 |
| Pappilansalmen lossi. Luonnonvoimat valtaavat alueen |
Tänään vuorossa kohde, mikä ei ole nähtävyys eikä myöskään
historiallinen kohde. Silti sen vaikutus Willimiehen ja muidenkin
lappeenrantalaisten elämään oli merkittävä. Nyt Pappilansalmen lossista ei ole
jäljellä kuin ajan kultaamat muistot.
Kauan aikaa sitten 1970-luvulla, kun olin nuori pojankossi,
tämä lossi kuljetti meitä päivittäin Kaukaalta Kotasaaren ja Hyötiön
uimarannoille. Kyyti oli taattu mihin kellonaikaan tahansa ja usein lossikuski
päästi meidät ohjaamoonkin tutustumaan lossin hallintalaitteisiin. Sainpa
ainakin yhden kerran jopa ajaa lossia! On mahtanut olla naama näkkärillä…
Monta kertaa paluumatkalla matka-aika venyi pitkäksi, koska
salmen läpi kuljetettiin tukkilauttoja vieressä sijaitsevalle Kaukaan
tehtaille. Joskus tukkijatat olivat todella pitkiä ja lossille kerkesi muodostua
tuntien mittainen jono autoille, mutta fillarilla oltiin aina ensimmäisessä
lähtevässä lossissa. Jotain hyötyä fillaristakin.
Ensimmäiset muistoni Pappilansalmen lossista ovat kaiketi
1960-luvun lopusta, jolloin paikalla oli lossi mihin mahtui vain muutama auto.
Minkäänlaisia porttejakaan ei ollut, vaan rautakettinki viritettiin poikittain
lossin päihin. Tästä lossista voit katsoa kuvan täältä. Tämän jälkeen paikalle
tuotiin uusi isompi lossi ja lopulta liikenteen kasvettua myös toinen ruuhkia
purkamaan. Noina hyvinä aikoina 1970- ja 1980-luvuilla lossi oli Suomen
vilkasliikenteisin lossi, kuinkas muuten!
 |
| 20 vuotta ilman käyttöä...ja sen kyllä huomaa |
Nyt lossit ovat vain muisto, koska ne korvattiin vuonna 1989
käyttöönotetulla Luukkaansalmen sillalla ja vanha lossipaikka on jätetty
luonnon armoille. Patotie, jota pitkin lossille kuljettiin, on ajoittain
kesällä vihreä vanhan asfaltin alta työntyvästä heinästä ja Saimaa syö patotien
seiniä. Saa nähdä kauanko vanhasta lossipaikasta on mitään jäljellä? Tien
kaiteet ovat jo kaatuneet ja aallot syöneet tietä kapeammaksi. En kyllä
pahastuisi, vaikka tällä paikalla vielä joskus kulkisi lossi. No onneksi
ainakaan muistoja ei kukaan voi viedä pois!
Oi, oi mitä nostalgiaa! Tuolla sitä on saanut jonottaa kesän jos toisenkin 70-80-luvuilla! Ukillani ja mummollani oli nimittäin mökki lähellä Sudensalmea (onhan se mökki vieläkin pystyssä, enon omistuksessa nykyään) ja mistäpä muusta sinne mentiin kuin tuosta lossilla yli. Kioskilla kävi kyllä kauppa, kun tukkilautta lipui ja lipui hitaasti ohi...
VastaaPoistaSilta kyllä nopeutti mökkimatkaa, mutta se jännitysmomentti jäi ikuisiksi ajoiksi pois, kun mutkan takaa tietä pitkin kurvatessa ei tiennyt ehtiikö mukaan vai joko lossi juuri pisti puomit alas. Kiva, kun laitoit tämän tarinan!
T. Sari Puumulista
Veljeni oli kuskina. Minä armeijan aikana tuurasin olin toisella lossilla vakituisena. Oi niitä aikoja
Poistalapsuusmaisemia lisää :)...jep, lossilla on tullut monta kertaa matkattua kotasaareen uimaan tai auttamaan iskää ja äiskää matonpesussa :)....tosin uiminen oli silloin se hauskempi juttu ehdottomasti!
VastaaPoistaharmi, kun tuo pappilansalmen lossi on jo vain muisto, oli siinä todellakin oma jännityksensä, kun pyörällä yritti luikerrella autojen joukossa...miulla on sellainen muistikuva, että kaukaan puoleisessa päässä olis ollut jätskikioski?...vai olenko ihan erehtynyt???
Tiina
Tiina
VastaaPoistaKyllähän siellä oli pieni keltainen kioski, mistä sai jäätelöä ja jotain muutakin...silloin aikoinaan!
Seurustelin 1 kioskin myyjän kanssa aikoinaan .veljeni ajoi lossia silloin mä toista lossia vähä matkan päässä
PoistaLossijonossa vaihdettiin vapaalle, työt jäi kaupunkiin ja mentiin maalle.
VastaaPoista80-luvun lopulla juhannuksena venatiin kolme-neljä lossin reissua, mitenköhän monta aiemman pienemmän lossin aikaan?