Lappeenranta / Punavankien ja teloitettujen muistomerkki

Historiaan keskittyvän blogin pitäminen on etupäässä mukavaa touhua. Joskus kuitenkin historiasta nousee esiin asioita, jotka eivät ole miellyttäviä. Tämänpäiväinen kohde sai ainakin minut miettimään moneen kertaan elämän raadollisuutta ja ihmisen kykyä olla julma toiselle ihmiselle. Historia on totta kai täynnä vastaavia tilanteita, joissa oman maan kansalaiset ovat nousseet toisiaan vastaan, mutta näin sadan vuoden jälkeenkin on melkoisen vaikea asettua aikalaisten housuihin. Mikä sai heidät käymään toistensa kimppuun, kuten Suomessa tapahtui vuonna 1918?

Vuoden 1918 tapahtumilla on ikävä jälkikaiku vielä tänä päivänäkin. Viime vuosina aiheesta on kuitenkin julkaistu lukuisia teoksia eri paikkakuntien osuudesta tapahtumiin, joten tutkimusaiheena se kiinnostaa historiantutkijoita. Lappeenrannassakin julkaistiin vuonna 1999 julkaistiin teos Koston kevät – 1918. Teoksen ovat kirjoittaneet Marko Tikka ja Antti.O.Arponen. Se kertoo tapahtumista Lappeenrannassa vuoden 1918 sisällissodan aikana.

Teos on herättänyt kritiikkiä, koska se sisältää lukuisia virheitä. Se antaa silti riittävän hyvän kokonaiskuvan Lappeenrannan tapahtumista keväällä 1918. Toisaalta muutakaan ei aiheesta ole kirjoitettu…ehkä seuraava sukupolvi kirjoittaa tämän historian osa-alueen uusiksi. Suosittelen teosta kaikille Lappeenrannan historiasta kiinnostuneille kaikesta huolimatta.

Aiheen kipeyttä ja kuinka aikalaiset kokivat vuoden 1918 punaisten ja valkoisten välisen sodan osoittaa esimerkiksi nykyisten opetuksessa käytettävien historiankirjojen sisältö. Eräässä kirjassa sodasta käytettyjä nimityksiä on kahdeksan kappaletta. Se osoittaa, että sodan eri osapuolet kokivat sodan erilaisena tapahtumana. Itse käytän yleensä termiä sisällissota.

Keväällä 1918 Suomen vasemmisto nousi kapinaan 28.1.1918 ja otti haltuunsa koko etelä-Suomen. Samalla alkoi myös Lappeenrannassa punaisten miehitysaika ja ensimmäiset tilanteen kärjistymiset. Sotaonnen kääntyessä keväällä valkoisten eduksi, pakenivat monet Lappeenrannan punaisista muiden kohtalontoveriensa kanssa kohti Viipuria toivoen pääsevänsä sieltä pakoon Venäjälle. Kaikki pakolaiset eivät päässeet luikahtamaan karkuun ja useat jäivät kotiinsa odottamaan mitä tapahtuisi?

Punavankien ja teloitettujen muistomerkki

Huhtikuun viimeisinä päivinä valkoiset joukot saapuivat Lappeenrantaan ja hävinneen osapuolen vangitsemiset ja surmaamiset alkoivat saman tien. Vankien kokoamispaikka Lappeenrannan linnoitus oli kiihkeiden tapahtumien keskuspaikka. Vangitut punaiset siirrettiin linnoitukseen ja täällä moni koki tiensä pään.

Etelä-Karjalan museon nurkalta löytyy muistomerkki, joka on pystytetty vuonna 1980 muistoksi vuoden 1918 tapahtumille. Muistomerkin ovat pystyttäneet Lappeenrannan sosialidemokraattien ja kansandemokraattien kunnallisjärjestöt sekä ammatillinen paikallisjärjestö. Muistomerkki on tehty punaisesta graniitista ja siinä olevat naarmut kuvaavat luotien iskemiä. Muistomerkkiin on kiinnitetty kuvanveistäjä Erkki Kannoston pienoisreliefi vuodelta 1977. Reliefin aihe on sama, kuin Lahdessa Fellmanin pellolla olevassa sodan muistomerkissä. Se kuvaa punaisten vankien vapauttamista.

Erkki Kannoston reliefi

Lähellä kyseistä muistomerkkiä tapahtuivat sodan veriset jälkiselvittelyt. Muistomerkin takana olevassa rinteessä tapahtuivat punaisten teloitukset, jotka siis alkoivat välittömästi. Teloitukset jakautuivat kahteen jaksoon. Ensimmäisen jakson 25-28.4.1918 välisenä aikana punaisiksi tiedettyjä henkilöitä etsittiin ja tuotiin teloitettavaksi. Seuraava jakso keskittyi 7.5.1918 öiseen aikaan, jolloin teloitettiin kerralla koko punaisten johto. Asian raakuutta kuvaa, että teloittajat suorittivat verityönsä yleensä juovuksissa. Ymmärrettäväksi asian  tekee, kun miettii teloitusten laajuutta.

Ensimmäisen kolmen viikon aikana teloitettiin yhteensä 437 punaista/punaiseksi epäiltyä. Myöhemmin kesällä teloitettiin vielä 130 punaista. Sodan raakuutta ja olojen surkeutta kuvaa tieto vankileirin kuolemantapauksista, joissa syyksi on merkitty kuoleminen tauteihin ja nälkään. Pahimpana aikana heinäkuun puolivälissä heitä kuoli keskimäärin 15 vankia joka päivä.

Ensimmäiset teloitukset tapahtuivat ilman virallista ”lupaa”, koska vasta 13.5.1918 Lappeenrannan vankileiri perustettiin virallisesti. Uhrien virallinen tilastointi alkoi sekin vasta 27.5.1918, joten surmattujen luvuissa on ymmärrettävästi epätarkkuuksia. Virallisesti menehtyneitä oli 27.5-15.9.1918 välisenä aikana 588 vankia. Lisäksi moni menehtyi vielä kotiin päästyäänkin sairauksien takia. Koston kevät kirjaan ja Lappeenrannan teloituksiin liittyvän videon Ylen elävästä arkistosta voit kurkata täältä.

Olkoon teloitettujen lukumäärä mitä tahansa, niin tällä paikalla on oma kolkko menneisyytensä. Silti tapahtuneelle emme voi mitään, mutta ainakin tässä olisi asia mistä menneisyyden virheistä voisi ottaa oppia, ettei näin käy enää koskaan!