Auton mittariin oli taas ilmestynyt kohtuullinen määrä kilometrejä, joten kotiin piti Kivennavan jälkeen päästä. Muutenkin vaikka tunnelma on näillä reissuilla melko hilpeä, niin taisi meitä kumpaakin jo vähän raukaista. Lounaan kävimme nauttimassa Viipurin kauppahallin kupeesta löytyvästä Shavermabaarista ja mahakin pullisteli. Lisäksi taisi paluumatkalla olla puhetta kotipihalla grillaamisesta, joten Willimiehellä kiilui jo Pirkka-oluen kuvat silmissä. Kotiin ja äkkiä!
Viipuri jäi nopeasti taakse ja käännyimme kohti Svetogorskia. Ripeää kyytiä kuoppia väistellen saavuimme Portinhoikan 4-tien risteykseen, missä on suuri venäläinen sotilasmuistomerkki. Tuon kohdalla luonto kutsui minua pienelle kävelylenkille, joten samalla päätin kuvata tämänkin kohteen. Kyseessä lienee jo toinen kerta, kun kuvasin sen, mutta vanhat kuvat olen ilmeisesti poistanut, koska kyseessä on venäläinen sotamuistomerkki.
 |
| Portinhoikka kuvattuna vähän kuolleesta kulmasta |
Tällä kertaa kuitenkin julkaisen kuvat, koska onhan kyseessä merkittävä taistelu, osana Talin - Ihantalan taisteluita. Vaikka en mikään sotahistorian ekspertti olekaan, niin uskoisin tämän olevan se sama panssaritaistelu, joka on kuvattu Åke Lindmanin elokuvassa Tali-Ihantala. Kyseessä lienee myös pohjoismaiden suurin panssaritaistelu, missä suomalaisetkin heittivät kaiken panssarikaluston peliin.
 |
| Muistomerkki on iso, koska paikalle on haudattu melkoisesti sotilaita |
 |
| Paikalliset muistavat omiaan |
Portinhoikka on tärkeä risteys, koska siitä aukeaa tieyhteys Viipuriin, Suomeen, Saimaan kanavalle Juustilaan ja Taliin, suuntaan mistä joukot tulivat. Tätä paikkaa ei ollut varaa antaa viholliselle, ainakaan halvalla. Niinpä suomalaiset heittivät rynnäkkötykkikomppaniat tankkeineen vihollista vastaan ja JR48 sekä JP3 tukivat parhaalla mahdollisella tavalla. Vastassaan suomalaisilla oli venäläinen 45. Kaartin divisioona, joka koki massiiviset tappiot juhannusviikolla 1944.
 |
| Liekö jotkut korkeat sotaherrat saaneet oman kiven? Huomaa ruostuneet kypärät |
Panssarivaunuja tuhoutui vihulaiselta liki 50 tämän tienristeyksen alueella riehuneissa taisteluissa. Elävää voimaa tuhoutui myös massiivisesti, koska muistomerkki on samalla myös sotilaiden joukkohauta, mistä olen kuullut, että siihen olisi haudattu yli 3000 kaatunutta venäläistä sotilasta. Joku itseäni innokkaampi on toki laskenut muistomerkkiin kaiverrettujen sotilaiden nimien määrän ja kertoo niitä olevan yle 7000. Minulle on aivan sama montako sotilasta tähän on haudattu, mutta joka tapauksessa aivan helvetisti.
 |
| Paikalle oli kesällä 2017 pystytetty infotaulu venäjäksi, joten ei siitä sen enempää |
Jokohan nyt pääsisi kotiin saakka pysähtymättä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita