään apua näiden venäläisten kohteiden esittelyssä, valitettavasti!
Ehkä joku lukijoistamme osaa kertoa tästä meitä enemmän?
Eilisehtoona olin Kouvolassa Williladyn ja poitsuni kanssa katsomassa SaiPan peliä. No melkoista vähättelyä sanoa, että me kolme olimme paikalla ainoina lappeenrantalaisina! Meitähän oli koko hemmetin junalastillinen eli 750 fania ja tunnelma sen mukainen. Lisäksi sen verran häikäisivät nuo SaiPan otteet, että piti ajoittain katsella matsia keltamustien lasien läpi. Lisäksi, mikä parasta, niin voittohan sieltä oli kotiatuomisena tältä reissulta. SaiPan nousu kohti runkosarjan voittoa on nyt virallisesti alkanut....
Willimies tuulettaa 1-7 maalia....hiki tuli tuulettaessa!
Koska Kouvola oli SaiPalle taas vieraskorea kaupunki, niin pitänee esitellä vastavuoroisesti sieltä massiivinen ja monumentaalinen kohde, nimittäin Itsenäisyyden patsas. On meinaan melkoinen kolossi betoniviidakon keskellä, minkä ohitse muuten marssimme eilisehtoona joukolla tietä pitkin....
Jättiläiskokoinen Itsenäisyyden patsas Kouvolan keskustassa
Tämä jättimäinen yli 6 metriä korkea kivenjärkäle on ollut omalla paikallaan jo 13.12.1936 asti ja sitä ei yksinkertaisesti kukaan Kouvolan keskustassa liikkuva voi jättää huomioimatta.
Muistomerkin suunnittelu alkoi jo vuonna 1933, jolloin Kotkan Rintamamiesyhdistys teki aloitteen hankkeen toteuttamiseksi. Tavoitteena oli muistomerkki Kymenlaakson itsenäisyysuhreille. Kyseiseen joukkoon laskettiin mukaan likipitäen kaikki Valkoisen armeijan joukoissa henkensä menettäneet sisällissodan aikana murhattuja unohtamatta.
Arvo Muroman suunnittelema Itsenäisyyden patsas
Monumentti rahoitettiin alueelta kerätyistä lahjoitusvaroista ja sen tarkoitus on muistuttaa jälkipolvia siitä, ettei yksikään ihmisuhri ole mennyt hukkaan kun se annettu isänmaalle.
Patsaan suunnitteli Arvo Muroma ja siihen oleellisesti liittyvän sotilasta siunaavan enkelin korkokuvan suunnitteli Gunnar Finne. Muistomerkkiin liittyvän tekstin Uhrimieli, sankaruus, isänmaamme voimakkuus, laati V.J.Penttala, tosin Unto Seppänen hyväksyi tekstin.
Kuusi metriä korkeutta!
Itsenäisyyden patsas paljastettiin 13.12.1936 samalla kun naapurissa sijaitseva Kymen Lukon rakennus(esitellään myöhemmin) otettiin käyttöön. Patsaan paljastuspuheen piti jääkärikapteeni Kalervo Kurkiala. Muistomerkki luovutettiin Kouvolan kauppalan hallintaan kaupungin johtohenkilöiden läsnäollessa.
Tämän jättimäisen monumentin valmisti Hämeenlinnalainen yhtiö Oy Heinäsen kiviveistämö. Lieneekö yrityksen suurin toteutettu työ?
Pakkasmittari näyttää melkoisen tanakkaa lukemaa edelleen, mutta pikkuhiljalleen innostus Kouvolaan lähdöstä lämmittää mieltä. Vaikka eilen kotihallissa Kisapuistossa munittiinkin kaksi pistettä Oulun Näädille, niin tänään lähdetään porukalla vuolemaan kolme pistettä KooKoon kotihallista. Tällä kertaa matkalle lähdetäänkin porukalla ja mennään kaiken huipuksi vielä rempseästi omalla junalla. Keltamustarykmentti suorittaa myös ohimarssin joukolla Kouvolan rautatieasemalta jäähallille. Rykmentissä on tällä kertaa mukana 750 lappeenrantalaista keltamustaan univormuun pukeutunutta kannattajaa. Lisäksi lukuisia kannattajia saapuu paikalle vielä omin kyydein, joten tuskin SaiPa ilkeää huonosti pelata? Kolme pistettä ja iloinen junamatka kotia tavoitteena...
Täällä kasattiin JR5 talvisotaan 14.10.1939
Joskus aiemminkin Kouvolan keskusta-alueen läpi on marssinut rykmenttejä. Ainakin JR5, joka kasattiin Kymenlaaksossa, aloitti oman sotaretkensä talvisotaan Kouvolasta. Lopullinen määränpää oli Äyräpää, missä rykmentti taisteli menettäen noin kolmanneksen miesvahvuudestaan. Tuolloin tappiot olivat todellisia, mutta tänään tappiot muodostuvat ainoastaan urheilussa hävinneiden mielipahana, eivätkä komista sankarihautuumaita, kuten JR5 miehet.
Muistolaatta kertoo karua kieltä
Kouvolan keskustassa lakkautetun Kankaan koulun seinässä on muistutuksena muistolaatta miesten lähdöstä tältä paikalta talvisotaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan, että jääkö Keltamustien Kouvolan vierailusta jäljelle niin paljon muisteltavaa, että mekin saisimme oman muistolaatan joskus vuosien päästä?
Valitettavasti en löytänyt tietoa muistolaatan paljastamisen ajankohdasta, tekijästä puhumattakaan.
SaiPan ja minun edellinen vierailuni Kouvolassa (12.9.2015)
Kouvolaan lähtö SaiPan Keltamustien fanireissulle lähestyy ja siksi onkin kätevää julkaista kohde, mikä sijaitsee aivan Kouvolan rautatieaseman kupeessa. Ehkä jopa näen sen menomatkalla, ellen ole ottanut liikaa kielenkantoja avaavaa VSOP konjamiinia, mitä minulle ystävällisesti tyrkytettiin tänään lekkerin verran kotiaviemiseksi. No, tietysti noudatan hyviä tapoja ja kohtuuta, joten pysyttelen Pepsi Colan ystävänä. Tämä alkuvuosihan on ollut niin kelien kuin linimenttien suhteen kuivaa aikaa....
Joka tapauksessa osallistun matkalle into pinkeänä, koska jo toisen kerran tarjoutuu mahdollisuus nähdä SaiPan voitto Kouvolan parasta lätkää pelaavasta KooKoosta Kouvolan jäähallissa, minne marssimme joukolla Sumulaaksonkatua pitkin. Toivottavasti nomen est omen(nimi on enne) ei toteudu!
Savon radan 100-v muistomerkki
Kuitenkin ensimmäisenä perille saavumme junalla Kouvolan rautatieasemalle, minkä länsipuolelta löytyy Irmeli Tarmon suunnittelema ja toteuttama Savon radan 100-vuotismuistomerkki. Kyseinen muistomerkki toteutettiin vanhasta kolmiosaisesta kivenlohkareesta, mistä on joskus junarataa tehdessä lohkottu kiilakiviä ratakiskojen alle. Yksi tällainen kiilakivi on hiottuna ja tekstillä varustettuna asetettu aaltoilevalle noppakivialustalle muistuttamaan tästä merkittävästä hetkestä maamme rautateiden historiassa. Savon rata, joka yhdisti Kouvolan ja Kuopion, avattiin liikenteelle 1.10.1889. Savon rataan voit perehtyä tarkemmin täällä.
Muistomerkistä on lohjennut jokunen pala punagraniittia
Muistomerkki paljastettiin 1.10.1989 100-vuotisjuhlallisuuksien kohokohtana. Muistomerkki on Valtion Rautateiden omistuksessa.
Melkoinen alkuvuosi ollut tällä kertaa. Kaikenlaista sisähommaa on tullut tehtyä, koska eihän tuonne tarkene nenäänsä työntää pihamaalle karmivan pakkasen takia. Lisäksi autokin sanoi sopimuksen irti akun osalta ja mitä tekemistä minulle jäi? Niinpä olenkin keskittynyt katselemaan pikkuleijonien esityksiä telkkarista sekä aina loistavan TV-sarjan 24 ensimmäisiä tuotantokausia. Jack Bauer onkin ollut paras kaverini viime päivinä ja tulee olemaankin, kunnes kaikki yhdeksän tuotantokautta on koluttu läpi! Lienee kolmas kerta? Silti tätä blogiakin pitää viedä eteenpäin, joten jatketaanpa esittelemällä kokonaiset kolme kohdetta yhdellä kertaa, koska ovat Willimiehen iloksi vai peräti kiusaksi naputelleet saman rakennuksen seinään kolme muistolaattaa kertomaan tarinaa rakennuksen menneisyydestä. Toisaalta kyseessä ei ole pelkästään rakennushistoriallinen esittely, koska samalla muistolaatat kertovat myös puolustusvoimiemme historiasta. Nykyisin tätä Kouvolan varuskunta-alueella sijaitsevaa rakennusta käyttää KRAO eli tuttavallisemmin Kouvolan rautatie- ja aikuiskoulutus, mutta jotain mielenkiintoisempaakin sen menneisyydestä löytyy. Heti valmistumisensa 1915 jälkeen rakennus nimittäin otettiin sairaalakäyttöön hoitamaan venäläisiä sotilaita, joiden tehtävä oli varmistaa, ettei Suomen alueen kautta kukaan pääse hyökkäämään Pietariin.
Entinen sairaala ja kasarmirakennus
Rakennuksen ensimmäisestä käyttötarkoituksesta muistuttaa rakennuksen ulko-oven kupeeseen sijoitettu muistolaatta, mikä kertoo sairaalan aloittaneen toimintansa vuonna 1915.
Itä-Suomen sotilaslääketieteellinen yhdistys on kiinnittänyt kyltin seinään
Sairaalan lakkauttamisen jälkeen tämä kasarmirakennus siirtyi 3.erillisen autokomppanian ja 3.erillisen viestikomppanian käyttöön. Mutta kuten kerroin, niin nykyisin varuskuntasairaalan rakennuksessa toimii pelkästään siviilipuolen koulutusta. Muistona alueen armeijakäytöstä on kuitenkin ulko-oven kupeeseen asennetut muistolaatat edellämainituista joukko-osastoista.
Kymenlaakson autojoukkojen kilta ry. ja Kouvolan autoliikkeiden yhdistys ry. kunnioittavat autokomppanian muistoa
Kymen viestikilta ry. ja 3.Er VK.n henkilöstö kunnioittaa viestikomppanian muistoa
Päivitys 7.5.2019
Kaikki kolme muistolaattaa ovat Esa Hyytiäisen suunnittelemia ja valmistamia. Kaikki myös paljastettiin samana päivänä eli 19.5.2001
Taas näitä aamuja, jolloin ei olisi kannattanut herätä ollenkaan. Kammottava pakkanen ja autoon pitää käydä hakemassa uusi akku. Onkin sitten melkoisen mukava vaihtaa siihen akku paikalleen pihamaalla tässä säässä. No pakkohan tuo on töihinkin päästä, joten ei kait siinä auta muu kuin uhrautua! Hauskaa on siis tarjolla koko päiväksi... Toisaalta vastahan tästä on viikko, kun ajattelin tyrkätä kanootin veteen Tapaninpäivänä ja lähteä kalaan omalle lammelle. Suunnitelma tosin kariutui järkyttävään tuuleen, onneksi!
Kouvolan Kalastava karhu
Koska itse en päässyt tuolloin kalaan, niin jotenkin tuo pettymys pyöri viime yönäkin mielessä. Sen takia blogiesittelyn saa Kalastava karhu-teos Kouvolan ydinkeskustan alueelta. Tämä punagraniittinen Laurilan Tuuren suunnittelema ja Leo Mäen kivestä muotoilema kivinen karhu-patsas on ollut jo 30.4.1959 asti kaikkien kouvolalaisten ilona.
Karhu-patsas oli Kouvolan kauppahallin ja torinseudun yrittäjien yhteinen hanke, millä haettiin viihtyisyyttä Kauppatorin ympäristöön. Kustannuksiin osallistuneiden yrittäjien nimet onkin mainittu patsaan jalustassa sijaitsevassa laatassa, minkä poikkeuksellisesti unohdin kuvata! Lienee syytä käydä korjaamassa oma virheeni seuraavalla reissulla....
Uusi vuosi pyörähti käyntiin ja ihan vilpittömästi toivon tämän olevan parempi kuin edellinen. Lähtökohtaisesti tuntuu, että niin se tulee olemaankin.... Jännä nähdä mitä kaikkea se tuo tullessaan, mutta eilen ilmoittamistani uudenvuoden lupauksista yritän pitää kiinni ja toteuttaa niistä mahdollisimman monta. Muutama niistä varmaan toteutuu jo ihan tammikuun aikana, joten yritän pitää teidät ajan tasalla, kuinka etenen niiden suhteen. Muuten kuitenkin meininki olisi saada tämä blogi kuitenkin rullaamaan omalla painollaan ja niinpä jatkankin jo heti vuoden ensimmäisenä päivänä näitä julkaisuja.
Muutama päivä takaperin esittelin Rissalan lentoturman muistomerkin ja nyt liikutaan samalla alueella uudemman kerran. Utin ABC-aseman takana on monen silmiin osunut jättimäinen lasivitriini, mihin on sijoitettu viime sotien aikainen saksalainen hävittäjälentokone Messerschmitt 109. Kyseinen konetyyppi oli toisessa maailmansodassa saksalaisten tärkein hävittäjälentokone, kuten se oli meille suomalaisillekin.
Utin Messerschmitt
Koska "Mersusta" on kirjoitettu historianosalta paljon, niin jätän konetyypistä kertomisen "aina niin luotettavan" Wikipedian varaan. Messerchmittistä voit lukea täältä. Tällä konetyypillä suomalaiset saavuttivat 1943 maaliskuun ja jatkosodan päättymisen välisellä ajalla yhteen yli 650 ilmavoittoa, mitä on pakko pitää huimana suorituksena. Pudotusmäärä hivenen vaihtelee eri lähteissä, mutta muistomerkin laatassa mainittu 651 ilmavoittoa on riittävän luotettava lukema.
Lasivitriinin läpi on hankala kuvailla
Tämän Utin lentokentän kupeessa sijaitsevan Messerschmitt-muistomerkin pystyttivät näiden Mersulentäjien ja huoltohenkilökunnan muistoksi 3.lennosto vuonna 1954, jolloin tunnuksella MT-507 käytöstä poistettu Mersu sijoitettiin tälle paikalle kaikkien nähtäväksi. Lieneekö kone vaurioitunut ilkivallasta tai ilmaston takia, koska vuonna 1970 koneen tilalle vaihdettiin kunnostettu Messerschmitt tunnuksella MT-452?
Muistolaatta
Uusiakin suunnitelmia koneen säilyttämiseksi keksittiin, koska jo vuonna 1982 tämä monien näkemä hävittäjäkone sai suojakseen lasivitriinin, mikä auttaa koneen säilymisessä. Toki myöhemminkin konetta on huollettu, jotta se säilyisi vielä pitkään muistona konetyypin osallisuudesta jatkosodan loppuaikojen ilmataisteluihin. PS. Willimiehen jäljillä blogin kilpailu on nyt päättynyt ja tänään olisi tarkoitus ratkaista voittaja, koska emme ole vielä päässeet yksimielisyyteen voittajasta. Hyviä ehdotuksia tuli näet ihan kelpo määrä, mutta mikä niistä on paras? Vaikea valinta, mutta tänään voittaja selviää.... Päivitys 3.2.2019 Olen ollut viime viikkoina yhteyksissä kouvolalaisen Eero Mattilan kanssa, joka on kirjoittanut kirjan Kouvolan sotamuistomerkeistä. Kirjassaan hän esittelee 165 sotaan liittyvää muistomerkkiä ja kun sain teoksen käsiini, huomasin että joudun itsekin reissaamaan vielä kohtuullisesti ympäri Kouvolaa. No, onhan tekemistä, kunhan nuo helkkarinmoiset lumimassat sulavat. Yhteistyömme Eeron kanssa johti myös siihen, että sain hänen kauttaan valokuvia paikoista, joihin minulla ei olisi ollut pääsyä omin nokkineni. Yksi tällainen paikka on lasivitriini Utin varuskunnassa, missä on entistetty viime sotien paras hävittävämme Messerschmitt 109. Olen toki kuvannut koneen ulkopuolelta, mutta Eerolle avattiin jopa ovet kuvauksia varten. Nyt tekin saatte ihastella Mersua Eeron kuvien kautta!
Näin vuoden viimeisenä päivänä on taas mukavaa palata blogin alkujuurille ja esitellä kohde Lappeenrannan alueelta, mitä olen panttaillut tietoisesti tähän vuoden vaihteeseen. Sinänsä harmillista, että oman kotiseudun kohteet on aika pitkälti esitelty, mutta ainahan näitä näyttää silloin tällöin löytyvän, joten uskon niitä löytyvän vielä lisääkin.....toivottavasti. Itse asiassa onhan niitä vielä yksi reservissä ja toinen odottaa valokuvaamista.
Metsän siimeksessä häämöttää iso kivenmurikka
Uusi vuosikin on alkamassa ja blogikin täyttää peräti neljä vuotta kohtapuoliin ja 300.000 kävijän määräkin on lähellä ylittymistä. Sen kunniaksi aionkin ottaa pienet napanderit, koska se ei todellakaan ole tullut helpolla. En edes vaivaudu miettimään, kuinka monta tuntia olen elämästäni viime vuosina haaskannut blogin ylläpitämiseen. Olisihan tuon ajan voinut kaiketi paremminkin käyttää? Ainakin tulevana vuonna aion saada aikaa myös muihin aktiviteetteihin. Niistä kerron sitten lisää tuolla jutun loppupuolella omien uudenvuodenlupausteni avulla.
Tämän kertainen kohde on vuonna 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan rajalinjauksesta kertova kivenmurikka, mihin on hakattu muutamat merkit kertomaan, mihin rajalinja vedetään. Vastaavia rajamerkkejä olen esitellyt aiemminkin, joten kohta pystyn piirtämään rajalinjan tarkaan kartalle, jos satun joskus innostumaan!
Sammaleen alta pilkisti kiveen hakatut kaiverrukset
Kyseinen rajalinja, mikä Uudessakaupungissa Ruotsin ja Venäjän välille sovittiin muodosti seuraavaksi 20 vuodeksi uuden rajan, mitä kummankin osapuolen piti noudattaa. Kuten arvata saattaa, niin Ison vihan päättänyt rauhanteko jätti maiden välille ison juovan, mikä korjattiin jo vuonna 1743 Turun rauhassa, jolloin valtioiden välinen raja vedettiin Kymijokeen. Tuolloinhan oma kotiseutuni Lappeenranta liitettiin Venäjään. Uudenkaupungin rajalinja on silti merkittävä, koska pienin muutoksin rajalinja otettiin uudelleen käyttöön talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa vuonna 1940. Näin ollen tämä "Pietari Suuren" rajalinjaus on myös lähtökohta nykyiselle rajalle Suomen ja Venäjän välissä.
Samat tutut kuviot paljastuivat tästäkin kivestä
Tämän kertainen esittelemämme rajamerkki sijaitsee lähellä Lappeenrannan Nuijamaata aivan tien läheisyydessä pienen metsälämpäreen keskellä. Paikalle pääsee siis autolla lähes kiven viereen, mikä sopii liikuntaa vieroksuvalle Willimiehelle paremmin kuin hyvin! Enemmänkin mietityttää, että vieläkö Lappeenrannan alueelta löytyisi lisääkin näitä rajalinjausta merkitseviä kiviä? Lopuksi lienee syytä paljastaa uudenvuodenlupaukseni perinteiseen tapaan. Tällä kertaa vuorossa siis itseni kiusaamiset vuodelle 2016. 1. Aion laihduttaa painoni 75 kiloon (Nykyinen painoni on salaisuus myös itselleni) 2. Ostan Harley Davidson moottoripyörän tai jenkkiauton 3. Vaihdan ammattia 4. Hiihdän 300 kilometriä (viimeksi suksilla v.2006) 5. Laitan talousasiat kondikseen 6. Voitan nyrkkeilymatsin 1.10.2016 (edellinen kaiketi 29 vuotta sitten hemmetin paljon hoikempana sekä parempi kuntoisena) 7. Makaan kesällä rannalla enempi kuin tänä vuonna 8. Valokuvaan blogiin 200 uutta kohdetta vuonna 2016 9. Olen vakiovieras SaiPan kotipeleissä 10. Kalastan säännöllisesti omalla lammella 11. Käyn yhdellä(max. 3 päivää) moottoripyöräreissulla Venäjällä 12. Pidän 31.7.2016 kaikkien aikojen bileet omassa kotonani 13. Käyn viisi kertaa töissä polkupyörällä 14. Katson kaikki tv-sarja 24 tuotantokaudet uudelleen läpi 15. En tee mitään isoja remontteja ensi kesänä, vaan latailen akkuja 16. Aion lukea 25 kirjaa ensi vuoden aikana 17. SaiPa voittaa mitalin keväällä 2016 ja olen paikalla, vaikka peli pelattaisiin missä tahansa 18. Ylitän keilauksessa 200 pisteen rajan, mikä olisi uusi ennätykseni 19. Käyn Pietarin Eremitaasissa
20. Aloitan pienimuotoisen yritystoiminnan 21. En juo Karhu-olutta 22. Vietän aikaa enemmän ystävieni kanssa 23. Vietän autottoman kuukauden 24. Lopetan kaikenlaisen stressaamisen 25. Suoritan rautaperseajon Yläpuolella on sen verran tavoitteita, että jos noista pystyn toteuttamaan 15 kpl niin olen enemmän kuin tyytyväinen. Jos 20 kpl toteutuu, niin se olisi jo aivan uskomaton saavutus! Todennäköisesti epäonnistun kaikissa tavoitteissani.... Kaikesta huolimatta hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille ja olkoon tuleva vuosi tätä vuotta parempi! PS. Vuosi on hyvä päättää Motorheadin biisiin, mikä sopii hiton hyvin vuoden päätösbiisiksi. Olen vieläkin aivan masentunut, kun nyt ei Kilminsterin Lemmy tee enää uusia biisejä! Valitettavasti näin bändin ainoan kerran Lappeenrannan raviradalla vuonna 1982 hillittömässä kaatosateessa.... näin on taas yksi elämäni kiintopiste karannut tähdeksi taivaalle! RIP Lemmy
Motörhead "I ain`t no nice guy" T. Willimies
Päivitys 20.7.2025
Ruotsin ja Venäjän rajamerkki keskellä Metsä-Kansolaa? Kelpo osoitus siitä, että rajat vaihtavat paikkaa vuosisatojen kuluessa. Itse uskon vahvasti, että nykyinen rajalinja siirtyy vielä itäänpäin. Isäukon tavoin uskon, että se tapahtuu vielä minun elinaikanani. Nyt ei kenenkään kannata luulla, että Willimies olisi sotahullu! Uskon näet, että tulevat vielä itse sitä meille ehdottamaan......
Eilisehtoona SaiPa näytti Lukolle, kuinka Etelä-Karjalan parasta jääkiekkoa pelaava joukkue osaa hoitaa hommansa. Selkeä voitto lievitti hivenen Lemmy Kilminsterin poismenon aiheuttamaan tuskaa, mutta vain vähän... muutenhan päivä oli ihan syvältä. Tuntuu kuin nuoruudestani olisi napattu iso osa pois! Ainoastaan Remu Aaltosen menehtyminen voisi viedä vielä suurempaan apatiaan, mutta kaikki kestetään mikä kohdalle osuu. Minua ei ihan pienet jutut masenna, eikä paljon hetkautakaan. Niitä voi siis kaataa niskaani ihan vapaasti, niin ei tunnu missään. Sen verran paljon on vuosien varrella SaiPan kannattajana kertynyt tuota nöyryyttä!
Veikko Talven puistossa olisi kiva istuskella kesällä
Nöyryyttä vaatii esitellä myöskin tämän päiväinen kohde, mikä liittyy kouvolalaisen opetusneuvoksen Veikko Talven nimikkopuistoon. Veikko sai näet jo vuonna 1998 oman nimikkopuiston Kouvolan pääkirjaston kupeeseen, mutta vasta vuoden 2013 joulukuussa paikalle ilmestyi kivenmurikka, mihin oli kiinnitetty muistolaatta. Pari vuotta Veikon piti olla siis mullan alla ennen kuin asiaan havahduttiin.
Veikko Talven puisto sai oman laatan joulukuussa 2013
Vielä tuolloinkaan kylttiä tuskin olisi tullut, ellei toinen opetusneuvos Sakari Viinikainen olisi tehnyt asiasta valtuustoaloitetta. Tuolloin laatta päätettiin hankkia kunnioittamaan Veikko Talven elämäntyötä eräänä Kouvolan tärkeimpänä kulttuurivaikuttajana ja kirjallisen tuotannon tekijänä. Hänen kynästään on näet syntyneet Kouvolan historiakirjat ja Kymi osakeyhtiön historia 1872-1917. Tällaisia teoksia kirjoittaneita henkilöitä myös Willimies kunnioittaa, koska tietää omat kirjalliset rajallisuutensa...
Ensimmäinen duunipäivä alkamassa ja kaikki ennusmerkit ikävään päivään ovat olemassa. Parin viikon loman jälkeen herääminen huonosti nukutun yön jälkeen ennen auringonnousua oli pökerryttävä kokemus. Kaiken lisäksi päivän ensimmäinen silmiini osunut uutinen kertoi suuren idolini Lemmy Kilminsterin kuolleen. Mitähän tästä päivästä vielä tuleekaan? Vaan ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä ja mitättömiä suorituksia.....
Joskus syksyllä piipahdin Kouvolassa kuvaamassa ja tarkoitukseni on mennä uudestaankin, koska moni kohde on vielä paikkakunnalta kuvaamatta. Jonkun verranhan olen noita jo esitellytkin, mutta nyt tarkoitus on tykittää niitä mahdollisimman paljon tammikuun aikana, kunnes loppuvat. Sitten voisikin siirtyä kaiketi Haminan kohteisiin ryyditettynä muutamalla menetetyn Karjalan kohteella. Tästä siis lähdetään liikkeelle!
Rissalan lentoturman muistomerkki
Siirrytäänpä siis Uttiin, missä Suomen ilmavoimilla on oma lentokenttänsä, mistä löytyy monia muistomerkkejä. Valitettavasti ne kaikki eivät ole Willimiehen saavutettavissa, mutta aikeissa olisi hakea joskus lupaa myös sotilasalueen muistomerkkien kuvaamiseen. Saanko lupaa, onkin sitten aivan toinen juttu.....
Utin alueella on Rissalan lentoturman muistomerkki, mikä tapahtui Siilinjärvellä 3.10.1978. Onnettomuudessa presidentti Kekkosen nimikkokone DC-10 putosi välittömästi nousun jälkeen ja siinä kuoli kaikki koneen mukana olleet 15 henkeä. Näistä 3 oli lentokoneen miehistöä, mutta muut olivatkin aikansa yhteiskunnan kermaa, jotka olivat osallistuneet maanpuolustuskurssille ja olivat palaamassa Helsinkiin.
Punagraniittiin on kiinnitetty puolikas potkuri ja muistolaatta
Tapahtuneen jälkeen konetyyppi DC-3 asetettiin lentokieltoon ja konetyyppi korvattiin Fokker F.27 koneilla aiemmin kuin oli ollut suunnitelmissa. Lisäksi lentoturman jälkeen lentäjiä alettiin kouluttamaan hätätilanteiden varalta, jotta vastaavat onnettomuudet pystyttäisiin välttämään. Valitettavasti 15 henkilön piti menettää henkensä ennen kuin tilanne huomioitiin.
Muistolaatta
Itse asiassa kuolonuhreja olisi pitänyt olla 16, mutta myöhemmin maamme ensimmäiseksi naispresidentiksi valittu Tarja Halonen ei saanut lupaa lentämiseen ollessaan viimeisillään raskaana. Tuolloin SAK:n lakimiehenä toiminut Halonen jätti osallistumatta maanpuolustuskurssille, koska hän ei saanut lupaa lentää. Myöhemmin tajutessaan tapahtuneen hän oli shokkitilassa. Ehkä juuri siksi Halonen kävi laskemassa seppeleen vuonna 2004 Utin muistomerkille.
Muistomerkin on paljastanut 3.10.1988 kuljetuslentolaivue, joka toimi Utissa. Kyseisenä päivänähän onnettomuudesta oli kulunut päivälleen 10 vuotta.
Tänään on viimeinen lomapäivä ja se tulee menemään uutta astianpesukonetta jäljittäessä. Alkaa pikkuhiljalleen ärsyttämään käsineen tiskaaminen ja muutenkin ison orkesterin ruokkiminen tiskihuoltoineen käy voimille. Niinpä asialle pitää tehdä jotakin ja äkkiä. Taloudellisestihan tuo syö taas rahavaroja, mitkä olen varannut uuden moottoripyörän hankkimista varten. Olen nimittäin tässä keskellä 50-kympin kriisiä päättänyt hommata itselleni pientä puuhasteltavaa elikkä ostaa Harley Davidsonin. Sen kanssa saa istuskella autotallissa remonttihommissa koko talven. Se on juuri sitä, mitä olen tässä kaipaillutkin viime aikoina!
Koska taloutemme maitotili tyhjenee kertaheitolla astianpesukoneen ja Harrikan oston myötä, niin täällä Joutsenossakin kiristetään vyötä. Nälkäkuoleman vaaraa tuskin on kuten tämän päiväisen kohteemme henkilöille kävi joskus ammoisina aikoina nykyisen rajan takana entisessä Jääsken pitäjässä, nykyisessä Lesogorskissa, mistä ajelen ohitse useasti vuoden aikana piipahtaessani Viipurissa ja muualla Karjalan laulumailla.
Entisen kirkkomaan takaosassa pilkottaa musta muistomerkki
Tällä kertaa kuvat ovat jo melkoisen vanhoja, koska viime huhtikuussa kävimme assistentti Ritan kanssa kahteen pekkaan reissussa Venäjän maalla. Reissumme eteni aina Viipuriin asti, mutta kaikkein vaikuttavimmat kohteet löysimme entisen Jääsken kirkon kirkkomaalta, missä yllätys yllätys on vielä jotain vanhaakin jäljellä. Tietysti paikalla oli myös uudempia suomalaisten pystyttämiä muistomerkkejä paikalla sijainneen kirkon paikalla, mutta jo alkuvaiheessa huomiomme kiinnittyi yhteen tiettyyn muistomerkkiin, mikä sijaitsi hivenen syrjässä....
Kyseessä on Jääsken seurakunnan vuonna 1916 pystyttämä muistomerkki, mikä oli aikoinaan pystytetty muistuttamaan Jääskeä ja koko Suomea koskenutta suurta nälänhätää. Tuollon näet arviolta liki kolmannes Suomen 500.000 väestöstä kuoli nälkään ja tauteihin. Tuolloin näet vuosina 1695-1697 Suomea koetteli kylmä ajanjakso, jolloin viljasadot jäivät huonoiksi tai ne menetettiin kokonaan. Siksi koko väestö joutui liikekannalle etsimään ruokaa. Valitettavasti sitä ei ollut tarjolla missään muuallakaan samoista syistä.
Muistomerkki vuodelta 1916
Pettuleipä ja muu hätäravinto oli pakko ottaa ruokalistalle, kun karja oli syöty. Kun sekään ei riittänyt, niin tämän "pikku jääkauden" aikana ihmiset lähtivät kerjuulle huonolla menestyksellä. Ajat olivat kovat ja sen ajan ihmisten on ollut mahdoton ymmärtää miksi jäät lähtivät järvistä jo helmikuussa ja elokuussa ne olivat umpijäässä. Nykyisin tiedetään, että kylmän jakson aiheutti tulivuoren purkaukset Islannissa, Japanissa ja Indonesiassa, mutta tuon ajan ihmisille se on kaiketi tuntunut Jumalan kostolta ihmiskunnalle.
Vaikeat ja epätoivoiset ajat saavat ihmiset myös tekemään epätoivoisia tekoja, joita historiaa tutkivat henkilöt tutkia säilyneiden asiakirjojen kautta. Ne paljastavat 1600-luvun loppupuolelta epämiellyttäviä asioita, joita meidän nykyihmisten on ehkä vaikea ymmärtää kun elämme keskellä runsauden paljoutta omassa elämässämme, mutta tuolloin asiakirjat kertovat karuj kertomuksia esimerkiksi kannibalismista eli ihmissyönnistä, mihin paikka paikoin eri puolilla Suomea syyllistyttiin.
Karua tekstiä
Monet maatilat ympäri Suomea autioituvat ja kuolleita haudattiin joukkohautoihin elleivät heikoimmat tuupertuneet kuolemaan teiden varsille nälän ja tautien heikentäminä. Esimerkiksi Jääskestä mainitaan luku 1203 kuollutta näiden kahden vuoden aikana. Lieneekö totta tai ei, mutta hirvittävästä inhimillisestä tragediasta on kaikesta huolimatta ollut kyse. Niinpä lienee tähän lopuksi syytä nyt mainita tämän muistomerkin kertomus, mikä kertoo omaa karua kieltään Jääsken pitäjästä noilta ajoilta. Muistomerkin teksti kertoo, että 12.4 ja 5.5 vuonna 1697 haudattiin kirkkomaahan ensiksi 150 ja myöhemmin vielä 90 nälkään ja nälkäruttoon kuollutta. Ajat ovat siis olleet enemmän kuin kovat suomalaisille, kunnes Ruotsista tuotu siemenvilja on saatu tuottamaan uutta satoa asukkaille. Vaan tästäkin kärsimyksestä Suomen kansa nousi, mitä meidän itsemme ähkyyn jouluna syöneiden immeisten kannattaa muistella hartaudella. Me elämme onneksemme hyvinvointiyhteiskunnassa, missä nälkään ei ole kuoltu pitkiin aikoihin..... Koska muistomerkin teksti on vähän heikosti luettavissa, niin kirjoitanpa sen tähän lopuksi muistutukseksi meille kaikille: "Tähän hautausmaahan haudattiin 1697 12 P. Huhtik samaan hautaan 150 ja 3 P. 90 nälkään ja nälkäruttoon kuollutta. He nääntyivät nälkään väkivallantekoja tekemättä ja ajan kärsimysten tähden rikkomatta Jumalan ijankaikkisia perustuslakeja. Siunaus esiisien haudalle!"
Jotenkin levoton olo ollut taas viime aikoina. Lieneekö syynä se, ettei Willimiehen kuvausretkiä estävää lumipeitettä ei ole vielä ilmestynyt. Jotenkin houkuttelisi käydä kuvaamassa jonkun alueen muistomerkit vielä ennen lumientuloa. Jäänee toki reissu tekemättä kohta jatkuvien töiden takia, mutta ainahan tuota voi haaveilla...Vaan nyt lopuksi vähän asiaakin tai oikeastaan ei ollenkaan, kun en päivän kohteesta mitään tiedä! Itsekin karjalaiset sukujuuret omaavana henkilönä ilahdun joka kerta kun törmään hautausmailla tai muualla Karjalaan jääneille vainajille pystytettyjä muistomerkkejä. Toki onhan noita jo melkoisesti esiteltykin, mutta koska tarkoitukseni on esitellä kaikki Etelä-Karjalan, Kymenlaakson ja menetetyn Karjalan muistomerkit, niin pakkohan se on tämäkin julkaista.
Karjalaan jääneiden vainajien kunniaksi
Kyseinen muistomerkki on siis menetetyn Karjalan hautausmaihin ja uhrilehtoihin haudattujen vainajien muistoksi. Valitettavasti en löytänyt Internetistä tietoa, enkä tosin muualtakaan mainintaa muistomerkin tekijästä ja tekovuodesta, joten taas jäämme odottelemaan itseämme viisaampien apua....
Karjalasta kajahtaa
PS. Nyt alkaa sitten olla loppukirin paikka julistamamme kilpailun osalta, koska osallistumisaika umpeutuu vuodenvaihteessa. Arvonta suoritettaneen blogin epäloogiseen tyyliin joskus tammikuun alkupuolella ja voittajalle vastataan henkilökohtaisesti sähköpostitse. Toki julkaisemme voittajannimen myös blogissamme, kunhan saamme voittajan nimen selville. Osallistuneita on tällä hetkellä jo kymmenkunta, mutta lisääkin kaivataan.... Päivitys 7.5.2019 Muistomerkin tekijä on Kirsti Liimatainen ja se paljastettiin 24.5.1953 maaherra Arvo Mannerin vastatessa paljastuspuheesta. Muistomerkki oli paljastushetkellä Kymenlaakson ensimmäinen ja kolmas Suomessa paljastettu vastaava muistomerkki. Nykyisinhän näitä löytyy lähes kaikilta hautausmailta.
Tänään aamu alkoi hyisissä merkeissä, kun lupasin naapurinmiehen kanssa käydä aamusaunassa Ahvenlammen yleisessä saunassa. Pitihän tuo kaiken lisäksi pulahtaa vielä uimassakin, koska vesihän oli jopa kolmeasteista. Mikäpäs sen virkistävämpi startti uuteen päivään. Tästä on hyvä jatkaa sisätöillä astianpesukonetta purkaen. Päätti näet mokoma sanoa työsopimuksensa irti! Koska viettelen tässä viimeisiä lomapäiviä ennen töihin paluuta suureen yhtenäiskouluun, niin lienee aika ironiana heittää esiin Alice Cooperin tunnetuin? kappale, mikä kertoo koulujen, ei loman päättymisestä. Kuten joku jo arvaakin, niin tänään pysytellään koulumaailman pyörteissä kouvolalaisen patsaan innoittamana.
Helvi Honka kirjaston edustalla
Kyseinen Helvi Honka, joka on saanut oman patsaan Kouvolan kirjastotalon edustalle, oli aikansa vaikuttaja paikallisessa koulumaailmassa. Hän toimi urallaan vuodesta 1948 aina eläkkeelle jäämiseensä asti vuonna 1968 Kouvolan lyseon rehtorina. Vaikka hänen patsaastaan voisikin kuvitella hänen olleen yrmeä ja tiukka naisopettaja, niin jostain kummasta syystä olen väärässä. Häntä on kuvailtu suosituksi ja oppilaiden keskuudessa pidetyksi opettajaksi, jonka toiminta perustui hänen henkiseen vahvuuteensa, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan?
Yrmeä ja tiukka pedagogi?
Kaikesta huolimatta on hienoa, että naispedagogi on saanut oman patsaansa, koska näitä ei ole aiemmin tullut vielä vastaamme. Yksi kriteeri patsaan pystyttämiseen Helvi Hongalle hänen eläkkeellejäämisvuotenaan 1968 saama kouluneuvoksen arvonimi.
Karttakeppi puuttuu....
Helvi Honka kuoli vuonna 1993 ja vasta sen jälkeen ajatukset patsaasta nousivat ajoittain esiin. Lopulta Hongan keskeisin elämäntyön kohde Kouvolan lyseo saavutti 100 vuoden iän ja täällä kaupunginjohtaja Aimo Ahti otti asian esiin. Päätös tehtiin samantien ja suunnittelutyö aloitettiin, vaikkakin vasta parin vuoden jälkeen. Patsasrahasto karttui ja lopulta riittävä määrä rahaa oli kasassa, joten suunnitelma eteni jälleen.
Hameen kaavat paljastavat Hongan olleen matematiikan opettaja
Patsaan tekijäksi valittiin kuvanveistäjä Panu Patomäki, joka perehtyi annetun aineiston avulla Hongan elämään ja valmisti omasta mielestään ihmisläheisen näköispatsaan. Patsas julkistettiin Kouvolan kirjaston edustalla 6.10.2007, missä avauspuheen piti Hongan entinen oppilas Sakari Viinikainen, joka oli urallaan edennyt Kouvolan lyseon rehtoriksi. Patsaan sen sijaan paljasti Heikki Ojanen kaupunginjohtaja Aimo Ahdin läsnäollessa.
Junamatka Kouvolaan 9.1.2016 alkaa lähestyä, joten palataanpa blogissakin Kouvolan muistomerkkien pariin. Tällä kertaa esittelyvuorossa Kouvolan Lääninpuistossa sijaitseva keski-Suomen rykmentin muistomerkki, mikä paljastettiin 6.10.1974. Kyseisenä päivänä tuli kuluneeksi tasan 35 vuotta joukko-osaston lakkauttamisesta.
Keski-Suomen rykmentin muistomerkki
Joukko-osastona keski-Suomen rykmentti KSR oli sijoitettuna Kouvolan kasarmialueelle aina vuodesta 1921 asti, jolloin kasarmialue siirtyi Suomen valtion omistukseen. Aiemminhan kasarmialue oli venäläisten käytössä, unohtamatta lyhyttä aikaa, jolloin sisällissodan aikana siellä piti komentoa punaiset, käyttäen aluetta vankileirinä.
Muistolaatta
Tässä joukko-osastossa palvelleiden kunniaksi päätettin pystyttää muistomerkki isosta Utista tuodusta luonnonkivestä, mihin kiinnitettiin taidegraafikko Kalle Lehtosen suunnittelema muistolaatta, minkä valmisti metalliseppä Reijo Raittila. Laatassa on teksti: "KS. Tämän muistopaaden pystyttivät siinä palvelleet aseveljet joukko-osastonsa varuskunta-alueelle vuonna 1974"
Muistopaaden pystyttämisestä vastasivat Keski-Suomen Rykmentissä 1919-1939 palvelleet aseveljet.
Jouluaatto ja blogikin heittäytyy muutamaksi päiväksi hyvin ansaitsemalleen tauolle. Lienee siis aika toivottaa kaikille blogin lukijoille hyvää joulua ja kaikkea semmoista. Syökäähän itsenne pinkeäksi ja nauttikaa muutamasta rauhallisesta vapaapäivästä, koska eihän siihen kauaa mene, kun arki iskee taas täysillä. Vaan sitä ennen otetaan rennosti ja vietetään laatuaikaa....
Polun päästä löytyy uurnalehto ja "Muisto-patsas"
Ennen joululomalle siirtymistä julkaisen yhden kohteen Kouvolan vanhalta hautausmaalta. Kyseessä Matti Peltokankaan "Muisto" patsas, joka tunnetaan myös toisella nimellä "Siunaa ja varjele". Tällä teoksella Matti Peltokangas voitti ensimmäisen palkinnon vanhan hautausmaan uurnalehdon muistomerkkikilpailussa vuonna 1983. Kaksi vuotta myöhemmin patsas oli valmis paljastettavaksi ja siitä lähtien se on varjellut uurnalehtoon sijoitettuja. Hieno ja ilmeikäs figuratiivinen pronssiin valettu hahmo vartioi paikan miljöötä omalla rauhallisella olemuksellaan.
Matti Peltokankaan "Muisto"
Toisesta kuvakulmasta
Hyvää joulua kaikille toivottaapi Willimies ja Willilady Päivitys 7.5.2019 Muistomerkki on pystytetty yhteiseksi muistomerkiksi kaikille Kouvolan vanhan hautausmaan muistolehtoon haudatuille ja sodissa kaatuneille sekä kadonneille vainajille.
