Kesällä 2016 seikkailimme Williladyn kanssa Pietarissa, minne saavuimme paikallisjunalla Repinosta Suomen asemalle. Sieltä metrolla keskikaupungille ihmeitä katselemaan. Joitakin pieniä maistiaisia olen näistä Pietarin kohteista esitellytkin, joten nyt lienee aika esitellä loputkin. Näiden Pietarin kohteiden jälkeen on vielä luvassa Leniniin liittyviä kohteita eri puolilta Karjalan kannasta, mutta sitten kaikki rajantakaiset kohteet onkin esitelty, kunnes kesällä taas päästään tien päälle. Niitä odotellessa vuorossa on melkoinen määrä Kymenlaaksosta kuvaamiani kohteita.
 |
| Iisakin kirkko takaa kuvattuna |
 |
| 100 kiloa kultaa kimaltelee mukavasti |
Nyt kuitenkin Pietariin ja sen kuuluisaan kohteeseen, minkä rakentamiseen suomalaisetkin ovat omalla panoksellaan osallistuneet. Kyseessä on kauan rakenteilla ollut kirkko, joka rakennusvaiheensa aikana sai aikaan Suomessa uuden sanonnan, "rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa". Eihän tuo nyt kuitenkaan ollut rakenteilla kuin 40 vuotta...
 |
| Tällainen monsteri on vaikeaa saada yhteen kuvaan |
 |
| Turisteja ja turistibusseja riittää |
Mielstäni kirkko kuitenkin kannatti rakentaa, koska vuosittain siellä vierailee liki neljä miljoonaa vierailijaa. Mekin varasimme netin kautta liput, vaikka ne olivat tarjolla vain venäläisille. Feikkipuhelinnumero minkä lisäsin tilauskaavakkeeseen auttoi! Lisäksi sen avulla pääsi suoraan jonon keulaan. Muuten kaiketi odottaisimme vieläkin sisäänpääsyä kirkon pihalla? Joskus oveluudesta voi olla hyötyäkin...
 |
| Kirkon ovat massiiviset ja painavat 10 tonnia |
Vaan mitä tuolla muistaakseni 500 rubuskan arvoisella pääsylipulla sai vastineeksi? Onhan kirkko upea jo ulkoapäinkin, koska Iisakinkirkon kupoli ulottuu 101.50 metrin korkeuteen. On muuten kuulemma neljänneksi korkein kupolilla varustettu rakennus maailmassa. Lisäksi kirkon kupolin kultaukseen on käytetty sata kiloa kultaa, joten kyllähän tuo korkealla kimaltava torni näkyy kauas. Kaiken lisäksi kaikkea kultaa ei käytetty pelkästään kupoliin vaan sitä riitti myös sisätilojen koristeluihin nelisen sataa kiloa! Sen lisäksi sisätiloihin käytettiin 16000 kiloa malakiittia ja tuhat tonnia pronssia. Näistä aineksista onkin saatu kimallusta aikaan melkoisesti.
 |
| Kirkossa on 6500 neliötä mosaiikkikoristelua |
 |
| Tänne sitä kultaa on mennyt |
 |
| Tila on korkea ja upea |
Pietarin suoperäiselle alueelle pystytetty kirkko vaati melkoiset paalutustyöt, jotta maaperä kestäisi kirkon painon. Paaluttaminen tehtiinkin huolella ja se kesti kokonaiset viisi vuotta. Tuona aikana maahan juntattiin valtavasti paaluja, joiden päälle kirkko päästiin rakentamaan. Paalutuksia todellakin tarvittiin, koska Virolahden Pyterlahden louhokselta toimitetut pilarit painoivat jo itsessään valtavasti. Niiden paino vaihteli sadan tonnin molemmin puolin, joten jo pelkästään niiden siirtämiseen tarvittiin kiskorata. Kaikki on siis jättimäistä, mitä Iisakin kirkosta löytyy.
 |
| Käsittääkseni keisarillinen oma kappeli |
 |
| Nämä pylväät eivät ole Pyterlahden graniittia vaan malakiittia |
Iisakin kirkon suunnitteli ranskalainen arkkitehti Auguste de Montferrand. Pitkän rakennusajan selittää perustustöihin käytetyn viiden vuoden lisäksi kirkon kaikkinainen massiivisuus. Lopulta kuitenkin uusklassismista ja korinttilaista tyyliä edustava kirkko vihittiin käyttöön 1858. Kirkko olikin ahkerassa kirkollisessa käytössä aina tsaarin vallasta syöksemiseen asti. Sen jälkeen kirkko jäi tyhjileen, kunnes lopulta vuonna 1928 suljettiin kokonaisuudessaan. Tänä aikana se pääsi rapistumaan pahasti ja lisäksi sen esineistöä myytiin ulkomaille valuuttatulojen saamiseksi.
 |
| Iso kupoli sisältäpäin. Osa kirkon 300 patsaasta löytyy sieltä |
Heikot ajat jatkuivat vielä pitkään Iisakin kirkolla. Sota-aikana saksalaiset käyttivät Iisakinkirkon kupolia tähtäämiseen pommittaessaan Leningradiksi muuttunutta kaupunkia. Venäläiset vastasivat maalaamalla kupolin tummalla värillä, jottei kupoli näkyisi liian selvästi saksalaisille. Kaikesta huolimatta kirkon seinissä ja pylväissäon vielä tänäänkin nähtävissä kranaattien sirpaleiden osumat niissä. Kirkon suuriin kellareihin ahdettiin sotavuosina museoista poistettuja taideaarteita, jossa ne olivat piirityksen ajan.
 |
| Kirkon rakentaja Montferrand |
 |
| Pienoismalli selvittää minullekin, kuinka pylväät on saatu pystyyn kirkon edustalle |
 |
| Melkoiset tellingit tarvittu |
Lopulta kirkko päätettiin kunnostaa ja ne tehtiin 1950- ja 1960-luvuilla. Tuolloin kupolista poistettiin maali ja sen sisään asetettiin Foucaultin heiluri. Se nmuistan itsekin nähneeni vieraillessani Leningradissa joskus nuorena pojankloppina. Nykyisin sitä ei enää ole, vaan se poistettiin samalla kun kirkosta siirtyi pois ateismin museokin!
Nykyisin kirkko on palautettu alkuperäiseen loistoonsa ja pakkohan se on sanoa, että hemmetin komea. Tällä kertaa on pakko sanoa, että kuvani antavat vain kalpean kuvauksen kirkon sisätilojen loistosta. Käykää ihan oikeasti itse paikalla, niin näette sen omin silmin ja voitte sanoa, että Willimies on surkea valokuvaaja. Se muuten pitää joka tapauksessa paikkansa!
 |
| Vahinkolaukaus. Omani ja Williladyn varpaat päässeet kuvaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita