Eilen Iisakin kirkko ja tänään vieläkin upeampi Verikirkko! No, tietenkin tuo edellinen arvottaminen on ihan oma mielipiteeni, mutta sanassani pysyn... Pietarista todellakin löytyy upeita kirkkoja, kuten muitakin upeita rakennuksia. Paljastettakoon tässä, että seuraavana ovat vuorossa Talvipalatsi ja Pietarhovi. Vastaavia ei meiltä koto-Suomesta löydykään! Voisin jopa sanoa, että hyvä ettei olekaan, koska sinnehän se valtion budjetti menisikin näiden rakennusten ylläpitoon...
 |
| Verikirkko on kanavan varrella |
 |
| Siellä häämöttää |
 |
| Verikirkossa on yhdeksän kupolia. Osa kullattuja, osa emaloituja |
Verikirkko, josta käytetään myös nimeä Kirkko veren päällä, on samassa sarjassa Iisakin kirkon kanssa. Minun valokuvauslaitteillani ja ammattitaidolla muutaman tuhannen ihmisen töniessä ei paljon parempaan kuvamateriaaliin pysty. Kannattaakin siis piipahtaa itse paikalle, koska on todellakin 500 rubuskan arvoinen nähtävyys. Liput pystyy hankkimaan myös netin kautta samalla kieroilulla kuin hankin liput Iisakin kirkkoon. Etukäteen hankittu lippu jouduttaa sisäänpääsyä muutamalla tunnilla ainakin heinäkuussa!
 |
| koristeellisuutta piisaa.... |
 |
| Kirkon huippu nousee 81 metrin korkeuteen |
Miksi tällainen kolossi on sitten pystytetty aikoinaan Pietarin keskusta-alueelle kanavan varrelle? Sen rakennustyöt vaativat pommilla surmatun keisarin ja 24 vuotta aikaa. Unohtaa ei sovi myöskään keisariperheen massiivista raha-apua luomuksen rakentamiseen. Toki kaunista kannatti odottaakin, koska lopputulos on mielestäni luokkaa priima super+.
 |
| Yksityiskohta kirkon seinästä |
 |
| Tiilestä saa vaikka mitä aikaan |
 |
| Ei pöllömmän näköinen ulkokuori |
 |
| Sota on jättänyt jälkensä kirkon seinään |
Kirkko rakennettiin samalle paikalle, missä keisari Aleksanteri II joutui pommi-iskun uhriksi 1.3.1881. Keisari kerittiin siirtää Talvipalatsiin hoidettavaksi, mutta tunti iskun jälkeen hän menetti henkensä vammoihin. Venäjällä keisari vaihtui saman tien ja Aleksanteri II poika hallitsijanimeltään Aleksanteri III aloitti työnsä. Ensimmäisenä työnään hänellä oli päätös isänsä surmapaikalle pystytettävän muistomerkin tai rukoushuoneen rakentamisesta. Onneksi hän ei suostunut kumpaankaan, vaan vaati paikalle kirkon rakennuttamisen isänsä muistolle.
Kirkosta pidettiin arkkitehtikilpailuja, mutta Aleksanteri III hylkäsi kaikki ehdotukset. Hän vaati, että kirkko pitää rakentaa venäläiseen tyyliin ja lopulta arkkitehti Alfred Parland poimittikin piirustukset, jotka hyväksyttiin. Jottei kaikki olisi ollut liian helppoa, niin niihnkin tehtiin rakennusurakan aikana suuria muutoksia. Kuitenkin jo kesällä 1883 päästiin kirkkoa rakentamaan, mutta eihän se tietenkään helppoa ollut läheisen kanavan takia. Muutama tuhatta paalua piti juntata perustuksiin, ennen kuin kirkkoa päästiin rakentamaan.
 |
| Kirkon seiniä peittää 7500 neliömetriä mosaiikkia |
 |
| Seinät ovat kauttaaltaan mosaiikkia |
 |
| Näitä näprätessä menisi Willimieheltä hermot |
Koristeellisen kirkon rakentaminen otti aikansa ja lopulta se valmistui vuonna 1907. Ehkä kaikkein suurin tehtävä oli kirkon sisätilojen mosaiikkityöt, jotka ottivat liki kymmenen vuotta. Kaikki kirkon sisäseinät on näet koristeltu mitä komeimmin mosaiikein, joita on yli 7500 neliötä. Verikirkko oli valmistuessaan omistettu muistomerkiksi edesmenneelle keisari Aleksanteri II ja siksi ei järjestetty tavallisia jumalanpalveluksia lainkaan.
 |
| Ihmisiä riitti |
 |
| Kultaa säästelemättä |
Koska kirkko oli pystytetty muistomerkiksi ja sillä ei ollut omaa seurakuntaa, niin sen käyttö oli vähäistä. Tärkein tapahtuma oli päivittäinen sielunmessu Alesanteri II muistoksi. Venäjän vallankumouksen jälkeen kuka tahansa sai mennä kirkkoon ja se sai oman seurakuntansa, koska kirkon ylläpitäminen maksoi paljon ja tarvittiin seurakuntamaksumieheksi. Julkista rahaa ei herunut ja kirkon omaisuuskin oli siirtynyt valtion kassaan.
 |
| Mosaiikkia tämäkin |
 |
| Katto on tietenkin koristeltu kauttaaltaan |
Koska iisakin kirkko suljettiin, niin hetkeksi Verikirkko sai käyttää arvonimeä katedraalikirkko, mutta 17.11.1930 Verikirkko suljettiin. Tämän jälkeen kirkko oli tyhjillään ja kylmillään, joten rappeutuminen alkoi. Ilmeisesti kirkon rappiotila oli melkoinen, koska Leningradin alueneuvosto päätti purkaa kirkon. Sen piti tapahtua vuonna 1941, mutta Verikirkon onneksi saksalaiset hyökkäsivät juhannuksena Neuvostoliittoon. Sota-aikana kirkkoa käytettiin ruumishuoneena ja sodan jälkeen sen tiloihin asettui oopperateatteri, joka käytti kirkkoa lavastevarastona.
 |
| Aleksanteri II kuolinpaikka on aidattu |
 |
| Katoksen alla on vanha katu ja kanavan kaide, joissa on Aleksanteri II verta |
 |
| En päässyt lähemmäksi kuvaamaan verijälkiä, koska minut hätistettiin pois |
Lopulta venäläiset tulivat järkiinsä ja kirkko suojeltiin 1968. Kirkon järeä remontointi aloitettiin 1970-luvulla ja ne kestivät yli neljännesvuosisadan. Lopulta Verikirkko avattiin museona elokuussa 1997 ja lopulta 3.5.2004 kirkossa pidettiin ensimmäinen jumalanpalvelus, ties kuinka pitkään aikaan. Lienee liturgian toimittaneella Pietarin ja Laatokan metropiliitta Vladimirilla ollut suu vehnäsellä? Nykyisin tuskin kukaan edes unissaan ajattelisi tämän upean rakennuksen purkamista mistään hinnasta....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita