Kotka / Kyminlinna

Kotka on myös ollut linnoituskaupunki. Merilinnoitus rakennettiin aikoinaan estämään vihollisen hyökkäykset meren suunnalta ja sen jatkoksi mantereelle rakennettiin Kyminlinna vahtimaan liikennettä Kuninkaantien varteen. Sen rakennuttivat venäläiset Kustaan sodan jälkeen estääkseen ruotsalaisten hyökkäykset. 

Linnoituksen muureja

Muureja

Muodoltaan Kyminlinna on viisikulmainen ja liki 800 metriä halkaisijaltaan oleva linnoitus. Kokonaisuus on massiivinen, koska sen alue kattaa yli 70 hehtaaria maata vallihautoineen. Varustukset ovat hivenen kärsineet Kotkan radan ja Kymintien rakentamisesta, mutta muuten linnoitus ennallaan. Valitettavasti alueelle ei pääse, vaikka siellä olisikin paljon nähtävää. Siellä on edelleen pystyssä yli 20 rakennusta Suomen puolustusvoimien jäljiltä.

Pääsisäänkäynti

Linnoitus sai alkunsa jo vuosina 1791-1795, jolloin venäläiset rakennuttivat paikalle pienen bastionilinnoituksen. Tämä kuitenkin purettiin pois entistä suuremman Kyminlinnan tieltä, joka valmistui vuosina 1803 - 1809 kenraali Jan Peter van Suchtelen toimesta. Se ei kerinnyt valmistua täysin Suomen sotaan mennessä ja sen jälkeen linnoitus menetti merkityksensä muutenkin rajan siirtyessä Pohjanlahteen.

Kymintie kulkee linnoituksen vierestä

Yksi porteista

Sata vuotta myöhemmin vuonna 1918 linnoitus toimi sisällissodassa punaisten koulutuskeskuksena ja silloin siellä käytiin ainoa taistelu linnoituksen historiassa. Saksalaiset joukot hyökkäsivät linnoituksen kimppuun 9.4.1918 ja taisteluissa kaatui parisenkymmentä miestä. Myöhemmin linnoitus toimi inkeriläisten pakolaisten leirinä, sotavankien kokoamisleirinä, kulkutautisairaalana ja ampumaratana. Lopulta Suomen puolustusvoimat otti sen haltuunsa vuonna 1939 ja oli paikan käyttäjänä aina vuoteen 2005 saakka. Nykyisin rakennus on Senaatti-kiinteistöjen omaisuutta.

Kotka / Tampsankankaan punaisten muistomerkki

Kotkan punaisten muistomerkkiesittelyt jatkuvat, tosin huomasin juuri olevan aihetta uudempaan vierailuun Kotkassa näiden punaisten muistomerkkien johdosta. Ainahan näitä tuntuu löytyvän lisää, kun kuvittelee saaneensa homman pakettiin. No, pitänee käydä joku päivä kurvaamassa Kotkassa ja jopa Pyhtäällä asti. Jospa vaikka sitten tuon kulmakunnan muistomerkit tulisi kerralla kuvattua. Pikkaisenhan tässä alkaa meikäläinen jo luulottelemaan, että ne pirulauta loppuvatkin joskus....

Tampsankankaan punaisten muistomerkki

Tällä hetkellä valokuvaamiani kohteita on kaiketi parisen sataa esittelemättä ja alle parisataa on enää kuvaamatta. Tosin kohteet alkavat olla melkoisen haastavissa paikoissa ja vaativat pitkiä reissuja etenkin Venäjän puolelle. Harmittaa niin vietävästi, kun aina on tullut joku este, etten ole päässyt kuvausreissulle. Ne ovat sentään tämän homman suola ja ehdottomasti paras osa. No, en valita enempää vaan homma pitää hoitaa! Ehkä viimeisen julkaisunkin vuoro tulee jossain vaiheesssa?

Palataan kuitenkin Kotkaan Tampsankankaalle, mistä löytyy iso punagraniittinen möhkäle, mihin on kaiverrettu: "1918 - Vakaumuksensa uhreina henkensä menettäneille uhreille". Se kertookin jo, miksi tämä muistomerkki on pystytetty. 

Punagraniittia jalustalla

Valkoisten saapuessa sodan lopussa Kotkaan 4.5.1918, he vangitsivat liki 6500 vankia. Ensimmäisten päivien summittaisista teloituksista ei kirjaa pidetty, joten tarkka uhriluku jää ikuisiksi ajoiksi hämärän peittoon. Kuitenkin se tiedetään, että sodan jälkiselvityksessä ennen tuomioistuimia, henkensä menetti 63 kotkalaista. Tämän lisäksi rintamilla kaatui 42 kotkalaista ja vankileireillä yli sata kotkalaista. Isku oli siis kova.

Teksti näkyy heikosti, joten selvennys löytyy tekstistä

Seppeleitä oli paikalla vierailuni aikanakin

Päivän kohteessamme Tampsankankaalla on ilmeisesti haudattu valtaosin Helsingin Malmilta lähtöisin olevia punaisia, mutta myös paikallisia. Siksi paikalla pidetäänkin nykyisin vapunpäivän aamuna Kotkan eri työväenjärjestöjen seppeleenlaskemistilaisuudet. Muistomerkin paikalle saivat työväenjärjestöt aikaiseksi keräämällä muistomerkkirahat ja lisäksi tuntematon lahjoittaja antoi 50000 markkaa alueen maapalstan ostamiseksi. Niinpä muistomerkki oli valmis paljastettavaksi 7.7.1946.

Kotka / Kymin punaisten muistomerkki

Tällä kertaa olemme viimeistä kertaa Kymin kirkon ympäristössä. Toissapäivänä oli vuorossa valkoisen osapuolen vuoden 1918 muistomerkki ja nyt tasapainon takia on punaisten alueelle pystyttämä muistomerkki. Kyseinen muistomerkki sijaitsee Kymin kirkon viereisellä Helilän hautausmaalla. Ulkonäöllisesti se ei poikkea muista punaisille pystytetyistä muistomerkeistä.

Entiseen Karhulaan, joka kuuluu nykyisin Kotkaan, valkoiset saapuivat 4.5.1918. Välittömästi jo seuraavana päivänä alkoi sama tarina kuin muuallakin. Viha sai vallan ja ensimmäinen ilmentymä siitä oli Ahlströmin halkotarhalla murhatut liki 20 henkeä, joista naisia oli tietämäni mukaan kaksi. Seuraavana päivänä surmatyöt jatkuivat Kymin kirkon takana olleessa hiekkakuopassa. Tällä kertaa liki kolmekymmentä punaista kohtasi tiensä pään soramontussa. 

Nämä ruumiit tuotiin hautausmaalle, minne oli kaivettu pitkä rivihauta vainajia varten. Täällä tapahtui myös surmatöiden viimeinen vaihe 23.5.1918, jolloin paikalla suoritettiin joukkoteloitus. Muistomerkki on siis kolmen joukkosurman uhrien kohdalla. Sen pystytti Kymin työväenjärjestöt vuonna 1941. 

Kotka / Kymin valkoisten muistomerkki

Tällä kertaa ollaan liikkeellä blogin kotkalaisen assistentin vaimon ottamalla valokuvalla. Kiitokset Saara kuvasta ja jatkoahan seuraa jo huomenna. Jatketaan Saara yhteistoimintaa jatkossakin ja meillähän onkin edessä yhteinen matka Pushkiniin Meripihkahuonetta katselemaan jo ihan muutaman viikon päästä. Haastellaan reissussa sitten enemmän uusista kohteista....

Tämä muistomerkki on tietyllä tavalla itselleni mysteeri, koska Sotasurmatiedostosta löytyy 22 kymiläisen nimi. Yksikään heistä ei tullut kuitenkaan haudatuksi oman seurakunnan multiin, joten en tiedä keitä nämä kuusi henkilöä ovat, jotka ovat saaneet nimensä kiveen?

Joka tapauksessa tämä punagraniittinen muistomerkki on hiottu aivan ylintä osaa lukuunottamatta. Sieltä ylhäältä löytyy Suomen vaakuna. Hiotussa osassa on kuuden henkilön nimet kuolinaikoineen ja niiden alapuolella tekstipätkä: Ole uskollinen kuolemaan asti. Ilm. 2:10

Patsaan jalusta paljastaa patsashankkeen vetäjät. Siinä lukee Patsaan pystytti Kymin kunta ja seurakunta. Juhlallinen paljastustilaisuus pidettiin 10.8.1919.

Kotka / Kymin sankarihautausmaa

Sankarihautausmaat herättävät minussa aina suuria tunteita. Olen tämän blogini puitteissa kierrellyt melkoisen määrän näitä paikkoja ja jotenkin alkaa sodan kaatuneiden mittasuhteet asettumaan paikalleen. Kuinka paljon nuoria miehiä kaatuikaan sotavuosina.... Tämän päiväisessä kohteessani Kymin sankarihautausmaallakin näitä kaatuneita sankareita on peräti 380 kappaletta.

Graniittia ei ole säästetty sankarihautausmaan alueella

Sankarihautausmaan pääsisäänkäynti ja muistomerkki

Muistomerkki on korkea ja siinä on reliefi alaosassa

Reliefi

Monissa paikoissa on vainajille pystytetty toinen toistaan komeampia ja suurempia muistomerkkejä, kuten täällä Kymissäkin. Tämä alue otettiin tietääkseni käyttöön jo sodan aikana, mutta upea graniittinen muistomerkki nousi paikalle vasta vuonna 1945. Sen kuten koko upean hautausmaa-alueen suunnittelivat Hilding Ekelund ja kuvanveistäjä Viktor Jansson.

Sankarihautausmaa näytti huhtikuussa 2017 melko karulta

Luonto ei ole vielä puhjennut kukkaansa

Tämä jäi epäselväksi

Muistomerkki toiselta kantilta

Kotka / Kotirintaman muistolaatta

Kymin kirkon seutu ja sitä ympäröivät hautausmaat ovat lukuisten muistomerkkien sijaintipaikka. Nämä kaikki aion esitellä yhdellä kertaa pois ja sen jälkeen Kotkassa sijaitsevat kohteet onkin esitelty muutamaa viimeiseksi jättämääni kohdetta lukuunottamatta. Tosin Kotkasta olen kaivanut esiin vielä paljon kuvattavaa, joten pitäisihän tuo keretä Kotkaan vielä tämän suven aikana. Niiden vuoro on sitten joskus myöhemmin...

Muistolaatta on hautausmaan vieressä sijaitsevassa kalliossa

Kuvattavaa olisi muuallakin, mutta tänä suvena en vaan ole kummemmin jaksanut asiaa pohtia. Laatokan Karjalan kuvausreissu tosin on takana, mutta vielä olisi Metsäpirtin alue, Laatokan länsipuoli ja yksittäisiä kohteita siellä täällä. Tuo tarkoittaa helkatisti ajelua ja vaivannäköä. Todennäköisesti en saa tätä blogia päätökseen vielä vuonna 2019, kuten alkuvuodesta ajattelin. Voihan se olla, etten saa tätä valmiiksi ikinä?

Muistolaatta

Monilla paikkakunnilla viime sotien tapahtumia on kunnioitettu monin eri tavoin. Yksi muistamisen muoto on antaa tunnustusta kotirintamalle, koska ilman sen väsymätöntä ponnistelua, olisi taistelu ollut mahdotonta. Tämän tärkeän asian ovatkin Karhula-Kymin sotaveteraanit ry huomioineetkin ja kiinnittäneet asiasta jälkipolvia muistuttamaan muistolaatan isoon luonnonkiveen. Sen teksti on lyhyt: "Sota-ajan sukupolvien työlle 1939-1945". Muistolaatan paljastusvuodesta en löytänyt tietoa, joten taas on paikalliselle tietäjälle tilausta!

Kotka / Kymin mereen hukkuneet

Samalla alueella jatketaan, missä ollaan jo pari päivää oltu eli Kymin kirkon ympäristössä. Tällä kertaa esittelyyn pääsee muistomerkki, joka on omassa yksinkertaisuudessaan suorastaan karu! Merikaupunkinahan Kotka on sidoksissa merenkäyntiin ja siellä liikkumiseen joko elannon, kaupankäynnin tai huvittelun takia. Siksi minua ihmetyttikin aluksi tämä muistomerkki, koska en Saimaan ranalla asuvana voi kuvitellakaan vastaavaa yhdellekään Lappeenrannan hautausmaalle...

Mereen hukkuneiden ja -haudattujen muistomerkki

Kyseessä on muistomerkki, joka koostuu vanhasta ankkurista ja kivipaadestä, missä on muistolaatta mereen hukkuneille ja -haudatuille. Heillä ei siis ollut mahdollisuutta tulla haudatuiksi oman seurakuntansa multiin vaan meri otti heidät pysyvästi. Tähän mennessä nimiä on kaiverrettu laattaan 18 kappaletta ja toivotaan, ettei jatkossa tule lisää.

Muistokivi

Hukkuneiden nimet laatassa

Muistomerkin paljastamismisvuodesta ja pystyttäjästä minulla ei ole tietoa. Uskoisin kuitenkin tämän muistomerkin olevan seurakunnan itsensä pystyttämä.

Kotka / Kymin entisen kirkon muistomerkki

Pietarin futismatka takana! Neljä päivää Pietarissa ja kaiken kruunasi tietysti upealla stadionilla katsottu Ruotsi - Sveitsi futismatsi. Lisäksi Verikirkon kupeella olevassa Fan zonella vierailtiin joka ilta Budweiseria lipittämässä ja nauttimassa hyvästä tunnelmasta, kun kolmelta jättiscreeniltä näytettiin jalkapalloa. Tunnelma oli joka ilta korkealla, mutta etenkin Venäjän pudottaessa Espanjan jatkosta, oli tunnelma katossa vaikka ulkoilmatilassa oltiinkin. Venäjän liput liehuivat ja joka puolelta kuului auton torvien huudatusta, kun paikalliset nauttivat yllätysvoitosta. Se kisaisännille suotakoon, koska järjestelyt sujuivat aivan mahtavasti...

Toki futiksen lisäksi kerittiin tutustua moniin upeisiin kohteisiin poikani kanssa. Pitihän hänelle näyttää Eremitaasi ja Verikirkko, missä itse olen käynyt jo aiemminkin. Itselleni uusia kohteita olivat Pietari-Paavalin linnoitus, Pietari Suuren rakentama mökki ja risteilijä Aurora. Toki muitakin paikkoja nähtiin ja nuo kaikki tulen takuulla esittelemään täällä blogissakin, kunhan keretään... 

Kymin entisen kirkon muistomerkki

Nyt on tosin melkoisen ryytynyt olo, koska jalat ovat rakoilla kävelemisestä ja ottihan tuo seikkailu koville muutenkin. Jos joku miettii, kuinka Willimies matkansa Pietariin teki, niin kokonaisen 25€ maksoi paikalle kulkeminen ja sieltä takaisin. Valtaosa tuosta summasta kului bensoihin välillä Joutseno - Repino, minne jätin oman autoni neljäksi päiväksi seisomaan hotellin pihamaalle. Oli jopa paikalla, kun tultiin takaisin! Repinosta hyppäsimme junaan, millä kurvailimme Pietariin Suomen asemalle hintaan 83 ruplaa/lippu. Nykykurssilla junamatka maksoi niukin naukin yli euron. Suosittelen muillekin vastaavaa kulkutapaa, koska matka oli hauska kanssamatkustajien toimesta.

No se Pietarin visiitistä. Nyt palataan takaisin arkeen ja siirrytään takaisin Kotkaan Kymin kirkon vieressä sijaitsevalle vanhalle hautausmaalle. Täältä löytyy eilen julkaistun Kymin kirkon edeltäjille pystytetty muistomerkki. Se kertoo koruttomasti, että tällä paikalla sijaitsi Kymin kirkko 1729 - 1837. Muistomerkin pystyttäjästä(Kymin seurakunta?) en osaa sanoa mitään enkä paljastamisvuodestakaan. Lieneekö noita tietää edes kukaan?

Korutonta sanomaa

Kymin kirkkojen historiasta voin kertoa sen verran, että aluksi Pyhtääseen kuulunut Kymenkartanon kappeliseurakunta perustettiin vuoden 1440 hujakoilla. Lopulta tänne muodostui Kymin kirkkopitäjä vuonna 1642, joka tarvitsi oman kirkkonsa. Lopulta kolmas näistä yhteensä viidestä kirkosta valmistui nykyisen vanhan hautausmaan alueelle 1729, mutta se paloi maan tasalle niin kuin monet muutkin vanhoista kirkoistamme. Nykyisen kirkon paikalle valmistui sitten 1843 uusi puukirkko, mutta se paloi jo samana vuonna maan tasalle. Uusi kirkko, siis nykyinen, tehtiinkin viisastuneena kivestä. Siellä se on vieläkin...

Kotka / Kymin kirkko

Kymin valkoiseksi kalkittu Empiretyylinen tiilikirkko on upea ilmestys korkean mäen päällä. Se suorastaan henkii ylväyttä ja miksipä ei? Onhan kyseinen kirkko Kymin seurakunnan viides kirkko, joka päätettiin rakentaa tiilestä, jotta se ei olisi yhtä paloherkkä kuin edeltäjänsä. Piirustukset tähän kirkkoon laadittiin Suomen intendentintoimistossa ja se valmistui juhannukseksi 1851.

Kymin Empiretyylinen kirkko

Kellotapuli on kirkon länsisuunnassa

Valitettavasti huhtikuussa 2017, jolloin piipahdin paikalla matkalla assistentin syntymäpäiville, kirkko oli suljettu. Kirkko on kuulemma komea sisältäkin ja sieltä löytyy esimerkiksi Berndt Godenhjelmin maalaama Getsemane alttaritaulu, joka on maalattu vuonna 1865. Lisäksi Aarre Aaltosen kirkon 100-vuotis juhliin tekemät korkokuvat olisivat olleet kiintoisa nähdä. Kirkon länsisuunnassa on kellotorni, mistä löytyvät alunperin Pernajan Forsbyn ruukinkirkkoon ostetut kirkonkellot. Ne on valmistettu jo vuonna 1736.

Kirkko on vaikuttavan kokoinen

Kirkon takapuoli

Ehkä vielä jossain vaiheessa kerkeän piipahtamaan paikan päällä paremmalla ajalla ja nähdä kirkon sisäpuoleltakin. Se ainakin on tavoitteeni.

Kotka / Karjalaan jääneet

Tänään siirrytään Kymin hautausmaalle, mistä löytyy useita muistomerkkejä. Esittelen kuitenkin ensimmäisenä Kymin hautausmaalle vuonna 1954 Kymin ja Tavastilan Karjalaseurojen pystyttämä punagraniittinen muistomerkki. Vastaaviahan olen esitellyt jo lukuisia, eikä oikeastaan näiden ulkomuotokaan poikkea hirveästi toisistaan. Toki poikkeuksiakin löytyy toki.

Paikka on todella upea

Yksinkertaisuudessaan kaunis

Oikeastaan sen kummempaa en tästä pysty kertomaan, joten tällä kertaa esittely taistelee lyhyimmän stoorin tittelistä! Ehkä jopa voittaakin sen?

Kotka / Hävittäjälentolaivue 34

Kymin lentokentän laidalta löytyy muistomerkki, jonka kuvaaminen osoittautui hemmetin haastavaksi. Ensimmäisellä yrityksellä kotkalaisen assitentti Valtterin kanssa matka keskeytyi tekniseen vikaan. Willimobiili päätti sylkeä vedet höyrynä taivaalle ja kuvaaminen piti unohtaa tuolta erää. Muutama viikko myöhemmin kävin paikalla uudemman kerran ja kaikki meni tyylikkäästi. Tosin tyylikäs oli tämä hävittäjälentolaivue 34 kunniaksi pystytetty muistomerkkikin....

Muistomerkki löytyy ilmailumuseon edustalta lentokentän laidalla

Lentolaivue 34 siirtyi 2.8.1943 Kymin lentokentälle, mistä se teki torjuntalentoja suojaten Kotkaa ilmahyökkäyksiltä. Laivueen nimi nuutettiin 14.2.1944 hävittäjälentolaivue 34 nimiseksi. Sodan loppuvaiheessa muutokset olivat nopeita ja maaliskuussa sen piti luovuttaa yksi kolmesta lentueestaan toiselle laivueelle. Koneista oli pulaa, mikä pakotti tähän ratkaisuun. Tilanne tosin parani huhtikuussaa, jolloin laivue sai uudet Messerchmitt Bf 109 G-6 koneet. 

Hävittäjälentolaivue 34 muistomerkki

Kesäkuun alussa Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua, laivue siirtyi Immolaan, mistä matka jatkui Lappeenrantaan 16.6.1944. Tästä tärkeästä työstä Lappeenrannan lentokentän edustalla on myös muistomerkki. Viikon kuluttua Lappeenrantaan saapumisestaan, laivue siirrettiin vielä kerran Taipalsaarelle, mistä löytyy myös laivueelle pystytetty muistomerkki. 

Muistomerkin huipulla on pronssinen Messerchmitt 109

Sodan päätyttyä oli aika laskea laivueen saavuttamat ilmavoitot ja niitä kertyikin yhteensä 346! Omat tappiot jäivät 30 koneeseen, joista vain 18 tuhoutui taistelutilanteessa. Lopulta käsky kävi ja laivue siirrettiin Selänpään lentokentälle odottamaan siirtoa Lapin sotaan, mutta siirto peruuntui ja laivue lakkautettiin. 

Muistomerkin laatta

Pieni laatta kertoo patsaan paljastamisesta

Porukka on todellakin ansainnut muistomerkin myös työstään Kotkan ja Kouvolan turvaamisesta pommituksilta. Niinpä Kymin lentokentälle ilmailumuseon edustalle pystytettiin Lentotekniikan Kilta ry:n Kymen osaston patsastoimikunnan toimesta upea muistomerkki vuonna 1999. Mielestäni se on yksi tyylikkäimmistä kuvaamistani sotamuistomerkeistä. 

Kotka / Pentti Hämäläisen patsas

Tällä kertaa siirrytään urheilun maailmaan. Urheiluaiheisia muistomerkkejä ei kohdealueellani ole liikaa vastaan tullut, mutta toivottavasti niitä saataisiin jatkossa enemmänkin. Itse en ainakaan laittaisi yhtään hanttiin, jos SaiPa saisi oman muistomerkin tulevan mitalin johdosta ja ei hassummalta kuulostaisi hyvin tuntemani Simo Lipsasen tulevan kolmiloikan olympiakullan muistaminen upealla patsaalla. No, ei mennä asioiden edelle, koska nuo ovat vielä tulematta.

Pentti Hämäläisen patsas Kotekon puistossa

Olympiavoiton kunniaksi olympiarenkaat

Sen sijaan Kotkasta löytyy nyrkkeilijä Pentti Hämäläiselle pystytetty patsas, joka on täysin ansaittu. Hämäläinen saavutti oman nyrkkeilyuransa aikana arvomitaleita rutkasti. Kirkkaimpana on tietenkin Helsingin olympialaisissa voitettu olympiakulta, mitä seurasi vielä pronssinen lätkä seuraavissa kisoissa. Näiden päälle arvokisoista herui kaksi EM-pronssia. Vastaavia suorituksia nyrkkeilyssä ei olekaan sen jälkeen tullut yksitäisiä mitaleita lukuunottamatta. No, kultaa ei ole tullut ensimmäistäkään Pentin jälkeen.

Hämäläisen veljekset olivat kaikki nyrkkeilijöitä

En jaksanut kääntää kuvaa, koska laatastakaan ei saa selvää

Hämäläisen saavutuksia

Nyrkkeilyurallaan Hämäläinen tyrmättiin vain kerran hänen uransa alkutaipaleella. Tuon jälkeen hän seisoi pystypäin ottelunsa loppuun, voittaen niistä useimmat. Urheilu-uransa loppupuolella hän ryhtyi vielä ammattilaiseksi, voittaen kuudesta käymästään ottelusta viisi.

Sponsorit

Kotkan voimailijat saivat idean pystyttää kuuluisalle nyrkkeilyn olympiavoittajalle patsas ja siihen valvastettiin kansalaisliike. Tuumasta päästiin eteenpäin ja se toteutettiin Helsingin olympialaisten 50-vuotisjuhlavuotena 2002. Patsas lahjoitettiin Kotkan kaupungille 18.7.2002 paljastustilaisuudessa. 

Pentin aforismi

Muistomerkin suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat JormaMerivirta ja Mikko Taskinen. Jalustasta vastasi Vikmanin kivi ja patsaan pronssivalusta huolehti Kärkkäisen valimo Kellokoskelta.

Kotka / Korkeakosken sahan muistomerkki

Willimies tykkää näistä Bloggerin tietyistä ominaisuuksista. Tämän tullessa automaattisesti julkaisuun, niin olen poikani kanssa matkalla kohti Pietaria, missä meitä odottaa Futiksen MM-kisat. Pakkohan se oli piletti hommata näihin karkeloihin, koska tämän lähemmäksi näin massiivista urheilutapahtumaa enää toiste elinaikanani tuskin tulee. Niinpä keltainen paita päälle ja kannustamaan Ruotsi jatkoon! Kumpa vielä joskus omat "Huuhkajammekin" pelaisivat näissä karkeloissa?

Korkeakosken sahamyllyn muistomerkki

Kaksi laattaa luonnonkivessä

Vanhana sahatyöläisenä minusta on kuitenkin myös mieluista julkaista tämän päivän kohteemme, joka on Kotkasta Korkeakoskelta löytyvä Kymenlaakson ensimmäisen sahamyllyn muistomerkki. Se on paljastettu nykyisellä paikallaan 1.9.1963 Kymenlaakson maakuntaliiton hallituksen ja kotiseutuhenkisten karhulalaisten toimesta. 

Muistolaatta 1

Muistolaatta 2

Muistomerkin kivi on tuotu paikalle Tampsankankaalta ja siihen on kiinnitetty kaksi muistolaattaa. Lisäksi muistomerkki ja sitä ympäröivä alue kunnostettiin silloisen Karhulan kauppalanjohtaja Sutelan aloitteesta syksyllä 2003. Ilmeisesti samalla kertaa muistomerkin viereen on pystytetty isot infotaulut, mistä selviää sahan historia. 

Muistomerkin infotauluista selviää sahan historia

Mielestäni on uskomattoman upeaa, että sahatoiminta alkoi teollisena tällä paikalla jo vuonna 1563! Aloitteen tekijänä sahan perustamiselle toimi kuningas Kustaa Vaasa, mutta vasta seuraavan kuninkaan Eerik XVI aikana toiminta alkoi. Siitähän on kulunut vasta vaatimattomat 455 vuotta!